Pienimmät mahdolliset häät: vihittävät, pappi ja kaksi todistajaa seurakunnan puolesta. Pienimmät mahdolliset hautajaiset: vain vainaja ja pappi kahdestaan. Tai yleisessä hautausvuorossa neljä arkkua rinnakkain, ei saattajia salissa, mutta urkuri kuitenkin parvellaan.
Ranskalainen vihkaisuvisiitti
Työurani alussa koin kolhoimmat mahdolliset minihäät. Vakavan oloinen pari tuli virastoon, näytti jossakin toisessa seurakunnassa tehdyn kuulutuspaperin ja halusi tulla heti vihityksi. Kumpikaan vihittävistä ei ollut juttutuulella, nimiä lukuun ottamatta he eivät tahtoneet juuri muuta kertoa. Lyhyt toimitus, kanslisti ja vahtimestari todistajina.
Kun vihityt kymmenen minuuttia myöhemmin saapuivat toimituskappelista kanslian puolelle, kaikki kansliassa tuolloin hengailleet työntekijät riensivät onnittelemaan uunituoretta paria. Mies ei ottanut onnitteluja vastaan vaan totesi: ”Tahdon heti avioeron!” Nainen hänen vierellään itki hiljaa.
Koskaan en tullut tietämään, mistä tässä episodissa oli kyse. Tilanne oli niin yllättävä ja järkyttävä, että minä en osannut muuta kuin paeta työhuoneeseeni miettimään tilannetta. Raukkamaisesti jätin kanslistit hoitamaan keissiä parhaan taitonsa mukaan. Minua harmitti, tuli sellainen hyväksikäytetyn olo. Minua pidettiin pellenä. Tai ainakin seremoniamestarina. Miksi mies ei voinut jo kysyttäessä vastata, ettei tahdo rakastaa tuota naista?
Elämä Murphyn lain mukaan
Tästä vainajasta kaukaiset sukulaiset sanoivat, että hän epäonnistui elämässään aivan kaikessa. Arkkunsa oli erikoisleveää mallia ja täyttä jalopuuta. Kuusi maksettua kantajaa valmistautui kantourakkaansa, asettelivat kantoliinoja harteilleen, kun kuuluu ensimmäinen Naps: yksi kantoliinoista napsahtaa poikki. Miehet peruuttavat takaisin katafalkille. Liina vaihdetaan.
Musiikki alkaa uudelleen. Arkku kulkee yllättävän hitaasti ja matalalla, se on varmaankin todella painava. Ollaan jo puolivälissä keskikäytävää, kun kuuluu kolminkertainen Naps ja sen jälkeen raskas PU-PUMMMMM! Kaikki kantoliinat menevät yhtä aikaa poikki ja arkku jysähtää kivilattialle. Kappelin seinät kaikuivat niin lujaa, että ensin luulin ääntä räjähdykseksi.
Kun tajusin, mistä on kyse, en uskaltanut katsoa vaan suljin silmäni. Suustani pääsi kuitenkin voimaton huudahdus: ”Eieiei!” Olin etukäteiskeskustelussa todennut sukulaisille, että olipa vainajan elämä ollut miten huono-onnista tahansa, niin pidetään hänelle kuitenkin hyvät hautajaiset. Enhän voinut mitenkään aavistaa, että vielä hautajaisissakin miehen huono onni voisi jatkua. Tuona hetkenä minun olisi tehnyt mieleni vajota maan alle…
Kun sain tilaisuuden kysyä hautuumaan henkilökunnalta, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään, niin arveltiin liinojen lukuisissa pesuissa haurastuneen liikaa. NELJÄ liinaa kerralla on kyllä jo poikkeuksellisen huonoa tuuria! Vaikka niinhän sitä Murphyn laissa sanotaan, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin sehän menee!
* * * * * * * *
Lukija varmasti oivaltaa, että ei Ruttopuiston rovastin duuni ole kaiken aikaa näin villiä touhua ollut. Enhän minä olisi tuollaista menoa kolmeakymmentä viittä vuotta kestänyt vaan olisin jo aikaa sitten ottanut loparit. Tässä otin esille vain kaksi extreme-tapausta. Ne juolahtivat oitis mieleeni, kun rupesin miettimään lehtijuttuja siitä, miten ihmiset eivät enää perusta isoista ja kalliista häistä tai suurista hautajaisista. Pieni on taas kaunista.
