Lähetinkin elämä on paikallisen väestön mukana elämistä. Kuvassa eräs vieraamme kylässä käymässä kotonamme Kamerunissa.
Sunnuntai 28.07.2019
7. sunnuntai helluntaista
Rakkauden laki
1. lukukappale: 3. Moos. 19:1-4, 11-18
Vanhan testamentin teksti on otettu Pyhyyslaista. Pyhyyslaki on Kolmannen Mooseksen kirjan luvut 17-26. Pyhyyslaki korostaa, että HERRA on ainoa Jumala.
”Sano Israelin kansalle: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”
Samalla se opastaa kunnolliseen elämään toisten ihmisten kanssa.Rauhalliseen yhteiselämään pääsemiseksi Pyhyyslaki antaa yksinkertaisia ja hyvinkin yksityiskohtaisia säädöksiä jokapäiväistä elämää varten.
Jumalan pyhittämäinen toteutuu arkielämän keskellä
Kun nykyaikana toisinaan kuulee opetusta, jossa kristilliseen elämään kytketään iso joukko epätavallisia elämänohjeita, niin Pyhyyslaki puolestaan korostaa oikeaa pyhitystä sillä, että elämässä noudatetaan aivan tavallisia perusohjeita: Rakastetaan toinen toistaan ja noudatetaan kymmenen käskyn perustavia opetuksia.
Lukukappaleemme alkaa neljännellä käskyllä:
Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä.
Sitten seuraa kolmas käsky, missä pyydetään pyhittämään lepopäivä. Lepopäivähän aivan erityisesti soveltuu Jumalan kunnioittamiseen:
Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Ensimmäinen käsky ohjaa meidät pitämään Jumalaa ainoana Jumalana. Älköön mikään keinotekoinen tulko elämämme tärkeimmäksi hallitsijaksi. Jumalassahan me elämme ja liikumme. Hän on meidät luonut ja ylläpitää elämämme. Antakaamme hänelle se kunnia, mikä hänelle kuuluu.
Älkää kääntykö seuraamaan epäjumalia älkääkä valako itsellenne jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Tämän jälkeen seuraavat seitsemäs käsky, ettei saa varastaa, kahdeksas käsky, ettei saa antaa väärää todistusta, ja toinen käsky, ettei saa käyttää Jumalan nimeä väärään valaan. Tämänkin elämänohjeen tavoitteena on Jumalan kunnioitus arkisen elämän tavallisissa tilanteissa oikein toimimalla.
Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, sillä jos niin teette, häpäisette Jumalanne nimen. Minä olen Herra.
Myös aivan tavallisiin pahoihin tapoihinkin viitaan. Eipä juoruiluakaan niin kunniassa pidetä. Väärien syytösten takiahan toisiaan voidaan pahoinkin tuhota toisten ihmisten elämää ilman, että lopulta kukaan ottaa vastuuta sanoistaan.
Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.
Rakkaus on kaikkien elämänohjeitten keskus
Monet erilaiset elämänohjeet voidaan koota yhdeksi säännöksi: Lähimmäisen rakkaudeksi. Kun välittää toisista ihmisistä, kun ottaa heidät huomioon jokapäiväisessä elämässään, niin silloin myös jokaisessa tilanteessa on helpompi löytää sellaisia elämän malleja, joissa kaikille tulee hyvä olla. Jumalaa kunnioitetaan elämällä ihmisiksi.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.”
Rakkauden sunnuntain tekstit ja lyhyen esittelyn voi lukea osoitteesta
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190728
Samma på svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20190728
Kirkkomme katekismuksessa kymmentä käskyä on käsitelty kohta kohdalta seuraavasta osoitteesta alkaen:
http://katekismus.fi/10kaskya/10kaskya.html
Pyhyyslain periaate voidaan kiteyttää myös lauseeseen: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!”
Uskonpuhdistajamme Luther opetti että kaikki muut käskyt sisältyvät ensimmäiseen käskyyn. Jumalan kunnioituksesta nousevat kaikki ne ohjeet, joita ihmiset tarvitsevat tullakseen toimeen toinen toisensa kanssa.
