Kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimon eilinen ilmoitus jäättä Kokoomus, on poliittinen paukku, jos mikä. Harkimo aikoo myös perustaa poliittisen yhdistyksen. Kenties jopa puolueen.
Tuskin politiikkaa seuraava kansa on ehtinyt toipua Perussuomalaisten ratkeamisesta Sinisiin, niin on taas hajoamisuutinen lööpeissä. Vai jääkö yksinpurjehtijan poliittinen irtiotto vain yksityiseksi seikkailuksi?
Harkimon ja muiden kannattasi ennen ratkaisujen tekemistä katsoa mallia kirkon suunnalta. Herätysliikkeet ovat historiansa aikana jakautuneet monenlaisiin suuntiin. Erityisesti lestadiolaisuudessa on kunnostauduttu tässä lajissa. Vapaista suunnista puhumattakaan, joissa erot ovat usein yksittäisten persoonien ansiota.
Yleensä hajoamiset ovat tuottaneet vähemmän painoarvoa kuin yhtenäisyyden aika. Ehkä vanhoillislestadiolaisuus ainoana poikkeuksena. Muutama karismaattinen herätyshahmo on myös vienyt joukkonsa ainakin hetkelliseen voittoon.
Harkimosta tuskin on kansanvillitsijäksi tai poliittiseksi herätysliikejohtajaksi, vaikka julkisuudessa suosittu hahmo onkin.
Politikka on sitkeiden ihmisten laji. Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.
Sote olkoon opiksi meille kaikille.
Olli Seppälä
Keski-ikä todella nousee huomattavasti ratkaisevasti elintason ja kehittyneen, parantuneen, terveydenhoidon ansiosta. Tämä tuo tullessaan hyvin huomattavan seikan, vahusten hoidon ja heistä huolehtimisen. Suurin ongelma on ehkä yksinäisyyden tunne joka on hyvin usein täysin realistinen. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi myös kirkon diakonia toiminnalla työsarkaa toteuttaakseen Jeesuksen sanomaa lähimmäisen rakkaudesta ja huolehtimisesta, jossa on kaikki laki ja profeetat.
Mielenterveys ongelmat ovat jopa käsittömästi lisääntyneet nuorten parissa, 4100 yhteiskunnan vastuulla jo ennen 35 ikävuotta. Myös ikääntyneiden eutanasia tapauksen tulevat lisääntymään vaikka niistä ei tiedotusvälineissä kirjoitettaisikaan. Huolimatta rikkaasta ja rakkaasta perheyhteisöstämme minulla on myös masennusta aika ajoin tämän yksinäisyyden tunteen tiimoilta. ( Lapset omine lapsineen toisilla paikkakunnilla ja kuitenkin aivan positiivisesti elämässä mukana ).
On tietysti helppo sanoa yksinäisyyden tunteen vaikutuksesta, syrjäytymisestä tai syrjäyttämisestä. mutta siitä hyvin vastuun ottaminen on todella vaikea asia huomioon ottaen kunkin henkilökohtaisen ajattelutavan.
”Harkimosta tuskin on kansanvillitsijäksi tai poliittiseksi herätysliikejohtajaksi, vaikka julkisuudessa suosittu hahmo onkin.
Politikka on sitkeiden ihmisten laji. Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.”
Näin varmaan on.
Alussa sinänsä kyvykkäät persoonat saavat paljonkin lööppitilaa, mutta kun substanssin puuttuminen käy yhä selvemmäksi ja median mielenkiinto hiipuu, loppuu sooloilijoiden innostus ja lähdetään ’etsitään uusia haasteita’.
Evlut kirkkokin hajaantuu joka päivä. Yksittàisiä irtiottoja, syystä tai toisesta. En täysin ymmärrä,miksi tähänkin piti herätysliikkeet ottaa kielikuvaksi.
”Yhteiskuntaa ei kehitetä ex tempore. Tarvitaan paisti visioita myös kompromissien tekemisen kykyä ja halua.”
Sanoisin, että yhteiskuntaa on aina kehitetty aivan hullujen ex tempore -naisten ja miesten toimesta. Yhteiskunta ei ylipäänsä kehity, jos visiot katoavat kompromisseihin.
Harkimon ja kumppaneiden operaatiossa en tosin näe suurta yhteiskunnallisen muutoksen tuulta. Keski-ikäiset, hyvintoimeentulevat, pönäkät äijät eivät varmaankaan ole niitä, joiden kautta ja joiden takia suomalainen yhteiskunta muuttuisi, joiden takia joku vuosikausia äänestämätön lähtisi äänestämään.
Perustaako Harkimo herätysliikkeen? kysyy otsikko
Enpä usko. Hän on perustanut Liike nyt-liikkeen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä uskonnollisten herätysliikkeiden kanssa.
Suomessa voi olla kysyntää ajatukselle, että kansalaiset saisivat vaikuttaa enemmän omien asioidensa käsittelyyn ja niistä päättämiseen. Tuolta pohjalta liike voikin saada kannatusta, etenkin nuoremman väen keskuudessa. Aika näyttää.
Ajatus siitä, että jokainen voisi olla asioista yhtälailla päättämässä ei kyllä innosta.
Vain harvoilla on mahdollisuutta paneutua asioiden taustoihin riittävästi. Useimmat tekevät valintansa ja omivat mielipiteensä pelkkien otsikoiden perusteella.