Piispainkokouksen vastauksen ja kirkolliskokouksen viimeisimmän kokoontumisen jälkeen keskustelu avioliitosta ja suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen kirkossa on jälleen virinnyt. Piispa Kaisamari Hintikan kommentit kirkolliskokouksessa ja sen jälkeen ovat herättäneet sekä kriittisiä että puolustavia puheenvuoroja.
Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on pohtia piispan puheenvuoron sekä tuenilmauksen ytimessä olevia lausahduksia. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti analyysi, vaan eräänlainen reseptio, sanotun vastaanottaminen ja miten sanottua voidaan tulkita. Keskityn seuraaviin kahteen lauseeseen ja tarkastelen niitä yhtenä kokonaisuutena (vaikka välttämättä piispa ja kaikki tuenilmaisijat eivät ole edes samanmielisiä):
- Hintikka: Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa opetukselle, joka leimaa seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden synniksi.
- Tuenilmaus: Kaikkien lähimmäisten kohtelu arvostavasti, kunnioittavasti ja syrjimättömästi ei koskaan ole vastoin Raamatun tai käskyjen opetusta.
Tälläkin sivustolla käyty keskustelu on osoittanut, ettei piispan sanojen merkityksestä ole tulkinnallista yksimielisyyttä. Pyrin alla hahmottelemaan neljä erilaista tulkintamallia Hintikan ja tuenilmauksen sanomasta konkretian tasolla eli millaiselle opetukselle ei ole enää tilaa Espoon hiippakunnassa.
Tulkintamalli A: Solvaamisen ja häpäisemisen kielto. – Niin surullista kuin se onkin, suoraa pilkkaa, panettelua ja solvaamista seksuaalivähemmistöjä kohtaan esiintyy edelleen. Tämän tulkintamallin mukaan tuenilmaisijat ja piispa peräänkuuluttavat yleiskristillistä suhtautumista kaikkia ihmisiä kohtaan – ketään ei saa solvata tai panetella vaan kaikkia tulee kristillisen rakkauden mukaisesti kunnioittaa ja arvostaa.
Tulkintamalli B: Sisältää edellisen itsestäänselvyytenä, mutta painottaa myös, ettei rakkautta sisäisenä tunteena / sitoumuksena – joka sisältää halun pitää toisesta ihmisestä huolta, osoittaa hänelle hellyyttä ja hyvyyttä – tule kutsua synniksi. Tämä tulkintamalli lähtee oletuksesta, että joko kaikki rakkaus on Jumalasta ja siten hyvää tai että vähimmillään ei ole soveliasta kristillisen arvostuksen hengessä osoitella toisen rakkauden ”väärinsuuntautumista”.
Tulkintamalli C: Klassisen seksuaalisuutta koskevan opetuksen kielto. ”Rakkaus” terminologisesti sisältää ei vain tunteen vaan myös hellyyden ja sitoutumisen osoittamisen eroottisilla tavoilla. Tämän tulkintamalli ei jätä tilaa opettaa ns. klassisesti. Tulkintamallin mukaan loukkaavaa ja syrjivää olisi jo sen kaltaisen näkökannan esittäminen, että seksuaalisten tekojen toteuttaminen samaa sukupuolta olevien kesken olisi syntiä. Edelleen olisi kuitenkin tilaa sanoa, että kirkon näkökulmasta katsottuna avioliitto miehen ja naisen välillä on erityinen.
Tulkintamalli D: Muuten sama kuin edellinen, mutta ei jätä tilaa edes pitää puheissa miehen ja naisen välistä avioliittoa erityisenä.
Edellä hahmottelemiani tulkintamalleja voitaisiin ehkä pitää myös eräänlaisina skenaarioina siitä, miten avioliittokäsitystään muuttaneessa kirkossa saatettaisiin ajatella toimittavan avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevan opetuksen suhteen. Mikäli kirkon avioliittokäsitys muuttuisi ns. sukupuolineutraaliksi ja papeilla säilyisi omantunnonvapaus, pitäisi tietenkin samalla määritellä myös mitä omantunnonvapaus sisältää.
Oikeus kieltäytyä vihkimästä ei varmastikaan ole kovinkaan kontroverssi – vaikka varmasti heitäkin löytyy, joiden mielestä moista ei pitäisi suoda tai siitä pitäisi tehdä määräaikainen, eräänlainen vähittäisen puhdistumisen vesiliukumäki, jossa vanhan kannan jäärät saavat pestä kätensä aiheesta ja lasketella eläkkeelle samalla kun uusilta papiksi vihittäviltä edellytettäisiin sitoutumista uuteen oppiin.