Sen vaan sanon, että tutkimusten mukaan pienillä häillä on suurempi purkautumismahdollisuus kuin sellaisilla, joihin kutsutaan kummankin puolen omaiset ja lähisukulaiset. Ja mitä taas tulee pieniin hautajaisiin, niin enpä voi olla hämmästelemättä sitä, miten Helsingissä edelleenkin monet poistuvat tästä elämästä ilman että kukaan suree, ikävöi tai tulee hautajaisiin. Nolla saattajaa on – jos mahdollista – vieläkin kovempi kohtalo kuin Epäonnisella miehellä, jolla sentään oli joitakin etäisiä sukulaisia saattamassa.
Tässä artikkeli pienistä hautajaisista:
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431668483585.html?
Tässä artikkeli pienistä häistä:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1431492819246?
Huom: Ilmeisesti Murphyn lain mukaan linkit eivät toimi suoraan. Kopioikaa linkkien osoitteet ja peistatkaa ne osoitekenttään, niin a vot, harasoo, johan aukeavat…
Kun kouluissa järkätään riparin mainostilaisuuksia, niin mitäpä jos tasapuolisuuden nimissä otettaisiin samaan tilaisuuteen myös Protuleirin edustajat mainostamaan Protu-leiriä riparin vaihtoehtona.
tämä on tietysti jumalalle ja kirkonmiehille ja tosiuskovaisille kauhistus – niin kuin pitkä tukka miehellä. Ei Protu-leirin suosio ainakaan siitä laskisi kun teini-ikäiset, mutanttininjakilpikonnat, eiku teini-ikäiset kouilulaiset, pääsisivät sitä riparin kanssa vertailemaan.
Olis se viihdyttävä kokemus koululaisile kun kirkon ja Protu-leirin edustajat kilvan tuotettaan markkinoisivat.
KIrkon ainoa toivo säilyttää viimeisen vahvan linnakkeensa rippileirin suosio on salailu, tiedon pimittäminen vahtoehtoisesta Protu-leiristä. Ja sensuurimeilialan nostattaminen sitä kohtaan mediassakin.
Toimittajan ammatissa on erityisen paljon kirkonkätyreitä, eräs uskovaisten suosikkiammateista eikä sattumalta, kirkko ja uskovaiset ovat aina tienneet, että toimitajalla on valtaa yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisessa, sen muodostumisessa, jotka kuuntelevat tarkalla korvalla kirkonmiesten huolia.
Ihan samoin kirkko on aina ollut kinnostunut opettamisesta, koulkulaitoksesta. Ei siksi että se olisi erityisen kinnostunut sivistyksestä ja oppimisesta, opettamisesta sinänsä, vaan siksi että siihen liittyy suuri valta määritellä mitä kansalaisille lapsesta pitäen, opetetaan ja mistä vaietaan. Pieni lapsi on kritiikitön pesusieni.
Oman edun ajamisesta ja uskon tuputtamisesta siinä on aina ollut kirkolle, tieteen jarrulle, kysymys.
Täytyy vielä erikseen mainita, että vaikka kirjoittaja onkin ortodoksipappi, niin aika pitkälle vedän yhtäläisyysmerkit hänen ja evlutkirkon Protu-leireihin suhtautumisen välille.
Erinomaisen hauska ja tyylikäs kirjoitus!
Usein olen kuullut kannettavan huolta kirkkoväen maallistumisesta. Mielenkiintoista kuulla, että papin työssä hauskinta voi olla seurakuntalaisen maallistumisen sellainen vaihe, jossa maata kohti käydään liinat paukkuen?
Rauli: Ei hauskinta vaan painajaismaisinta! Olin järkyttynyt nimenomaan tuon kovan onnen soturin puolesta, vaikka eipä se tainnut häntä enää millään lailla hetkauttaa…
Olen havainnut, että jotkut ihmiset todella tuntuvat kuuluvan sellaiseen ryhmään, jolle tapahtuu aina kaikkein köpelöimmät jutut.
Niin, joskus toisen menneet painajaiset tuntuvat toisista hauskuudelta. Vai lieneekö huumorintajuni tällä kohtaa hiukan vinoutunut?
Muuten. Voinko vetää kommentistasi sellaisen johtopäätöksen, ettet usko vainajan seuraavan omia hautajaisiaan esimerkiksi taivaasta käsin?
