Ennen kaikkea katumuksen tulee olla nöyrä, tulla sydämestä ja sisältää anteeksipyynnön, eikä olla sorrysiitä-tyyppiä.
Kirjoitin facebookin 6.3. vastauksena K et Kn pakinoitsijan Suonpään silotteluun:
Oikeus on puhunut, eikä se olisi tapahtunut ilman Johanna Korhosta, Kunnianarvoisa piispamme on syyllistynyt siihen, mihin useimmat eivät koskaan saa edes tilaisuutta. Minusta tulojen jatkuva pimittäminen ei ole ollut pelkkää huolimattomuutta. Suurempi tappio on moraalikato siellä, missä pitäisi olla esikuva.
Kerran kanalassa luulin yhtä kanaa kuolleeksi, kun se kyyhötti vain paikallaan. Sitten havaitsin miten toiset kanat sitä nokkaisivat ohi kulkiessaan. Samaa tekniikkaa kannatta hyödyntää meistäkin jokaisen silloin, jos joutuu koko parven nokkimaksi. Kannattaa olla ihan hissukseen. Jos piispa pyytäisi anteeksi, niin se aikaansaisi vain uuden nokkimisryöpytyksen.
Tiedän omasta kokemuksesta sen millaista on kun joutuu nokkimisen kohteeksi seurakuntatyössä. Silloin on ratkaisevaa se saako tilanteeseen esimiehen täyden tuen. Jollei saa, niin edes paikkakunnalle ei kannata jäädä.
Tämä on mielestäni erinomainen esimerkki anteeksipyytämisestä. Sen parempi ilmaisu mielestäni olisi ’tehdä parannus’ eli katua. Parannuksen tekeminen ei ole useinkaan muuta kuin pysyä erossa siitä, mikä pahennusta aiheutti tai oli jopa synti. Muutenkin käsite ”pyytää anteeksi” ei löydy Raamatusta, mutta voi olla yksi viesti ”metanoia’sta”, mutta se voi olla vain näytös, esitys ja osallistuminen ’nöyryyskilpailuihin”.
Pekka Pesonen, olenkin jo odotellut esimiehen kannanottoa eli arkkipiispa Luomen lausuntoa asiassa. Ehkäpä hänkin odottelee, että rikostuomio saa lain voiman ja asettelee sanansa sen jälkeen.
Tolla perusteella anteeksi pyytämisen määrä puolittuu. Ei kannata pyytää anteeksi jos ajattelee ja laskee asian noin. Anteeksi pyytämisessä ei lasketa kustannuksia.
Toisen puolesta on toki helppo asia ratkaista, kun missään tapauksessa itselle ei siitä koidu kustannuksia.
Sari Weckroth, en ole vastannut johtopäätöksiäni kysyviin kysymyksiin (”pitäisikö Laajasalon erota”, ’toivotko Laajasalon voivan jatlaa”) koska prosessit ovat olleet kesken. Yksi prosessi oli tämä oikeudenkäynti, josta pian saamme tietää, jatkuuko se vai tuleeko tuomiosta lainvoimainen. Tämä tiedetään, kun syyttäjä ilmoittaako, valittaako. Jotan muutakin on tässä selvittelyssä vielä kesken.
Kun kaikkeen on saatu riittävä selko, ilmoitan kyllä kantani Laajasalon edellytyksistä jatkaa virassa. Voin laittaa sen tänne K24-blogiinkin, joten saat siitä kyllä sitten tiedon.
Mielestäni on tärkeää, että johtopäätökset tehdään siinä vaiheessa, kun todennettua tietoa on riittävästi, mutta ei sitä ennen. Jokainen voi luonnollisesti ilmaista oman kantansa valitsemanaan ajankohtana.
”Kun kaikkeen on saatu riittävä selko, ilmoitan kyllä kantani Laajasalon edellytyksistä jatkaa virassa.”
—-
-Johanna Korhonen, olet ilmeisesti käsittänyt kysymykseni väärin. En ole kysynyt sinulta Laajasalon edellytyksistä jatkaa virassa, juridisesti tai kirkon ja sen hallinnollisten käytänteiden pohjalta, vaan kysymykseni ovat olleet henkilökohtaisempia ja oman etiikkasi ja moraalisi pohjalta vastattaviksi tarkoitettuja.
Eli kuten sanoit, jokainen voi ilmaista oman kantansa valitsemanaan ajankohtana.
Se mikä minua tässä kiinnostaa on se, onko sinun _henkilökohtainen_ tavoitteesi saada piispa eromaaan. Ja miksi olisi? Tästä nämä sinuun kohdistuneet epäilyt ovat lähtöisin, joten voit osoittaa ne epäilyt perättömiksi jo nyt.
Sari Weckroth, asia ei ole minulle henkilökohtainen, vaan osa normaalia luottamustehtävään kuuluvaa vastuuta asioiden selvittämisessä. Omassa etiikassani ja myös luottamustoimien hoidossa on keskeistä se, että tapahtuneet tosiasiat selvitetään ja johtopäätökset tehdään sen jälkeen. Odota siis rauhassa. Laajasalon asioiden selvittäminen on vielä hieman kesken, vaikka paljon jo tiedetäänkin.
Eli sinulla ei ole henkilökohtaista tavoitetta saada piispa Laajasalo eroamaan tehtävästään, eikä henkilökohtaisesti mitään sitä vastaan, että hän jatkaa virassa?
