Kristillinen avioliitto solmitaan papin ja vähintään parin todistajan läsnäollessa ja näin tällä käytännöllä, sanotaan olevan Jumalan hyväksyntä ja siunaus yhdessäololle ja asia pätee myös yhteiskunnallisesti, eli parista on tullut virallisesti pariskunta. He ovat kristillisessä avioliitossa.
Lutherin perusteluita pyytää Jumalan siunausta avioliitolle: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon
Luther:
”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja.—
Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään. Siksi olen halunnut laatia tämän vihkikaavan niitä varten, joilla ei parempaakaan ole, jos joku kenties tahtoisi noudattaa meidän tapaamme.—
—Sitäkin varten on avioliittoon siunaaminen tarpeen, että nuoriso oppisi suhtautumaan avioliittoon vakavasti ja kunnioittamaan sitä Jumalan käskemänä asiana ja lakkaisi pitämästä sitä naurun, pilailun ja kaikenlaisen ilveilyn aiheena.—
Seikkahan on itsestään selvä. Kun joku pyytää papilta tai piispalta esirukousta ja siunausta, hän osoittaa sillä, vaikkei sitä nimenomaan sanoisikaan, että hän on antautumassa vaaralle alttiiksi ja tarvitsee kipeästi Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta siihen säätyyn, johon on astumassa. Jokapäiväinen kokemuskin opettaa, mitä kaikkea kauheutta Perkele saa avioliiton piirissä aikaan: aviorikoksia, uskottomuutta, epäsopua ja vaikka mitä surkeutta.”
Tuosta Lutherin selityksestä ilmenee, ettei avioliiton solmiminen/yhteiselon virallistaminen ole ollut aina kirkon tehtävä. Hänen mukaansa kirkollinen vihkiminen/avioliiton siunaaminen ja sille esirukouksen pyytäminen johtuisi vain avioliittoon aikovan tarpeesta saada esirukouksen ja siunaamisen kautta ikään kuin vahvistusta tai varmistusta avioliiton onnistumiselle.
Eli Lutherin selityksestä ei käy ilmi sellainen asia, että yhteiselo olisi Jumalan kasvojen edessä pätevä vasta kirkollisen avioliittotradition jälkeen, papin aamenen jälkeen. Näin ei ajatellut mitä ilmeisimmin myöskään patriarkka Iisak:
”Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen (1.Moos.24:67).”
Myöskään Jaakob ei pahemmin piitannut mistään traditioista, kun hän ensin enonsa Laabanin viekkauden takia sai vaimokseen serkkunsa Lean ja viikon päästä myös rakastamansa serkkutytön Raakelin:
”Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?” Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.” ( 1.Moos. 29:25,28)
Jonkin ajan kuluttua Jaakob teki Raakelin toivomuksesta hänen orjattarelleen lapsia:
”Raakel sanoi: ”Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti.” (1.Moos. 30:3)
Ja eipä aikaakaan, kun Leakin halusi orjattarensa kautta Jaakobilta lisää lapsia:
”Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.” (1.Moos. 30:9,10)
Kun noita Iisakin ja Jaakobin omanlaisiansa avioitumisia tarkastelee kirjoitetun sanan mukaan tarkalla silmällä, voi havaita sen, että tapahtumissa on ollut Herran tahto mukana. Lukekaa itse ja olkaa eri mieltä jos olette.
Eli tahtoo nyt kysellä, ihmetellä ja tarkastella nykyistä kristillistä avioliittokäytäntöä ja käsityksiä Raamatun kirjoitusten valossa. Mikä kaikki nykyisessä häämenossa on ihmisen/kirkon itsensä keksimää traditiota ja mikä mahdollisesti Jumalan tahtoa.
