Helsingin Kulosaaresta käsin päin kuuluu kummia. Kulosaaren yhteiskoulussa kokeillaan tänä lukuvuonna uskonnonopetusta, jossa eri uskontoihin kuuluvat oppilaat opiskelevat osittain yhdessä.
”Meillä on etuoikeutettu tilanne, sillä koulussamme on hirveästi eri kulttuureja ja uskontoja edustettuina ja voimme hyödyntää siitä saatavaa synergiaa”, sanoo rehtori Lauri Halla Hesarin haastattelussa. Asiantuntijat tosin epäilevät järjestelyn laillisuutta, pelkäävät Hallan tekevän hallaa kaikille asianosaisille.
Koulun 750 oppilasta edustavat yli 40:ää eri kansallisuutta. Koulussa opetettavia katsomusaineita ovat islam, evankelis-luterilainen, ortodoksinen ja roomalaiskatolinen uskonto ja elämänkatsomustieto.
One World, One Vision-tyyppiseen yksituumaisuuteen tuskin tällä kokeilulla päästään, mutta ilman kokeilemista emme voi tietää, mitä tapahtuu, kun eri kulttuuritaustoista ja uskonnollisista viiteryhmistä tulevat nuoret kokoontuvat yhteisiin palavereihinsa.
Jos yhteiseksi sloganiksi iskostuu Yes we can, niin ei muuta kuin Suomen Synkretistis-synergistista Yhdistystä (Syssy) perustamaan! Peruskoulun kuningasidea on ollut tasapäistää oppilaansa. Ihme, että näinkin kauan on kestänyt, ennen kuin on tajuttu, että tasapäistäminen voisi toimia myös uskontoasioissa.
Aluksi on odotettavissa, että Syssy:n alkutaival on kivikkoinen, kun eri katsomusaineitten edustajat eivät tunne toisiaan ja heiluttavat vain omia lippujaan. Matka kohti Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta-päämäärää on kuitenkin alkanut. Yhdistyksen alustavat avausrepliikit ja piikit ovat ennalta-arvattavia:
Islamilaiset: Allah on suuri!
Muut: Eikä ole!
Kristityt: Jeesus pelastaa!
Islamilaiset: Ei Jumalalla ole Poikaa!
Ateistit: Eikä Pojalla Isää!
Ateistit: Jumala on kuollut!
Kristityt: Nietsche on kuollut, Jeesus elää!
Katoliset: Joulu on vuoden tärkein juhla!
Ortodoksit: Ei kun pääsiäinen!
Luterilaiset: Entäs pitkäperjantai?
Ateistit: Vappu!
* * * * * * * * *
Tampereen hiljattain edesmennyt emeritus-piispa Paavo Kortekangas ajoi aikoinaan ajokorttinsa Helsingissä. Häntä hirvitti kovasti lähteä liikenteeseen Mannerheimintien laidasta. Opettaja rohkaisi Paavoa huikkaamalla hilpeästi: ”Sekaan vaan!” Ja niin sitä sitten mentiin. Myöhemmin Kortekangas muisteli useaan kertaan tätä tapausta. Aina kun hän joutui hämilleen jonkin vaikean asian edessä, hän veti syvään henkeä ja päätti, että Sekaan vaan!
Lehtijuttu Kulosaaren kokeilusta:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1376281456324?jako=5586401e85718cd35d6515854eb209ed
Hannu
Ei ole sama kuin sekaan vaan. Se ei tarkoita, että ihmiset tungetaan oloihin, jotka ovat heille lähes mahdottomia, vaan mahdollistetaan oloihin, jossa he voivat olla tasa-arvoisina yksilöinä.
Eija, noin tietysti kauniissa periaatteessa ja tenttikirjoissa…
Niin, kyllä se pääsiäinen taitaa olla tärkein juhla.
