Lähetinkin elämä on paikallisen väestön mukana elämistä. Kuvassa eräs vieraamme kylässä käymässä kotonamme Kamerunissa.
Sunnuntai 28.07.2019
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
1. lukukappale: 3. Moos. 19:1-4, 11-18
Vanhan testamentin teksti on otettu Pyhyyslaista. Pyhyyslaki on Kolmannen Mooseksen kirjan luvut 17-26. Pyhyyslaki korostaa, että HERRA on ainoa Jumala.
”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”
Samalla se opastaa kunnolliseen elämään toisten ihmisten kanssa.Rauhalliseen yhteiselämään pääsemiseksi Pyhyyslaki antaa yksinkertaisia ja hyvinkin yksityiskohtaisia säädöksiä jokapäiväistä elämää varten.
Jumalan pyhittämäinen toteutuu arkielämän keskellä
Kun nykyaikana toisinaan kuulee opetusta, jossa kristilliseen elämään kytketään iso joukko epätavallisia elämänohjeita, niin Pyhyyslaki puolestaan korostaa oikeaa pyhitystä sillä, että elämässä noudatetaan aivan tavallisia perusohjeita: Rakastetaan toinen toistaan ja noudatetaan kymmenen käskyn perustavia opetuksia.
Lukukappaleemme alkaa neljännellä käskyllä:
Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä.
Sitten seuraa kolmas käsky, missä pyydetään pyhittämään lepopäivä. Lepopäivähän aivan erityisesti soveltuu Jumalan kunnioittamiseen:
Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Ensimmäinen käsky ohjaa meidät pitämään Jumalaa ainoana Jumalana. Älköön mikään keinotekoinen tulko elämämme tärkeimmäksi hallitsijaksi. Jumalassahan me elämme ja liikumme. Hän on meidät luonut ja ylläpitää elämämme. Antakaamme hänelle se kunnia, mikä hänelle kuuluu.
Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Tämän jälkeen seuraavat seitsemäs käsky, ettei saa varastaa, kahdeksas käsky, ettei saa antaa väärää todistusta, ja toinen käsky, ettei saa käyttää Jumalan nimeä väärään valaan. Tämänkin elämänohjeen tavoitteena on Jumalan kunnioitus arkisen elämän tavallisissa tilanteissa oikein toimimalla.
Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Myös aivan tavallisiin pahoihin tapoihinkin viitaan. Eipä juoruiluakaan niin kunniassa pidetä. Väärien syytösten takiahan toisiaan voidaan pahoinkin tuhota toisten ihmisten elämää ilman, että lopulta kukaan ottaa vastuuta sanoistaan.
Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
Rakkaus on kaikkien elämänohjeitten keskus
Monet erilaiset elämänohjeet voidaan koota yhdeksi säännöksi: Lähimmäisen rakkaudeksi. Kun välittää toisista ihmisistä, kun ottaa heidät huomioon jokapäiväisessä elämässään, niin silloin myös jokaisessa tilanteessa on helpompi löytää sellaisia elämän malleja, joissa kaikille tulee hyvä olla. Jumalaa kunnioitetaan elämällä ihmisiksi.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”
Matias Roto kuinkas itse luet:
3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
Siis kun ihminen tulee uskoon saa hän Pyhän Hengen, tätä ei voi saavuttaa lain teoista vaan ainoastaan Jeesuksen Sanan kautta kuulemalla sen ja tekemällä sen mukaan.
Mitä taasen on elämä Pyhän Hengen johdatuksessa, onko se Jeesuksen Sanan mukaan elämistä, KAIKEN sen pitämistä mitä Jeesus on käskenyt pitää VAI esivallan käskyjen noudattamista?
Ari
Asetat kysymyksessäsi Jumalan ja esivallan virheellisellä tavalla vastakkain.
Roomalaiskirje:
13:1 Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.
13:2 Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
Vanhan testamentin puolella Sananlaskujen kirjassa sanotaan sellaisena aikana, jolloin valtiokirkko oli todellisuutta eli koko kansa oli Jumalan seurakunta, seuraavasti:
Sananlaskut:
22:11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas.
