Lukijani.
Kun olen poistunut juhlista ennen aikojaan, olen syytä kysyttäessä sanonut isäntäväelle: ”Eivät pidot parane, ellei väki vähene.” Vanha sananparsi kuittaa kalenterikiireet tai muut perusteet ilman jaarituksia ja juhlijat jäävät jatkamaan hyvillä mielin.
Sananparsista on siis papille iloa. Mutta kyllä Raamattu on parempi pito-opas.
Otan esiin viisi asiaa.
Ensinnäkin: Olen oppinut, että juhlia on lupa järjestää. Eikä aiheita tarvitse kaukaa etsiä. Kun Jeesus kutsui opetuslapsia, hän alkoi kalastajista. Mutta pian hän kutsui myös Leevin tulliasemalta. Siitä syy juhlaan. ”Leevi järjesti sitten Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita.” (Luuk. 5:29)
Toiseksi: On turha nurista istumapaikasta. Fariseuksia harmitti jääminen ovensuuhun. He vikoivat Leevin pidoissa sitä, että vieraat oli valittu väärin. Salin paras osa kuului heille! Sen Jeesus oli huomannut: ”He istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogissa etumaisilla istuimilla.” (Matt. 23:6) Oman arvonsa saa toki tietää. Mutta niin myös isäntä saa valita vieraalleen sopivimman paikan. Nauti siis juhlasta täysin siemauksin.
Komanneksi: Joskus juhlinta menee metsään. Silloin on otettava nöyrästi opiksi. Ilonpilaajiakin näet on. Kuten Herodias. Hän kosti, kun Herodes ”syntymäpäivänään järjesti pidot hoviherroilleen ja sotaväen päällikölle sekä Galilean johtomiehille.” (Mark. 6:21) Humalaisen huvin hinta oli hirvittävä: Johannes Kastajan henki. Ja tanssi sai synnin leiman.
Neljänneksi: Vastaa aina, kun kutsussa lukee ”Vastausta pyydetään.” On karkea loukkaus kutsujaa kohtaan pysyä vaiti. Siinä hengessä Jeesus kertoi vertauksen miehestä, joka järjesti suuret pidot. (Luuk. 14:16-24) Tämä tahtoi niihin paljon vieraita. Mutta kutsutuille tuli outoja esteitä, ja niin ruuat menivät aivan muihin suihin.
Viidenneksi: Kutsukirje Tasavallan presidentin vastaanotolle on Suomessa yleinen unelma. Veikko Hurstin nimeä kantava varjojuhla on silti parempi. Jeesus nimittäin neuvoo varomaan vastavuoroisuutta ja muistamaan niitä, jotka todella tarvitsevat tukemme: ”Kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” (Luuk. 14:13)
Pidot ovat aina iloksi, Jeesuksen opein jopa autuudeksi!
Sinun
Harmaa rovasti
15 Tämän kuullessaan eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa!”
16 Niin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’.
18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
19 Toinen sanoi: ’Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
20 Vielä toinen sanoi: ’Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla’.
21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle’.
22 Ja palvelija sanoi: ’Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa’.
23 Niin Herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi;
24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani’.” (Luuk.14)
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.(Luuk.14)
Edellä JEESUKSEN SANOJA, siis niissä on selkeä KUTSU eli himisiä kutsutaan Jumalan valtakuntaan, mutta on niitä jotka eivät ota tätä kutsua vastaan vaan vetoaa johonkin asiaan ettei voi tulla, siis vaikka omaan ”oikeaan” seurakuntaan sanoen ”minulla on jo kaikki, en tarvitse tulla ja luopua kaikesta vaan voin nauttia omasta uskostani onhan minut Lutherin sanan mukaan kastettu ja pelastettu jo vauvana”.
