Piispalla kuitit hukassa, pallo ei!

Seuraavaksi on vuorossa piispan kyselytunti. Piispa ei saa kysyä keneltäkään mitään, vaan häntä on tässä  ja nyt  tarkoitus  enemmän tai vähemmän pompotella.

Mikä siinä on, että Helsingin edellisestä piispasta yritettiin koko virassaoloaikansa tehdä hakkelusta ja sama nuijinta on heti kättelyssä aloitettu uuden viranhaltijan pään menoksi, tosin eri syistä? Ovatko piispat tätä nykyä jonkinlaista yleistä riistaa, vai? Oliko edeltäjän suurin vika se, että hän oli nainen ja tämän nykyisen se, että hän ei ole nainen?

Kun  piispoilta entiseen aikaan kyselytunneilla udeltiin vaikkapa sitä, miten ihminen pääsee taivaaseen, niin nyt tivataan, että mitäs oletkaan mennyt tekemään! Sosiaalinen media antaa myös niille, joille asioiden ei luulisi pätkääkään kuuluvan, oivan tilaisuuden langettaa oma äkäinen ja pikainen tuomionsa. Vallan vahtikoiraksi itseään kutsuva virallinen media katsoo oikeudekseen lynkata ihmisiä luvallisemmin. Tänään olen seurannut Laajasalon kuittifarssin käsittelyä vissiinkin kymmenkunnasta aviisista.

Miksi ihmeessä Teemu Laajasalon edesottamuksiin ei ole puututtu aiemmin eli jo silloin, kun hän oli kirkkoherrana Kalliossa ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajana? Olisiko se kenties vaarantanut menestyksen piispanvaalissa? Vai onko epäkorrektia heristää sormea yhtymän johdon  ja seurakuntaneuvoston suuntiin?

Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja sanoo haastattelussa tukevansa piispaa lataamalla 40-kohtaisen kysymyspatterin, jossa tivataan mm. sitä, miksi Laajasalo on ostanut Coca Colaa seurakunnan varoilla. Eikö 39 kysymystä olisi riittänyt, sehän on sama määrä kuin Jeesuksen saamat ruoskan iskut ennen ristiinnaulitsemista?

Piispa tahtoisi puhua vain Jeesuksesta, mutta media vain ja ainoastaan puuttuvista kuiteista. Kumpi ompi tärkeämpi asia? Muuan rikosoikeuden proffa on sitä mieltä, että piispan luottokortin käyttö voisi täyttää maksuvälinepetoksen ja tuottamuksellisen / tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen tuntomerkistön.  Well, mitäs sitten, jos piispa joutuu ns. leivättömän pöydän ääreen? Kenellä muulla kuin sielunvihollisella olisi silloin kivaa?

Ajetaanko tällä kaikella loppujen lopuksi sitä, että uusi piispa voitaisiin näin syöstä pois virastaan? Olisi aika lailla kiusallinen ajatus koko Suomen Siionille ja aivan erityisen kinkkinen juttu sille, joka tulisi tilalle jonkinlaisena sattumapiispana. Toivottavasti tämän suuntaiset aatokset osoittautuisivat loppupeleissä vain tyhjäksi spekuloinniksi.

Ei kai kukaan tosissaan ajattele, että uusi piispa olisi päässyt nykyiseen asemaansa jonkinlaisella viekkauvella ja vääryyvellä tahi kaksinaamaisella pelillä? Voisiko olla uskottavampaa, että huiman urakehityksen aallonharjalla on iskenyt vauhtisokeus, jonka vallassa yhteisten pelisääntöjen velvoittavuus on ajoittain päässyt jos ei nyt aivan unohtumaan niin ainakin jonkin verran hämärtymään?

Minulle on toistuvasti sanottu, että ei tässä mistään ajojahdista ole kysymys. Miksi se kuitenkin näyttää siltä?

Voisiko piispa sovittaa jotakin sillä, että jatkossa suostuisi juomaan vain vettä ja maitoa? Mainittu rikosoikeuden proffa ihmetteli, mitä edustamista piispan virkaan kuuluu. Höh, piispan pestihän vasta onkin varsinainen edustustehtävä! Paavi sanoo olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Meikäläiset piispat eivät ihan samaa tohdi itsestään väittää, mutta kyllä meidät kaikki virkapapit ja ns. yleisen pappeuden perusteella mukaan kutsutut  seurakuntalaiset edustamme omalta osaltamme Jumalan valtakuntaa tässä ajassa. Jopa ilman edustustilejä.

Kuva yllä: Piispa Teemu tarkasti ensi töikseen oman entisen työpaikkansa Agricolan ja Seniorifoorumin. Piispaa oli tullut tervehtimään 450 piiriläistä, joukossa myös joku linssilude…

Kuva alla: On  tässä oltu pari päivää niin haudanvakavissa fiiliksissä piispan taitamattoman rahankäytön vuoksi, että nyt on aika vähän keventää. Kiitos, Kirkon  kuvapalvelu / Markku Pihlaja! (Kuva lisätty 12.1.18)