Aika monesti tulee olo kuin olisi hyvin pieni tekijä ja olija maailman suuressa katedraalissa.Mutta Jaakko Löytyn laulussa, Luomakunnan ylistys,pieneliötkin kiittävät olemassaolostaan ja tarpeellisuudestaan. Maaperä olisi kuollutta ilman pieneliöitä.Tarvitaan siis pehmittäjiä ja elon ylläpitäjiä. Mutta pieneliönäkin saan suuressa kaikuvassa kirkossa olla oma itseni. Ja kotikenttäetuna toivon, että luterilainen kirkko ja sen messu eläisi ja uudistuisi. Ja että penkit täyttyisivät uudestaan ja uudestaan. Tällaisia kokemuksiahan olen juuri jakanut.
Moni muukin asia lähtee pienestä liikkeelle.Moni asia vaatii pysähdystä,vielä enempi hiljentymistä.Ja kaikki asiat onnistuakseen ja kasvaakseen vaatii sen,että olemme läsnä. Pelkkä paikallaolo ei taida aina kovin vahvistaa ihmistä. Mielipiteidenvaihto on ihan hyvä asia, mutta se ei välttämättä voimaannuta ihmistä. Yhteyden kokemisen mahdollisuus on jo olemassa,ei sitä tarvitse uudestaan keksiä. Avain on välillä piilotettu mutta löydettävissä. Olkaamme siis eläviä maanmatosia, maanteiden matkalaisia tai yläilmoihin yltäviä ylhäisiä. Mutta läsnä.
Siitä se lähtee.
jk. kiitos saamastani palautteesta