Rauli: Voit vetää. Jeesus vertaa kuolemaa uneen. Vainajat nukkuvat vielä. Aikain lopulla heidät (ja meidät) kaikki herätetään. Meillä ei ole suoraa yhteyttä vainajiin eikä heillä meihin. Mutta Jeesuksella, elävien ja kuolleitten Herralla, on yhteys molempiin.
Aikakäsitys liittyy vain tämänpuoleiseen elämään, ei tuonpuoleiseen. Niinpä Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä tai yksi päivä kuin tuhat vuotta. Tässä mielessä ei ollut kovin paha moka, kun muuan pappi lupasi arkulle hiekkaa heittäessään, että Herramme Jeesus Kristus on sinut KOLMANTENA (p.o. viimeisenä) päivänä herättävä…
Koska selvästikään et ole traumatisoitunut noista painajaismaisista/hauskoista kokemuksistasi, tohdin kysellä sinulta vielä enemmän näistä hautaukseen liittyvistä.
Miten olet tullut siihen johtopäätökseen, että Jeesuksella on jo nyt (keskustelu?)yhteys kuolleisiin? Eikös nukkuva pitäisi herätellä, jotta kommunikointi onnistuisi? Vaikka sitten jo kolmantena päivänä.
Rauli:Hyvä, kun kysyt, miten olen tullut joihinkin johtopäätöksiin, sillä aikamoisista keräilyeristä tässä onkin kysymys. Jeesus puhuu niin niukasti kuolemanjälkeisistä asioista.
Onhan niitä oppeja tietysti kehitelty (katolisilla kiirastulioppi ja Jehovan todistajilla opi tuhatvuotisesta valtakunnasta), mutta minulle riittävät nämä tiedon murut:
Viimeinen tuomio tapahtuu aikain lopulla. VT kutsuu kuolleitten väliaikaista sijoituspaikkaa tuonelaksi. Siellä Kristuskin kävi saarnamatkallaan pitkänperjantain jälkeen.
Kristityt odottavat uskonsa muuttumista näkemiseksi. Ja ruumiin ylösnousemusta. Kristuksen oma saa Jumalan luona kirkastetun ruumiin, mutta jollakin tavalla ihmisen persoona on tunnistettavissa, koska kun kerran odotamme myös iloista jälleennäkemistä Kristuksessa poisnukkuneitten rakkaittemme kanssa.
Niin, mielestäni uni on varsin hyvä vertauskuva kuolemalle. Joka ilta me kuolemme ja aamulla meitä ei herätä herätyskello vaan Kristus. Kas, siinäpä meille pieni kuolema-harjoitus.
Uskon, että Kristuksen omille tuo odotusaika, välitila merkitsee rauhaa ja Jumalan läheisyyttä.
Saatatkos tämän enää sekavammin esittää? Kerro sinäkin jotakin omista mietteistäsi, Rauli.
Näyttää siltä, etteivät näkemyksemme kuolemantilasta ole kovinkaan kaukana toisistaan. Allekirjoitan myös toteamuksesi siitä niukkudesta, jolla Vapahtajamme kuolemanjälkeistä tilaa kuvailee. Tuo Lasaruksen yhteydessä esitetty on varmasti se kaikkein oleellisin: (syvä) uni, jossa ei omia hautajaisia todellakaan seurailla enempää kuin toistenkaan.
Voisiko Jeesuksen niukkasanaisuus johtua siitä, että Vapahtajamme tunsi Raamatun? Siis sen hepreankielisen osan, jota juutalaiset käyttivät. Ja siellähän useita kertoja tuonela(hepr. sheol) yhdistetään juuri unenkaltaiseen tiedottomuuteen. Esimerkiksi: ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut.” (Ps 115:7)
Olisko niin, ettei kuolemanjälkeisestä tilasta ole paljon kerrottavaa, kuolemanunessa ei siis nähdä edes unta!
Uni päättyy herättämiseen, joko herätyskellolla tai sitten spontaanisti. Herätyskellona toimii Lasaruksen herättäjän ääni: ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.”(Joh5:28)
Herättäminen edellytti Jeesuksen ja apostolien päivinä vissiä remonttia kohteessa. Lasaruksen olemushan meni ihan uusiksi kolmen päivän mätänemisprosessin jälkeen. Vaikka ylösnousemuksen prototyypit ovatkin tätä meidän lihallista laatuamme, ylösnousemus koskee tietenkin myös niitä, jotka herätetään Jeesuksen tavoin taivaaseen. Ylösnousemusta käsitellessään Paavali puhuukin kahdenlaisista varsista, joita Jumala ylösnousemuksessa jakaa: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita” ja ”Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(1.Ko15:38-40)
Raamatussa on sitten joitakin vaikeaselkoisia paikkoja kuoleman jälkeisestä tilasta – tai ainakin ne on tulkittu sellaisiksi. Esimerkiksi kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siinähän kerrotaan kuolleiden olevan vilkkaassa keskustelussa, mikä tilanne ei ole unta nähnytkään. Miten sinä tällaisen poikkeaman Jeesuksen opetuksessa selität?
