Freudilaisella lipsahduksella tarkoitetaan sitä, että ihminen tulee vahingossa sanoneeksi, mitä hän todella ajattelee ja tuntee.
Oulun kaupunginvaltuuston keskustalaisjäsen Riikka Moilanen kutsui maanantaisessa valtuuston kokouksessa vähäosaisia päihderiippuvaisia Ihmisroskaksi. Ja siitäkös mekkala nousi!
Moilanen pyysi kyllä kaikilta anteeksi sanavalintaansa, mutta maito oli jo kaatunut, mitä ilmeisimmin peruuttamaton vahinko tapahtunut.
Moilanen kuvaa tilannetta Kalevan haastattelussa: ”Se oli täysi vahinko. Se lähti jostakin edellisistä keskusteluista, kun puhuttiin roskista ja katukivetyksen purkan putsaamisesta. Halusin kääntää keskustelun ihmisraukkoihin, joilla on oikeasti hätä. Käytin sitä sanaa ajattelemattomasti ikään kuin aasinsiltana. Sitten se sisältö sumeni siellä salissa. Ihmiset asuvat kadulla, näen sitä päivittäin. Tästä olin huolissani”.
Surkuhupaisaa, että tuo kyseinen ihmisroskajoukko päivystää juuri Moilasen työnantajan, yksityisen terveysyhtiö Pihlajalinnan nurkilla. Yhtiö sanoutui heti irti Moilasen puheista ja irtisanoi toimitusjohtajansa välittömästi. Myös Moilasen edustajatoverit valtuustossa tekivät pesäeron tähän rumaan sanaan ja sen käyttäjään.
Moilanen puolustautui vielä – tosin turhaan: ”Edustan valtuustossa oululaisia äänestäjiä, keskustaa ja itseäni. Valtuutettu ei edusta työnantajaansa toimiessaan päättäjänä”. Ei varmastikaan päättäjä voi muuta kuin jäävätä itsensä työnantajaansa koskevissa asioissa, mutta kyllä työntekijä aina on tahtomattaankin oman firmansa mannekiini.
Kaksoismandaatit politiikan ja terveysyritysten välillä eivät ole niitä kaikkein ongelmattomimpia kytköksiä. Istuviakin kansanedustajia houkutellaan / loikkaa terveysalan johtotehtäviin kesken toimikauden.
Vaan miten voi toimitusjohtaja onnistua saamaan yhdestä lipsautetusta ja anteeksipyydetystä sanasta työnantajalleen niin suuren mainehaitan, että toimari saa persuksiinsa kalossin kuvan ja joutuu välittömästi kilometritehtaalle? Hiljattain espoolaisrehtori sai myös äkkilähdön työstään, mutta tämän naisen työskentelyä oli seurattu jo pari vuotta suurennuslasin kanssa.
Herää kysymys, oliko tässä Pihlajalinna-keississä jotakin samanlaista kuin tuossa rehtoritapauksessa? Eli oliko kyseinen mediakohu vain jonkinlainen jäävuoren huippu tai kenties se höyhen, joka lopulta mursi kamelin selän?
Myönnän, että tässä jo työelämän ulkopuolella olevana vähän lämpimikseni spekuloin. Voi olla ihan turhaa työtä tämä. Mutta tämä kiivastuminen sanoista on tuttua jo aikain takaa. Jeesuksenkin kuulijat pillastuivat milloin mistäkin asiasta. Erityisesti fariseukset ja kirjanoppineet yrittivät saada Jeesuksen kiinni sanoistaan. Häntä testattiin jatkuvasti. Olihan tarkoitus tappaa hänet heti, kun tuo ihmisroskajoukon ystävä puhuu itsensä teologisesti pussiin.
Oulussa aasinsiltasiirtymä johti aasinsiltasortumaan. Keneltäkään ei sentään henkeä riistetty, mutta silti paljon muuta vietiin. Perinteinen media ja sosiaalinen media päätyivät kuitenkin alle aikayksikön ristiinnaulitsemaan tämän onnettoman lapsustelijan henkisesti.
Suomen kieli tuntee sanan roskaväki tai roskajoukko, mutta ihmisroska on totta totisesti kehno yritelmä. Parempi olisi ollut käyttää sanaa ihmisraiska, mikä termi sopii useimpiin meistä. Raiskan merkityksiä ovat parka, polo(inen), raasu, rassukka, raukka, reppana, ressukka, riepu, rukka ja rääpäle.
Monen omasta mielestään tärkeän, merkittävän ja korvaamattoman ihmisenkin olisi syytä aina aika ajoin muistaa olevansa tomua ja tuhkaa, vaivainen mato matkamies maan. Maasta tullut, maaksi jälleen tuleva. Samanlaisia viheliäisiä olentoja olemme me kaikki tyynni. Ja keneltä tahansa meistä saattaa silloin tällöin päästä suusta iso, ruma sammakko…
Nyt on nähty sekin, kuinka ”Ajatuspoliisit” toimivat. He tulkitsevat yleisölle ihmisten sanoja ja väittävät, että sanoja tarkoitti sitä, miten he ajatuspoliiseina sanat tulkitsivat.
