Paavin putiikkia pidetään yleisesti joulun kirkkona, liturgiaa tiukimmin muutoksilta varjellut Isä Mitron kirkkokunta pruukaa olla pääsiäispainotteinen, kun taas me luterilaiset pidämme alinomaa esillä elämän arjen kenkkumaisuutta ja kärsimystä tähän tapaan: Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Mutta me voisimme saada luterilaisiin luihin uutta vipinää, jos siirtäisimme painopistealueemme pitkäperjantaista Kristuksen taivaaseenastumiseen eli helatorstaihin.
Kristuksen taivaaseenastumisen (latinaksi ascensio) juhlaa on 300-luvun lopulta lähtien vietetty yhtenä kristikunnan pääjuhlista. Augustinuken ja Ruttopuiston Rovastin mukaan kyse on itse asiassa kaikkein tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta, jota ilman joulu ja pääsiäinenkin menettäisivät merkityksensä!
Kristuksen taivaaseenastumista on perinteisesti juhlittu 40. päivänä eli kuudentena torstaina pääsiäisen jälkeen. Vuonna 1973 työmarkkinajärjestöjen onnistui kaapata tämä tärkeä päivä ja siirtää se kahdeksi vuosikymmeneksi lauantaille. Tämän kirjoittaja ei anna tätä katalaa kepposta ikinä anteeksi ko. järjestöille. Jumala armahtakoon, mutta minä en!
Miksi me pitkäperjantailaiset käytämme niin paljon aikaamme ja energiaamme valittaen kaikkea mahdollista, että koko elämisen idea katoaa? Miksi valitamme asioita, joille emme mahda mitään? Entä miksi me valitamme asioita, joille me voimme tehdä jotakin? Valituskuorot köyhyydestä ja kipeydestä jääkööt unholaan, kun vaihdamme elämässämme ratkaisevalla tavalla näkökulmaa. Eivät erilaiset asiat sinänsä tee meistä onnettomia kurjuuden kuninkaita, vaan sen tekee tapa, jolla me noihin asioihin suhtaudumme. Pois se meistä!
Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä. Tähän päivään liittyy lähetyskäskyn antaminen sekä muistutus siitä, että Jeesus ”on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”.
Kuten huomaamme, helatorstai on täynnä toivoa ja odotusta. Taivaaseen astunut Kristus astui uudella tavalla suhteeseen koko maailmaan, jossa hän on nyt läsnä Pyhässä Hengessä ja sakramenteissa. Nyt me voimme julistaa koko evankeliumia, kun tiedämme elämämme todellisen päämäärän: Se on ulottuvillamme, koska sen on ilmoittanut ja saavuttanut Jeesus, joka on kulkenut ihmisen kohtalon koko tien. Taivas on matkamme määrä. Kyse on Kristuksen korotukseen perustuvasta iankaikkisesta elämästä, joka jo on olemassa, vaikkakin kätkettynä. On olemassa taivaan maailma, jossa totuus, rauha, rakkaus ja ilo antavat suuta toisilleen.
Uusi Helatorstai-yhteisö korostaa, että historian Jeesus siirtyi ruumiillisesta läsnäolosta sydämen läheisyyteen. Nyt Jeesus ei enää puhu meille ulkoapäin, nyt hän puhelee kanssamme sisällämme, meissä. Ja meidän tehtävämme on puhua hänestä lähellä ja kaukana oleville ihmisille. Läheisyys ja lähetys ovat meille ydinkysymyksiä.
Kun Jeesus kuolemassa vapautui ihmisen nahoista, joihin hän inkarnoitumisen (lihaksitulon) yhteydessä oli ahtautunut, hän samalla astui ulos ajan ja paikan ahtaista rajoista ja tuli Pyhän Hengen voimalla työtä tekeväksi taivaalliseksi todellisuudeksi. Hänen läsnäolonsa, rakkautensa, apunsa ja parantava voimansa voidaan kokea kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän lähti luotamme siten, että hän nyt voi tulla meitä paljon lähemmäksi.
No, lukijat, saako helatorstailaisuus kannatusta? Laitetaanko jo nettiin liityhelatorstailaisiin.fi-lomakkeita?
Tämän helatorstai-postaukseni perusidea oli antaa juhlapäivälle se huomio ja kunnia, mikä sille kuuluu. Keskustelu tosin (jälleen kerran) siirtyi nopeasti pois pääaiheestaan eli Kristuksen taivaaseenastumisesta…
Minä en muuten lainkaan tykkää lukea omien tekstieni kommenttiosioissa jänkhäystä, joka syntyy siitä, että muutamat (ainakin omasta mielestään) besserwisserit lyövät viisastelevat päänsä yhteen. Ei siitä synny muuta kuin henkisiä kallonmurtumia.
