Pienet häät, pienet hautajaiset – papin painajaiset!

Pienimmät mahdolliset häät: vihittävät, pappi ja kaksi todistajaa seurakunnan puolesta. Pienimmät mahdolliset hautajaiset: vain vainaja ja pappi kahdestaan. Tai yleisessä hautausvuorossa neljä arkkua rinnakkain, ei saattajia salissa, mutta urkuri kuitenkin parvellaan.

Ranskalainen vihkaisuvisiitti

Työurani alussa koin kolhoimmat mahdolliset minihäät. Vakavan oloinen pari tuli virastoon, näytti jossakin toisessa seurakunnassa tehdyn kuulutuspaperin ja halusi tulla heti vihityksi. Kumpikaan vihittävistä ei ollut juttutuulella, nimiä lukuun ottamatta he eivät tahtoneet juuri muuta kertoa. Lyhyt toimitus, kanslisti ja vahtimestari todistajina.

Kun vihityt kymmenen minuuttia myöhemmin saapuivat toimituskappelista kanslian puolelle, kaikki kansliassa tuolloin hengailleet työntekijät riensivät onnittelemaan uunituoretta paria. Mies ei ottanut onnitteluja vastaan vaan totesi: ”Tahdon heti avioeron!” Nainen hänen vierellään itki hiljaa.

Koskaan en tullut tietämään, mistä tässä episodissa oli kyse. Tilanne oli niin yllättävä ja järkyttävä, että minä en osannut muuta kuin paeta työhuoneeseeni miettimään tilannetta. Raukkamaisesti jätin kanslistit hoitamaan keissiä parhaan taitonsa mukaan. Minua harmitti, tuli sellainen hyväksikäytetyn olo. Minua pidettiin pellenä. Tai ainakin seremoniamestarina. Miksi mies ei voinut jo kysyttäessä vastata, ettei tahdo rakastaa tuota naista?

Elämä Murphyn lain mukaan

Tästä vainajasta kaukaiset sukulaiset sanoivat, että hän epäonnistui elämässään aivan kaikessa. Arkkunsa oli erikoisleveää mallia ja täyttä jalopuuta. Kuusi maksettua kantajaa valmistautui kantourakkaansa, asettelivat kantoliinoja harteilleen, kun kuuluu ensimmäinen Naps:  yksi kantoliinoista napsahtaa poikki. Miehet peruuttavat takaisin katafalkille. Liina vaihdetaan.

Musiikki alkaa uudelleen. Arkku kulkee yllättävän hitaasti ja matalalla, se on varmaankin todella painava. Ollaan jo puolivälissä keskikäytävää, kun kuuluu kolminkertainen Naps ja sen jälkeen raskas PU-PUMMMMM! Kaikki kantoliinat menevät yhtä aikaa poikki ja arkku jysähtää kivilattialle. Kappelin seinät kaikuivat niin lujaa, että ensin luulin ääntä räjähdykseksi.

Kun tajusin, mistä on kyse, en uskaltanut katsoa vaan suljin silmäni. Suustani pääsi kuitenkin voimaton huudahdus: ”Eieiei!” Olin etukäteiskeskustelussa todennut sukulaisille, että olipa vainajan elämä ollut miten huono-onnista tahansa, niin pidetään hänelle kuitenkin hyvät hautajaiset.  Enhän voinut mitenkään aavistaa, että vielä hautajaisissakin miehen huono onni voisi jatkua. Tuona hetkenä minun olisi tehnyt mieleni vajota maan alle…

Kun sain tilaisuuden kysyä hautuumaan henkilökunnalta, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään, niin arveltiin liinojen lukuisissa pesuissa haurastuneen liikaa. NELJÄ liinaa kerralla on kyllä jo poikkeuksellisen huonoa tuuria! Vaikka niinhän sitä Murphyn laissa sanotaan, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin sehän menee!

* * * * * * *  *

Lukija varmasti oivaltaa, että ei Ruttopuiston rovastin duuni ole kaiken aikaa näin villiä touhua ollut. Enhän minä olisi tuollaista menoa kolmeakymmentä viittä vuotta kestänyt vaan olisin jo aikaa sitten ottanut loparit. Tässä otin esille vain kaksi extreme-tapausta. Ne juolahtivat oitis mieleeni, kun rupesin miettimään lehtijuttuja siitä, miten ihmiset eivät enää perusta isoista ja kalliista häistä tai suurista hautajaisista. Pieni on taas kaunista.