Jos on näin, niin kiitos vastauksesta. Tämä olisi minusta hyvin tärkeää tuoda selkeästi esiin, jotta ei syntyisi epäilyksiä ja olettamuksia, että prosessin takana on jotain henkilökohtaista. Eli sen tulisi olla luonteva ja luonnollinen osa asioiden käsittelyä, silloin kun on kyse jonkun maineen kannalta ikävien tosiasioiden esille tuomisesta.
Sari Weckroth, en ole vastannut johtopäätöksiäni kysyviin kysymyksiin (”pitäisikö Laajasalon erota”, ’toivotko Laajasalon voivan jatkaa”) koska prosessit ovat olleet kesken. Yksi prosessi oli tämä oikeudenkäynti, josta pian saamme tietää, jatkuuko se vai tuleeko tuomiosta lainvoimainen. Tämä tiedetään, kun syyttäjä ilmoittaako, valittaako. Jotain muutakin on tässä selvittelyssä vielä kesken.
Kun kaikkeen on saatu riittävä selko, ilmoitan kyllä kantani Laajasalon edellytyksistä jatkaa virassa. Voin laittaa sen tänne K24-blogiinkin, joten saat siitä kyllä sitten tiedon.
Mielestäni on tärkeää, että johtopäätökset tehdään siinä vaiheessa, kun todennettua tietoa on riittävästi, mutta ei sitä ennen. Jokainen voi luonnollisesti ilmaista oman kantansa valitsemanaan ajankohtana.
Pitäisiköhän Korhosen kirjoittelusta jo tehdä tutkintapyyntö poliisille täyttääkö se vainoamisen tunnuspiirteet.
Huvittavia nämä anteeksipyyntövaatimukset milloin mihinkin suuntaan, näiden vaatimusten kirjoittajien en ole huomannut itse anteeksipyytelevän mitään. Lienee niitä joilla on oikeus heitellä kivillä.
”Pitäisiköhän Korhosen kirjoittelusta jo tehdä tutkintapyyntö poliisille täyttääkö se vainoamisen tunnuspiirteet.” Eiköhän Korhosesta kirjoittelu ole ollut ihan samanveroista. Tutkitaan se samalla, jos sellaiseen ryhdytään.
Se voisikin olla hyvä ajatus,katsoa kerralla kokonaisuus,Korhosen toiminta ja hänen toimintaansa kritisoineet.
Kotimaa24 kotipaikka lienee Helsinki jote asian tuktinta kuuluneen Helsingin Poliisille.?
Jouko Halttunen, voiko ihminen, siis aikuinen ihminen, olla noin yksinkertainen? Tee samalla minustakin rikosilmoitus, voit jättää sen samalla käynnillä. Olenhan käyttänyt sanan säilää lähes yhtä voimallisesti kuin te kivien heittelijät. Mutta pane nyt toimeksi niiden tutkintapyyntöjen kanssa, muuten sinua pidetään tyhjänpuhujana.
Jouko, kerro vielä äidillekin!
Jouko Halttunen: ilmoittaudun myös niiden riviin, joista sinun tulee jättää poliisille tutkintapyyntö.
”Asian tutkinta kuulunee Helsingin Poliisille.” Helsingin poliisilaitos taitaa olla toista mieltä. Olisikohan Helsingin yliopiston folkloristiikan laitos kiinnostunut?
Hah, hah, haaa, hoho , hoh hoo, saimpahan kaikki tosikot älähtämään.
En ole pitkään aikaan tänne kirjoitellutkaan enkä käynyt edes lukemassa sivuja koska nämä keskustelut ovat niin pirun tylsiä.
Poistan nyt Kotimaa24 ja KotimaaPron pois myös valikosta niin ei tule enää edes houkutusta.
Hyvästi!
”Saimpahan kaikki tosikot älähtämään.” Tosikkona kehottaisin vielä tutustumaan suomenkielen oikeinkirjoitukseen. ”Suomen kieltä kirjoitetaan lähes – mutta vain lähes – samoin kuin äännetään. Kirjoitamme esimerkiksi sainpa ja sormenpää, mutta äännämme ”saimpa” ja ”sormempää”. Nenä-äänne n muuttuu toiseksi nenä-äänteeksi, m:ksi, kun se omaksuu seuraavan p:n yhden ominaisuuden, ääntymäpaikan; n ääntyy hammasvallissa, m ja p huulilla. Tällaista mukautumista jäljessä seuraavaan äänteeseen nimitetään osittaiseksi assimilaatioksi.”
Sari W. on kärsimätön ja tiukkaa Johanna Korhosen kantaa siihen, pitäisikö Laajasalon erota. Korhonen on luvannut ilmoittaa sen aikanaan, kunhan nähdään miten asiat etenevät. Sari W. ja Salme Kaikusalo ovat myös ihmetelleet, tarkoitanko minä puheenvuoroillani sitä, että piispan tulisi erota. Olen sen jo useasti sanonut ja sanon vielä kerran, että jo nykytietojen valossa piispan kyvyt tulisivat yhteiskunnalle hyödyksi toisissa tehtävissä, esimerkiksi poliitikkona. Kirkon uskottavuutta hänen persoonallisuutensa ei lisää. Siis edellinen selkokielellä, jota kirkossa vähemmän käytetään: piispan tulisi erota. Vapaaehtoisesti, jos kirkon uskottavuutta haluaa korjata. En usko, että häntä voidaan pakottaa eroamaan, siihen ei löydy riittävästi muodollisia syitä. Siis nykytietojen valossa nämä arviot.