Pieni vihreä tarina:
Olipa kerran seurue veneessä yksin Jäämerellä. Moottori oli sammunut, radiota ei ollut, vene ajelehti ja pakkanen iski päälle. ”Tehdään nuotio veneen pohjalle”, ehdotti joukon Teräväpää.” ”Mutta mitä poltetaan?”,kysyi porukan pragmaatikko. ”No jos noi ylimääräiset tuhdot ensiksi”, vastasi se Terävä. Näin tehtiin, mutta pakkanen yltyi,nuotio sammui eikä apua näkynyt. ”Poltetaan toi veneen ylin reunalauta, kekkasi se Teräväpää. ”Ja sitten otetaan seuraava lauta”, innostui sen Terävän adjutantti. Näin tehtiin ja ja lämmintä piisasi. Mutta apua ei vaan näkynyt. Meni jo kolmaskin lautakerta ja jääkylmän meren pinta alkoi uhkaavasti nousta kohti veneen reunaa. ”Ei me enempää voida lautoja polttaa,tää venehän uppoo, parkaisi se pragmaatikko! ”Älä haihattale hoopo”, tiuskaisi se Teräväpää, ”kyllähän me uida osataan ja sitten Jumala näkee meidän hätämme ja tempaa meidät taivaaseen”.
Ja tässä oli tämän tarinan loppu.
Pieni vihreä tarina
JÄTÄ VASTAUS
Hyvä kertomus kuoleman odottamisesta… Olemme lopulta kaikki samassa veneessä.
Et tainnut bonjata tarina ydintä 🙂
Minäkin luulin, että pian pääsen taivaaseen, kun sain kuulla syövästäni. Sitten vasta opin nauttimaan siitä että elän nyt.
Saa nähdä huomaako kukaan missä ns. Jallu luuraa.
Eiköhän tuollaisessa tilanteessa pidä ruveta toimimaan. Jos veneessä on airot tai mela, niin pitää ruveta soutamaan tai melomaan rantaa kohti. Venelautaa kannattaa käyttää myös melomiseen mieluimmin kuin polttaa sitä. Toiminnasta tulee lämpöä. Ihmisten apua ei voi pyytää jos radio ei toimi. Jumalan apu tulee jos on tullakseen siitä, että toiminta menestyy.
Moottori oli sammunut ja airoja ei ollut. Ja pakkanen oli niinhirmuinen ettei edes olisi voitu kauankaan soutaa kuolematta kylmään.
Monet ihmiset ovat kokeneet saaneensa ihan konkreettisenkin avun Jumalalta hädässään.
Ja ehkäpä vielä useampi kokenut ettei ole saanut mitään apua hädässään. Mutta allegorisen kertomukseni juju ei ollut tuossa.
Mihin Seppo olet sen Jallun laittanut luuraamaan?
No minä avaan: Vene on avaruuden v altameressä kiitävä maapallo,joka on tuhoutumassa mutta sen ahneet matkustajat katsovat sitä voitavan hyödyntää loputtomasti (jatkuva ainellisen kasvun ideologia) ja viimekädessä ’viherpipertäjien’ (hoopojen) varoituksia ei tavitse ottaa vakavasti, samahan s e miten maapallole ja senmuille matkustajille käy kun meidät oikeauskoiset kuiten pelastetaan taivaaseen.
Kiitos. Oli hyvä vertauskuvallinen tarina, mutta vaikea ratkaista. Ei auttanut tuokaan vihje, että kysymyksessä oli ”pieni vihreä tarina.”
Onhan se Seppo masentavaa seurattavaa. Olisiko syynä se, ettei väki halua tiedostaa missä ollaan menossa. Ei nuo masentavat uutiset näytä johtavan muuhun kuin apatiaan. Minua on vuosia ihmetyttänyt se miten emme arvosta vesistöjämme ja niiden puhtaana pitämistä. Lupia annetaan yhä jätevesien laskuun soraan vesistöihin. On hirmu hyvä kun tietoa tulee kaikille saastumisesta , mutta miksiköhän se ei näytä johtavan oikein mihinkään? Roskia kerätessä rannoilta ja teiden varsilta olen havainnut että lapset ja nuoret niitä sinne eniten viskelevät.