Sen vaan sanon, että tutkimusten mukaan pienillä häillä on suurempi purkautumismahdollisuus kuin sellaisilla, joihin kutsutaan kummankin puolen omaiset ja lähisukulaiset. Ja mitä taas tulee pieniin hautajaisiin, niin enpä voi olla hämmästelemättä sitä, miten Helsingissä edelleenkin monet poistuvat tästä elämästä ilman että kukaan suree, ikävöi tai tulee hautajaisiin. Nolla saattajaa on – jos mahdollista – vieläkin kovempi kohtalo kuin Epäonnisella miehellä, jolla sentään oli joitakin etäisiä sukulaisia saattamassa.

 

Tässä artikkeli pienistä hautajaisista:

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431668483585.html?

Tässä artikkeli pienistä häistä:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1431492819246?

Huom: Ilmeisesti Murphyn lain mukaan linkit eivät toimi suoraan. Kopioikaa linkkien osoitteet ja peistatkaa ne osoitekenttään, niin  a vot, harasoo,  johan aukeavat…

 

  1. Jos tilanne on se, että suuruusluokka 50,000 nuorta (80% ikäluokasta) osallistuu vuosittain rippileirille ja 800 nuorta Prometheus-leirille, ihmettelen jos uskovaiset ovat huolissaan tilanteesta.

    Ilmeisesti tämä tarkoittaa sitä, että uskontokunnat eivät oikein itsekään ole vakuuttuneita rippileirikonseptin menestyksestä tulevaisuuden juttuna, jos jo nyt tarvitsee alkaa tärisemään asiasta.

  2. Rippikoulu on kehittynyt lähes kaikissa kulttuureissa murrosikäisille tarkoitetuista hedelmällisyysriiteistä ja tyttöjen ja poikienmahdollisus viettä viikko-pari leireilä juuri herkimässä murrosiässä keskenään on syy (tietenkin!) rippileirien suosioon.

  3. Prometheus-leirit ovat hyvä juttu. Ne saavat olla oma konseptinsa, ja hieno asia, jos ne ovat katsomuksellisia asioita pohdiskelevia ja kuka tahansa saa niille osallistua. Rippikoulut ovat uskonnollisia ja tunnustuksellisia aivan syystä eivätkä mitään neutraaleja tosiaankaan. Niiden päämäärä on opettaa kristillisen uskon perusasiat nuorille ja saada nuorten uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan vahvistettua. Sen sisällössä monia Prometheus-leireillä käsiteltäviä asioita sivutaan ja ohitetaan, ja aivan syystä. Tarkoitus on kuvattu edellä.

    Itse toivon sitä, ettei Prometheus-leirejä pyritä esittelemään rippikoulujen kilpailijoina tai korvaajina, koska ei niiden sitä tarvitse olla. Vai ovatko ne sitä? Sillä jos ne ovat, siinä ryhdytään katsomukselliseen kamppailuun.

    Toinen mistä nousee niskakarvat pystyyn on, että mikäli Prometheus-leirit esitetään älykkään ja/tai ajattelevan ihmisen vaihtoehtona, niin silloin väheksytään kristittyjen ajattelukykyä. En tiedä, onko tällaista tehty, toivon mukaan ei.

    • Ajattelukykyäkö?
      Prometheus leiri voidaan katsoa olevan ajattelevamman, ei välttämättä älykkäämmän nuoren (mikäli vanhemmat antavat) valinta. Onhan selvää, että jos menee virran mukana, ei tarvi ajatella, mutta jos haluaa tehdä toisin, vaatii se ainakin jonkin verran ajattelua ja pohdiskelua, ainakin silloin, jos ajatus on eri kuin suvun tai perheen traditio. Sama analogia on armeijaan menemisessä, ”ajattelemattomat” menee sinne minne toisetkin, ajattelevat voivat tulla myös toiseen/-siin johtopäätöksiin. Jos ei valitse – ei tarvi ajatella, valinta on aina ajattelua, vaikka sitten menisikin virran mukana, mutta on ainakin pohtinut miksi näin tekee.

  4. Rippileirien suosio perustuu hyvin pitkälti myös taloudelliseen näkökulmaan, moni nuori saa merkittävät, kalliit, lahjat ripille pääsyn yhteydessä.

    Moni nuori myy itsensä ja periaatteensa tai ainakin joustaa niistä merkittävästi, jottei tädit, sedät ja isovanhemmat pahoita mieltään ja ennen kaikkea jätä lahjarahat antamatta.

    Viisitoistavuotiaista hyvin harva uskoo kuten ev-lut kirkko opettaa, se käy ilmi kirkon omistakin tutkimuksista.

    Huttuselle lisää väärinkirjoitettuja juttuja YLE:ltä, tässä kerrotaan yksi näkökulma miksi nuori menee riparille http://yle.fi/uutiset/ripari_on_tarkea_seka_kirkolle_etta_nuorille_-_mutta_eri_syista/6743313

    • Minä ainakin menin aikanani riparille yhtäältä siksi, että kaikki muutkin menivät ja toisaalta siksi, että sitä mainostettin, että sieltä saisi jonkin ”naimaluvan”.