Lutherin Ison katekismuksen opetusta kymmenestä käskystä voi tutkia tästä osoitteesta:
http://tunnustuskirjat.fi/ik/1kasky.html
Miksiköhän nykyisin viitataan tuohon ”rakastamis” – kohtaan, mutta samalla unohdetaan käskyn osuus jossa tähdennetään Jumalan kunnioittamista?
Pekka
Kiitos puheenvuorostasi
Lienee ajattelemattomuutta, kun eivät huomaa kaiken aidon rakkauden saavan alkunsa ja voimansa Jumalan rakkaudesta, kuin kuu saa valonsa auringosta.
Mitä kunnioitus on mielestäsi, Pekka Pesonen? Minua viehättää kiinalaiseksi sannonnaksi kutsuttu määritelmä: Avun pyytäminen on kunnioittamista, avun antaminen on rakastamista. Kristillisyyteen sovellettuna Jumalan kunnioittaminen olisi kiitollisuutta kaiken hyvän antajalle.
Kunnioittaa/rakastaa on mielenkiintoinen sanapari, siis lapsia Jumala käskee kunnioittamaan vanhempiaan, miksi?
Kunnioittaminen on arvon tunnustamista eli kunnioituksen kohde on ylempiarvoinen jos näin voidaan sanoa eli häntä on asemansa tähden toteltava.
Rakastaminen on taasen vapaaehtoista, eihän rakastamista voi pakottaa niinkuin kunnioittamista.
Martti
Kiitos puheenvuorostasi
Kiinalaisilla on paljon erinomaisia viisauksia
Rakastaminen ei todellakaan ole vapaaehtoista. Joka ei rakasta ei voi puristaa rakkautta esiin, Se joka rakastaa ei voi lopettaa rakastamista. Monet kehotukset rakastamiseen tekevät rakkaudesta velvollisuuden. Usein rakkaus sytyy myötätunnos ja hellyydestä , joskus se toisenlainen rakkaus syttyy ihailusta kun tunnistaa toisen persoonassa suuria arvoja totena.
Rakkaus on hengen tila joka on kuin vuoravesi mennen ja kuitenkin taullen takaisin.
Ketä ovat meidän lähimmäisiämme?
Ari
Pyhyyslaki opettaa, että kaikki maailman ihmiset ovat yhtä lailla merkittäviä Jumalan edessä. Kaikkia on rakastettava yhtä paljon. Lähimmäisenrakkaus koskee myös muukalaista, ilman erotusta oman kansan ja muukalaisen välillä.
3 Moos. 19:34
Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Uuden testamentin puolella Jeesus painotti tätä periaatetta vieläkin terävämmin.
Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta osoittaa, että kaikki ihmiset koko maailmassa ovat meidän lähimmäistiämme. Juutalaisilla ja samarialaisilla oli vanhastaan kaunaa toisiaan vastaan. Kuitenkin Jeesus teki juuri samarialaisesta hätään joutuneen lähimmäiseksi. Tämä oli omana aikanaan samaa luokkaa kuin jos meidän kotomaassamme joku aivan viime sodan jälkeen olisi pannut ”ryssän” vertauksen sankariksi.
Käskyssään vihollisrakkaudesta Jeesus edelleen selvitti tätä samaa asiaa.
Matteuksen evankeliumi:
5:43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’
5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
Periaatteessa kaikki ihmiset koko maailmassa ovat meidän lähimmäisiämme. Näin periaatteellinen avoimuus ja ystävällinen toinen toisensa kohtaaminen pitää olla tavoitteena jokaisessa ihmisten välisessä kohtaamisessa ja kanssakäymisessä.
Tätä periaatetta ei kuitenkaan saa panna ihmisten niskaan rasittaviksi kuormiksi, vaan tervettä järkeä on käytettävä, koska käytännössähän voimme yhdellä kertaa osoittaa lähimmäisenrakkauttamme vain rajoitetulle määrälle ihmisiä, koska aikamme ja voimamme ovat rajalliset.
