Yhtymä huijauksen uhrina? Uhri-sanaa ei kannattaisi käyttää asioissa, joissa on syytä sysissä ja sepissä. Uhri on alunperin ollut syytön kohtaloonsa. Ei se oinas ollut mitään pahaa Aabrahamille tehnyt, joka Iisakin sijasta uhrattiin.
Sana myös piispan viran rispaantumisesta. Myöhäistä rypistelyä. Jos synnin tekeminen tekee ihmisestä kelvottoman, niin tuskin yhtään virkaa voisi täyttää tässä maassa. Miten voisi yksikään rikoksensa sovittanut lain mukaan, jatkaa tavallisen kansalaisen elämää? Olisikohan kaitsenta rispaantunut jo aiemmin, kun seuraamuksitta voi rikkoa yhteistä hyväksyttyä tahtoa, joka on jossain päätetty ja kirjattu. Nyt toisten piispojen pitäisi tulla sanomaan mielipiteensä, joka ei voisi juuri poiketa tuomitsevasta tai armahtavasta linjasta ja kummassakin on riskinsä.
Täytyy sanoa, että sydän on raapaleilla, kun seuraa kristikunnan toimintaa ja kaikkea mikä siihen yrittää vaikuttaa.
Jos nyt on kyse samasta henkilöstä miten on huomattava hänen sanansa aikanaan asiasta kun monipuolinen,ja tahoinen toiminta tuli tietoon ja tiedoksi julkisuudessa.
”Toisaalta sivutoimien mielekkyydestä seuraavan ilon ja voimaantumisen vuoksi se voi lisätä työmotivaatiotani ja siten parempaa johtajuutta Kallion seurakunnan hyväksi”, Laajasalo kirjoitti.
Varmasti totta.
Miten nyt sitten ja asiassa kun hän on ilmoittanut luopuneensa ylimääräisistä asioiden tekemisestä. Onko nyt enää löydettävissä ilon ja voimaantumisen tunteita nykyisessä tehtävässä.
Edellisistä kommenteista huolimatta, ja samalla niiden takia uskon ko. henkilön olevan hyvä hoitamaan papin tehtävää. Kyse on älykkäästä, haasteita etsivästä Ihmisestä, joka myöskään ei epäröi uuden katsomista.
Näin yritteliäisyys kuuluu yhdessä osin ekstroventtisen ja monella tapaa lahjakkaan Ihmisen persoonaan, eikä nyt tarvitse katsoa olisiko persoonassa kyse naamiosta. Miehenä Hän varmasti on hyvä niin perheelleen kuin työnantajalleen, ja näin Piispana uskon Hänen tehtävistään huolivan hyvin.
Näin toivon Hänen voivan jatkaa tehtävässään mistä uskon Hänen selviytyvän hyvin, kun ei erinomaisesti. Vaivaa ja kärsimystä virheiden takia , kuten itsekin, saa meistä moni osakseen mutta miten usein suoraan kykenemme sanomaan heti oman syymme asioisssa.
Mitä sitten tulee Hänen asuntoaplikaatioon soisin saman käytännön olevan voimassa myös toisilla työsuhdeasunnon haltijoilla ja yrittämiseen ryhtyneillä.
Kyllä niitä kelpo kansalaisia on, joilla ei ole rikoksia takanaan. Näissä keskusteluissa on jopa väitetty, että oieni rikosrekisteri olisi ansio eli meriitti piispan toimeen. Tulee kuulemma nöyrä ja ymmärtäväinen piispa, kun on oikeudessa rangaistu.
Voisiko ajatella ko. henkilön jääväävän itsensä kaikista kaitsentaan liittyvistä asioista missä mahdollisesti katsomisen asiassa voisi syntyä arvostelulle ja sanktioille mahdollisuutta. Erikoistahan se olisi mutta olisiko tässä ratkaisu.
Mun mielestäni tässä maassa ei voi enää hallita mitään yhteistä asiaa järkevästi. Ei hengellistä sen paremmin kuin luonnollista. Sote antaa siitä kuvan, huutoa vissiin yli kymmenen vuotta, mutta kenenkään ei sallita onnistua.
Whatabout sote. Olisiko kirkolla suursiivouksen paikka? Tosin virheiden vähättely ja peittely on mukavampaa, siististi vain maton alle roskat.
Kirkko ja Jumalan valtakunta täytyy olla eri asioita. Kirkossa näyttää vakiintuneen toisten taustojen tonkiminen ja mahdollisimman suuren julkisuuden hankkiminen kielteisille asioille. Jumalan valtakunnassa julistetaan parannusta synneistä ja syntiset tekevät parannusta, tunnustavat syntejään ja katuvalle julistetaan Jumalan armoa ja anteeksiantamusta ja taas jatketaan matkaa.
Tuomiokapituli ei voi pyynnöstäkään käsitellä asiaa mistä on valitettu. Näin saadaan vielä odottaa.