Paljon kontroversiaalisempi kysymys on sen sijaan kysymys opettamisesta: mitä kirkossa saa opettaa seksuaalisuudesta ja avioliitosta? Tämä kysymys ei rajoittuisi vain pappeihin vaan myös kirkollisiin yhteisöihin. Kuten yllä esittämäni erilaiset tulkinnat osoittavat, kysymys sallitusta opetuksesta ei ole tälläkään hetkellä aivan selvä. On kuitenkin melko todennäköistä, että mikäli kirkon avioliittokäsitystä laajennettaisiin tai monioppisuus virallistettaisiin ilman vahvoja ”turvatakuita”, paineet tulkita opetukselle annettua tilaa alkaisivat lähestyä tulkintamallia C tai jopa D.
On vakavasti esitettävä kysymys, voisiko kirkko mitenkään säilyä koossa, mikäli niin kävisi. Viime kädessä avioliittoa koskevassa riidassa ei ole kyse yksittäisistä toimituksista, vaan opetuksesta. Edellä kuvatuista malleista tulkintamallit A ja B jättäisivät edelleen tilaa monenlaiselle opetukselle B:n ollessa ehkä useiden konservatiivisempien kristittyjen hyväksyttävissä, kun taas C tai D sysäisivät monet kirkolliset yhteisöt todennäköisesti skismaattiselle tielle.
Kokonaan toinen kysymyksensä on tietysti se, onko ykseyden ylläpitäminen riittävä peruste muutosta toivoville sallia heitä mahdollisesti loukkaavaa opetusta. Se on kysymys, jonka kanssa jouduttaneen painimaan jo nyt.
Postscriptum: Keskusteluissa on viitattu uuteen tieteelliseen tietoon ja sen merkitykseen teologialle. Olen kirjoittanut tieteellisen tiedon ja arvojen välisestä suhteesta blogikirjoituksen pari vuotta sitten. Kirjoitukseni löytyy täältä: https://www.kotimaa.fi/blogit/ovatko-arvosi-edistyksellisia-mita-tiede-sanoo/
Koska ”Turvallinen tila” on ideologista vallankäyttöä.
Kaisamari aikoo muuttaa Sola Skriptura. Raamattu ensin periaatteen
Sateenkaari-ideologia ensin periaatteksi
Martti Pentti kirjoitat; ” Saatanan juonet taitavat toimia juuri näin: Kun niihin uskoo ja pitää niitä vaarallisina, ne vievät mennessään. Saatana iloinnee juokaisesta, joka nielaisee hänen homoagenda-syöttinsä.”
Martti, sinähän olet saatana, katso vaikka itse; 1 Kun 11:14. ” Herra nosti Salomolle vastustajaksi Hadadin, joka oli Edomin kuningassukua.” Tämä on saatana sanan perusmerkitys, vastustaja. Sinä vastustat ajatustani ja kerrot minun olevan höyrähtänyt. Näin olet minulle itse saatana, vastustajani.
> Näin kirkko riisutaan myös aseista, koska luonnollista homoseksuaalisuutta ei tarvitse enää vastustaa, se kuuluu Jumala kuvaan ja kaltaisuuteen.
Paajasen retoriikka kertoo paljon sielunmaisemasta. Tarvitseeko evankelis-luterilainen kirkko oikeasti aseita vastustaakseeni homoseksuaalisuutta?
Toivottavasti nämä aseet ovat hengellistä tai henkistä torjumista eikä ihan konkreettista väkivaltaa. Vaikka eipä kai noista vaihtoehdoista mikään kovin mukavalta tunnu. Taidan kompata tässä piispaa, että turvallisen tilan rakentaminen on tärkeää ja ilmeisen tarpeellista.
”Turvallisen tilan RAKENTAMINEN on tärkeää ja ilmeisen tarpeellista.”
Hieno ajatus. Sen sijaan, että rakentaa mielenosoitusta. Rakentaisikin tiloja.
Mikko Nieminen, kirkko ei muutu turvalliseksi jos syntiä ei saa kutsua sen oikealla nimellä. Sellainen ei ole mikään kirkko, vaan jonkinlainen uskonnollinen kerho, joka leikkii kirkkoa.