Kasteen yhteyteen kuuluu kasteopetus. Kasteopetuksemme mukaan kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. (Katekismus, kappale 36)
Viitteenä on ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:3-4)
Jouni Parviainen, pidät minua varmaankin ”trollina” eli häirikkönä blogeillasi, itse ajattelen että edes joku etsivä joka lukee blogiasi havahtuisi siihen harhaan jota luterilaisuus tuo, siis vauvana saadaan jotain mikä pelastaisi.
Kun ajattelee lapsia ja nuoria jotka tosissaan ”uskovat”heille opetetun luterilaisuuden perustan, lapsikasteen, niin kuinka he omassa voimassaan yrittävät sokeana suorittaa, siis suullaan kyllä tunnustavat uskoaan, mutta voimaa heillä ei ole niin että Jeesuksen Sanat kantaisivat hedelmää jota SYDÄMEN usko saa aikaan. Nyt kun lapsi kasvaa ja tulee maailman houkutukset niin heillä ei ole millä vastustaa niitä vaan maailman meno vie heidät voimattomina mukaansa ja saa suorittamaan voimatonta uskoa.
Tästä esimerkkinä eräs ´seurakunta nuori tyttö joka evankelioi kaduilla ja tunnusti uskoaan julkisesti kun hän kohtasi pojan joka ei ollut uskossa niin hän lankesi seksuaaliseen kanssa käymiseen vaikka hän tiesi ettei se ollut Jumalan tahto, siis hän kirjoitti pojalle: ”se mitä teimme eilen ei ollut Jumalan tahto, mutta jos joutuisin valitsemaan sinun ja Jumalan välillä, valitsisin sinut”, lopuksi hän kaiketi yritti yhdistää molemmat, onnistuuko se, oliko hän valmis luopumaan KAIKESTA ja seurata Jeesusta? Vai onko Jeesuksen Sanat vain sana helinää joita ei tarvitse seurata?
Ari Pasanen. Tavastasi keskustella käy ilmi, että kannat huolta ihmisten sieluista. Minä myös, omalle uskonymmärrykselleni uskollisena.
Arvostan tässä verkkoympäristössä sitä, että täällä haastetaan joskus tiukastikin blogistien tai toisten keskustelijoiden näkemyksiä. On kasvattavaa huomata, miten eri tavalla asoita voidaan pohtia.
Jos keskustelu on hyvää, ja se johtaa jonkun lähemmäs Jumalaa, taivaassa iloitaan kaikista eniten. (Luuk. 15:4-7)
Kirkon jäsenmäärä – ja tulevat veronmaksajat – vähenisivät huomattavasti hurjempaa vauhtia ilman lapsikastetta. ”Raadollista” ajattelua, mutta totta.
”Tästä esimerkkinä eräs seurakuntanuori …” Onko esimerkki sepitetty vai kenties omasta elämästäsi? Tässä oli vain tarinan alku ja eräs siitä herännyt kysymys. Minulle nousee muitakin: Miten poika vastasi koskettavaan kirjeeseen? Hylkäsikö hän tytön säikähtäen tämän voimakasta kiintymystä? Jatkuiko tarina kuitenkin yhdessä? Onko kertomus onneton vai sittenkin onnellinen?
Kiitos rovastille. Hyvä kirjoitus. Ari Pasasen juttua en ymmärrä. Erimielisyys kasteesta putkahtaa siis jopa tähänkin aiheeseen.
Eipä tämä mitään muuta vaan lähetänpä Pasaselle viisaammilta lainauksen, joka meikäläistä on puhutellut. Kyse Korneliuksen perhekunnasta Apostolien teoissa ja Pietarin puhe.
” ”… sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.” Eli Pietarin mukaan Jumala lupasi pelastaa ei vain Korneliusta, vaan koko hänen perhekuntansa. Väite, ettei perhekuntaan olisi kuulunut tällä kertaa lapsia, on pelkkää saivartelua.
