Kirkolliskokouksen perustevaliokunta jätti perjantaina 11.5.18 mietinnön, jossa se ehdotti avioliittokäsityksen laajentamisaloitteen jättämistä raukeamaan. Perustevaliokunnalle lausunnon esittänyt yleisvaliokunta taas ehdotti aloitteen hyväksymistä. Molemmat ehdotukset hyväksyttiin enemmistöpäätöksin, ja niihin sisältyy eriävä mielipide.
Perustevaliokunnan laajan mietinnön tasapainoisinta antia on avioliittokäsityksen laajentamista kannattavien ja vastustavien argumenttien suhteellisen tasapainoinen esittely. Tekstistä käy ilmi, että asian teologinen reflektointi on kesken.
Arviointi- johtopäätösosiot sen sijaan on tehty yhden osapuolen eli avioliittokäsityksen muutosta vastustavien ehdoilla. Tämä on ollut mahdollista, koska muutoksen vastustajilla on valiokunnassa enemmistö. Valiokunnan enemmistöäänin hyväksytty kanta on, että avioliittokäsityksen muutokseen ei ole riittäviä perusteita.
Mietinnön lopussa perustevaliokunta toivoo keskusteluyhteyden säilymistä kirkossa ja sitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat kirkon jäsenet ”voivat täysipainoisesti tuntea kuuluvansa samaan kirkkoon”. Keskustelujen jatkuminen on valiokunnan mukaan erityisesti piispainkokouksen vastuulla.
On hyvä, että valiokunta mietinnön loppulauseissa kiinnittää huomiota siihen, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat tuntevat. Itse mietinnössä se sivuutetaan kokonaan lukuun ottamatta avioliittokäsityksen muutoksen kannattajien osuuksia. Valiokunnan enemmistö paneutuu Raamattuun, oppiin, jumalanpalvelukseen, ekumeniaan – kaikkeen muuhun tärkeään mutta ei asetu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan lähimmäisen asemaan, kuuntelemaan, kyselemään, etsimään lähimmäisen kanssa tämän ja koko yhteisön hyvää.
Miten vähemmistöön kuuluvat kirkon jäsenet sitten voisivat täysipainoisesti tuntea kuuluvansa samaan kirkkoon? Voin vastata kysymykseen jo ennen jatkokeskusteluja: siten, että heidät vihitään kumppaninsa kanssa kirkollisesti yhtä lailla kuin muutkin kirkon jäsenet. Kaikki muu on torjuntaa ja syrjintää.
Millainen tilanne kirkon kentällä nyt on? Käytännössä kirkossa jo elää suhteellisen sovussa kaksi avioliittokantaa. Kirkossa elää myös kaksi vihkikäytäntöä. Samaa sukupuolta olevat parit pyytävät vihkimistä siinä missä muutkin, ja yhä useammat papit palvelevat myös heitä. Kesän myötä on alkamassa uusi vihkibuumi.
Pappien saamat rangaistukset eivät lopeta vihkimisiä siinäkään tapauksessa, että ne pysyisivät oikeudessa. Tuomiokapitulit suhtautuvat vihkimisiin vaihtelevasti, jotkut ovat rangaisseet pappeja, jotkut eivät ole käytännössä halunneet puuttua niihin. Ilmeisesti jo hyvin pian eräisiin kapituleihin syntyy rankaisemattomia enemmistöjä.
Välittävät ratkaisut, kompromissit ja mielikuvitus ovat nyt tarpeen. Perustevaliokunta pitää vaikeana omantunnonvapauden säätämistä papeille, mutta jättää avoimeksi mahdollisuuden, että samaa sukupuolta olevien vihkimisiin ei puututa. Puuttumattomuus on eräs mahdollisuus, mutta olisi parempi, että piispainkokous harkitsisi mahdollisuutta antaa pastoraalinen ohje käyttää käsikirjan vihki- ja siunauskaavoja jo tässä vaiheessa myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen ja heidän avioliittonsa siunaamiseen. Pallo on nyt kirkolliskokouksella: se voi yksinkertaisella enemmistöllä (koska oppia ei muuteta) pyytää piispainkokoukselta ohjetta.