Nimittäin, jos tekee ”iisakit” eli menee Iisakin tavoin ”naimisiin”, niin nykyvalossahan se tarkoittaa avoliittoa, vai? Kun on yhdytty, ollaan tultu yhdeksi lihaksi ja se on siinä. Siitä alkaa vastuu toisesta ihmisestä loppuelämäksi. Tosin Iisakin tapauksessa ottaa Rebekka vaimoksi, näkyy Herran tahto kirjoitetun sanan mukaan niissä kohdissa, missä kerrotaan Herran johdatuksesta asiassa. Mutta joka tapauksessa, kun Iisak ”otti vaimokseen” Rebekan, se ei tapahtunut papin eikä todistajien läsnäollessa, vaan Saaran teltassa.
Nyt sitten itse asiaan.
Onko sellainen yhteiselo Jumalan hyväksymä, jossa yhteiselämä aloitetaan vasta papin aamenen jälkeen ja jossa pysytään niin kauan, kunnes kuolema erottaa?
Onko sellainen yhteiselo Jumalan hyväksymä, jossa pari tekee ”iisakit” eli aloittaa yhteiselonsa halutessaan ja elää hyvässä sovussa ja rakkaudessa elämänsä loppuun asti?
Siis tekeekö vasta papin aamen yhdessäolosta Jumalan edessä hyväksytyn? Eikä Jumalalla mitään muita vaateita asialle olekaan?
Verrataanpa.
Avioliitto on solmittu papin ja seurakunnan, sekä Jumalan kasvojen edessä. Avioliitto osoittautuukin melkoiseksi maanpäälliseksi helvetiksi. Onko tällainen avioliitto kristillisempi yhteiselo kuin avoliitto, jossa eletään toista kunnioittavassa hengessä ja molemminpuolisessa rakkaudessa?
Vielä kysyn kun kysytyttää.
Mikä tekee pariskunnan yhteiselosta kristillisen ja Jumalan edessä kelpaavan? Papin aamen vai molemminpuolinen vastuu, kunnioitus ja rakkaus läpi elämän?
Pitäisikö vanhempien kasvattaa lapsiaan enempikin vastuuseen, kunnioittamiseen ja rakastamiseen toisia ihmisiä kohtaan, kuin luottamaan ihmistraditioiden voimaan elämässä?
Se on ainakin mulle selvääkin selvempi, ettei papin aamen takaa sitä, että yhteiselo olisi rikkumaton ja rakkautta riittäisi niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Joillakin se onnistuu, joillakin ei. Paljon on avioeroja ja paljon on kulissiliittoja, joita pitävät kasassa ympäristön vaatimus ja paine ikuisesta liitosta. Myös muita väkinäisiä avioliittoja on olemassa, joissa voidaan todella huonosti.
Tähän vois ottaa lopuksi vielä kysymyksen homoliitoista, mutta jätetään nyt jotain toiseksikin kerraksi. Tosin mikään ei estä pohtimasta asiaa myös tästä näkövinkkelistä.
Mua kiinnostaa, että mikä tekstissä antaa ymmärtää, että se oli Jumalalle ihan sama, kuinka monta vaimoa Jaakobilla oli? Vai onko niin, että Jumala pystyi vaikuttamaan siitä huolimatta, vaikka siellä ensin petettiin Jaakobbia ja tuli ”väärä vaimo”.
Toisekseen mietin edelleen, että minkä ihmeen takia ei voi sitoutua pysyvästi ja käydä siellä papin puheilla, jos kerta haluaa elää toisen kanssa loppuelämänsä. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että siitä tulee papin aamenen jälkeen jotenkin auvoisempaa. Perseestähän koko setti varmaan on. ja parisuhde tarvitsee aina työtä ja työtä ja työtä ja keskustelua ja keskustelua ja keskustelua. Se nyt tarvis muutenkin tulla tietoon. Nykypäivänä vaan ”kasvetaan” erilleen. Mikä estää kasvamasta takaisin yhteen, kun kerran on kasvettukin?