Tässä taannoin keskustelin aiheesta teologituttuni kanssa, jolla on opinnoistaan kovasti titteleitä. Ja fiksu on mies itsekin. Hän kertoi, että Raamatusta saa monenlaisia käsityksiä kuolemanjälkeisestä tilasta siitä riippuen, mitä kohtaa lueskelee. Näinkö Luoja meitä pitää epätietoisuudessa ja jännityksessä. Miksi? Mitä ajattelet tällaisesta tiedon ”rikkaudesta”?
Vielä tuosta Jeesuksen saarnamatkasta, johon myös viittaat ja ilmeisesti ajattelet, että Vapahtajamme kohtasi silloin kuolleita ihmisiä. Monet ymmärtävät 1.Piet3:19 siten. Kohtahan kuuluu: ”Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.”
Mutta, mutta. Miten nukkuville voisi puhua? Saarnaan voi kyllä nukahtaa, muttei sitä kannata silloin jatkaa. Sanooko Raamattu tässä kohden, että Jeesus vieraili tuonelassa?
Edellinen jae viittaa ylösnousemuksen jälkeen tapahtuneeseen saarnamatkaan: ”Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi.” Ja kolmantena päivänähän Jeesus vasta tehtiin eläväksi eli herätettiin kuolleista, eikö vain? Ja tuon kolme päivää Jeesus oli Tuonelassa nukkumassa eikä saarnaamassa.
Olisiko tämä saarna kohdistunutkin ihan toisaalle kuin tuonelassa nukkuviin? Jatkojae nimittäin viittaa selkeästi Nooan päivien tottelemattomiin (jae20), joista Pietari toisaalla kirjoittaa:
”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista. Eikä hän säästänyt muinaisajan maailmaa, vaan antoi vedenpaisumuksen hyökyä yli jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenkin hän pelasti Nooan, vanhurskauden julistajan, ja seitsemän muuta.”(2.Piet2:5)
Olisko tuo saarna ollut kuoleman voittaneen Vapahtajamme anti-ilosanoma Saatanan joukoille? Mitä arvelet?
Rauli kirjoitti: …kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Siinähän kerrotaan kuolleiden olevan vilkkaassa keskustelussa, mikä tilanne ei ole unta nähnytkään. Miten sinä tällaisen poikkeaman Jeesuksen opetuksessa selität?
Teologiystäväsi on oikeassa: Ei näistä palasista saa kyhätyksi ehjää kuvaa siitä, millaista se iankaikkinen elämä kuoleman jälkeen on. Mielestäni Jeesus ei tässäkään tapauksessa suostu valottamaan asioita yhtään enempää. Hän pitäytyy kertomuksessaan siinä käsityksessä, joka juutalaisilla tuohon aikaan oli. Jeesus kuvaa oikeudenmukaisuutta: Aabrahamin helmassa oleva Lasarus saa kaikkea sitä hyvää, mitä ilman hän maan päällä jäi. Puntit laitetaan tasan. Rikas mies oli saanut kaikkea hyvää elämänsä aikana. Se sai riittää. Entiselle rikkaalle ei annettu mahdollisuutta varoittaa veljiään tulevasta kohtalosta.
Näkö- ja kuuloyhteys on tässä tarinassa välttämättömyyden sanelema, ei suinkaan kuvaus siitä, miten asiat on kuoleman jälkeen järjestetty.
Minä taas heittäisin yhdessä pohdittavaksi ajatusleikin: Mitä siitä seuraisi, jos Raamatussa olisi Jeesuksen selkeä kuvaus kuolemanjälkeisestä elämästä? Miten se voisi meihin vaikuttaa? Miksi Jumala tahtoo pitää salaisuuden verhoa näiden asioitten edessä? Edistääkö pohdiskelumme turhanpäiväistä pähkäilyä?