Homoagenda on vaarallinen saatanaan juoni joka vie mennessään. Oikea kirkko osaa sotia tätä vastaan ja se on siinä hyvä, peräänantamaton ja voittava.
”Homoagenda on vaarallinen saatanan juoni joka vie mennessään.” Saatanan juonet taitavat toimia juuri näin: Kun niihin uskoo ja pitää niitä vaarallisina, ne vievät mennessään. Saatana iloinnee juokaisesta, joka nielaisee hänen homoagenda-syöttinsä.
Martti Pentti kirjoitat; ” Saatanan juonet taitavat toimia juuri näin: Kun niihin uskoo ja pitää niitä vaarallisina, ne vievät mennessään. Saatana iloinnee juokaisesta, joka nielaisee hänen homoagenda-syöttinsä.”
Martti, sinähän olet saatana, katso vaikka itse; 1 Kun 11:14. ” Herra nosti Salomolle vastustajaksi Hadadin, joka oli Edomin kuningassukua.” Tämä on saatana sanan perusmerkitys, vastustaja. Sinä vastustat ajatustani ja kerrot minun olevan höyrähtänyt. Näin olet minulle itse saatana, vastustajani.
Tuolla ajattelutavalla sinä olet sitten homojen saatana, vai kuinka?
Martti, se on saatana sanan perusmerkitys. Kirkko on aina vastustanut homoutta koska se ei kuulu luomistyöhön ja on luonnotonta. Olet oikeassa.
”Kirkko on aina vastustanut homoutta koska se ei kuulu luomistyöhön ja on luonnotonta.” Tuo on sinun käsityksesi, jonka todistaminen paikkansa pitäväksi olisi varmaankin työlästä, jopa mahdotonta. Moni asia, jota on pidetty vuosisatojen mittaan luonnottomana, on osoittautunut tarkemmin tutkittaessa luonnolliseksi. Kirkkohistoria on myös historiaa kirkon sopeutumisesta uuteen tietoon. Mitä vastustamiseen yleensä tulee, kirkko on tehnyt suurimmat virheensä vastustaessaan sitä tai tätä. Kirkko onkin uskoakseni kutsuttu puolustamaan, pelastamaan, varjelemaan ja armahtamaan.
Martti Pentti; ”Tuo on sinun käsityksesi, jonka todistaminen paikkansa pitäväksi olisi varmaankin työlästä, jopa mahdotonta. ”
Ei ollenkaan työlästä tai vaikeaa. Suurissa ja vanhoisa kirkoissa asia on päivän selvä. Protenstanttisissa kirkkoperheissä hajonta on suuri. Joten suurin osa kristikunnasta pitää homoutta luonnottomana.
Todistappa asia toisinpäin. Se onkin vaikeampaa.
Ei pidä huolimattomasti käyttää tuollaisia sanoja kuin ’aina’ tai ’päivänselvää’. Silloin tulee yleensä lausuneeksi kapeakatseisia yksinkertaistuksia. Ne ovat ihan ri asia kuin totuus.
Martti, todistappa asia toisin päin aika vaikeaa on faktoja vastaan. Sanoilla voit saivarrella ja riikutella, mutta tosiasiat eivät muutu.
”Kirkko on aina vastustanut homoutta, koska se ei kuulu luomistyöhön ja on luonnotonta.” Tarkastellaan tätä väitettä. Ensin pitäisi selvittää, mitä sanoilla tarkoitetaan. Mitä tässä yhteydessä merkitsee ’kirkko’. Se voi viitata kaikkiin Kristuksen seuraajiin, uskontunnustuksessa mainittuun ’pyhään ja yhteiseen seurakuntaan’. Se voi tarkoittaa jotakin kirkkokuntaa, vaikkapa luterilaisuutta. Suppeammin se voi merkitä järjestäytynyttä kirkkoa kuten Suomen evankelisluterilainen kirkko. Kirkkorakennukseen viittaaminen ei taida tässä tulla kysymykseen. Seuraavaksi tulee täsmentää, mitä ’vastustaminen’ on. Riittääkö pelkästään se, että ei ole esitetty hyväksyviä lausuntoja, vai merkitseekö sana selkeitä päätöksiä ja toimia jonkin kitkemiseksi pois kirkosta tai yhteiskunnasta? Kolmanneksi on tietysti selvitettävä, mitä ’homous’ tässä yhteydessä on. tarkoitetaanko ominaisuutta vai toimintaa? Kun väitteeseen sisältyy määrite ’aina’, on syytä tutkia, onko homoudesta vallinnut aina samanlainen käsitys vai onko se täsmentynyt tai muuttunut tiedon lisääntyessä. Samankaltaisia kysymyksiä on esitettävä sanojen ’luomistyö’ ja ’luonnoton’ kohdalla. Tieto luonnosta on kasvanut valtavasti sinä aikana, mikä näyttäisi kuuluvan tuon ’aina’ piiriin. Onko näistä asioista kirkossa eri käsitys kuin tiedemiesten tai yleissivistyksen parissa? Onko kirkossa vallinnutt asioista yksimielisyys? Tässäpä olisi tutkittavaa!