Entä kun esim maallinen hallitusvalta käskee tarttumaan aseeseen ja tappamaan lähimmäisiä (vihollisia), tuleeko totella esivaltaa vai Jumalaa?
Ari
Ulkoinen järjestys on tärkeää meidän yhteisessä elämässämme. Kun joku toimii tuhoa tuottaen, niin silloin siihen on vastattava riittävän voimakkaasti, jottei paha pääse tekemään vielä suurempia tuhojaan.
Paavali puhuu selkeästi, että yhteisön suojaamiseksi tähtäävä järjestyksen pito on Jumalan työtä, myös silloin kun se tuon aikaisessa yhteiskunnassa oli miekalla tehtävää työtä.
Roomalaiskirje:
13:4 sillä se (= esivalta) on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
Joten kysymyksessäsi oli väärin asetettu vastakkainasettelu.
Matias Roto entäpä esim ns ”uskonpuhdistuksen” seurauksena alkaneet sodat, olisiko niitä tullut jos jokainen lapsikastettu olisi kuunnellut Jumalaa eikä esivaltaa, entä saksassa jos olisikin kuunneltu Jumalaa eikä Hitleriä?
Minulle on uskoon tuloni yksi hedelmä etten enää voisi tappaa ketään missään olosuhteessa, luotan koko elämäni Jumalan käsiin ja Hän on ainoa joka voi sen varjella, itse en siihen pysty vaikka minulla olisi koko maailman aseet.
Ari
Saksa oli sotkeentunut sotiin jo paljon ennen uskonpuhdistusta ja myös sen jälkeenkin. Syitä oli useitakin.
Yksi sota liittyy myös uudestikastajien liikkeen syntyyn. 1520 -luvulla talonpoikien keskuudessa alettiin nousemaan kapinaan. Monien protestien joukkoon joku keksi sellaisenkin protestin että haluttiin halveksia esivaltaa ja näyttää sille ettei sitä totella
jättämällä lapset kastamatta.
Tämän protestin laatijat eivät ymmärtäneet, että he samalla jättivät lapsensa kadotuksen valtaan, koska kukaan ei voi pelastua ilman kastetta. Kun Luther vuonna 1523 yritti rauhoittaa heitä ja puhua heille järkeä lasten pelastuksen puolesta, niin he aikoivat käydä häneen käsiksi. Vain vaivoin Luther pääsi pakoon tuosta tilanteesta ja säilytti henkensä.
Tuon jälkeen kapina alkoi aseellisena. Seurasi ryöstöjä, tappamista, naisten raiskauksia ja monia muita julmia tekoja noiden kapinallisten liikkuessa eri puolilla Saksaa. Esivallan piti valjastaa voimakkaat armeijat tuon kapinan kukistamiseksi ja kansan rauhoittamiseksi.
Kaikkiaan tuon kapinan aikana kuoli noin 100 000 – 200 000 ihmistä.
Yksi tämän kapinan johtoon pyrkineistä, mutta tavoitteissaan epäonnistunut oli Hubmeier, josta tuli uudestikastajien liikkeen johtaja. Hän oli toiminut Ingolstadtin yliopiston vararehtorina, mutta vuoden 1518 valtiopäivillä saanut sellaisen varoituksen juutalaisia vastaan nostamastaan vainosta, että hän menetti virkansa ja joutui toisiin tehtäviin.
Koko maailmanhistorian ensimmäinen uudestikastaminen tapahtui 1525 tammikuussa. Saman vuoden pääsiäisenä Hubmeier kastoi uudelleen seurakunnassaan noin 300 jo lapsena kasteen saanutta.
Tämän jälkeen Hubmeier kirjoitti useampia kirjoja lapsikastetta vastaan ja uudelleenkastamisen puolesta vuosina 1525 – 1527. Kun kaikken aikaisemman opin vastainen käytäntö oli pantu käytäntöön, niin Hubmeier alkoi nopeasti kehitellä edes jonkinlaisia teoreettisia malleja vanhaa oppia vastaan saadakseen edes jonkinlaisia puolusteluja uuden jo alkaneen käytännön tueksi. Useimmat uudestikastajain Raamatun vastaiset opit ovat peräisin hänen teoksistaan, toisinaan sellaisinaan toisinaan pienin muutoksin.