Avosuhteesta eroaminen myös sattuu toisaalta, täysin saman verran kuin avioliitosta. Avioliitossa on vain messissä ”katumusaika” ja siinä on julkisesti sitouduttu, eli se on jossakin määrin turvallisempi raami. Senhän takia se on myös säädetty laissa, koska halutaan eriarvoistaa joku tietty liiton muoto. Joskushan kuulemma ne perheet oli yhteiskunnan tukipilari ja ydinorganismi… Kai.
Vuokko lainaa raamatun kertomusta, miten Iisak vihki itsensä ja Rebekan: ”Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen (1.Moos.24:67).”
En aio kertoa omia käsityksiäni kirkollisesta vihkimisestä, mutta kerron mitä vanhat v-uskovat olivat vihkitoimituksesta. Nuo vanhat uskovat yli 60 vuotta sitten pitivät Iisakin ”vihkimistä” ihan oikeana. (ei ollut pappia, ei edes papin virkaa) Isak itse otti, eli päätti, että Rebekka on hänen vaimonsa.
Kun kysyin noilta vanhoilta ihmisiltä, että eikö pappi vasta pane pisteen, eli yhdistä paria kristillisen avioliittoon. Sanoivat, ei, pappi toteaa vain, että pari on ilmoittanut julkisesti, että he ovat ottaneet toisensa puolisoikseen. Kun, aviolupaus on todettu todistajien läsnä ollessa pari saa myös kirkollisen siunauksen.
Myös maistraatilla vihillä käydyt, siis ilman kirkollista vihkimistä olevat hyväksyttiin aviopareiksi. Haluankin nyt, että keskustelisitte siitä, että eikö tässä ole käytännössä tuo Iiskin ja Rebekan avioituminen. Sillä vanhat selittivät minulle, että Iisak vei Rebekan, ei omaan majaansa, vaan äitinsä Saaran majaa, eli tapahtui julkinen vihkilupaus.
Siunaamattomat avioliitot olivat päteviä vuoteen 1563. Nykyään pitäisi huomioida suuri eronneiden määrä. Avioliitto pitäisi solmia allekirjoittamalla avioliittosopimus todistetusti, missä selvästi tulisi esille syntyvät vastuut ja velvoitteet. Tämän jälkeen pari voisi hakea liitolleen kirkollista siunausta. On hämmästyttävää, että kirkkoa ei kiinnosta suuri eronneiden määrä. Itse en kirkon päättäjänä tai toimijana vihkisi ainuttakaan paria ilman viestinnän peruskurssin suorittamista. Mutta eihän kirkkoa kiinnosta, se vihkii öisin, jääkiekko-ottelun erätauolla ja vaikka 12.12.12. päivänä parkkihallissa, niinkuin Helsingissä ilmoitettiin. Kirkon välinpitämättömyys on pöyristyttävää, kun tiedetään mitä suruja ja monenlaisia hankaluuksia purkautuvat liitot aiheuttavat. Kirkko on tehnyt avioliitosta kulutushyödykkeen. Näin kirkko haluaa ensisijaisesti vain toimituksia. Kirkkomme välittää yhtä vähän myös ihmisen sielusta, kun se ei anna jäsenilleen sielun hoito-opetusta.
Vuokko > ”Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen (1.Moos.24:67).”
V: Eri aikoina naimisiin meneminen on tapahtunut eri tavoin. Teksti ei suoraan sano, mitä tapahtui äidin teltassa. Naimisiin menoissa on aina kuitenkin yksi piirre, se on julkinen tapahtuma. Meidän kulttuurissa tämä voi tapahtua kirkossa tai sitten tuomarin luona.
Vuokko > Myöskään Jaakob ei pahemmin piitannut mistään traditioista,…
V: Jaakobin kodalla puhuttiin oikein hääviikosta. Siis kyseessä oli julkinen tapahtuma. Myös Kaanaan häät, joissa Jeesus kävi, olivat myös useamman päivän mittaiset.
Vuokko > Jonkin ajan kuluttua Jaakob teki Raakelin toivomuksesta hänen orjattarelleen lapsia.