Martti kirjoitat; ” Mitä tässä yhteydessä merkitsee ‘kirkko’. Se voi viitata kaikkiin Kristuksen seuraajiin, uskontunnustuksessa mainittuun ‘pyhään ja yhteiseen seurakuntaan’. Se voi tarkoittaa jotakin kirkkokuntaa, vaikkapa luterilaisuutta.”
Ei uskontunnustuksen intentio ole Kristuksen kaikki seuraajat kaikissa kirkoissa. Tämä ajattelu tulkinta syntyy niistä lähtökohdista joissa elämme. Koska saamme vastauksia sinulta muihin esittämiin kysymyksiin? Kerrotko kuinka yleistä homoseksuaalisuuden hyväksyminen on vanhoissa ja suurissa kirkoissa ja missä nämä virallisesti on päätetty? Aloita vaikka tuosta. Odottaen!
”Ei uskontunnustuksen intentio ole Kristuksen kaikki seuraajat kaikissa kirkoissa.” Eikö? Mihin perustat väitteesi? Isossa katekismuksessa Luther näkee ’pyhän yhteisen seurakunnan’ tarkoittavan samaa kuin ’pyhä kristikunta’.
”Kerrotko kuinka yleistä homoseksuaalisuuden hyväksyminen on vanhoissa ja suurissa kirkoissa ja missä nämä virallisesti on päätetty?” En kerro, koska minulla ei ole tietoa asiasta. Tapani ei ole väittää olettamuksia tosiasioiksi.
”Luther näkee ‘pyhän yhteisen seurakunnan’ tarkoittavan samaa kuin ‘pyhä kristikunta’.” Mitä sitten, totta kai Luther näki asian noin. Luther ei laatinutkaan uskontunnustusta, ei ollut kuin yksi kirkko joka laati tunnustuksen.
”En kerro, koska minulla ei ole tietoa asiasta.” Hyvä, että kerrot tosiasiat.
Apostolinen tunnustus on luonteeltaan ekumeninen. Se tarkoittaa, että se hyväksyttiin aikoinaan kaikissa patriarkaateissa, joita olivat Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem. Se on näin ollen kristikunnan yhteinen. Kirkkokuntaa, joka hylkää apostolisen tunnustuksen, ei pidetä kristillisenä.
Tuonhan jokainen tietää. Mitä haluat sanoa.
Kun kerran tiedät tuon, miksi kirjoitat: ”Ei uskontunnustuksen intentio ole Kristuksen kaikki seuraajat kaikissa kirkoissa”?
Martti, ei nämä ole vastakkaisia asioita. Luet tätä koko ajan protenstanttisilla silmälaseilla.
Ne lasit ovat palvelleet minua hyvin kohta 70 vuotta enkä ole ajatellut niitä vaihtaa. Kerro, miten näet omilla laseillasi niin, että ekumenia ei tarkoita koko kristikuntaa.
Martti, yritän vielä sanoa tässä kerran asian, ehkä en osaa sinulle selitää asiaa niin, että tulisin ymmärretyksi.
Kun uskontunnustus laadittiin, ei ollut luterilaista kirkkoa, oli jakamaton kirkko joka laati tunnustuksen. Se oli heidän tunnustus. Sen intentio oli tässä. Sitä ei laadittu silmällä pitäen nykyistä hajanaista kristikuntaa, tai esim syntyvää, syntyviä uusia kirkkoja. Sellaista ei olisi voitu laatia saatika teologisesti hyväksyä. Se, että me luterilaiset voimme allekirjoittaa uskontunnustuksen ja yhtyä siihen tarkoitaa sitä, että voimme sen tunnustaa, mutta tämä on eri asia.
