Hae sivustolta

Piispanvaali ja sukupuoli

Sari Roman-Lagerspetz

Piispanvaali ja sukupuoli

 

Hannu Kuosmanen kirjoittaa Kotimaa24- blogikirjoituksessaan (”Arkkipiispan vaalia odotellessa: näkemyksiä kehiin, naiset”) seuraavasti:

”Laajasalon valinnasta on turha syyttää kirkon miesvaltaisuutta tai tasa-arvovajetta, kuten Sari Roman-Lagerspetz Ollin kommenttia kommentoidessaan epäilee. Toki valtaa ja vajetta on ja paljon, mutta kyllä Helsingin piispanvaalin ratkaisivat naiset.”

Olen tosiaan sitä mieltä, että sukupuoli oli yksi olennainen vaikkakaan ei ainoa tekijä Laajasalon valinnassa Helsingin piispaksi. Asiaa ei muuta se, että monet naiset äänestivät Laajasaloa. Naissukupuoli ei takaa sitä, että henkilö pyrkisi edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Monet kirkollisissa piireissä toimivat naiset ovat myös omaksuneet kirkossa vahvassa asemassa olevan näkemyksen siitä, että tasa-arvoasiat ovat ”kehällisiä”, toissijaisia asioita, sinänsä kyllä ihan tärkeitä, mutta eivät niin tärkeitä, että kirkon ykseyttä ja rauhaa kannattaisi vaarantaa tasa-arvo -kamppailuissa.

Uskoisin, että moniin Helsingin piispanvaalien äänestäjiin vetosi se, että Laajasalon ovat sekä hän itse, hänen kannattajansa, että kirkollinen media (esimerkiksi Kotimaa-lehti) esitelleet piispaehdokkaana, jonka sekä liberaalit että konservatiivit voivat hyväksyä, ja jota arvostetaan sekä liberaalien että konservatiivien keskuudessa. Tätä laajaa hyväksyntää hänellä ei kuitenkaan voisi olla, jos hän ei olisi mies. Kirkon konservatiivisissa piireissä suhtaudutaan yhä enemmän tai vähemmän torjuvasti naisten tasavertaiseen hengelliseen johtajuuteen miesten rinnalla. Perinteiset sukupuolinäkemykset ovat edelleen varsin vahvassa asemassa. Täytyy myös muistaa, että äänestäjien joukossa, esim. papistossa ja kirkkoherrojen joukossa, oli myös paljon ns. maltillisia, jotka sijoittuvat naispappeutta ja homosuhteita koskevissa kiistoissa jonnekin liberaalien ja konservatiivien välimaastoon.  Heidän joukkoonsa luen ne, jotka hyväksyvät naispappeuden ja (usein) myös homosuhteet, mutta jotka ovat samalla myös sitä mieltä, että naispappeuden ja homosuhteiden vastustajille – ja vastustukseen perustuvalle toiminnalle –  tulee antaa tilaa kirkossa, kirkon ykseyden takia. Näille äänestäjille Laajasalo oli luonteva valinta, koska Laajasalo ajattelee heidän kanssaan samalla tavalla. Ainakin hän on monissa puheenvuoroissaan ilmaissut, että hän hyväksyy naispappeuden ja homosuhteet, mutta myös naispappeuteen ja homosuhteisiin kielteisesti suhtautuvan toiminnan osana kirkon omaa toimintaa.

Sukupuolella on nähdäkseni sitä suurempi merkitys mitä korkeammasta kirkollisesta asemasta on kysymys ja mitä enemmän asema edellyttää ”kirkon ykseyden” vaalimista ja yhteyden rakentamista kirkon eri mielipidetahojen välille.  Piispan virka on tässä ensisijainen: ykseyden vaaliminen on ensisijaisesti piispan tehtävä. Ykseyden ja yhteyden vaaliminen onnistuu parhaiten piispalle, jonka hengellistä johtajuutta eivät heikennä sukupuoleen liittyvät kiistat.  Näin ollen miespuolinen piispa onnistuu yhteyden vaalimisessa huomattavasti naispuolista piispaa paremmin. Miessukupuolen ensisijaisuudelle piispaksi valikoitumisessa luotiin olennainen perusta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon v. 1986 naispappeuspäätöksen yhteydessä tehdyssä ponnessa. Ponnen pohjalta pyritään turvaamaan sekä naispappeuden hyväksyjien, että naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien toimintavapaus kirkossa. Toimintavapauden turvaamistehtävään ja osapuolten välisen yhteyden vaalimiseen sopii parhaiten miespiispa, koska hänen pappeuttaan ja piispuuttaan ei aseteta kyseenalaiseksi.

