Tämä ei ole laaja, tietopuolinen essee kristillisen kirjan asemasta Suomessa. Ei edes Kristillinen kirja r.y.:n paristakymmenestä kustantajasta tai yhdistyksen ”Vuoden kristillisestä kirjasta”. Vaan täysin henkilökohtainen, pieni kertomus omasta viimeisimmästä kirjastani ”Jeesus vai Paavali?”
Sitä oli hauska kirjoittaa. Tietenkin ensin perehdyin aiheeseen. Muistiinpanoja tehden luin Uutta testamenttia ja tutkin suomenkielistä kirjallisuutta. Materiaalia on paljon. Yksin Paavalista monia laajoja teoksia. Siis pohjatyö ensin, ennen kirjoitusprosessia.
Koska laajaan kirjalliseen työhön on kotona vaikea keskittyä ja koska olen lisäksi insuliinihoitoinen diabeetikko, on ideaali työympäristö minulle residenssi eli rauhallinen työhuone, jonka ruokahuolto toimii. Sain Jeesus & Paavali-projektiin riittävän apurahan Suomen tietokirjailijaliitolla. Poika oli ollut varusmiehenä Utössä, itse nyt ensi kertaa kuukauden kirjoitin siellä. Toiset työhuoneet olivat ensin Seilissä, sitten Houtskärissä.
Oli ihana keskittyä ja kirjoittaa, evankeliumien Jeesus, Paavali ja minä kolmistaan. Tietysti rukoilin, että myös Jumalan Henki olisi ollut mukana. Työn tekeminen oli iso ilo ja nautinto. Ja sitten alkoi se vaikein vaihe – kustantajan löytäminen. Voi sanoa, että olin kymmenkunta vuotta Otavan kirjailija. Sen jälkeen olen ollut kerjuulla. Kuten nykypäivänä niin monet – kun ei ensimmäistäkään bestselleriä ole takana.
Ensin kysyin WSOY:ltä, joka 90-luvun alussa kustansi esseekokoelmani ”Paavali, risti ja riita.” Puhelimen toisessa päässä ollut kertoi, että rima on uskonnollisen kirjallisuuden kohdalla noussut. Sen toki tiesinkin. Kirjakaupoissa ei enää ole sellaista osastoa. On Raamattu, Koraani ja Virsikirja. Ja tietysti esoteriikkaa. Eero Huovista WSOY edelleen kustantaa.
Sitten kysyin vanhalta kustantajaltani Kirjapajalta. En silloin vielä ollut tajunnut, että tämä vanha kirkollinen ja kristillinen kustantaja on siirtynyt pääasiassa hyvinvointi ja mielialakirjallisuuteen, aivan kuin se häpeäisi omia juuriaan.
Moni oli jo neuvonut kääntymään Väyläkirjat-kustantamon puoleen. En kunnolla tuntenut sitä, vaikka Tuomo Korteniemeen olin tutustunut jo 70-luvulla Oulun Ylioppilaslehdessä. Väyläkirjat ei ole ihan pieni kustantamo: Tänäkin vuonna jo 50 kirjaa ja vuoden loppuun mennessä vielä parikymmentä. Mutta jos joskus oli vaikea löytää itselleen kustantajaa, on tänään vaikeaa saada kirjaansa alan kauppoihin. Ehkä suurin apu siinä on nettimyynti, Väyläkirjat-verkkokauppa tai Adlibris. Turussa kirjani löytyy jo ainakin Kansallisesta Kirjakaupasta. Ja vielä: Kernaasti otan vastaan palautetta, niin ruusuja kuin risujakin.
Paavali Risti ja Riita on erinomainen, kuuluu kotikirjastooni.
Kipuilen myös kustannus-ongelmien kanssa.
Onko tässäkin niin, että kirjojen menekki (ja lukeminenkin) vähentyy ja siirtyy verkkoon, jossa helposti päädytään lyhyempiin ”lukemissessioihin” tai (pahimmillaan) selailemaan ”päällisin puolin”.
Toki digitaalisuus voi autta pienkustantamoita ainakin painokelposiin formaatteihin tekemisessä.
SEPPO,
kiitos kommentistasi; arvostan sitä. Kirjatilanne ja kustantajatilanne on nyt Suomessa surullinen Turun kirjamessut antoivat siihen paljon ajattelemisen aihetta.
JUKKA,
Jos somekeskustelu ”korvaa” kirjojen lukemisen, voi meitä. Mitä muuta se voisi merkitä kuin smaltalkkia, pintaliitoa?