Tästä seuraa, että keinotekoiset jaot ja lahkot ovat eronneet kirkon yhteydestä ( jakamattomasta) yhteisestä organismista ja kadottaneet yhteytensä siihen. Niin sanottu oksateroria mitä käsitykseni mukaan luterilaisessa ekumeniassa viljellään, että kaikki kirkot joissa uskotaan Kristukseen ovat yhden puun oksia, on ongelmallinen. Syy on siinä, että kirkon ykseys on aina sidoksissa ehtoolliseen. Näin ollen ekumeeniset uskontunnustukset eivät tarkoita alunperin jakaantunutta kristikuntaa vaan jakamatonta. Me luterilaiset ymmärämme sen toisin.
Kuvitelma siitä, että kirkko olisi ollut joka suhteessa ’jakamaton’ silloin, kun apostolinen tunnustus laadittiin, on väärä. Sen todisteenahan tuo tunnustuskin on. Kirkolliskokoukset ja niissä sovitut yhteiset uskon asiakirjat olivat tarpeen juri siksi, että kristikunta oli laajentunut ja saanut eri puolilla toisistaan poikkeavia muotoja ja oppisisältöjä. Tarvittiin jotain yhteistä, jotta pyhien yhteys säilyttäisi tunnistettavan yhteisen perustan. Tulevaisuutta ei tuolloin nähty, mutta varmaan jotain aavistettiin ja osattiin pelätä.
Väitteesi siitä, että kirkko olisi jakaantunut laajentumisen myötä erilaisiin oppisisältöihin ( dogmaan) tai erilaisiin kirkkoperheisiin ja uskontunnustus kokoaisi hajanaisen kirkon eri, erilaiset osat yhteen pitäisi näyttää toteen. Onko sinulla tästä joitakin esimerkkejä?
Alkukirkko kohtasi monenlaista harhaa ja on arvioitu, että 95 prosenttia ( en muista lähdettä kuka tämän arvion antoi) kristikunnasta olisi ollut Areiolaisuuden vallassa, lisäksi oli paljon muita mm. Origeneksen kannattamat teologiset mallit, joista alkoi kiista hänen kuolemansa jälkeen. Tälläisiä harhoja oli mm olemassa ja tässä muutama lisää: adoptionismi, apollinarismi, areiolaisuus, bogomiilit, doketismi, donatismi, gnostilaisuus, luciferiaanit, manikealaisuus, markionismi, monarkianismi, monofysitismi, montanolaisuus, nestoriolaisuus.patripassianismi, priskillianismi, psilantropismi, sabellianismi, sokianismi.
Tertullianus kirjoitti jo varhaisessa vaiheessa kirjan; Periaatteet harhaoppisten arvioimiseksi ( suom Juha Pihkala). Harhaopeista huolimatta kirkko oli kauan aikaa jakamaton. Ekumeeniset kirkolliskokoukset torjuivat myös osaltaan harhoja ja pitivät yllä kirkon yhtenäisyyttä, jakamattomuutta. Uskontunnustuksessa nähdään juuri näitä harhojen torjuntamekanismeja, se ei kuitenkaan tarkoita, että kirkko olisi ollut jakaantunut ennen tätä.
”Adoptionismi, apollinarismi, areiolaisuus, bogomiilit, doketismi, donatismi, gnostilaisuus, luciferiaanit, manikealaisuus, markionismi, monarkianismi, monofysitismi, montanolaisuus, nestoriolaisuus.patripassianismi, priskillianismi, psilantropismi, sabellianismi, sokianismi…” Jakamattomalta ja yhtenäiseltähän tuo vaikuttaa! Pyysit minua näyttämään väitteeni toteen, mutta säästitkin minulta sen vaivan. Kiitos!
Martti, no hyvä jos ymmärsit. Tavataan taas.
Olisiko pitänyt laittaa lainausmerkkejä ja enemmän huutomerkkejä, jotta ironinen sävyni olisi ollut ilmeisempi. Kristikunta, jossa vaikuttaa noin monta erilaista käsitystä, ei todellakaan ole jakamaton ja yhtenäinen. Tarvittiin kirkolliskokoukset, jotta saataisiin jonkinlaiset edellytykset yhteydelle. Valitettavasti niissä sovituista tunnustuksistakin on tikulla kaivettu kiistanaiheita.