Naispuolinen piispa ei nauti sukupuolensa perusteella auktoriteettia kirkon konservatiivien keskuudessa, ja hänen on näin huomattavasti vaikeampaa luoda yhteyttä ja ykseyttä liberaalien ja konservatiivien välille. Kirkon ja sen omien lähetystyön palvelujärjestöjen välisissä ohjauskeskusteluissa esimerkiksi SLEY sanoo seuraavasti: ”SLEY:n jäsenkokouksen lausuman mukaan SLEY omassa toiminnassaan pitäytyy vanhaan virkakäsitykseen.  Suhtautuminen naispiispuuteen nousee tästä lähtökohdasta” (lähde: vuoden 2013 ohjauskeskustelun muistio). SLEY on osa kirkon rakennetta. Se suhtautuu kielteisesti naispappeuteen ja naispiispuuteen eikä ota töihin naispappeja. Kirkon lähetystyön palvelujärjestöistä myös Kansanlähetys, Kylväjä ja Slef suhtautuvat kielteisesti naispappeuteen. Nämä ovat niitä herätysliiketaustaisia konservatiiveja, joiden keskuudessa etenkin piispalla tulisi olla arvovaltaa, jotta hän kykenisi toimimaan uskottavana yhteyden ja ykseyden rakentajana.

Sukupuolen merkitystä kirkon korkeimpiin virkoihin valikoitumisessa tulee tarkastella kontekstissaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaikutusvaltaisissa tulkinnoissa korostetaan, ei niinkään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, kuin yhteyttä ja ykseyttä naispappeuden hyväksyjien ja vastustajien välillä. Lyhyesti sanottuna: kirkkomme hyväksyy sen, että naiset ovat hengellisiä johtajia miesten rinnalla, mutta se hyväksyy samanaikaisesti myös sen, että kirkossa on rakenteita, joissa sukupuolten välistä tasavertaista hengellistä johtajuutta vastustetaan ja joiden toiminnassa se ei toteudu. Tässä suhteessa kirkkomme on erilainen kuin vaikkapa muut pohjoismaiden kirkot. Se suhtautuu sukupuolten tasa-arvoon myös olennaisesti eri tavalla kuin vaikkapa Luterilaisen maailmanliiton (LML:n) muutama vuosi sitten julkaisema ”Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta”. Tässä nimenomaisessa suomalaisessa kontekstissa sukupuolen merkitys kirkon korkeimpiin virkoihin valikoitumisessa on merkittävä. Mies kykenee sukupuolensa perusteella toimimaan huomattavasti paremmin korkeassa virassa Suomen kirkossa, jossa tasa-arvo ei ole toteutunut, ja jossa sen toteutumista ei juurikaan edistetä. Päinvastoin, kirkon sisällä pyritään edelleen luomaan edellytyksiä epä-tasa-arvon rakenteelliselle säilymiselle. Uusimpia tähän tavoitteeseen suuntautuvia hankkeita ovat mm. naispappeuden torjuvien jumalanpalvelusyhteisöjen entistä tiiviimpi integroiminen osaksi seurakuntien toimintaa.

Lopuksi: Sukupuolella on piispanvaalissa merkitystä. Ei siksi, että monet periaatteesta vastustaisivat naisen valitsemista, vaan siksi, että niin monet haluavat olla ”ykseyden tähden” mieliksi niille, jotka ovat naisen valitsemista vastaan.

 

 

 

Edellinen artikkeli
Kirkon penkistä kuultua
Seuraava artikkeli
Pappi kyllästyi jahkailuun – palautti pappiskirjan

    • Hauska tuo ajatus ”miesten kanssa liittoutuvista naisista.” Niitä oli tosi paljon Laajasalon tukijoukoissa. Sarin ja Helenan blogit edustanevat aitoa (leninististä) tiedostavaa nais- (ja vähän mies)eliittiä, jonka missiologinen tehtävä on toimia niiden ressukoiden naisjoukkojen aivoina, jotka eivät tiedosta asioita ja surkeaa asemaansa ja toiseuttaan oikein.

    • Mitä ”leninististä” minun ja Helenan kirjoituksissa on? Vai onko kommenttisi taustalla joidenkin viljelemä ajatus siitä, että naisasiaa kannattavat miehet ja naiset ovat kommunisteja/marxilaisia yms.?

      Itse edustan samanlaista feminismiä kuin vaikkapa Luterilaisen maailmanliiton asiakirja: ”Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta” (2015). En itse kutsuisi sen edustamaa näkemystä leninismiksi mutta voisin kuvitella että jotkut ehkä kutsuisivat.