Haluan lukea kunnon keskusteluja, joissa tavalliset lukijat (vs. ammattikommentoijat) pyrkisivät rakentavalla tavalla pohtimaan annettua aihetta. Ja tietysti pysymään teemassa…
Hannu Kiuru: ”siitä synny muuta kuin henkisiä kallonmurtumia..”
Ja ne vastas pahoja ”vammoja ovatkin. Sananlaskujen kirjassakin sanotaan: ”14 Miehen henki voi kestää hänen sairautensa, mutta kuka voi murtunutta henkeä kantaa?”
Sen ns. transubstantio-opin innokas puolusta sanoi ryhdikkäästi poistuvansa keskustelusta, joten sitä ei ole enempää syytä kommentoida. Anteeksi aiheesta poikkeaminen, mutta kun ei malttanut vastustaa kiusausta kommentoida kyseistä monien mielestä huvittavalta kuulostavaa käsitystä.
Mitä tulee ehdotukseesi ”helatorstailaisuudesta”, mielestäni mitään ”yhden päivän”, tai ”yhden asian liikkeitä” ei kristillisyydessä tarvita.
Jeesuksen taivaaseen nousu ja siihen liittyvät asiat, tämän taivaallinen hallitusvalta, tämän asettaminen ihmiskunnan tuomitsijaksi ja kaikki siihen liittyvät Jumalan lupaukset, suunnitelmat, ja niiden toteuttaminen Jeesuksen hallitusvallan kautta, ovat tietysti äärettömän tärkeitä kristillisen opin kannalta.
Jeesus ja Raamattu kehoittavat viettämään vain hänen kuolemansa muistojuhlaa lunnaiden merkityksen muistamiseksi ja mielessä pitämiseksi.
Vain yhden kirjaimen verran mennäkseni aiheesta syrjään, voisi kylläkin myös kysyä olisiko syytä viettää myöskin KELA-torstaita? Esimerkiksi lääkkeiden KELA-korvaukset ovat jatkuvasti pienentyneet, josta on muodostunut esim. pienituloisille eläkeläisille raskas taakka. No, ne nyt tietysti ovat vain niitä maallisia asioita, mutta eri sairauksien kanssa eläminenkään ei ole aina niin kivaa, vallankin jos ”fyrkan kanssa” tekee tiukkaa.
Hannu Kiuru :”Hänen läsnäolonsa, rakkautensa, apunsa ja parantava voimansa voidaan kokea kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän lähti luotamme siten, että hän nyt voi tulla meitä paljon lähemmäksi.
No, lukijat, saako helatorstailaisuus kannatusta?”
Jos yksilömielipiteitä kysytään, niin henk.koht. olen samaa mieltä kuin ensimmäinen kappale kertoo, mutta en kannata ”helatorstailaisuutta”, koska mielestäni meillä on jo nyt enemmän yksittäisiin erilaisten ideologioiden teorioihin alkaen dialektiesta materialismista tai raamatunkohtiin ja ”tunnustuksiin” ja niiden tulkintoihin jumittuneita ”oikeassa olevia” puolueita, lahkoja ja kuppikuntia kuin näin pienessä populaatiossa kohtuudella olisi hyvä olla. Tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni.
Selvennys ed. viestiin: Tuo kaikki ”jumittuminen” kertoo mielestäni pelkästä vallanhimosta ja ihmiselle todella tärkeiden arvojen puuttumisesta. Divide et impera kuten roomalaiset sanoivat.
Kirkko on mielestäni Suomen ainoa arvoyhteisö ja siksi haluan kuulua kirkkoon ja maksaa kirkollisveroni vaikka olisin erilaisten ajattelusuuntien näkökulmasta natsi, fasisti, tsuhnaäpärä tms. ja en kaikista kirkon ratkaisuista olisikaan samaa mieltä.
Päättäessään kuulumisesta johonkin uskontoon, tai ei-kuulumisesta, on hyvä tietysti muistaa Jeesuksen sanat ns. vuorisaarnassa (Matteuksen 7. luku, uusi kirkkoraamattuk):
”16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. 17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. 20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.
21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.”