Mielestäni Suomessakin yhteiskunta kohtelee asunnottomia, syrjäytyneitä jne ihmisroskina, jotka on helppo lakaista sivuun kun rahaa ja huolenpitoa jaetaan yhteisestä kassasta.
Salme: Juuri näin.
Termi Ajatuspoliisi voisi kuulua joihinkin tulevaisuuden tieteiselokuviin, mutta onkin totta jo tänään. Ennen puhuttiin vain mielipidevaikuttajista.
Kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna Ihmisroska on törkeä termi. Siinä Moilanen on oikeassa, että apua nämä marginaali-ihmiset tarvitsevat. Me puutumme seurauksiin pääsemättä kiinni raiteiltaan suistuneitten elämien perussyihin?
Joillekin kommentoijille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, mitä toimitusjohtajan työ merkitsee. Kun siihen hommaan hakeutuu, joutuu sopeutumaan tiettyihin sääntöihin. Missä hommassa muuten ei joutuisi?
Professori Anu Kantola antoi asialle simppelin selityksen: Moilasen möläytys käynnisti kriisiviestinnän. Hänen esiintymisensä oli työnantajan brändille vahingollinen. Erityisesti nyt, kun sote-uudistuksesta väännetään, Pihlajalinna on tarkkana julkisuuskuvansa suhteen.
Voi hyvin olla, että Moilaselle sattui viaton vahinko, eikä hän pidä ketään ihmisroskana. Voi olla niinkin, että työnantajalla on jo ennestään ollut muutakin häntä vastaan. Hänen työsuhteensa kannalta näillä asioilla ei ole merkitystä. Virhe tapahtui ja siihen reagoitiin.
Vaikka Moilanen olisi oikeasti maailman herttaisin ja mukavin ihminen, Pihlajalinnan ei nyt kannata lähteä sellaista vakuuttelemaan. Pikapotkut olivat yritykselle ainoa turvallinen vaihtoehto.
”Pikapotkut olivat yritykselle ainoa turvallinen vaihtoehto.”
Kaikki oleellinen kiteytyy tähän. Yhtiön maine menee kaiken muun, yksilön tms. edelle. Kyse on rahasta.
Salme: Tässä nimenomaisessa tapauksessa voitaneen sanoa, että toimari uhrattiin Rahan alttarille?
Salme Kaikusalo :”Yhtiön maine menee kaiken muun, yksilön tms. edelle. Kyse on rahasta.”
Kysymys ei ole ”vain yhtiöistä”, vaan poliittisen yhteiskunnan ”maan tavoista”. Yksi todiste löytyy tämän linkin artikkelista: https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2404557
Aasin Iästä ja tehtävästä siinä sadussa on kyse. Se jatkui koiran, apinan ja miehen tehtävillä, sekä iällä.
Pekka Pesoselle:
Remu Aaltosta haastateltiin kerran joulun vietosta. Remu kehui joulua mukavaksi juhlaksi, mutta harmitteli sitä kun juhlimiseen sekoitetaan aina noita tonttuja ja aaseja.
Tuommoinen asia tuli mieleen kun kaipasit aasisatua. Tuossa linkki satuun: http://www.reijotelaranta.fi/viikon_tarinat/mita_elamasi_jaksoa_sina_nyt_elat/
Leo : No, siinähän se Pekan kaipailema tarina onkin. Pekka kiittää!
Niin tekee.
Aasi muuten ei ole kovinkaan tyhmä. Kuulin, että erämaassa karavaanin eteen laitettiin aasi. Aasit osasaavat parhaiten valita helppokulkuisimmat reitit hankalassa maastossa.
Suomenkielen sanastossa on ollut ainakin aiemmin myös termi: Roskaväki. Hakukone löytää sille selityksiä, en tosin tiedä milloin sitä sanaa on lupa käyttää. Muitakin sanoja on vastaavia muunmuassa: Rahvas. Kun olin aikoinaan syytettynä sotaoikeudessa ja kaveri halusi tulla kuuntelemaan oikeudenkäyntiä. Kun oikeus vetäytyi tekemäänn päätöstä niin tuomari sanoi: Syytetty ja käräjärahvas siirtyköön oven ulkopuolelle.
Roskaväki tarkoittaa minusta selkeästi aina (esim. rikollisuuden takia) huonompana pidettyä ihmisryhmää. Rahvas voi tarkoittaa myös ns. tavallisia ihmisiä, tosin silläkin on minusta ylemmyydentuntuinen kaiku. En usko, että nykyisin tuomari puhuttelisi yleisöä käräjärahvaana. Mutta jos niin tekisi, menisi varmaan huumorin piikkiin eikä aiheuttaisi suurempaa kohua.