Rauli kirjoitti: Mutta, mutta. Miten nukkuville voisi puhua? Saarnaan voi kyllä nukahtaa, muttei sitä kannata silloin jatkaa. Sanooko Raamattu tässä kohden, että Jeesus vieraili tuonelassa? … Olisko tuo saarna ollut kuoleman voittaneen Vapahtajamme anti-ilosanoma Saatanan joukoille? Mitä arvelet?
Olen aina ollut siinä käsityksessä, että Jeesus meni tuonelaan saarnaamaan niille, jotka eivät olleet tuota ilosanomaa vielä kuulleet. Ja ne, jotka tuon julistuksen perustella uskoivat häneen, hän otti mukaansa, kun lähti tuonelasta.
Jostakin varhaiskristillisestä opetuksesta (en vain enää muista, mistä) luin papinkoulussa mielenkiintoisen kuvauksen siitä, miten Kristus ylösnoustessaan särki tuonelan portit ja voitti pimeyden vallat eli synnin, saatanan ja kuoleman. Hassua, etten muista opuksen nimeä (ei tainnut olla Hermaan paimen…), mutta sen muistan, missä kohtaa sivua tämä tulkinta oli ja että innoissani alleviivasin sen koko kuvauksen!
Niin: ”Mitä siitä seuraisi, jos Raamatussa olisi Jeesuksen selkeä kuvaus kuolemanjälkeisestä elämästä?”
Ensimmäisenä tulee mieleeni, että ainakin näistä tulkinnoista on syntynyt sekamelska. Keskenään ristiriitaisia vastauksia on tarjolla. Ja sitten sellaista arvoituksellsita salaperäisyyttä: entäpäs jos siellä sittenkin on se itku ja vaiva? Kumpikaan meistä ei syyttäne Jeesusta siitä, ettei Hän ”suostu valottamaan asioita yhtään enempää”?
Entäs jos onkin niin, että ”näistä palasista” voi harsia sittenkin selkeän kokonaiskuvan? Jospa Jeesus antoi juuri riittävät tiedot johtopäätösten tekoon? Jotta voimme ymmärtää sen selvityksen, johon mainstream Raamatussa viittaa: kuolema on uni.
”Yhtenäisteoria” kuolemantilasta tietysti edellyttää, että kaikkien aiheesta puhuvien kohtien välillä on ehdoton sopusointu. Niinkuin hyvässä oppikirjassakin useimmiten on. Eikö Raamattukin voisi olla sellainen? Oikeastaan ainoa rosoisuus, joka uninäkemystä näyttää raapivan, on juuri tuo kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.(Lu16:19-31) Näyttää siltä, että se sinunkin käsityksesi mukaan on jotakin muuta kuin matkailukertomus Haadekseen? Ei liene tarpeen luetella syntyviä ongelmia, jos tapahtumainkulun yrittää ymmärtää kirjaimellisesti.
Kirjaimellinen ymmärtäminen on kyllä kerjäläiselle hyvä uutinen: kyllä se iloksi tuonpuoleisessa muuttuu! Mutta onko rikkaana elämisen kohtalo sitten aina noin onneton? Miten kävisi esimerkiksi varsin varakkaalle Jobille?
Kun ottaa huomioon kohderyhmän, jolle Jeesus vertauksensa(?) esitti, ei rikkaan miehen rooli ”kuoleman” jälkeen ole kaukaa haettu. Jakeessa 14 sanotaan: ”Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.”
Olisiko niin, että Jeesuksella oli tarkoitus opettaa oman aikansa ”kyykäärmeille” jotakin osien vaihtumisesta? Jumalan Pojan maanpäälletulo kun oli selvästi himmentänyt juutalaisen ykkösketjun glooriaa tavallisten ihmisten silmissä. Niinpä sitten suhteellisen vaatimattomasti eläville Jeesuksen seuraajille, ”lasaruksille”, kiristeltiin hampaita. Jonkin verran siis piinan aineksia oli ilmassa.
Eikä selitystä tuohon Jeesuksen termiin ” kuolema” tarvitse kaukaa selitystä hakea. Raamattuhan ei suinkaan aina puhu tästä kuolemanuneen nukahtamisesta. Luukkaan edellisessä luvuss tuhlaajapojan sanottiin ”kuolleen”, mikä näköjään tarkoitti vain jyrkkää elämänmuutosta. (Lu15:24) Ja sellaisen Kristus kyllä varmasti aiheutti fariseusten aiemmin niin auvoiseen elämäntaipaleeseen.
