Piispa Mari Leppänen on pitänyt vuosisadan puheen. Hän puhui tänään 13.3. Alppilan kirkossa pidetyssä ja YLE Tv1:ssä televisioidussa Uskontojen yhteisessä rukoushetkessä Ukrainan puolesta.
Näin selkeää, riipaisevaa, empaattista ja samalla Venäjän hyökkäyksen yksiselitteisesti tuomitsevaa puhetta en muista viime viikkojen uutisvirrassa kuulleeni.
Puhetta on turha lähteä referoimaan. Se kannattaa lukea alusta loppuun. Se löytyy täältä:
Sodan musta peitto | Piispa Mari Leppänen (piispamarileppanen.fi)
—
Tallenne Rauhanrukouksesta löytyy YLE Areenasta täältä
Rauhanrukous Ukrainan puolesta | Jumalanpalvelus | TV | Areena | yle.fi
Modéus on hyvä piispaehdokas. Hän edustaa uudenlaista perinteistä hengellisyyttä: elävä jumalanpalvelus, jossa kaikille ikäluokille on tilaa, on toiminnan keskuksessa.
Hengellisyydessä eläviä piispoja tarvitaan. Virkamiespiispat on jo nähty.
”…Ruotsin kirkon Lontoon toimipisteestä…”
Mistä lähtien seurakuntaa on kutsuttu toimipisteeksi? Ruotsin kirkolla on seurakuntia ulkomailla, organisaatio on erilainen kuin Suomen kirkon ulkomaantyössä. Michael Persson on Lontoon seurakunnan kirkkoherra.
Ei kahta sanaa – luonnehtisin kuitenkin sanalla – puhutteleva ja ajatuksia herättävä.
Matteus 5:44 FB38
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.
https://www.lhpk.fi/saarnat/2-aik-201-25/ PIISPAN ajankohtainen saarna Lappeenrannasta eilen.
”Kuinka pitkälle pahuus saa edetä? Kuinka paljon tuhoa vielä tarvitaan? Kuinka paljon kuolemaa?”
(Jes45:7) ”Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden.”
Miksi Jumala sallii pahan eikä tee loppua kaikkivaltansa vaikutuksesta? Pitäisikö Jumalan sitten luopua kaikkivallastaan, jolla Hän panee häntä vastustavien tahdot toimimaan, niin että ne jatkavat pahana olemistaan, tullen entistä pahemmaksi? Pitäisikö näinollen toivoa, että Jumala jumalattomien tähden lakkaisi olemasta Jumala, että Hänen voimansa ja toimintansa lakkaisi, että Jumala lakkaisi olemasta hyvä, jotta näistä ei tulisi pahempia? Se kysymys kuitenkin jää avoimeksi (Ro11), miksei Jumala muuta liikkeellepanemiaan pahoja tahtoja, vaan myös käyttää niitä kaikkivallassaan, kuten Daavid sanoo Simeistä.” Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain; sillä Herra on häntä käskenyt. ’Kiroile Daavidia’, niin kuka voi sanoa: ’Miksi teet niin? (2Sam16:10)
Voi, kuinka oikeassa Job onkaan, kun hän sanoo keneltä tulee hyvä ja paha: ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin? (Job2:10)” Helpommin sanottu kuin tehty. Myrsky nousi hänenkin sydämessään, kuten myös meidän sydämissämme paljon pienimmistä koetteluksista, joita tulee joka tapauksessa ristin seuratessa uskoa.
Kristityt ja islaminuskoiset eivät usko samaan Jumalaan, siksi yhteinen rukous ei ole mahdollista. Tässä on siis kyseessä synkretismi.
Vaikka on kristikunnan paaston ja katumuksen aika, ei sanaakaan synnistä ja katumuksesta eikä Jeesuksesta Kristuksesta.
Gölten Bedretdin luki tuossa Koraanin, islamilaisen Al-Fatihan ”isä meidän,” Avauksen suuran, joka herättää tiettyjä kysymyksiä? ”Kaikki ylistys olkoon jumalalle allahille maailmojen valtiaalle. Rajattoman myötätuntoiselle armeliaalle siunaajalle. Sinua yksin palvelemme, sinulta pyydämme apua. Näytä meille oikea tie, jolle sinä olet suosiollinen, ei niiden tie, joiden osana on viha, eikä niiden, jotka harhaan eksyvät. Amen!”