Vuonna 1528 Hubmeier tuomittiin kuolemaan kapinallisena.
Kapinan uudelleen puhkeamisen pelossa kaikkia Hubmeierin seuraajia vainottiin puolisen vuosisataa. Tämän takia hänen nimeään ei paljoa mainittu hänen oppilaittensa keskuudessa. Tästä tulee se erikoisuus, että suuri osa baptistisen kastekäsityksen omaavista eivät nykyisin edes tiedä, kenen opetuksia he seuraavat, kun kieltävät lapsikasteen pelastavan merkitksen ja opettavat, että lapsella muka pitää olla määrätty kehitysmäärä ymmärrystä (entisen yliopistomiehen Hubmeierin keksintöä) ennen kuin se voidaan kastaa.
Matias Roto millä Jeesus tuli pois ottamaan maailman synnit, miekallako vai rakkaudella?
Jos ajatellaan pahan torjumista niin eikö suurin paha ollut juuri kun synnitön ristiinnaulittiin, miksi tätä ei Jumala estänyt miekalla?
Onko Jeesus Hänen seuraajiensa esimerkki eli miten Hänen seuraajansa kohtaavat pahan, Jeesuksen esimerkin mukaan antaen anteeksi ja rukoillen ”Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” vai miekalla?
Mitä on esivalta, ketä olivat Paavalin aikaan esivallan edustajat, olivatko he kristittyjä, olivatko he silti Jumalan palvelijoita?
Entä muslimi maissa, ketä ovat esivalta, tuleeko kristittyjen sielläkin toimia esivallan alla ja osallistua vainoihin joita esivalta harjoittaa?
Entä kun Lutherin aikaan esivalta ja Luther hyväksyivät ns ”uudestikastajien” vainot, niin oliko oikein ”kristittyjen” osallistua niihin vainoihin? Entä noita vainot?
Ari
Älä jankuta. Toistat osaksi samoja asioita kuin jo edellä. Olet jo yllä viitannut Lutherin ajan tapahtumiin. Niinpä olen jo edellä näyttänyt kumpi puoli tuona aikana sai aikaan 100 000 – 200 000 ihmisen kuolemaan johtaneen väkivaltaisuuden aallon. Joten puheissasi sinun pitäisi katsoa peiliin ja nähdä minkälaisen liikkeen sylissä uudestikastajien oppi on syntynyt.
Vastaan vain siihen osaan jossa edelliseen keskusteluumme liittyen viet puhetta eteenpäin eli siis pysyt asiassa.
Paavalin aikainen Rooman esivalta oli epäjumalanpalvelusta harjoittava. Silti Paavali aivan järkevästä syystä, yhteiskunnan hyvää järjestystä puolustaessaan sanoo, että tuon järjestyksen pidon tehtävässä tuokin esivalta on Jumalan asialla.
Roomalaiskirje:
13:4 sillä se (= esivalta) on Jumalan palvelija,
Ari
Jeesuksen kuolemaa käsittelevässä kysymyksessäsi asetat jälleen yhtälön kallelleen osaksi asian vierestä viistäen.
Jeesuksen ristin kuoleman toteutti käytännössä roomalainen sotilasyksikkö, joka teki esivallan tehtäväänsä asepalvelusta tehdessään.
Tietämättään he samalla tekivät maailmanhistorian merkittävimmän sovintoteon, kun meidän Herramme kuoli meidän kaikkien edestämme, myös sinun ja minun. Hänen sovintotyönsä toi sovinnon kaikille maailmankaikkeuden ihmisille niin ennen muinoin kuin nykyisinkin sekä edelleen kaikkien niidenkin puolesta, jotka vast’edes syntyvät.