      Vasta vuosia myöhemmin minulle paljastui, että tuo naimalupa taisikin tarkoittaa kirkkovihkimistä ja että meikäläisen lupalappu ei ole toistaiseksi oikeuttanut siihen. Silloin murrosikäisenä tulkitsin tuon naimaluvan paljon kirjaimellisemmin.

  5. Olen todennut saman kuin ekumeenisen neuvoston pääsiihteeri, ortodoksinen pappi Heikki Huttunen. Eiköhän syy ole tämä uskontoneutraali innostus. Toimittajat eri medioissa näköjään ovat tarranneet innolla aiheeseen, syystä tai toisesta. Tuntuu olevan muotia tai mitä lie.

    Eivätpä ole pahemmin kommentoineet ev.lut. piispat tai papit aihetta. Tuntuu menevän tarmo näiden suokupuolijuttujen pohdiskeluun.

    • Pitäisikö arkkipiispan nyt seuraavaksi pyytää anteeksi sitä, että Helsingin Sanomissa uutisoitiin Prometheus-leiristä vai mitä Tarja Aarnio tarkoittaa viimeisen kappaleen kommentillaan?

  6. Jusu-setä. Jos arkkipiispa nyt on lähtenyt pyytelemään anteeksi niin miksi ei? Voisi muutens vaihteeksi näillä sivustoilla kertoa ev.lut. papiston muistakin mielipiteistä kuin näistä sukupuoliasioista. Jos niitä on. Harvoinpa niitä ennen emeritus-statusta kuulee.

    • Mielestäni siksi ei, että arkkipiispa ei vastaa siitä, mitä Helsingin Sanomat tai muu media kirjoittelee. Mihinkä asiaan erityisesti kaipaisit papiston mielipidettä?

  7. Strupid or lying?

    Niin armeijakin ihmettelee sivarin saamaa julkisuutta.

    Tämä on taas osoitus kirkon ja sen edusmiesten kykloppimaisuudesta, yksisilmäisyydestä. Koululaitos ja YLE ja media yleensäkin esim. mainoistavat koko ajan rippikoulua ja kirkko yleisemmin kaikin mahdollisin keinoin, Jos vain kitrkolla on jokin touhukritillinen tapahtuma tilaisuus, niin siitä saa mediassa suut ja silmät täyteen.

    Tänäänkin pyydettin, kirkon pyynnöstäkö?, Radio Suomessa kuuntelijoita lähettämään kuvia vihkikirkostaan. Yle ”satuhäät” TV:ssä käsittelevät ja esittelevät vain kirkkohäitä, vaikka enemmistö avioon vihkimisistä on jo maistraatin suorittamia. Ja kuitenkin media promoaa vain kirkkohäitä. Miksi? No juuri siksi! Tekohengitystä suosionsa aallonpohjalle valahtaneille kirkkohäille!

    Paljon on kirkonkätyrweitä toimittajissa, ja YLE vieläpä VELVOITETU palvelemaa kirkko ilmaiseksi miljoonien edestä. SIlti ei riitä että kirkko omissa YLEn ohjelmissa, Yle Radio Ykköessä, mainostasi itseään, vaan lisäksi pitää mm. Radio Suomessa kirkkoa, sen tilaisuuksia ja rituaaleja mainostaa. Miksi? Siksi että niitä kirkon omia ohjelmia ei juuri kukaan kuuntele!

    Se että kirkkoa on perinteisesti, perustettomasti, suosittu Suomessa lukemattomin eri tavoin taloudellisesti ja toiminnallisesti, katsotaan kirkon ja pappien ja uskovaisten piirissä saavutettuna etuna.

    Vaihtoehtoisesta Prometheusleiristä ei saisi kertoa mitään. Eräs Protu-leirille osallistunut tyttö moitti koulua siitä, että kouluissa vaietaan Protuleireistä. Tasapuolisuuden vuoksi kouluihin pitäisi saada myös Protuleirien mainostilaisuus, juhlasaliin, (ja kaikki oppilaat pitäisi pakottaa tilaisuuteen! (Vitsi vitsi – en kannata kirkon tuputustaktiikaa!)

    Elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa innostui tekemää jopa elokuvan, siksi että hänen lapsensa tuli Protuleiriltä intoa puhkuen, positiivisesti muuttuneena, aikuistuneena, fiksuna. Samaa tarinaa kertoivat Vuoksenmaan tuttavaperheet omista lapsistaan Protuleirin jälkeen

    Vuoksenmaa ajatteli että aikusille pitäisi olla samanlaisia leirejä, ja teki toisiaan ajatuksen pohjalta elokuvan, en tiedä onko se jo valmis vai kuvausvaiheessa, muistaakseni jo ainakin siinä.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (69 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121