Paavin putiikkia pidetään yleisesti joulun kirkkona, liturgiaa tiukimmin muutoksilta varjellut Isä Mitron kirkkokunta pruukaa olla pääsiäispainotteinen, kun taas me luterilaiset pidämme alinomaa esillä elämän arjen kenkkumaisuutta ja kärsimystä tähän tapaan: Hetken kestää elämä, sekin synkkää ja ikävää. Mutta me voisimme saada luterilaisiin luihin uutta vipinää, jos siirtäisimme painopistealueemme pitkäperjantaista Kristuksen taivaaseenastumiseen eli helatorstaihin.
Kristuksen taivaaseenastumisen (latinaksi ascensio) juhlaa on 300-luvun lopulta lähtien vietetty yhtenä kristikunnan pääjuhlista. Augustinuken ja Ruttopuiston Rovastin mukaan kyse on itse asiassa kaikkein tärkeimmästä kirkollisesta juhlasta, jota ilman joulu ja pääsiäinenkin menettäisivät merkityksensä!
Kristuksen taivaaseenastumista on perinteisesti juhlittu 40. päivänä eli kuudentena torstaina pääsiäisen jälkeen. Vuonna 1973 työmarkkinajärjestöjen onnistui kaapata tämä tärkeä päivä ja siirtää se kahdeksi vuosikymmeneksi lauantaille. Tämän kirjoittaja ei anna tätä katalaa kepposta ikinä anteeksi ko. järjestöille. Jumala armahtakoon, mutta minä en!
Miksi me pitkäperjantailaiset käytämme niin paljon aikaamme ja energiaamme valittaen kaikkea mahdollista, että koko elämisen idea katoaa? Miksi valitamme asioita, joille emme mahda mitään? Entä miksi me valitamme asioita, joille me voimme tehdä jotakin? Valituskuorot köyhyydestä ja kipeydestä jääkööt unholaan, kun vaihdamme elämässämme ratkaisevalla tavalla näkökulmaa. Eivät erilaiset asiat sinänsä tee meistä onnettomia kurjuuden kuninkaita, vaan sen tekee tapa, jolla me noihin asioihin suhtaudumme. Pois se meistä!
Taivaaseenastuminen on Kristuksen koko maanpäällisen lunastustyön päätös, huipennus, triumfi. Jeesus otti tuolloin vastaan hänelle annetun vallan taivaassa ja maan päällä. Tähän päivään liittyy lähetyskäskyn antaminen sekä muistutus siitä, että Jeesus ”on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevän”.
Kuten huomaamme, helatorstai on täynnä toivoa ja odotusta. Taivaaseen astunut Kristus astui uudella tavalla suhteeseen koko maailmaan, jossa hän on nyt läsnä Pyhässä Hengessä ja sakramenteissa. Nyt me voimme julistaa koko evankeliumia, kun tiedämme elämämme todellisen päämäärän: Se on ulottuvillamme, koska sen on ilmoittanut ja saavuttanut Jeesus, joka on kulkenut ihmisen kohtalon koko tien. Taivas on matkamme määrä. Kyse on Kristuksen korotukseen perustuvasta iankaikkisesta elämästä, joka jo on olemassa, vaikkakin kätkettynä. On olemassa taivaan maailma, jossa totuus, rauha, rakkaus ja ilo antavat suuta toisilleen.
Uusi Helatorstai-yhteisö korostaa, että historian Jeesus siirtyi ruumiillisesta läsnäolosta sydämen läheisyyteen. Nyt Jeesus ei enää puhu meille ulkoapäin, nyt hän puhelee kanssamme sisällämme, meissä. Ja meidän tehtävämme on puhua hänestä lähellä ja kaukana oleville ihmisille. Läheisyys ja lähetys ovat meille ydinkysymyksiä.
Kun Jeesus kuolemassa vapautui ihmisen nahoista, joihin hän inkarnoitumisen (lihaksitulon) yhteydessä oli ahtautunut, hän samalla astui ulos ajan ja paikan ahtaista rajoista ja tuli Pyhän Hengen voimalla työtä tekeväksi taivaalliseksi todellisuudeksi. Hänen läsnäolonsa, rakkautensa, apunsa ja parantava voimansa voidaan kokea kaikkialla ja kaiken aikaa. Hän lähti luotamme siten, että hän nyt voi tulla meitä paljon lähemmäksi.
No, lukijat, saako helatorstailaisuus kannatusta? Laitetaanko jo nettiin liityhelatorstailaisiin.fi-lomakkeita?