24:21 Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.
Oliko ns ”uskonpuhdistus” kapina?
Ari
Uskonpuhdistaja Luther teki kaikkensa estääkseen talonpoikaiskapinan, mutta valitettavasti tuloksetta. Kapina lopulta tuhosi yhteiskuntaa suunnattomasti ryöstöin, raiskauksin, ihmisten surmaamisella jne.
Kapinan takia noin 100 000 – 200 000 menetti henkensä.
Lutherin opetukseen kuuluu esivallan kunnioittaminen.
Nelisen vuotta kapinan päättymisen jälkeen Ison katekismuksen neljännen käskyn selityksessä Luther sanoo:
Samoin on puhuttava myös kuuliaisuudesta, joka kohdistuu maalliseen esivaltaan. Sehän sisältyy kaikkinensa, kuten sanottu, isän kutsumukseen ja ulottuu erittäin laajalle. Eihän tässä ole kysymys vain yksittäisestä isästä, vaan hallitsija on isä yhtä monelle kuin hänellä on alamaisia. Sillä Jumala antaa ja säilyttää meille ravinnon, kodin ja konnun, suojan ja turvallisuuden hallitsijoiden välityksellä aivan kuin he olisivat vanhempia. Koska he siis kaikella kunnialla kantavat sellaista arvonimeä korkeimpana heille suotuna tunnustuksena, mekin olemme velvolliset kunnioittamaan ja arvostamaan heitä kalleimpana aarteena ja ihanimpana kalleutena maan päällä.
Et Matias Roto ymmärtänyt, siis ei kai luterilaisuus syntynyt tuon kapinan yhteydessä vaan eikö ruhtinaat kapinoineet keisaria vastaan ja irtaantuivat tämän vallan alta, entä miten ruotsisuomi sen teki, oliko nämä kapinaa?
Ari
Jos tuntisit historiaa, niin et menisi väittämään moista.
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta syntyi Verdunin sopimuksessa 843 syntyneen kuningaskunnan pohjalle, kun siihen yhdistyi Rooman keisarius, ja keisarikunta lakkautettiin vasta vuonna 1806. Edes sellainen järkyttävä tapahtuma kuin kolmekymmenvuotinen sota ei muuttanut keisarikunnan perustaa.
Pohjoismaissa Kalmarin Unionin loppupuolella Tanska ja Ruotsi olivat kiistelleet jo vuosikymmeniä ennen kuin uskonpuhdistuksesta oli vielä tietoakaan. Unionikuningas Tanskan Kristian II oli hänkin uskonpuhdistuksen puolella. Samoin Ruotsin irralleen johtanut Kustaa Vaasa.
Sen sijaan se liike, jossa ensimmäisen kerran 1500 -luvulla jätettiin lapsia kastamatta, tuolloin protestina esivaltaa vastaaan, ryhtyi kapinaan, jonka aikana kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä.
Maailmanhistorian ensimmäinen uudelleen kastaminen tapahtui tammikuussa 1525 vastalauseena Zürichin kaupungin päätökselle koventaa otteita lasten kastamatta jättäneitä perheitä kohtaan. Kun lasten kastamatta jättäneitä vastaan suunnattu säädöstö oli julkaistu, niin uhmasta tätä päätöstä vastaan muutamat kastattivat itsensä uudelleen, vaikka heidät oli jo lapsena kastettu. Tuosta tuo käytäntö alkoi.
Mielenkiintoista seurata Matiaksen ja Ain keskustelua. On niikuin vanhaa kysymys-vastaus katekismusta lukisi.
Matias vastaa kunnon luterilaisella otteella. Noin selkeätä julistusta kuulee nykyjään harvoin. Ari etsii ja poimii esiin ristiriitaisuuksia jotka mukamas todistavat että luterilainen usko ei ole oikeata uskoa. Vaatii taitoa käydä tällaista keskustelua. Toivoisi että moni muukin voisi vastailla mahdottomiin kysymysiin malttiansa menettämättä.
Markku
Kiitos puheenvuorostasi