Vesa Ahlfors :”Päättäessään kuulumisesta johonkin uskontoon, tai ei-kuulumisesta…”
Entä kun ei ole sodan vuoksi kaikkensa menettäneen perheen lapsena voinut päättää asiasta. Sotaa kotiseudultaan paenneella perheellä oli vain pohjaton suru ja meillä lapsilla isoäitien tarinat ja iltarukoukset. Esim. kahdeksan vuotiaana kirjoitin 1918-punaorvoksi jääneen karjalaisen ortodoksi-isän tytön, josta tuli isoäitini, hänen kokemansa surun vuoksi runon ”Karjala kaunis, isien maa, sinne mun muistoni jälleen saa. Sinne jäi sininen Karjalan taivas, sinne jäi pelto, min taattoni raivas…”
Olin 18 v. kun ensimmäisen kerran menin uuden Valamon vanhaan kirkkoon. Ikonit, tuohukset, suitsukkeiden tuoksu saivat kyyneleet silmiin. Tuntui kuin olisin vihdoinkin tullut kotiin.
Oletan siis, että rovastin idea helatuorstai-seurakunnasta saa inspiraationsa jonkunlaisesta vastenmielisyydestä opillisuutta kohtaan.
Tällaisen huumoria ymmärtämättömän tosikon kannalta katsoen hommassa on se huono puoli, että unohdetaan se, mitä ennen helatuorstaita tapahtui. Nyt oltaisiin menossa ohi Golgatan, pääsiäisaamun ja Emmauksen tien epätoivon suoraan helatuorstaihin. Se ei toimi sillai.
Jehovalaiset ovat sitä tavallaan koettamassa ja pukevat kaiken
yhtälöön ja kaavaan. Muuttujaa ja funktiota yhtölöissä on rutosti, mutta henki puuttuu. Niin on sitten laki ja evankeliumikin sekaisin, samoin työt ja Kristus.
jorma ojala: ”Jehovalaiset ovat sitä tavallaan koettamassa ja pukevat kaiken yhtälöön ja kaavaan. Muuttujaa ja funktiota yhtölöissä on rutosti, mutta henki puuttuu. Niin on sitten laki ja evankeliumikin sekaisin, samoin työt ja Kristus.”
??!! Täysin sekavia ”jorinoita” taas jorma ojalalta, mistä ei saa mitään tolkkua. Todistajat korostavat Kristuksen lunnaiden merkitystä Jumalan hyväksymyksen ja iankaikkisen elämän palkinnon saamiseksi.
Evankeliumi sana tarkoittaa hyvää uutista. Sen julistus- ja opetustyö on annettu kristittyjen työksi ja tehtäväksi. Matteus 24:14: ”14 Tämä valtakunnan evankeliumi (=hyvä uutinen) julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”
Pelastuksen mahdollisuudesta ja ”lain” suhteesta enemmän alla olevissa linkeissä, jottei tarvitsisi heitellä holtittomasti ja pahanilkisesti pelkkiä väittämiä.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2005606?q=Laki&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2003205?q=Laki&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/1102009057?q=ovatko+kristityt+mooseksen+lain+alaisuudessa&p=par
Jeesus ja Jumala JHWH/Jehova tekevät myös jatkuvasti työtä kuten Johanneksen evankeliumissa osoitetaan: ”Tämän jälkeen Jeesus tapasi hänet temppelissä ja sanoi hänelle: ”Katso, olet tullut terveeksi. Älä tee enää syntiä, jottei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa.” 15 Mies meni pois ja sanoi juutalaisille, että Jeesus hänet oli terveeksi tehnyt. 16 Niin juutalaiset ryhtyivät tämän vuoksi vainoamaan Jeesusta, koska hän teki tällaisia sapattina. 17 Mutta hän vastasi heille: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” 18 Tämän vuoksi juutalaiset alkoivat tosiaan vielä enemmän tavoitella häntä tappaakseen, koska hän ei ainoastaan rikkonut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen ja teki siten itsensä Jumalan vertaiseksi.”
Väärä oletus, Jorma. Papinkoulussa luin sivuaineenani dogmatiikkaa. Ei oppi Ruttopuiston rovastia vieläkään ojal… siis ojaan kaada.
Tekstini tarkoitus oli saada jatkuvasti korpivaelluksella kulkevaa surullista luterilaisuutta vaihtamaan näkökulmaa: Jeesuksen sovitustyötä voisi tarkastella vaihteeksi myös hänen voittonsa näkökulmasta: Jeesus on Herra, hänellä on valta, voima ja kunnia iankaikkisesti.