Aivan. Olen ilokseni saanut juuri täällä Kotimaa24:ssä kokea, kuinka opillisuus voi tukahduttaa uskosta elävyyden…
Silti minua viehättää miettiä, mitä opetuslapsille tapahtui…
Tällaisella besserwisserin ujoudella rupesin kovasti miettimään. mitä merkitsee se, että vasta Helluntaina löytyi rohkeus ja varmuus. Helatuorstaina sitä ei vielä ollut, eikö niin? Kenties en näe asian ytimeen…
jorma ojala: “Hän on niistä vapaa. Hän seuraa Jumalan tahtoa uskossa ja rakkaudesta, ei vaatimuksesta..”
Täytyy sanoa, että ojalasta sitä on aika usein vaikeaa havaita, ainakin tämän palstan kirjoittelun perusteella.
Jeesus sanoi hänen opetuslapsiensa tunnusmerkistä: “Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”
Pyhän hengen vaikutuksen aikaansaannoksista ihmisissä sanotaan Galatalaiskirjeessä: ”
“22 Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä…”
jorma ojala: “…..meillä luterilaisilla kristityillä ei ole syytä helvetinpelkoon. Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Kuolema ilman ylösnousemustoivoa on kaiken loppu: Jos joku sanoo “olevansa Jeesuksussa Kristuksessa”, voisi sen odottaa myöskin näkyvän henkilön puheissa ja käytöksessä.
jorma ojala: ” Uskovaa kristittyä ei tule ahdistaa vaatimuksilla tai pelottelulla.”
Raamatussahan niitä tiettyjä vaatimuksia on. Sitä ei voi kiistää.
jorma ojala: “Lain ja evankeliumin sekoittaminen näkyy lahkoissa siinä, että jäseniä painavat vaatimukset ja uhkaukset..”
Mitähän noillakin “jorinoillasi” ja vihjailullasi mahdat oikein tarkoittaa? Kun ne yhdistät todistajiin, on se puhdasta herjausta ja valehtelua, jota ei odottaisi itseään kristityksi kutsuvalta henkilöltä.
Sananlaskujen 6. luku: “16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä: 17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, 18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille, 19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.”
jorma ojala: ”Uskovaa kristittyä ei tule ahdistaa vaatimuksilla tai pelottelulla. Hän on niistä vapaa. Hän seuraa Jumalan tahtoa uskossa ja rakkaudesta, ei vaatimuksesta.”
Juuri näin, jos siis sitä rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen on. Voi vain todeta, että kaikista itseään kristityiksi kutsuvista ei voi valitettavasti millään sanoa näiden ”seuraavan Jumalan tahtoa”. Jeesuksen sanat ns. vuorisaarnassakin osoittavat tämän:
“16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. 17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. 20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.”
21 “Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ‘En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.”
Tituksen kirjeen 1. luku: ”16. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät..”
Kiitos antamastasi kannustuksesta, Vesa Ahlfors!’
Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.(Room 8:1)
On suurinta rakkautta toivoa, että sinäkin saisit kokea, mitä kristityn vapaus merkitsee.
Kristus on lain loppu jokaiselle, joka uskoo.
On tärkeää osata erottaa laki ja evankeliumi toisistaa, ei ainoastaan käsitteenä, vaan omassa elämässä Jumalan palvelijana.
jorma ojala: ”Ei ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat…”
Mitään ”kadutustuomiota nyt ei ole sen lisäksi mitä kuolema ilman ylösnousemustoivoa on, ei tietenkään ole mitään tietoista tilaa kuoleman jälkeen silloin..
Kateeksi melkein muutoin käy sinua, joka ”saat vain olla Kristuksen yhteydessä”, ja kaikki menee automaattisesti Jumalan tahdon mukaisesti ja omasta mielestään on jo pelastettu.
Apostoli Paavali ei ajatellut näin 1. Korinttolaiskirjeen 9. luvussa kirjoittaa seuraavaa (uusi kirkkoraamattu): ”25 Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. 26 Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. 27 Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”
Kolossalaiskirjeen 3. luvussa: ”6 Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä. 7 Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa. 8 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. 9 Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen 10 ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen..”
2. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa: ”5 Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.”
jorma ojala: ”On tärkeää osata erottaa laki ja evankeliumi toisistaan”
Toistat kuin ”papukaija” tai paikoilleen juuttunut vinyylilevy sitä fraasia ja stereotypiaa. Ei ole enempää syytä kommentoida mitä olen jo tehnyt, etenkin oma Raamatun ja kristinuskon tuntemuksesi vaikuttaa niin kovin kapea-alaiselta. Mahdatkohan itsekään ymmärtää mitä niitä muutamalla fraasillasi joita toistelet, mahdetaan oikein tarkoittaa. Yritä nyt mielellään keksiä jotain uutta ja tuoreempaa.