V: Siinä kulttuurissa vaimon palvelijan kautta voitiin tuottaa perheeseen lisää lapsia. Tai otettiin palvelija suoraan vaimoksi. Vaimoja siis pystyi olemaan useita. Tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Abrahaminkin perheessä, ennen kuin Jumala kutsui hänet, palveltiin oikeaa Jumalaa ja epäjumalia samaan aikaan. Myöskään useampaa vaimoa ei katsottu mitenkään karsaasti. Eli, tieto Jumalan tahdosta monissa asioissa oli jo tuohon aikaan kadonnut. Jumalalla oli paljon opetettavaa ja hän ei vielä silloin puuttunut moniavioisuuteen.
Vuokko > Nimittäin, jos tekee ”iisakit” eli menee Iisakin tavoin ”naimisiin”, niin nykyvalossahan se tarkoittaa avoliittoa, vai? Kun on yhdytty, ollaan tultu yhdeksi lihaksi ja se on siinä. Siitä alkaa vastuu toisesta ihmisestä loppuelämäksi.
V: Tekstihän ei sano, että äidin teltassa yhdyttiin. Ja vaikka näin olisi, niin se oli sen ajan osoitus siitä, että mentiin naimisiin. Mutta tätä ei tehty omassa teltassa, niin kuin avoliitossa tehdään, vaan äidin teltassa. Eli, nykyinen avoliitto ei vastaa Iisakin solmimaa avioliittoa. Ja niin kuin sanoit, Iisakin kohdalla oli todella kyse siitä, että äidin telttaan menemisellä hän osoitti tekevän julkisen liiton, jossa kannetaan vastuu toisesta koko loppuelämän. Avoliitossa ei tehdä mitään julkista suoritetta jolla todistettaisiin, että tässä tehdään liitto, jossa kannetaan vastuu koko loppuelämän. Avoliittohan on keksitty juuri sitä varten, että voidaan elää yhdessä, mutta ei tarvitse tehdä julkista sitoutumista vastuunkannosta koko loppuelämäksi.
Pekka:
”Kirkon välinpitämättömyys on pöyristyttävää, kun tiedetään mitä suruja ja monenlaisia hankaluuksia purkautuvat liitot aiheuttavat. Kirkko on tehnyt avioliitosta kulutushyödykkeen.”
Ihan samalla tavalla purkautuvat avoliitot aiheuttavat surua. Ei tässä asiassa ole eroa sillä, onko asiaa virallistettu kirkollisesti/yhteiskunnallisesti.
Jouni:
”Eri aikoina naimisiin meneminen on tapahtunut eri tavoin. Teksti ei suoraan sano, mitä tapahtui äidin teltassa. Naimisiin menoissa on aina kuitenkin yksi piirre, se on julkinen tapahtuma. Meidän kulttuurissa tämä voi tapahtua kirkossa tai sitten tuomarin luona.— Tekstihän ei sano, että äidin teltassa yhdyttiin. Ja vaikka näin olisi, niin se oli sen ajan osoitus siitä, että mentiin naimisiin. Mutta tätä ei tehty omassa teltassa, niin kuin avoliitossa tehdään, vaan äidin teltassa.”
Ei minusta siinä ole kahta puhetta, millä tavalla Iisak otti Rebekan vaimokseen äitinsä teltassa. Jos asian ”oikeellistaa” se, että homma tapahtui Saaran teltassa eikä omassa salaa muilta, niin vastaavasti jos joku pari kertoo ihmislle muuttavansa yhteen tai elävänsä yhdessä, niin silloinhan sekin on julkista ja oikein. Siis tolla periaatteella/logiikalla.