Mutta Hannu. Miksi emme näkisi mahdollisuuksia nähdä Isossa Kirjassa suoria teitä? Varsinkin, kun niitä mutkantekijöitä on ollut fariseusten jälkeenkin ihan roppakaupalla.
Olin eilen hautajaisissa, joissa oli vainajan viisi tytärtä perheineen, mieskuorokaverit, suuri ryhmä Lions-klubilaisia ja ystäviä. Olin sitä ennen lukenut, Hannu, blogisi. Kerroin hautajaisissa pari tositarinaa vainajasta ja hänen pyyteettömästä avuliaisuudestaan ja sain tyttäret kyynelehtimään vuolaasti: Juuri sellainen isä oli. Palatessa tuntui hyvältä. Vainaja rakasti ihmisiä, joten he myös häntä. Hän oli kodissaan saanut osakseen rakkautta ja näin oppinut rakastamaan.
Miten paljon pahaa ja yksinäisyyttä rakkaudettomuus saakaan tässä maailmassa aikaan.
Niin, May, on suurenmoista, että saattoväki voi lisätä omaisten tietämystä vainajasta vielä tässäkin vaiheessa. Läheiset saavat kuulla jotakin uutta rakkaastaan. Se on aikamoinen lahja.
Hannu, muistanet, kuinka jokin aika sitten kirjoittelimme mahdollisuudesta pitää mahdollisimman pienet hautajaiset. Se on tietysti toinen asia kuin sellaisten ihmisten, joille ei ole saattoväkeä. Itse kuitenkin toivoisin osalleni pientä enkä suurta seremomoniaa. Luulen, että jälkeen jääville se myös on tunteita ja rahaa säästävämpää. Minulle itselleni merkitsee eniten se, että saan ruumiin siunauksen ennen tuhkaustani olipa saattoväkeä tai ei.
Päivi: Jokainen vainaja ansaitsisi omannäköisensä hautajaiset. Jotakin on kuitenkin mennyt pieleen, jos ei haudalle surijoita löydy. Pitäisikö ulkopuolisten kantajien lisäksi yksinäisten hautajaisiin pestata myös itkijänaisia?
Tunnustan, että blogin otsikko on harhaan johtava. Toimituksen pienimuotoisuus ei saa pappia näkemään painajaisia, sillä kyse ei ole ulkoisista puitteista vaan itse tapahtumien kulussa. Mutta en voinut mitään, kun rupriikki rimmasi niin hyvin…!
Kaima, käypä katsomassa Kaupunginteatterin Palvelija näytelmä – jos vielä onnistut liput saamaan. Kari Hotakaisen kirjoittamassa näytelmässä on loistava kuva siitä tuskasta, jota jokainen pappi kokee, kun joutuu valmistelemaan omaisten hatarien muisteluiden pohjalta uskottavan hautajaispuheen: puheen jonka jokaisessa sanassa on muistettava, että vainaja oli yksilö, jotain ainutkertaista. Varmasti tuttu tilanne.
Martti Suosalon yksin esittämässä Palvelijassa on monia muitakin osuvia hahmoja, mutta juuri papin hautajaispuhe on niistä huikein. Ja vaikka siinä sivutaan komiikan rajoja, se ei pilkkaa, ei ammu yli vaan pysyy lämpimän empaattisena. Ei siis mikään Erkki Saarelan takavuosien Pastori Silli tai Aku Hirviniemen överiksi vedetty Putoushahmo Usko Eevertti Luttinen vaan ihan oikea kansankirkon pappi – vaikkapa Ruttopuiston rovasti.
http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=palv&lang=fi
Kaima: Olen tietoinen tuosta esityksestä ja lukenut siitä arvostelujakin. Voisihan tuo kiinnostaa – vaikka sen siunauspuheen takia! 😉
Raamatusta olen lukenut, että kaikki kuolleet nousevat kerran ylös (Ilm. 20) ja sen jälkeen joudutaan Herran eteen. Ps. 73 lukee myös niistä jotka ovat kieltäneet Jumalan olemassa olon: ”Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.”
Kaikki ihmiset siis joutuvat polvistumaan kerran Jumalan eteen, nekin jotka nyt Hänet kieltävät. Mitä sen jälkeen tapahtuu?? Se on Jumalan salaisuus.
Ismo: Viittaat Ilmestyksen 20. lukuun, jossa kerrotaan, että ”Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa”. (jae 13) Tämä kaikki tapahtuu siihen periodiin liittyen, josta jae 6 sanoo: ”he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta”.
Näinhän me uskomme, koska Raamattu näin selvästi sanoo.