No niin, ukot Vesa ja Jorma, nyt riittää: En salli nokkapokkaa tällä sivulla. Eiköhän tämä ollut nyt sitten tässä! Vihellän pelin poikki.
Tässä pitäisi blogistilla olla sellainen valta, että kun on saanut kummallisista kommenteista tarpeekseen, niin voisi vain sulkea keskustelun. Loppuun voisi tulla viesti: MITTA TÄYNNÄ. Ja sen jälkeen kommentoiminen ei enää onnistuisi…
Se on hankalaa täällä netissä. Turha on laittaa irtonaisia Raamatun lauseita irti asia yhteydestään, jota kukaan ei viitsi edes tarkistaa. Itselläni jää viestit ainakin lukematta, kun silmään ohi. Ne osuvat silmään lähinnä epämiellyttävinä ja Ruttopuiston rovastin blogin näyttämään siivottomalta. Jos ette ole sattunut huomaamaan, niin Hannu on käyttänyt blogiinsa aikaa ja vaivaa.
Lisään blogin aiheeseen liittyen, että pääsiäisviikko voi olla pääsiäisen jälkeen tai sitä ennen katsontakannasta riippuen ahkerimmat voi siis viettää kaksi pääsiäisviikkoa. Ei se ihan siihen kaikkein pyhimmäksi torstain aikaa ihan yllä, mutta lähemmäksi hipoo, jos viettää kaksi pääsiäisviikkoa.
Eikös tämäkin ole hyvä idea, siis yhtä juhlaa. Saiskohan ne palkalliseksi vapaaksi? Vois liittä porkkanaksi. Jo vain helatorstailaisuuden kannatus nousisi. :))
.
Eija Moilanen: ”Ei se ihan siihen kaikkein pyhimmäksi torstain aikaa ihan yllä, mutta lähemmäksi hipoo, jos viettää kaksi pääsiäisviikkoa.
Eikös tämäkin ole hyvä idea, siis yhtä juhlaa.”
Kukas ne työt sitten tekee, jos kaikki/tai useammat vain pitävät juhlia viikkotolkulla? 🙂
En aseta ajatuksiasi kyseenalaiseksi, rovasti Kiuru.
Semminkin kun olen aina kokenut, ettet oikein tykkää kirjoittelustani.
Nokkapokasta on minun kohdalla tarpeetonta puhua, kun olen kirjoittanut
ca. 5 riviä ja nekin menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Minusta on vaan ihanaa elää Jumalan lapsena pyhässä huolettomuudessa ja vailla pelkoa.
Näinhän se on kuin Jorma Ojala sanoo. Kristityn osa on mahtava: saa elää armon yltäkylläisyydessä synnit sovitettuna ja verihaavoihin joka päivä turvautuvana.
Tauno Wikström :”Kristityn osa on mahtava: saa elää armon yltäkylläisyydessä synnit sovitettuna ja verihaavoihin joka päivä turvautuvana.”
Näin maallisen regimentin puolelta katsottuna tuo ”armon yltäkylläisyys” vaikuttaa kylläkin epäoikeudenmukaiselta, jos luottamushenkilöinä esim. seurakunnan talousarviot koetaan niin maallisiksi, että niihin ei haluta edes perehtyä.
Lopputulos tuosta ”armon yltäkylläisyydestä” oli se, että organisaation kehittämiseen liittyvää ja myös taloudellisia realiteettejä ymmärtävää vapaaehtoistyötä srk:ssa tehneinä ns. ”nostimme kytkintä”, kun saimme tietää olevamme srk:n ”myrkkysieniä”. Pahoittelen sitä, että jätimme mielestämme asioissa oikeassa olleen ja syyttä-suotta syyllistetyn seurakunnan kirkkoherran.
Hyvä Tuula, mikäli oikein ymmärsin tuon Helatuorstai-ecclesian
luonteen. vallitsee siellä sula rakkaus ja anteeksiantamus.
Me saamme antaa vihamiehillemme anteeksi ja rukoilla heidän
pääsevan taivaallisen Isämme hyvistä lahjoista osallisiksi.
Me saamme jättää pahat muistot ja elää onnellisena Herramme paluuta odottaen.