”Siinä kulttuurissa vaimon palvelijan kautta voitiin tuottaa perheeseen lisää lapsia. Tai otettiin palvelija suoraan vaimoksi. Vaimoja siis pystyi olemaan useita. Tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Abrahaminkin perheessä, ennen kuin Jumala kutsui hänet, palveltiin oikeaa Jumalaa ja epäjumalia samaan aikaan. Myöskään useampaa vaimoa ei katsottu mitenkään karsaasti. Eli, tieto Jumalan tahdosta monissa asioissa oli jo tuohon aikaan kadonnut. Jumalalla oli paljon opetettavaa ja hän ei vielä silloin puuttunut moniavioisuuteen.”
Eli asia, joka on tänä päivänä syntiä ja väärin, voidaan tiettynä aikakautena tapahtuneena tapahtumana kuitata vain asian kulttuurisuudella.
Miten Jumalan tahto ei ole ollut Jaakobin kohdalla moniavioisuus, kun ko. tekstissä sanotaan Herran pahastuneen siitä, kun Jaakob oli enempi Raakelin kanssa kuin Lean, ensimmäisen vaimon kanssa? Siis teksti antaa ymmärtää, että Herra on ollut vahvasti mukana jutussa. Hän ei ollut pahoillaan moniavioisuudesta.
1.Moos. 29:31: Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lap- settomana.
Minusta EI pitäisi olla huolissaan pelkästään virallisen kaavan, kirkko- tai maistraattivihkimyksen kautta yhteiselonsa virallistaneiden erojen kohdalla, vaan ylipäätään kestämättömän kehityksen, lyhytkestoisten yhteiselojen erojen kohdalla. Kaikki eroihin päättyvät yhteiselot, viralliset ja epäviralliset, aiheuttavat murhetta ja kyyneliä.
Ja se asia, että luodaan ihmisille kuva yhteiselon virallistamisen onnenkantamoisesta, on huono juttu. Ei se onnenkantamoinen ole siinä, että asia kirjoitetaan mustalla valkoiselle, vaan ihan eri asiassa, senhän näkee jo sokea Reettakin ja kuulee kuuro Kallekin.
Jouni: ”Eri aikoina naimisiin meneminen on tapahtunut eri tavoin. Teksti ei suoraan sano, mitä tapahtui äidin teltassa. Naimisiin menoissa on aina kuitenkin yksi piirre, se on julkinen tapahtuma. Meidän kulttuurissa tämä voi tapahtua kirkossa tai sitten tuomarin luona.— Tekstihän ei sano, että äidin teltassa yhdyttiin. Ja vaikka näin olisi, niin se oli sen ajan osoitus siitä, että mentiin naimisiin. Mutta tätä ei tehty omassa teltassa, niin kuin avoliitossa tehdään, vaan äidin teltassa.”
Vuokko > Jos asian ”oikeellistaa” se, että homma tapahtui Saaran teltassa eikä omassa salaa muilta, niin vastaavasti jos joku pari kertoo ihmislle muuttavansa yhteen tai elävänsä yhdessä, niin silloinhan sekin on julkista ja oikein. Siis tolla periaatteella/logiikalla.
V: Silloin siinä kulttuurissa avioliittoon julistautuminen tapahtui noin. Jos meidän yhteiskunta olisi määritellyt, että kun muutetaan yhteen, niin tämä on silloin avioliittoon julistautuminen, niin silloin se sitä olisi.
Jouni > ”Siinä kulttuurissa vaimon palvelijan kautta voitiin tuottaa perheeseen lisää lapsia. Tai otettiin palvelija suoraan vaimoksi. Vaimoja siis pystyi olemaan useita. Tämä ei kuitenkaan ollut Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Abrahaminkin perheessä, ennen kuin Jumala kutsui hänet, palveltiin oikeaa Jumalaa ja epäjumalia samaan aikaan. Myöskään useampaa vaimoa ei katsottu mitenkään karsaasti. Eli, tieto Jumalan tahdosta monissa asioissa oli jo tuohon aikaan kadonnut. Jumalalla oli paljon opetettavaa ja hän ei vielä silloin puuttunut moniavioisuuteen.”