Piispainkokous voisi kirkolliskokouksen ohjepyynnön täyttää, koska kirkko tunnustaa samaa sukupuolta olevien avioliitot laillisiksi avioliitoiksi (piispainkokous 2016, perustevaliokunta 2018). Olisi tietenkin hyvä, että kirkossa olisi muutakin positiivista yksimielisyyttä samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Kuten perustevaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, kirkko on syvästi jakautunut asiassa. Pastoraalinen vastuu ei kuitenkaan odota. Joko kirkko vihkii samaa sukupuolta olevat ja siunaa heidän avioliittonsa tai hylkää heidät. Muita vaihtoehtoja ei nykytilanteessa ole.
Kirkolliskokouksen maltillisen enemmistön on nyt syytä toimia, jotta saadaan välittävä ratkaisu koko kirkon parhaaksi. Se voisi siis olla sellainen, että oppeja ja kaavoja ei muuteta, mutta kirkolliskokouksen pyynnöstä piispainkokous antaa ohjeen kaavojen käytöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen ja siunaamiseen.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Aiemmin kommentoitiin kirkollisen vihkimisen olevan uskonnollinen seremonia. Tämä seremonia ymmärretään myös yhdenlaisena Jumalanpalveluksena. Kysymyksessä olisi näin oikeusvaikutteinen uskonnollinen seremonia tahi Jumalanpalvelus. Kun kaste on sitten myös saajalleen oikeusvaikutteinen pitäisikö uskonnonvapausasiaa syvemmin haluta ymmärtää myös lapsen kannalta kun vanhemmat menevät ja lupaavat asiaa lapselta itseltään kysymättä. Kaste on kyllä kaunis tapa ottaa lapsi seurakunnan jäseneksi.
kaste ole mikään ”tapa” vaan kyse on Kristuksen itsensä asettamasta sakramentista.
Pekka Väisänen käytät jotenkin sekavasti käsitettä ” kirkon perinteisen aviomallin status”
Perinteisessä mallissa vihittävät ovat mies ja nainen. Jos vihittävät ovat samaa sukupuolta, niin kyse ei ole perinteinen malli.
Samaa sukupuolta oleva aviopari ei siis voi olla perinteisessä liitossa, vaan kyse on väistämättä moderni avioliittomalli.
Kiitos palautteesta. Asiassa on kyse minnepäin ja miten rukous muotoillaan, toisinsanoen asianosaisille itselleen ja heidän pyyntöönsä ja tahtomiseensa, vaiko jonnekin muualle. Kun asian puolesta rukoillaan tulee se samalla siunatuksi. Tästä myös tunnutaan olevan hämmästyttävän montaa mieltä.
Valitettavasti on niitäkin joille ei rukous ”kelpaa”, vaan haluavat pelkät seremonian.
Onko asiat nyt sitten niin, että kaikille kaikkea mitä itse kukin haluaa. On vain yksi alue, jossa ihmisen pitää saada pidettyä mielihalunsa kurissa ja se on rahaa maksavat projektit. Onko siis raha se jumala, jota ei saa loukata? Pyromaani ei saa sytytellä kirkkoja, kerrostaloja eikä teollisuuslaitoksi eikä kauppakeskuksia. Pedofiliassa on menty jo melko lähette vapautta, jos kymmenenvuotias ei osaa vastustella, niin ei raiskausta tapahtunut.
Lauri: Rinnastat siis omantuntosi mitenkään siitä kärsimättä kahden aikuisen ihmisen molemminpuolisen rakkauden pyromaniaan ja pedofiliaan? Semmoista se ’kristillisyys’ teettää.
Voi sen varmaan niinkin lukea, mutta voisi siinä olla asiaakin. Kauneus on katsojan silmälaseissa ja ne nyt sattuu olemaan sellaiset. Olen käsittänyt, että elämässä on ihanteellisia asioita joista on poikkeamia. Poikkeamat eivät kai kuitenkaan missään asiassa määritä koko asiaa.