”Mitä muuta se voisi merkitä kuin smaltalkkia, pintaliitoa?” Pelkään, että se voisi merkitä myös keskustelun kärjistymistä ja ilkeää huutelua omista poteroista vastakkaisiin.
Mielenkiintoista. Täytyy lukea blogistin po. uusin kirja. Luen juuri Eero Huovisen muistelmateosta, joka tosiaan WSOY:n. Siitä ehkä enemmän myöhemmin. Kirjapajan tason lasku dramaattinen. Väyläkirjoille nostettava hattua; se esim. kustansi Kaarlo Arfmanin erinomaisen uutuuskirjan.
Ei kirjakauppaan viitsi mennä, siellä etupäässä muuta kuin kirjoja ja kirjat jotka sieltä löytyy ei kiinnosta. Sitäpaitsi suurella todennäköisyydellä jos Suomalaiseen kk:aan menee, siellä meneillään elämänkerran kirjoittaneen kolmekymppisen idols-tähden kirjailijahaastattelu. Parhaiten uutuuskirjat saa, kun tilaa Adlibrikseltä. Kätevää, vaivatonta ja edullista.
KARI-MATTI,
Arfman, John Vikström, Paavo Kettunen, Stinissen – Väyläkirjojen tekijäluettelo on varsin vakuuttava.
Meillä täällä Helsingissä on onneksi ihan oikea kirjakauppa, Rosebud. Olen sanonut hyvästit uuden omistajan pilaamalle Akateemiselle kirjakaupallen, jonka kanta-asiakkaana olen ollut vuosikymmeniä. Tarjouksia sieltä tosin tulee edelleen, eivät säväytä.
Rosebud on Citizen Kanen kelkan nimi, mutta varsinainen merkitys on paljon paljon intiipimppi.
Väyläkirjoille itsekin yhden kirjan kirjoittaneena olen kiinnostuneena katsonut sen muuta tuotantoa. On toki pohjoisen kirjallisuutta ja muuta, mutta silmiin pistävää on se, että on kustantanut runsaasti sellaista kirjallisuutta, jonka ennen mielsi Kirjapajan tuotannoksi. Kirjapaja taas näyttää erilaisten elämänhallintakirjojen ja kokkikirjojen kustantajalta verrattuna sen aikaisempaan profiiliin.
JOS Kirjapaja omistuspohja on entinen, nostaa tuotantosuunnan muutos mieleen yhden kauhu-skenarion: toivottavasti tämä ei ennakoi kirkkomme tulevaa suuntaa!
Tulee mieleen sekin ajatus, että mikä on syy ja mikä seutraus.
No, ehkä vuorovaikutus kenties?
JUKKA, Mikä sinun mielestäsi?
EIköhän tuo ole vähän molemmin päin suuntautuvaa. Lienee niin, että kustantajan kannattavuusnäkökulmasta on edullista ”laajentaa” profiiliaan. Ja voi olla, että saatavilla oleva kirjallisuus ja sen lukeminen osaltaan ”inspiroi” niin ”yleisöä” kuin kirkkoakin laajentamaan ”profiiliaan”, jos kirkkokin haluaa olla tarjoamassa palvelujaan ns. suurelle yleisölle, jonka kiinnostus suuntautuu enemmän noihin ”elämänhallinta- ja kokkipuolen” kirjoihin.
Teologikoulutuksesta jotkut ovat huolestuneet ”syvyyden” ja tietynlaisen ”klassisen yleissivistyksen” määrän vähenemisestä. Tästä oli käsittääkseni Jyrki Knuutila huolissaan (sikäli kuin oikein olen ymmärtänyt).
Kristillinen kirja-ala on kaventunut kovasti kristillisen uskon taantumisen myötä eikä muutosta taida olla näköpiirissä. Pitkälti kustantajan teologisesta linjasta riippumatta. Itse en ole vähääkään innostunut digitaalisten kirjojen lukemisesta. Tilasin synodaalikirjankin erikseen. Toisaalta pitää muistaa, että kustantajillakin on oma elämänkaarensa. Ruotsissa toimii onneksi iso ARTOS-kustantamo, jonka laajassa valikoimassa on niin kristillisen uskon klassikoita tuoreina käännöksinä kuin akateemisiakin tutkimuksia.
JUKKA,
Trendit, muodit vaihtelevat. Esimerkki kaunokirjallisuudesta: A.Kivi ja Kilven Alastalon salissa. Eivät olleet bestsellereitä vielä pitkään aikaan.