Alkoi kovasti ihmetyttää, miksi monet kommentoijat täällä tuntuvat oikopäätä asettuvan virheen tekijän puolelle. Samalla nimittäin asetutaan vahvemman puolelle heikompia vastaan. Miten tuo edes istuu ns. kristilliseen moraaliin ja maailmankuvaan?
Moilasen puheenvuoro kuvastaa julman ylemmyydentuntoista, elitististä maailmankuvaa. Kärsämäen rehtori Pesosen kommentti kertoo, että hänen mielestään (heikompien) nyt vain pitää sietää tietty määrä seksuaalista häirintää.
Täällä suosittu ajatuspoliisiselitys on nurinkurinen. Sillä pyritään todistamaan, ettei puhuja ole vastuussa sanomisistaan, vaan kuulija siitä, miten puheen ymmärtää. Miksi muka väärin ymmärtämisestä syyttäminen ei sitten ole ajatuspoliisin toimintaa?
Oikea kysymys on: ”Miksi hän sanoi niin?” Minusta on ilahduttavaa nähdä, että tiedotusvälineet kysyvät johdonmukaisesti juuri näin.
Risto: Työoikeudenkin kannalta Moilasen pikapotkut olivat hämmentävät. On siellä taustalla varmasti jotakin muutakin, kun erotettu tyytyy kohtaloonsa.
Tämäkin haastattelu täydentää kuvaamme työelämän muuttumisesta pelaamaan Villin lännen säännöillä:
Voiko yksi harkitsematon lausunto todella viedä työpaikan? Möläytysten tuomat pikapotkut hämmentävät myös työoikeuden professori Seppo Koskista .
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005824660.html?share=2ad6be638f374e1d84b44510e1006b7f
Moilanen oli toimitusjohtaja, joten häneen eivät päde samat säännöt kuin työntekijöiden irtisanomisessa. Toimari lähtee sillä hetkellä kun hallitus niin päättää, eikä sitä (käytännössä) tarvitse oikeudellisesti perustella. Siksi toimarin palkka ja edut ovat hyvät. Moilasen tapauksessa yllätti se, ettei hän kuulemma saa mukaansa kuin irtisanomisajan palkan. Voihan hänellä tosin olla sovittuna vaikka kahden vuoden irtisanomisaika;) (Viimeinen lause on puhdasta spekulointia, sillä en tiedä, voiko tai onko tapana sopia noin pitkiä irtisanomisaikoja.)
Käytännössä muuten myös työntekijä lähtee tasan silloin, kun johto haluaa. Jos irtisanominen todetaan laittomaksi, se vain maksaa työnantajalle hieman enemmän kuin työsuhteen laillinen lopettaminen. Vähänkin isommassa firmassa tuollaiset ovat kuitenkin pikkurahoja.
Tässä linkissä selitetään ko. ilmiön anatomia. Some – media – potkut.
https://yle.fi/uutiset/3-10400024?utm_source=facebook-share&utm_medium=social
Miten olisi jos ”mielensäpahoittajia” olisi vähemmän? Tai jos ei olisi somemaailmaa, jonka kautta pahoittunut mieli saatetaan laajaan julkiseen tietoon?
Onko kyse myös politiikasta? Minkä poliittisen blogin kautta jutut lähtevät vyörymään?
”Usein kohuun liittyy Karvosen mukaan vielä se, että asian alkuperäinen asiayhteys unohdetaan eli tietty sana tai lausunto voidaan saada kuulostamaan pahemmalta kuin alun perin.”
Tuo on tärkeä pointti. Moilasen, Pesosen ja Ruotsalan tapauksissa alkuperäinen asiayhteys on muistettu.
”Tai jos ei olisi somemaailmaa, jonka kautta pahoittunut mieli saatetaan laajaan julkiseen tietoon?”
Jos ei olisi tiedonvälitystä, uutiset eivät leviäisi. Ja jos lehmät lentäisivät, ei tarvittaisi maitoautoja. Entä jos -pohdinnat voivat olla kiinnostaviakin, mutta elämää on silti pääosin elettävä todellisuudessa.
”Tuo on tärkeä pointti. Moilasen, Pesosen ja Ruotsalan tapauksissa alkuperäinen asiayhteys on muistettu.”
Yhtä tärkeää kuin alkuperäisen asiayhteyden muistaminen on sen tulkitseminen. Ovatko alkuperäiset asiayhteydet tulkittu oikein vai tarkoitushakuisesti ? Se on tuhannen taalan kysymys aina tällaisissa somejahdeissa ja niitä seuraavissa potkuissa.
Kuka nyt sitten elää missäkin todellisuudessa. Niitä kai voi joidenkin mielestä olla vain yksi, mutta se ei ole ainoa käsitys.