Heikki,
En puhu korkeammalta, mutta puhun Jumalan Seurakunnasta käsin. Niin Hintikka kuin sinäkin puhutte kirkosta käsin, mikä Augustinus-Lutherin oppimäärittelyn mukaan on pelto, eli tämä maailma. Sinun kaikenkattava kirjoituksesi on pohdintaa ja kysymyksillä kysymyksiin vastaamista. Tällaiseen “yltää”, kun ajaa Kirkon parasta ja olette siihen kykeneviä jopa hyviä.
Näen yhtenä nk. ”varhaisen kirkon” ongelmista sen, että kreikankielistä sanaa ek-klesia, mikä ilmaisi uskovien asemaa yhteiskunnassa, ei ensin edes käännetty ensimmäiselle (ilmeisesti) ‘ulkomaiselle’ kielelle, eli latinaksi. Augustinus käytti sanaa mikä käytännössä viittaa paikalliseen Kristuksen Ruumiiseen, sen kreikankielisessä asussa, eli ‘ecclesia’. Sitten latinasta esimerkiksi italiaan ja muihin kieliympäristöihin “putkahti” sana “chiesa”, mikä sai ne täytteet minkä ensin Augustinus määritteli “corpus permixtum’ksi” ja Luther siirsi omaan opetukseensa ja mikä määritelmä kattaa kaikki ihmiset, olivat he Kristuksen tai eivät. Tämä on oppi tänäänkin.
Eli et kohdista sinä eikä piispat, etenkään Hintikka, pohdintaa Aluperäisiin ohjeisiin, Seurakunnan jäseninä, eli muusta joukosta erotettuun Kristuksen seuraajiin. Siksi täytyy olla mieliksi kaikille jäsenille, harjoittivat he erossa Jumalasta, mitä syntiä tahansa.
“Rakkaus terminologisesti”- ilmaisu sopii, kun puhutaan hormonaalisesta sykäyksestä, jopa hallinnasta ihmisessä. Tässä Nooaan ja Sodoma-Gomorraan liittyvässä varoittavassa esimerkissä ei puhuta ongelmasta, mikä esiintyy ‘hellyyteen’ vaan eläimillekin “häpeällisiin” eroottisiin luonnottomuuksiin. Se, että tätä edellistä ilmaisuani kammoksutaan, olettaisin, johtuu siitä, että ihminen on todella “kehittynyt” sitten manittujen tapausten jälkeen, jotka sytyttivät Jumalan vihaan. Laitoin heittomerkkeihin tuon kehityksen, koska se on kehittymistä pahassa, luonnottomassa. Kehitystä edustaa se, että se mikä ennen on ollut rikos, on tänään päätynyt rakkauden vaikuttamaksi hellyydenosoitukseksi. Kehitystä on myös se, että piispat voivat keskustella asiasta, mikä pitäisi laittaa pois. Sinun tappioksesi katson, ettet ole huomioinnut Kirjoituksissa olevia ohjeita, käskyjä ja kieltoja:
Jes.1:16 “Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.”
Jaak. 1:21a “Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus …”
Ihminen lankeaa ja uudistuu omasta tahdostaan, mutta omassa voimassa ei voi uudistua, palata lankeamuksesta. Jumala antaa voiman ja meidän työtoveruutemme on meistä kiinni, koska ihmiseen on luotu vapaa tahto.
Jumala on ilmoittanut Sanassaan tahtonsa ja siihen suostumisen ja siitä kieltäytymisen seuraamukset.
Tulkintamalleissa ei ole edes vihjausta Jumalan sanaan, selkeään ohjeeseen. Raamatussa ei ole muuta kuin mitä siinä luettavissa on ja uskova sen jo tietää.
Paavali neuvoi Timoteusta pysymään siinä minkä hän oli Kirjoituksista oppinut:
2Tim 3:
13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.
14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
”Sitten latinasta esimerkiksi italiaan ja muihin kieliympäristöihin ’putkahti’ sana ’chiesa’.” Italian ’chiesa’ on ’putkahtanut’ juuri kreikan sanasta ’ecclesia’. Latinassa käytetään paljon kreikankielisiä lainasanoja käsitteissä, joille käytännönläheisessä latinassa ei ole vastineita. Sen kummemmasta ’salaliitosta’ ei ole kysymys.
Kiitos Reijo selvennyksestäsi.
Monesti dialogin käyminen eri lailla ajattelevien kanssa edellyttää astumista sellaiselle areenalle, jolla eri tavoin ajattelevat voivat löytää edes yhteisen kielen josta käsin käydä keskustelua. Et tällä kertaa mitä ilmeisimmin kuulunut tämän tekstin kohdeyleisöön.
