Jollei jotain yllättävää satu ,niin minulla on kolmesta seitsemään elinvuota jäljellä johtuen iästäni. Tämän oivaltaminen on vaikuttanut merkittävästi perusolemisen tilaani. Kun tuota tosiasiaa tarkastelee, niin ihmettelen itseäni että en vapise pelosta. Päinvastoin, tieto siitä on jopa rentouttavaa. Tässä on tietenkin kyse vuosikymmenien mittaisesta prosessista.
Jos minulla on tuuria, niin kuolen omaan sänkyyni tai sairaalan sänkyyn nukkuen pois. En tule uhmaamaan lähestyvää kuolemaa yrittämällä olla nuori ja tekemällä uhkarohkeita projekteja. Tulen viettämään paljon aikaa katsomalla elokuvia, lukemalla kirjoja, kuuntelemalla musiikkia, soittelemalla vielä elossa oleville ystävilleni, tarkkailla lasteni ja lastenlasteni kehitystä , hakeutumalla johonkin ravintolaan ja syödä hyvää ruokaa ylimalkaan hyvässä seurassa.
Ainoa suruni on itselleni tärkeiden henkilöiden sairastaminen. Pahinta on lähimmäiseni jolla on pitkälle mennyt muistitauti. Mutta vaikka hän onkin menettänyt paljon funktioita, niin samalla on hänen hyväntahoinen pohjavireensä dominoivassa hänen olemistaan ja hän ei kärsi. Toivon, että hän kuolee ennen minua ,jotta voisin täyttää viimeisen vastuuni .
Minulla ei ole mitään suurempia asioita jäänyt elämässä rästiin . Joitakin tyhmyyksiä harmittelen, mutta en kovin vakavasti. On joitakin joilta olisi hyvä pyytää anteeksi, ikävä kun heille jää jotain hampaan koloon minun suhteeni, mutta niille asioille ei mahda mitään.
En kysele sellaisia ,että olenko tyytyväinen elämääni? Ja aivan varmasti sitä että olenko onnellinen? Se miten pitkälle olen päässyt sisäisessä rauhantilassa saa riittää. Olisi ollut hienoa jos työelämässäni minulla olisi tällainen sisäinen tunto, mutta se meni niin kuin meni eikä ihan huonosti
Miten on uskontoni laita? Se on hyvin tämänpuoleista. Musiikki, kirjat, seurustelu ihmisten kanssa ja hyvien filmien katsominen on jonkinlaista uskonnon harjoittamista. Osaan Raamattuni joten tiedän mitä siellä sanotaan , mutta en enää anna ylhäältä syntymättömyyteni häiritä itseäni. Uskon että viimeisinä aikoinani kaikki järjestyy ja mitä tulee sen jälkeen , ei ole minun ongelmani.
KUOLEMA ON VOITTO ?
Paavali sanoi näin! ”K:uolema on voitto” (Fil.1:21). Tämänkaltainen puhe on täysin vierasta modernille hengelliselle sanastollemme. Meistä on tullut elämän palvojia, eikä meillä ole juurikaan halua kuolla ja päästä Herramme luokse.
Paavali sanoi: ” Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi” (Fil.2:23). Mutta käännynnäisten opettamisen vuoksi hän kuitenkin piti kuoreen jäämistä tai ”lihassa viipymistä” parempana vaihtoehtona.
Oliko Paavali sairas? Oliko hänellä sairas kuolemankaipuu? Eikö Paavali arvostanut elämää, jonka Jumala oli hänelle antanut? Ei näin! Paavali eli täyttä elämää. Hänelle elämä oli lahja, ja oli käyttänyt sen hyvin taistellakseen hyvän taistelun. Hän oli voittanut pelkonsa ”kuoleman pistintä” kohtaan, ja nyt hän kykeni sanomaan:
”On parempi kuolla ja päästä Herran luose kuin jatkaa täällä lihassa.”
Herrassa kuolevat ovat voittajia, ja me tänne jäävät olemme häviäjiä.
On todella traagista, että Jumalan lapset pitävät poisnukkuneita ”häviäjinä- onnettomina sieluina, joiden elämä on päättynyt kesken”. Jos hengelliset silmämme ja korvamme avautuisivat edes hetkeksi, näkisimme rakkaamme maailmankaikkeudessa Jumalan puoleisella laidalla ja voisimme seurata, kuinka he kävelevät iankaikkisen elämän kristallinkirkkaassa virrassa ja yrittävät huutaa meille: Minä olen voittanut! Minä voitin! Olen lopultakin vapaa!
DAVID WILKERSON
Erkko.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos kristityt , ne todella harvat ja valitut, elävät tuossa kuoleman voittamisen toivossa. Sallittakoon se ilomielin heille.
Kuolema on pelottava ja ahdistava kunnes oppii tekemään sinukaupat sen kanssa ja tervehtimään sitä vapauttajana, hyväksymään sen että se todellakin tulee ja lopettaa kaiken maallisen.
Luulen ,että on etuoikeus elää vanhaksi ja tuntea saaneensa elämästä kylläkseen. Se ei käy niin kauan kun on täyttymättömiä unelmia ja saavuttamattomia päämääriä tai jotkut vanhat vääryydet , omat tai toisten minulle tekemät, kummittelevat. On oltava kohtuullisen hyvä rauha sielussaan.
Markku Hirn. Jeesus on todella asettanut riman niin alhaalle, että jokainen ihminen pystyy riman ylittämään. Joh.3:16 – sanoo seuraavaa: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ettei ysikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Jesaja 55:6. Etsikkoaika: Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.
Matt.11:28–30. Tulkaa minun luokseni, kaikki te jotka teeette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. 29). Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löyätte levon sielullenne. 30). sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.
Miljoonilla kristityllä on valitettavasti ”laillinen / pinnallinen” suhde Jeesukseen. Rakennetaan suhteemme Jeesukseen sydämen tasolla, jotta pelastuisimme .