Ylösnousseen seuraajat olivat iloista väkeä, suru oli kauas kaikonnut. Vieläkin ylemmäksi nousseen Herran omat riemuitsisivat vielä enemmän tietäessään saavansa murheisiinsa lohdutuksen.
Ei helatorstailaisuudessa oppia hylätä. Pointti on siinä, kummasta näkövinkkelistä me asioita katselemme, ennen vai jälkeen ristiinnaulitsemisen…
Hannu Kiuru: ”Jeesuksen sovitustyötä voisi tarkastella vaihteeksi myös hänen voittonsa näkökulmasta..”
Raamatun Ilmestyskirja kuvailee nimenomaan Jeesuksen voiton täydentämista. Esim. 6. luku: ”2. Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.” Myöhemmin käy ilmi (esim. 17. ja 19. luvussa), että ”valkoisella hevosella ratsastaja” on nimenomaan Jeesus, jolla on apunaan ”taivaalliset sotajoukot.”
Ilmestyskirjan 17. luku: ”12. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.
14. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.”
Hannu Kiuru: ”Ylösnousseen seuraajat olivat iloista väkeä, suru oli kauas kaikonnut.”
Ilo mainitaan yhdeksi Jumalan pyhän hengen vaikutuksen aikaansaannokseksi, ”hengen hedelmiksi”: Galatalaiskirjeen 5. luku:
”22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
Hannu yrität keksiä pyörää uudestaan, olet varmaan palaamassa alkuun. Ne aikoinaan on keksineet sen tuon ennen sinua. Oikeastaan et ole tainnut keksiä mitään uutta. Joku on vain keksinyt välillä korostaa jotain muuta. Kielitoimiston sivuilla kerrotaan näin. En nyt tiedä mitä tuo tarkalleen tarkoittaa ja milloin.
” Helatorstai oli aikanaan vuoden pyhin kirkkojuhla. Se oli ja on sananmukaisesti pyhä torstai, sillä nimen taustalla on muinaisruotsin pyhää merkitsevä sana (samoin kuin juhlan nimessä helluntai).”
Laitan linkin, kun siellä on noita muitakin perinteitä kerrottu.
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4664
Eija, en minä pyörää yritä uudelleen keksiä, pois se minusta, vaan vähän lisää ruutia!!!
Sisäpaisti: Onhan jokainen sunnuntaikin pyhäpäivä…
Uskallanpa epäillä, että suurin osa suomalaisista ei tiedosta, eivätkä ajattele ns. ”kirkkopyhien” kirkon niille keksimiä merkityksiä, ja eivät tiedä/tai välitä miten ja missä vaiheessa niiden vietto on saanut alkunsa.
En nyt ymmärrä ihan mitä tarkoitit. Kyllä nämä on kaikkien tiedossa, jos niin tahtovat. Minä kyllä arvostan näitä juhlapyhiä. En sillä tavalla, että jotenkin erityisesti viettäisin vaan, sillä sellaisen jatkuvuutena. Esimerkiksi juhannuksen haluaisin aina olevan 24 päivä niin kuin ennen, koska mummoni on syntynyt silloin. Nyt vanhemmiten olen oppinut oikein nauttimaan siitä, miten ennen ovat toimineet juhlapyhinä. Itse olen samaistunut tosi paljon mammaani, joka oli tavallinen kirkko uskova, joka rukoili ja hänestä on kerrottu paljon, kuinka hän välitti. Ja sitten on täti, josta sanottiin, että mammansa lailla. Sen tajuaminen, että itse olen tällaisen jatkumoa tuovat tällaiset asiat tärkeiksi, vaikka en itse kirkkoon edes halua kuulua, vaan se on jotain hyvin paljon syvempää geeneistä asti. Arvostan siis sitä jotain hyvin vanhaa, syvää ja arkisesti juhlavaa. Se ei tarkoita ensimmäisiä sijoja vaan nimenomaan juhlaa arjessa. siis niin, että päivät kulkee vaan.
Toivottavasti oli hyvin puolustettu.
Jehovantodistajista
Saat Vesa Ahlfors, ihan vapaasti kutsua tekstiäni sekavaksi jorinaksi.
Tokaisu kertoo sinusta itsestäsi
Jehovantodistajien vanhurskauttamisoppi on synerginen, te liitätte Kristuksen sovintotyöhön ihmistyöt.
Olet tämän omin sanoin kertonut Kotimaa24 palstalla.