Jotta periaatteeni paremmin avautuisi, tulen mielelläni samalle areenalle kanssasi:
1. Kor. 9
19 Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia.
20 Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen.
21 Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla — onhan minulla Kristuksen laki.
22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.
Vakaumuksesi asioista on eittämättä vahva ja omistautuneisuutesi evankeliumille suurta. Veljellisenä neuvona sanon kuitenkin: varo, ettet saata ketään hukkumaan varomattomalla julistuksella. Totuudesta on tietenkin syytä pitää kiinni kun sen on löytänyt, mutta jos kyky keskustella toisin ajattelevien kanssa katoaa, innokas työmies saattaa tehdä viinitarhassa enemmän tuhoa kuin satoa parantavaa työtä.
Mänttäri soimaa kirkkoa, kun sitä kutsutaan kirkoksi, vaikka on herttisen yhdentekevää, mitä nimeä yhteisöstä käytetään. Kaiken huipuksi Mänttäri lainaa kirkon Ut:n käännöstä, jossa on aivan liikaa ongelmia alkutekstien suhteen. Eli Mäntärillä on sama oppi kuin kirkolla, mutta nimi kirkko ei kelpaa.
Otetaan esimerkki jakeista, joita Mänttäri alinaa:
2Tim 3: 13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. 14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, 15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
Tarkempi käännös:
3:13-17 ”ja pahat ihmiset ja petturit edistyvät pahuudessa eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska pienokaisesta asti tunnet pyhät kirjoitukset, niin ne kykenevät tekemään sinut viisaaksi pelastumiseen uskon kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen Jumalan henkeyttämä kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi oikeamielisyydessä, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
Poimin muutaman kohdan.
”mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.”
Teksti viittaa sellaiseen, mitä kukaan nykyisin elävä ihminen ei täytä. Mistä olet saanut ja mistä voit tietää, että saamasi oppi on Ut:n mukainen? Tärkein apostolien opista ei löydy kirjoituksista, vaan se oli salaisuus, joka kerrottiin kasvoista kasvoihin luotetuille. ”Kirkossa” oli paljon valheveljiä, joten oli tärkeää varjelle syvintä tietoa, ettei se päädy Babylonian hallitsijoiden käsiin, siis Jumalan valtakunnan vihollisille. Mikään ei ole siinäkään asiassa muuttunut. Valhevoidellut eli valhekristukset toistavat Bybylonian uskontojen fraaseja.
Toinen asia liittyy siihen, että Mänttäri käyttää äitikirkon käsitettä vanhurskaus, kun sana pitäisi pääsääntöisesti kääntää oikeamielisyydeksi. Helluntailaisuus onkin katolisen kirkon oppi uusissa käärepapereissa. Erona on se, että helluntailaisuudessa matkitaan sielullisissa tunnetiloissa samoja rakkaus- ja liikkiskokemuksia kuin pakanuudessa, kuten äiti Amman sylissä, ja väitetään niiden olevan Pyhästä Hengestä.
Miksi vuodatus? Todistelen, että kun Mänttäri nostaa oikeauskoisuuttaan lyttäämällä piispa Hintikan teologian peukalonsa alle, hän samalla itse ajautuu siihen aitaukseen, johon piispaa työntää. Voin sen todistaa sitä mukaa kuin Mänttäri kirjoittaa uskostaan. Mänttärin usko ei kestä koetusta. Siksi hän ei keskustele kuin niiden kanssa, jotka katsoo vaarattomiksi ja joilla ei ole vielä immuunivastetta helluntailaisuuden kaltaisiin liikkeisiin. No, sensurointi on yksi keino pitää pystyssä illuusiota oikeauskoisuudestaan, niin peilin edessä kuin omien aitauksessa. Eikä Mänttäri ole suinkaan ainoa.
Heikki Repo
Vt. 11.09.2020 12:49
En puhu mitään tavatonta. Eli en puhu sellaista mihin koulutuksesi ei riittäisi. (Myönnän, että tässä on pieni piikki). Sanoin, että puhun Seurakunnasta, ek-klesiasta käsin, joka on näiden dialogistien keskellä, eli maailman keskellä. Tämäkin saattaa kismittää, mutta se on linjassa sen kanssa mitä Jeesus sanoi Joh:17:
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Ymmärrän keskuselutarpeesi ja saman “kielen” tarpeen, koska Kirkko, eli Sekalainen Seurakunta, on maailma, puhuu maailman kieltä ja toimii maailmana.