Mutta en jaa kanssasi Ismo sitä käsitystä, että kaikki herätettäisiin. Ja siksi kysynkin sinulta aluksi, että miksi näet Aadamin ja Eevan ylösnousseiden joukossa? Eikös juna mennyt jo?
Tuolla toisen otsikon alla otin esille Jesajan 26. luvun, joka mielestäni osoittaa, ettei kaikkia herätetä. Herättämättömyys kun mainitaan siellä Jumalan rangaistuksena. Kyseinen luku viittaa aikaan, jolloin ”Kun sinä(Jumala) panet tuomiosi täytäntöön maan päällä, maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.” (jae9)
Seuraavassa jakeessa kerrotaan, että jotkut ovat tahallisen oppimishaluttomia: ”Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.”
Ja niinpä Kaikkivaltiaan toimenpide onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan (KR92:n kalevalaiseen tyyliin): ”He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.”(jae14)
Salaisuus asuu kuitenkin myös tässä ylösnousemusasiassa, me ihmiset kun emme ole tuomareita.
Raamatun perusteella tiedämme monia varmoja ylösnousemuksen kohteita: Nooa ja Abraham vanhan liiton ajoilta, eikä Paavalikaan peitellyt saamaansa tietoa varmasta palkinnosta aivan ennen maanpäällistä kuolemaansa.
Mutta sitten herää kysymys siitä, kenestä Paavali puhui, kun hän mainitsi odotuksestaan ”minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat.”(Ap24:15)?
Yksi prototyyppi tästäkin mainitaan: ryöväri siinä Jeesuksen vierellä Golgatalla. Tietämätön mies oli onnekas saadessaan eämänsä viime metreillä tiedon totuudesta. Kaikki eivät saa, mutta miksi tietämättömyys olisi syy herättämättömyyteen?
Niinpä odotankin, sen perusteella mitä Iso Kirja sanoo, että ylösnousseita on miljardimäärin. Joukko edustaa monenlaista uskontojen kirjoa, ei vain yhtä. Ja sitten seuraa se, mistä Jesaja profetoi: ”maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden”.(Jes26:9)
Niin. Vaikka kysymys onkin kohdistettu Ismolle, olkaa hyvä ja esittäkää myös KAIKKI muut näkemyksenne tästä meitä kaikkia koskettavasta asiasta.
Rauli Toivonen :”…olkaa hyvä ja esittäkää myös KAIKKI muut näkemyksenne tästä meitä kaikkia koskettavasta asiasta.”
”Puoliksi” ortodoksina olen samaa mieltä kuin ortodoksinen kirkko: Ilmestyskirjaa ei koskaan lueta sen liturgioissa tai vigilioissa ilmeisesti johtuen siitä, että jopa Luther piti kyseenalaisena sen ottamista Raamattuun johtuen siitä, että se oli vaikeasti ymmärrettävä ja sitä saatettaisiin käyttää väärin.
Mitäs Tuula itse ajattelet tuollaisesta käytännöstä, jolla Raamatusta tehdään ”valitut palat”?
Rauli Toivonen :”Mitäs Tuula itse ajattelet tuollaisesta käytännöstä, jolla Raamatusta tehdään “valitut palat”?”
En tietenkään hyväksy sitä, että ihmiset luokitellaan noiden ”valittujen palojen” perusteella ”hyviksiin ja pahiksiin”. Eipä silti, en hyväksy puoluepoilitiikkaakaan, joka mielestäni imee ”voimansa” lietsomistaan mustamaalauksista ja konflikteista. Positiivisin ja vähiten ”omaa todellisuuttaan toitottavin” tapaamistani uskonnollisten ryhmien edustajista ovat olleet Jehovan todistajat. Samalla he ovat olleet aikoinaan keskitysleireille tuomittuina tavallaan lohdullisin – aivan samalla tavalla kuin myös keskitysleireille tuomitut vapaamuurarit, joihin myös puolisoni kuuluu.
Kun miestäni kohta neljä vuotta sitten saatettiin hautaan, hautaustoimisto kehotti, että olisi hyvä olla kahdeksan kantajaa, on sen verran iso mies kyseessä. Niinpä pyysin kahdeksan miestä toimeen. Liinat eivät katkenneet ja mieheni sai kauniit hautajaiset. Muistan lämmöllä sekä niitä että yhteisiä vuosia mieheni kanssa.
