Suomi kärvistelee talouden alamäessä: työttömyysaste on korkea ja yleinen ilmapiiri on alakuloinen. Samaan aikaan nousuun etsitään uutterasti uusia keinoja. Millä ihmeellä oikein Suomi saataisiin lentoon myös käytännössä eikä vain poliittisissa vappupuheissa?
Ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta todetakseen, että meillä suomalaisilla olisi tarvetta muokata myös asenteitamme. Samalla kun se vaikuttaisi omaan hyvinvointiimme, vaikuttaisi se myös koko yhteiskuntamme hyvinvointiin. Voisiko olla niin, että Suomi lähtisi nousuun, jos ensiksi meidän näkökannoissamme tapahtuisi muutos vai onko muutos todellakin vain politiikkojen, pankkien ja liike-elämän käsissä?
Kateuden kirous
Työelämässä jo useita kymmeniä vuosia olleena, en voi kuin ihmetellä suomalaisten kateutta toinen toistaan kohtaan. Vaikka suomalaisesta kateudesta väännetäänkin vitsejä ja sketsejä – siis kun naapurilla on uusi mersu ja hän pärjää paremmin kuin minä, niin pakko on päästä edelle vaikkei rahat ja resurssit riittäisikään – siitä huolimatta me näytämme vajoavan syvemmälle kateuden syövereihin.
Turhaan ei Raamattu varoita meitä kateuden synnistä ja Pyhän kirjan lehdiltä löytyy paljon esimerkkejä siitä, mitä kateus saa aikaan. Seuraukset olivat usein kohtalokkaat, vaikka Jumala usein käänsikin tilanteen siunaukseksi kärsivälle osapuolelle.
Kunnioituksen ja selkäänpuukotuksen maailmanmestarit
Hienoimmat ihmiset, joita olen elämässäni tavannut, ovat iloinneet läheisensä menestymisestä, ja ovat ylipäätänsä sellaisia joita lähimmäinen kiinnostaa. Kannustavien ihmisten seurassa on hyvä olla. Siellä ei koe, että joku yrittää kaivaa maata altasi koko. Onneksi näitä kypsiä ihmisiä tapaa keskuudessamme, heidänkin virheistä huolimatta. Heille toisen onnistuminen ja sen huomioiminen, on voitto heille itselleen ja samalla meille kaikille.
Rehellinen ja aito kannustaminen ei koskaan ole imelää siirappia vaan rehtiä palautetta. Sen yhteydessä on helppo vastaanottaa myös negatiivista vastausta, koska sen vastaanottaja tietää palautteen olevan itselleen hyväksi.
Valitettavasti kannustajien lisäksi meillä on aina keskuudessamme selkään puukotuksen maailmanmestareita, jotka eivät kavahda toisen epäonnistumisten etsimistä ja virheistä iloitsemista. Heidän on vaikea ymmärtää, että kateus ja viha vahingoittavat heitä itseään enemmän kuin kateuden kohdetta.
Suomi nousuun kunnoittamalla
Kun Suomen alamäestä puhuttaessa puhutaan ”isoista” asioista, niin ne taitavat usein löytää juurensa ”pienistä” asioista: välittämisestä, kunnioituksesta ja arvostamisesta. Suomi tarvitsee poliitikkoja, liikemiehiä, duunareita, taiteilijoita, pankinjohtajia ja ihan tavallisia ihmisiä, joiden silmiin voi katsoa suoraan, ja joiden sanaan voi luottaa. Sellaisia sankareita tarvitaan, jotka pystyvät näkemään yli omien intressien ja oman hyvinvoinnin tavoittelun, ja jotka ymmärtävät ettei lähimmäisen hyvinvoinnin edistäminen ole koskaan itseltä pois – vaan päinvastoin – se on meille kaikille eduksi.
Suomi nousuun ja lähimmäisen kunnioitus kunniaan! Kerrytetään hyvän tahdon pääomaa niin meillä kaikilla on parempi olla! Ja hyvää vappua kaikille!
Mitä pienet edellä sitä isot perässä…
Ei kauan kun vihreä liike oli suoraan saatanasta ja monelle funkulle vieläkin.
KIRKONMIEHET OTTAVAT JUMALAN PAIKAN!!
Näin ovat kirkkojen johtajat maallisen median eksyttämiä, kun luulevat, että maailman lämpötilaa sääteleekin ihminen, vaikka iloisesti kirkoissaan laulavat virsiä Jumalasta: ”Hän säät ja ilmat säätää”. Onko tämä muka valhetta?
Keskittyisivät ennemmin kristillisen kasvatuksen levittämiseen kaikkiin koteihin ja päiväkoteihin ja kouluihin ja toisaalta ihmisten vapauttamiseen julistamalla katuville synninpäästön.
Samassa säkeistössä sanotaan, että Luoja ”viljan vartuttaa”. Tästä näemme, että ihmisen ei pidä edistää viljan kasvua lannoittein ja torjunta-ainein. Kristityn tulee syödä vain luomuviljaa.
On tainnut Auraselta monen muun ohella jäädä lukematta luomiskertomuksessa ihmiselle annettu käsky myös v a r j e l l a maata.