Vuokko > Eli asia, joka on tänä päivänä syntiä ja väärin, voidaan tiettynä aikakautena tapahtuneena tapahtumana kuitata vain asian kulttuurisuudella.
V: Juuri näin. Valo lisääntyy ja siksi ei aina voida tehdä niin kuin ennen.
Esim. Matt.19.1-8.
”Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän lähti Galileasta ja tuli sitten Jordanin itäpuolta kulkien Juudeaan. Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä. Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: ”Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?” Hän vastasi heille: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?” Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Fariseukset kysyivät häneltä: ”Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?” Hän vastasi: ”Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.”
Tässä Jeesus sanoo, että alun perin ei saanut hylätä vaimoa, mutta sitten tietyssä historian tilanteessa heidän kovasydämisyytensä takia eron sai ottaa hyvin löyhin perustein. Nyt taas Jeesus opettaa, ettei Jumala hyväksy eroa, muusta syystä kuin aviorikoksesta jae 9.
”Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin” Jaak.4:17.
Jos ennen ei ole tiedetty, niin siitä ei sakoteta, mutta jos nyt tiedetään, eikä tehdä (vedoten vaikka siihen kun ennenkin on tehty), niin sakotetaan.
Vuokko > Miten Jumalan tahto ei ole ollut Jaakobin kohdalla moniavioisuus, kun ko. tekstissä sanotaan Herran pahastuneen siitä, kun Jaakob oli enempi Raakelin kanssa kuin Lean, ensimmäisen vaimon kanssa?
V: Siihen aikaan Jumala ei vielä katsonut tarpeelliseksi puuttua moniavioisuuteen. Hänestä oli tähdellisempää silloin puuttua syrjintään Jaakobin perheessä. Mooseksen aikaan avioeron sai löyhin perustein, mutta Jeesus kiristi tätä asetusta. Hän veti sen siihen mikä alun perin oli Jumalan tarkoitus. Samoin moniavioisuus ei alun perin ollut Jumalan tarkoitus, mutta hän salli sen tietyssä historian tilanteessa. Sitten alkoi valo loistaa, joka osoittaa, että alun perin Jumala ei halunnut moniavioisuutta.
Jouni. Muitaakseni Jehovan todistajat myös vetoovat ”uuteen valoon” erinäisten muuttuvien tai muuttuneiden asioiden kohdalla. Kuka sen pystyy takuuvarmasti sanomaan, mikä valo milloinkin on ”se oikea”. Vl-liikkeessäkin on kerran ollut sellainen valo, että uskovaisen pitää tehdä parannusta kososlaisesta hengestä, jotta hän on oikealla tavalla uskovainen.
Minusta tuntuu vahvasti, että ainut vahva ja kestävä valo pelastuskysymyksessä loisti aikoinaan seimen yllä ja sen voi nähdä siellä loistavan edelleenkin sielun silmissä.
Mutta jatketaan pohdiskelua. En todellakaan kannata moniavioisuutta, näkihän sen jo Jaakobin vaimojen kohdalla, että mieliharmia se aiheutti.
Tavallaan tuollaiset uuden valon loistamiset saattavat saada vapaat kädet mielivallalle tulkita asioita miten lystää. Mietin vain sitä, onko näitä eri elämätapoja alunalkaenkaan tarkoitettu ”uskonasioiksi”. Ihmiset saavat vain hyvät aseet kyykyttää niillä toisiansa.
Esimerkiksi sen, joka on hetero, on helppo mennä oikeelta ja vasemmalta homon ohitse ja sanoa: sinä et muutes saa rakkauttas toteuttaa. Mutta mitä jos homo sanoiskin saman sinulle…?
Niin, eli nykyvalossa, viisauden lisääntyessä ja lääketieteen kehittyessä, voidaanko enää puhua homoseksuaalisuudesta samalla tavalla kuin Raamatussa on puhuttu, mm. Paavali?
Siis jos Jounin logiikkaa seuraamme.