Tosiasia on, että varhainen kristillinen kirjallisuus ei tunne kristittyjen perheiden jälkeläisten aikuiskastetta, vaan se ilmestyy kuvaan vasta vuosisatoja myöhemmin. Kaikki viittaa siihen, että alusta asti on kastettu kääntyneen perheen kaikki jäsenet ja kristityt perheet ovat kastattaneet pienet lapsensa.””
Tähän lisäisin, että sen verran kuin historiaan olen tutustunut, niin talon isäntä määräsi siihen aikaan kaikesta, myös perheen uskonnosta vauvasta vaariin ja palvelusväki päälle eli myös kasteesta.
Vaan tästä turha sen enempää keskustella Arin kanssa. Keskustelut eivät johda mihinkään :).
Kiitos palautteesta, Tarja!
Me elämme siinä todellisuudessa, että kaste on yhä enemmän tunnustustoimi ja yhä vähemmän tapa. Aikuisena kasteen kautta kirkkoon liittyvät henkilöt luultavasti haluavat aikanaan tuoda omat lapsensa kastettaviksi. Siis toimia alkukirkon perheiden tapaan.
Mutta ne perheet, joissa vanhempien uskonto tai vakaumus eroaa toisistaan, luultavasti tuovat lapsensa kasteelle yhä epätodennäköisemmin.
Yhteiskunnallinen lainsäädäntökin on johtanut kehitystä tähän suuntaan. Esimerkiksi äidin uskontokunnalla ei enää ole samaa etuasemaa lapsen uskontokunnan määräytymiseen kuin vielä muutamia vuosia sitten.
Tarja Aarnio, kiitos mielenkiintoisesta palautteesta.
Mitä on ottaa Jumalan valtakunta ”lapsenkaltaisesti”, siis kuinka tämä tapahtuu, vauvana vai aikuisena?
Itse elin ns ”hyvää elämää” siis mielestäni rakastin puolisoani enkä rikkonut tahallani häntä vastaan. Sitten kun hän jätti minut ja mukana oli toinen mies niin olin todella katkera, uuvutin itseni niin ettei ollut voimia enää yhtään, ei henkisiä eikä fyysisiä, silloin hädässäni huusin Jumalalta apua ja voimia jatkaa, kuinka Hän vastasi, äitini kautta antoi hengellisen kirjan ja sen kautta näytti oman tahtonsa kuinka elää parisuhteessa, tästä Jumala avasi ymmärrykseni KUINKA MINÄ olin rikkonut Jumalan tahtoaparisuhteessani, siis MINÄolin tehnyt syntiä? Kun tämän tunnustin niin Jumala alkoi tehdä työtä minussa ja se on toinen juttu….
Siis ottaa Jumalan valtakunta lapsenkaltaisesti, silloin ei ole mitään omaa enää jäljellä mistä pitää kiinni, ei omaa ymmärrystä eikä viisautta. Kun lapsi näkee isän lyövän äitiä niin lapsi sanoo eikö isä rakastakkaan äitiä, siis lapsi ymmärtää ettei voi lyödä toista kun rakastaa tätä, mutta kun lapselle opetetaan että kyllä voi niin lapsi oppii tämän ihmis rakkauden voimattomuuden ja kuvittelee myös Jumalan rakkauden sen kaltaiseksi, siis vaikka uskon isät vainosivat tois uskoisia niin silti heissä on ollut Jumalan rakkaus lähimmäisiä kohtaan näin miettii opetetun lapsen kaltainen uskova.
Kuitenkin uudestisyntyneet joissa on Jumalan rakkaus vuodatettu Pyhän Hengen kautta eivät voi tehdä pahaa lähimmäisilleen, ei hyville eikä pahoille sillä tämä rakkaus on otettu lapsenkaltaisesti ja todella ymmärtää ettei voi rakastaa ja lyödä toista yhtäaikaa. Evankeliumissa on voima elää tässä rakkaudessa, sen lupaa Jumala.