Toivon, että kiinnität huomion siihen mistä ja minkä keskellä Jeesus pyysi Isää varjelemaan “uloskutsutut”, eli ek-klesia’n.
“Kohdeyleisö” on sinulle ja Hintikalle tämä maailma. Sieltä pitäisi saada riittävästi kannatusta, mutta niin, että synnin hedelmien tuottaminen saisi jatkua, erilaisilla toteuttamisvaihtoehdoilla. Toisaalta ei ollakaan sen Valtakunnan asialla mihin ei ole pääsyä Valtakunnan ulkopuolisilla, Vt. 1. Kor.6:9-20.
Jakeet 9 ja 10 kertovat minkälaista satoa tuottavat puut ulkopuolella Seurakunnan, Kristuksen.
Jae 11 kertoo, laittaa kaikki samalle viivalle, eli “tuommoisia te olitte, jotkut teistä ..”. Viitaten siihen että luettelo hedelmistä ei ole “täydellinen”.
Jakeet 12 ja 13 kertoo kuinka mikään ei ole kiellettyä, ellei se hallitse, vahingoita meitä. Ruumis ei ole haureutta (kr. porneia) varten.
Jakeet 15 ja 16 muistuttavat kuinka uskova on Kristuksen Ruumiin (ek-klesia) jäsen, eikä voi yhtyä porttoon tai mies mieheen.
Jae 17 kertoo, kuinka uudestisyntynyt henkemme yhtyy Herraan.
Jakeet 18 ja 19 Painottaa pakenemaan haureutta ja painottaa sen erityisyyttä, koska uskovan ruumis on Pyhän Hengen tempppeli.
Jae 20 tekee homoudessa elämisen ja uskossa vaeltamisen mahdottomaksi, koska meidät on kalliisti ostettu, kirkastaaksemme Jumala ruumiissamme.
Kohtasi Raamatusta ei viittaa millään tavoin samaistumista syntiin, eli ilmiöihin jotka viestittävät pelastuksen, parannuksen tarpeesta. Evankeliumia julistetaan niille, jotka ovat erossa Jumalasta. 1900-luvun alusta lähtien nk. helluntalaiset ovat evankelioinneet vain Evlut kirkon jäseniä.
Mitä keskustelukykyyni tulee, niin uskon sen olevan riittävä, niin maallisissa kuin hengellisissä asioissa. Olen työskennellyt ympäristöissä, missä valtionkirkkoa on edustanut, islamilaisuus, hindulaisuus. shintolaisuus, budhalaisuus, juutalaisuus ja katolisuudet. Tämä tila on ollut koko uskonelämäni mittainen. Aina olen tunnustautunut Jeesuksen seuraajaksi ja kertonut Hänestä, kun siitä on haluttu tietää. Yhtään kertaa en ole kokenut vainoa tai painostusta Jeesuksen tähden. Tämä koskee työtäni ja työssäni tunnustautumista nk. helluntalaiseksi Jeesuksen seuraajaksi.
“Veljellinen” neuvosi viittaa tapaan keskustella niiden kanssa, jotka haluavat jatkaa elämäänsä ulkopuolella, mutta kuulua evlut kirkkoon, ikäänkuin ‘hoippua’ molemmin puolin. Uskon, että se tulee “onnistumaan” corpus permixtum:ssa. Tietenkin he ovat varsinainen kohdeyleisösi.
Monet luulevat työskentelevänsä Viinitarhassa, mutta työskentelävät sen ulkopuolella, maailmassa ja sen hyväksi.
”Uskovan ruumis on Pyhän Hengen tempppeli.” Luepa tarkemmin. Uskovien (monikko) ruumis on Pyhän Hengen temppeli (yksikkö). Temppeleitä on vain yksi, kristityistä elävinä kivinä rakentuva. ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?”
Missä kristittyjen työmaa oikeastaan on? Onko olemassa jokin maailmasta erillään oleva puutarhapalsta heidän siirtolapuutarhakseen? Ei ole. ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät.”
Martti,
Tässähän näitä sinun kommenttejasi on, uskon, että ne riittää ympärilläni hääräämiseesi, tällä erää, tai niin toivon. Kantasi saavat nyt ’loistaa’ tässä kaikessa rauhassa, ilmeisesti.