Ne tenttikirjat ovat vain tuoneet huomion, että monet muutkin ovat tutkimuksen tuloksissa tulleet samoihin päätelmiin, mihin minä olen tullut kantapään kautta. Toki niistä löytyy sellaistakin mistä minulle ei ole käytännön kokemusta. Tiedoksi vaan, että moni asia tulee tutkimusten kautta kirjoihin käytännön onnistumisistakin. Tosin hyvät ideat torpataan usein yleisen vastuksen, rahan puutten, rutiinien ja resurssipulan takia. Tätähän sinä Elias tarkoitit?
Sanoohan vanhankansan sananlaskukin, että tottumus on toinen luonto. Löytyykö tutkijoilta, sosiaalityöntekijöiltä ja opetushenkilökunnalta omaa selkärankaa, jossa tarkoin punnitaan, miten toimii, missä taipuu toimimaan tai olemaan mukana. Sillä sanoohan sananlaskukin, että ylenkatse lapsen sydämen särkee.
Eija, sitäpä sitä. Ja tenttikirjoista muistan vanhan viisauden: ”There is nothing as practical as a good theory”. Lihavointi minun.
Ja tuosta uudistumisesta sanon, vaikka lukuvuosi onkin vasta alussa, kaksi sitaattia, joista ensimmäisen tekijän olen autuaasti unohtanut, ja toisen on sanoittanut J.Leskinen:
”Oi, minä kaipaan lakata muuttumasta”
”Jos osaa soutaa vain, miksi mennä peräsimeen. Ajattelen, siis teen”.
Pääsiäisen kannataja myös.
Lainaus: Aluksi on odotettavissa, että Syssy:n alkutaival on kivikkoinen, kun eri katsomusaineitten edustajat eivät tunne toisiaan ja heiluttavat vain omia lippujaan.
Suurin ongelma yhteiselossamme onkin nimenomaan oman vakaumuksen toitottaminen, kun pitäisi ensin kuunnella ja yrittää ymmärttää ja suvaita toisia vakaumuksia. Sekä edistää toistenkin vakaumuksien mahdollisuutta elää Suomessa.
”Suurin ongelma yhteiselossamme onkin nimenomaan oman vakaumuksen toitottaminen, kun pitäisi ensin kuunnella ja yrittää ymmärttää ja suvaita toisia vakaumuksia.” Varsinkin koulussa kannattaa kuunnella ja yrittää ymmärtää. Toitottava opettaja saa harvoin mitään ajatusta perille oppilaan päähän.
Ateismi kaivaa syvät poterot koulumaailmassa lakien, pykälien ja säädösten avulla. Taitaa touhottavilta uskonnottomilta helposti unohtua se tosiasia, että koulussa ei opiskella koulua vaan koulunjälkeistä elämää varten. Ja siellä tulee sitten uskontojen kirjo väistämättä vastaan. Heppoisin eväin uskosta osaton lähetetään kylmään maailmaan, jos tämä ei tunne uskontoja ja sitä, että uskonto ei ole vain jotakin menneisyyden museokamaa vaan on tarkoitettu pistettäväksi harjoitukseen!
Tuonne Marja-Siskon blogiin nakkasin tällaisen kommentin:
Ruttopuiston rovastin blogi on hykerryttävä
Sitähän tämä meno tuntuu olevan…
Noh, ei aina naurata tämä muutamien melskaaminen niin kirkossa kuin sen ulkopuolellakin.
Ihmettelen tätä muutamien uskonnottomien, ateistien, mitä nimeä nyt sitten käytetäänkin, kiihkoa ajaa omaa asiaansa. Kuten rovasti kirjoitti, ihmettelen minäkin miten he aavistelevat/vainuavat Jumalan vähän joka paikassa, kun taas tavalliset rivikristityt eivät.
Ehkä taas asialla on pieni kiihkeä ryhmä. Ystävinäni on ateisteja myös eikä kyllä heistä kukaan näistä uskonnon opetuksista ole metelöineet. Kokevat sen vain yleissivistäväksi. Joidenkin lapset ovat aikuisina liittyneet kirkkoon, joidenkin eivät. Valinta on jätetty lapsille.