Toiseksi, laki ja evankeliumi on sinun oppiselityksessä yleisesti keskenään sekaisin.
Kun tämän viimeksi otin esille, et edes tiennyt mitä tämä ongelma
tarkoittaa.
Teidän uskontonne on lainomaista, matemaattista suorittamista, vailla henkeä ja rakkautta, kuten nämä oikeustapauksetkin sen todeksi osoittavat.
jorma ojala: ”Jehovantodistajien vanhurskauttamisoppi on synerginen, te liitätte Kristuksen sovintotyöhön ihmistyöt. Olet tämän omin sanoin kertonut Kotimaa24 palstalla.”
??!! Olen kymmeniä kertoja todennut, että ihminen ei voi millään vain omilla teoillaan ja voimillaan ansaita pelastusta, vaan tarvitsee siihen avuksi Kristuksen lunnaiden arvoa.
Lunnaiden hyöty ja niihin uskominen ei tarkoita kuitenkaan ”avointa valtakirjaa” rikkoa mielensä mukaan Jumalan käskyjä ja periaatteita, niin kuin ilmeisesti jorma ojala tuntuu ajattelevan, kun tästä asiasta jaksaa jatkuvasti jankuttaa.
Ajattelee ilmeisesti itse jo pelastuneensa ja niiden joihin tuntee antipatiaa joutuvan sinne kuviteltuun (=ei-raamatullisen opetuksen mukaiseen) helvetin tuleen. Esittämiesi asioiden repertuaari palstalla on ihan noin rehellisesti sanoen hyvin kapea-alainen. Suositeltavaa olisikin tutkia hieman enemmän Raamattua ja siihen liittyviä asioita, niin olisi jotain annettavaakin.
Kristityksi tultuaan ihminen tietysti tekee kaiken minkä epätäydellisyyden tilassaan pystyy noudattaakseen Jumalan ohjeita ja käskyjä. Tästä puhuu Raamattukin monin paikoin.
1. Johanneksen kirjeen 5. luku: ”2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.”
Jaakobin kirjeen 2. luku: ”17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
18. Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
19. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?”
Jeesus eräässä opetuksessaan. Johanneksen evankeliumin 15. luku: ”8. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
9. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
10. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.”
jorma ojala: ”Toiseksi, laki ja evankeliumi on sinun oppiselityksessä yleisesti keskenään sekaisin. Kun tämän viimeksi otin esille, et edes tiennyt mitä tämä ongelma tarkoittaa.”
En todellakaan ymmärrä mitä tällä jankutuksellasi tarkoitat. Olen todennut, että kristityt eivät enää ole Mooseksen lain alaisuudessa (katsoitko linkit ylempänä olevassa kommentissani?). Laki kuitenkin ilmaisee mitä asioita Jumala ei hyväksy ja monet sen lait on toistettu muualla Raamatussa.
Evankeliumi tarkoittaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista, jonka julistaminen on annettu kristityille tehtäväksi. Myös uuden liiton aikainen alkukristillisyys sisältää ohjeita ja vaatimuksiakin kristityille. Tiettyjen asioiden tahallisen tietoisista harjoittajista sanotaan, että nämä eivät voi periä Jumalan valtakuntaa.”
Uuden testamentin tekstien mukaan kristillisyys ei ole pelkkää ”armolla leijumista” ja pelkästään siihen vetoamista ja jonkinlaista sen aikaansaamaa pelkkää tunteisiin perustuvaa tunnetilaa. Muutakin siihen selvästikin sisältyy.
Ei ole tarkoitus kaataa rovastia ojaan eikä…
Rovastin ideakin oli hyvä sinänsä, en sitä torjumassa ole..
Tarkoitin…… tuota… Eiköhän voitosta, siitäkin voitosta, iloitse
juuri hän, joka itse on tuntenut olevansa tappiolla tai sitten
havainnut suuren vihollisen ahdstavan….
Meitä kristittyjä yhdistää Jeesukseen rakkaus.
On aivan sama, milloin me vietämme rakaan Jeesuksemme syntymäjuhlaa, joulukuussa tai heinäkuussa.
Se on sinänsä aivan sama.
Kaiken motiivina on rakkaus, ja sen on tarkoituskin.
Naapurissamme asunut jehovantodistaja ei tätä rakkautta tuntenut, ja niin hän ajoitti muuttonsa tapahtuvaksi
jouluaamuna kello 6:00. Näin hän osoitti, ettei toisten ihmisten
rauhalla ja joulumielellä ole hänen uskonnossaan mitään arvoa.