Apostoleita seuraten kirkko opettaa, että Kristus on kuollut poikkeuksetta kaikkien ihmisten puolesta.
Kuten Quiercyn konsiili vuonna 853 on asian ilmaissut dokumentissaan De libero arbitrio hominis et de predestinatione:
”Ei ole olemassa yhtäkään ihmistä, ei ole ollut eikä tule olemaan yhtäkään, jonka puolesta hän ei olisi kärsinyt”.
Matias Roto:””Vastaan vain siihen osaan jossa edelliseen keskusteluumme liittyen viet puhetta eteenpäin eli siis pysyt asiassa.””
”Unohditko vastata” seuraavaan:
Matias Roto millä Jeesus tuli pois ottamaan maailman synnit, miekallako vai rakkaudella?
Jos ajatellaan pahan torjumista niin eikö suurin paha ollut juuri kun synnitön ristiinnaulittiin, miksi tätä ei Jumala estänyt miekalla?
Onko Jeesus Hänen seuraajiensa esimerkki eli miten Hänen seuraajansa kohtaavat pahan, Jeesuksen esimerkin mukaan antaen anteeksi ja rukoillen “Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” vai miekalla?
Entä muslimi maissa, ketä ovat esivalta, tuleeko kristittyjen sielläkin toimia esivallan alla ja osallistua vainoihin joita esivalta harjoittaa?
Ari
Jeesuksen esimerkki on hyvä seurattavaksi. Oleellisinta kuitenkin on huomata, mitä hän teki. Eihän kukaan meistä pelastu sen varassa mitä itse tekee, vaan sen varassa mitä Jeesus teki meidän puolestamme.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Ari
Tunnustuksessamme torjutaan sellaiset opit, missä kielletään toimimasta esivallan palveluksessa. Tuohon aikaan vuonna 1577 näitä harhoja opettivat kasteenuusijat.
Kasteenuusijoiden harhaoppeja
Me hylkäämme seuraavat kasteenuusijoiden kerettiläiset harhaopit, joita ei ole suvaittava kirkon, valtion eikä perheen ja talouselämän piirissä:
– – –
10. Kristitty ei voi omaatuntoaan loukkaamatta esivallan virassa vastustaa pahoja ihmisiä, vaikka sellainen tehtävä osuisi hänen kohdalleen. Samoin eivät alamaiset saa kutsua esivaltaansa apuun.
– – –
Tämäntapaisia opinkohtia on enemmänkin. Kasteenuusijathan jakautuvat moniin ryhmiin, jotka ovat toinen toistaan harhaoppisempia. Koko lahko on itse asiassa uutta munkkilaisuutta.
Matias Roto siis ”kristityn” joka asuu esim muslimi maassa on toteltava esivaltaa, kuinkas sitten voi edes lukea Raamattua kun esivalta sen lukemisen kieltää?
Ari
Aina on muistettava että Jumala on yli kaiken.
Apostolien teot:
5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
Matias Roto mitä on usko ilman tekoja?
Siis mitä ”järkeä” on kastaa jos ei opeteta/opita pitämään KAIKKEA mitä Jeesus on käskenyt pitää?
Siis miten voi seurata Jeesusta jos ei kuule Häntä?
Joh. 10:27
Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
Mitä on Jeesuksen seuraaminen, esivallan käskyjen tekemistä vai Jeesuksen Sanojen mukaan elämistä?
Ari
Otappas tosissasi se mitä Paavali sanoi Galatalaiskirjeessä. Kukaan ei pelastu lain teoista, vaan yksistään lahjaksi saadun Kristuksen armon takia pelkästään uskon kautta, joka sulkee ulos kaiken omiin tekoihin perustuvan opin.
Galatalaiskirje:
3:1 Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
3:2 Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?
3:3 Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?
3:4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? – jos se on turhaa ollut.
3:5 Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako hän sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta, 3:6 samalla tavalla kuin ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”?
3:7 Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia.
3:8 Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi.”
3:9 Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.
3:10 Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee.”
3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ”vanhurskas on elävä uskosta.”