Mielenkiintoista pohdiskelua Rauli. Kuoleman jälkeisestä meidän ei ole annettu juuri paljon tietää, mutta sen voinen varmuudella sanoa, että kaikki ei suinkaan ole tässä. (on omakohtaista kokemusta)
Raamatusta olen myös saanut sellaisen käsityksen, että jokainen ihminen, joka maailmaan syntyy on saanut Jumalalta sielun, joka palajaa Luojansa luokse kuolemassa. Emme ole suinkaan itsemme omia, vaan Jumalan tekoja.
Syntiin langenneena ihminen on kuitenkin kuolemalla kuoleva, eikä ihminen voi itse poistaa kuolemaa, joka meissä on synnin tähden.
Ainoastaan uskon kautta Kristuksen sovitukseen meidän syntimme poistetaan.
Se on tapahtunut asia, Jumala on poistanut synnin Kristuksessa, (Joh.1:29) Hän on pelastanut ihmisen, sen Voimana on Jumalan Sanan Lupaus.
Synti on se, joka on tuonut kuoleman, ilman syntiä ihminen ei kuolisi. Synnin palkka on kuolema. Missä syntiä ei ole, siellä ei ole kuolemaakaan. Iankaikkinen elämä on Kristuksessa, se on Jumalan armolahja. (Room. 6:23)
”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.” 2.Kor.5
On myös Raamatullista ajatella, että jokainen ihminen joutuu tuomiolle kuolemansa jälkeen, eli tietoisuus ei häviä, kun tämä ruumis sammuu ja sydän pysähtyy. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata tehdä, mutta oletan, että myös ne saavat nähdä Luojansa, jotka eivät Jumalaan usko. Tuomio on kaikilla edessä. On mykistävää ajatella, joutuvansa elävän Jumalan eteen, ilman Puolustajaa ja syntien sovitusta. Monet luottavat itseensä ja omaansa, kuten saatana, joka ihastui omaan muotoonsa.
Uskovat ovat Kristuksessa, samoin kuin Kristuksessa nukkuneet ovat Kristuksessa, joka elää ja on iankaikkisesti, he ovat jo kerran tuomittu kuolemaan Kristuksen kanssa, eikä tuleva tuomio enää koske heitä. He ovat yhtä myös ylösnousemuksessa.
Kerran uskova herää ylösnousemuksen aamuun, kuten Hannu aikaisemmin kuvaili. Toinen kuolema ei enää vahingoita niitä, jotka Kristuksessa ovat. (Ilm. 20)
Hebr. kirjeessä luku 9 lukee seuraavaa:
”Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.”
”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Joh.6
Mikä on viimeinen päivä? Onko se ihmisen ajallisen elämän viimeinen päivä?
Mikä on ylösnousemuksen päivä? Ajan käsite sotkee meidät helposti, mutta jos aikaa ei ole, niin elämä olisi pysyvä olotila. Mikä on se näkymätön todellisuus, josta Paavali puhuu? Jumala on Henki, kuinka me voisimme sen oikein ymmärtää?
Kiitos Ismo vastauksestasi. Arvostan raamatullisuutasi.
Erityisesti minua miellytti repliikkisi ”Syntiin langenneena ihminen on kuitenkin kuolemalla kuoleva, eikä ihminen voi itse poistaa kuolemaa, joka meissä on synnin tähden. Ainoastaan uskon kautta Kristuksen sovitukseen meidän syntimme poistetaan.”
Koska olen valtavan utelias kuulemaan, mitä muut Raamatusta ajattelevat ja kuinka sen sisällön ymmärtävät, haluan tehdä sinulle Ismo kysymyksen, johon muutkin voivat vapaasti ottaa kantaa.
Kirjoitit, että ”Raamatusta olen myös saanut sellaisen käsityksen, että jokainen ihminen, joka maailmaan syntyy on saanut Jumalalta sielun, joka palajaa Luojansa luokse kuolemassa.”
Mistä nimenomaisista kohdista olet käsityksesi muodostanut? Uskon, että Raamattuun uskovana juuri nimenomaan sieltä asiat olet omaksunut.
Siteeraat Raamattua todetessasi, että ”Synnin palkka on kuolema.” Toisaalta toteat myös, että ”oletan, että myös ne saavat nähdä Luojansa, jotka eivät Jumalaan usko. Tuomio on kaikilla edessä.”
Eikö kuolema käsityksesi mukaan riitä lopullisena tuomiona? MIllaiseksi ymmärrät jatkotuomion?