Hyvä kirjoitus rovastilta. En kannata uutta -laisuutta kun nykyisiäkin riittää vaan ihmettelen kyllä myös, miksi helatorstai saa niin vähän huomiota jopa omassa kirkossamme.
Tyypillisenä alati epävarmana besserwisserina rohkenen
pitkän harkinnan jälkeen palata edellä kirjaamaani kommenttiin:
Kun totesin epäileväni, että rovasti Kiuru ei oikein tykkää opillisesta
näkökulmasta tässä helatuorstain teologiassa, en suinkaan
epäillyt hänen tietojaan ja taitojaan kyntää dogmatiikan kyistä peltoa. En liioin pyri kaatamaan hänen opillisia argumenttejaan. Pois se minusta!
Itse koetan hapuillen olla sitä mieltä, että se, mitä opetuslapsissa Pitkänperjantain jälkeen tapahtui Pyhän Hengen vaikutuksesta, kannattaisi ottaa huomioon. Se oli aikamoinen prosessi.
Jt:t eivät ilmeisesti tiedä, että meillä luterilaisilla kristityillä ei ole
syytä helvetinpelkoon. Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Uskovaa kristittyä ei tule ahdistaa vaatimuksilla tai pelottelulla.
Hän on niistä vapaa.
Hän seuraa Jumalan tahtoa uskossa ja rakkaudesta, ei vaatimuksesta.
Lain ja evankeliumin sekoittaminen näkyy lahkoissa siinä, että
jäseniä painavat vaatimukset ja uhkaukset – kuten juuri esillä olleet ”oikeustapaukiet” ovat osoittaneet.
Kokeilen vielä valottaa helatorstailaisuuden ydintä tälviisii:
Maailmassa meillä on ahdistus, mutta kristityt eivät ole maailmasta, vaikkakin ovat vielä maailmassa. Kun Kristuksen oma on hädässä, pulassa eli hukassa, häntä neuvotaan kääntämään katseensa Kristukseen, pois omasta kurjuudestaan. Pointti on katseemme suunnassa.
Pidän helatorstailaisuuden Loppu hyvin, kaikki hyvin-periaatteesta. Jeesus on Herra. Tämä miniuskontunnustus kannattaa pitää huulilla aina, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Miten siis kestän vaikeuksissani? Sen varassa, että luvattu on: Kaikki muuttuu hyväksi, kaikenlaiset asiat. Kristittyinä parhaat aikamme ovat vielä edessäpäin.
Ei kristillisyys ole vain oppirakennelmia vaan kyse on tiestä, jota pitkin meidän tulee kulkea, jonka mukaisesti elämämme järjestää.
jorma ojala: ”Hän on niistä vapaa. Hän seuraa Jumalan tahtoa uskossa ja rakkaudesta, ei vaatimuksesta..”
Täytyy sanoa, että ojalasta sitä on aika usein vaikeaa havaita, ainakin tämän palstan kirjoittelun perusteella.
Jeesus sanoi hänen opetuslapsiensa tunnusmerkistä: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
Pyhän hengen vaikutuksen aikaansaannoksista ihmisissä sanotaan Galatalaiskirjeessä: ”
”22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä…”
jorma ojala: ”…..meillä luterilaisilla kristityillä ei ole syytä helvetinpelkoon. Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Kuolema ilman ylösnousemustoivoa on kaiken loppu: Jos joku sanoo ”olevansa Jeesuksussa Kristuksessa”, voisi sen odottaa myöskin näkyvän henkilön puheissa ja käytöksessä.
jorma ojala: ” Uskovaa kristittyä ei tule ahdistaa vaatimuksilla tai pelottelulla.”
Raamatussahan niitä tiettyjä vaatimuksia on. Sitä ei voi kiistää.
jorma ojala: ”Lain ja evankeliumin sekoittaminen näkyy lahkoissa siinä, että jäseniä painavat vaatimukset ja uhkaukset..”
Mitähän noillakin ”jorinoillasi” ja vihjailullasi mahdat oikein tarkoittaa? Kun ne yhdistät todistajiin, on se puhdasta herjausta ja valehtelua, jota ei odottaisi itseään kristityksi kutsuvalta henkilöltä.
Sananlaskujen 6. luku: ”16 Kuutta asiaa Herra vihaa,
seitsemää hän ei edessään siedä:
17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä,
viattoman veren tahraamia käsiä,
18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia,
jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,
19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.”