  3. Kirkossa kaikki asiat tulisi tietysti mitata Raamatulla.

    Onhan aina ollut itse itseään edistyksellisenä pitämiä ihmisiä yhtä hyvin kirkossa kuin yhteiskunnassakin. Aatteita on tullut ja mennyt ja niiden äänekkäimmät edustajat ovat varmasti olleet rehellisiä ajatustensa kanssa omassa todellisuudessaan. Mitään kovin pysyvää ei ole syntynyt, jos katsotaan koko ihmisen tunnettua historiaa, vain aikojensa lapsia, joiden ajatuksista uudet sukupolvet ammentavat.

    Kirkossa on ennen vanhaan kiistelty asioista Raamatun pohjalta, mutta nykyisin kun luopumus on pitkälle edennyttä, on mahdollisuus esiintyä ajatuksineen vakavasti otettavana, vaikkei viittaisi sanallakaan kirkon peruskirjoihin, tai yleensä huomioisi sen tärkeintä perusolemusta evankeliumin julistajana mitenkään.

    Lähtökohdat keskustelulle ovat niin kaukana toisistaan, että itse turhaudun esim. tätä blogia lukiessani. Tunne siitä, että koko perustus näkemyksille on niin totaalisen eri, ei taida olla vain tunne. Enkä tarkoita ”tasa-arvoa”, joka sekin on täysin määrittelemätön termi, jota jokainen voi käyttää haluamallaan tavalla, vaan kirkon syvempää olemusta. Omasta mielestäni olen muuten tasa-arvoisempi kuin blogisti, vaikka naispappeutta vastustankin.

    Mitä jos asiat kirkossa olisi presiis niin kuin, Sari, sinä haluaisit? Olisiko päämäärä saavutettu siinä, että kirkossa ei olisi yhtään naispappeuden vastustajaa ja muita sellaisia näkemyksiä jotka mielestäsi ovat epätasa-arvoisia?

    • Kävisikö tämä mittatikku tämän asian raamatulliseen mittaamiseen:”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi”?

    • No ei käy tähän asiaan. Jumalan sana ei ole sisäisesti ristiriitainen. Tuossahan on kysymys Jeesuksessa olemisesta eli siinä nimenomaan ei käsitellä näitä kehällisempiä asioita kuten blogissa. Jeesuksessa voi olla pappi, lukkari ja kuppari.

    • Joni Toivonen: ”Omasta mielestäni olen muuten tasa-arvoisempi kuin blogisti, vaikka naispappeutta vastustankin.”

      Lause itsessään kertoo oleellisen kirjoittajasta.

      Toteamus ”nykyisin kun luopumus on pitkälle edennyttä” liittyy tiettyihin piireihin, jotka ovat omasta mielestään oikeammassa kuin muut. Siksi he voivat pokkana tyrmätä muiden ajatukset ja astua eturiviin toteamalla ”Omasta mielestäni olen muuten tasa-arvoisempi kuin blogisti, vaikka naispappeutta vastustankin”.

      Koska Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, niin luetaan ”ja tehnyt MEIDÄT kuningaskunnaksi, PAPEIKSI Jumalalleen ja Isälleen…”

      Nainen kelpaa Jumalalle papiksi, mutta jotkut eivät hyväksy naisia edes luterilaiseen seurakuntaan.

  5. Sari R-L. Olet minunkin mielestäni ”leninisti” (Talmonin terminologialla ilmaistuna totalitaarisen demokratian edustaja). Siinä mielessä, että katsot agendasi edustavan objektiivista ja jotenkin vääjäämättömästi toteutuvaa korkeamman yhteisen hyvän toteutumista. Tämän hyvän tiedostaa tosin vain Sinun tavallasi ajatteleva etujoukko (militantti iskujoukko) joka taktikoi enemmän tai vähemmän onnistuneesti saadakseen haltuunsa päätös-ja toimeenpanovallan kirkossa. Konservatiivien ja toisinajattelijoiden tulee Trotskin sanoin kadota ”historian roskatunkiolle”. Tietysti itsekseen saavat ajatella mitä haluavat.

    • Marko: Minusta sinäkin olet ’leninisti’. Katsot oman agendasi edustavan objektiivista ja jotenkin vääjäämättömästi toteutuvaa korkemman yhteisen hyvän toteutumista

    • Pinnallisesti näyttää jotenkin absurdilta, että esimerkiksi Suomessa ”tiedostava etujoukko” on ensimmäisenä puolustamassa länsimaalaisen naisen oikeutta alistaa itsensä pukeutumalla nigabiin tai hijabiin. Oman mielenkiintoisen kysymyksen asettelun sisältää sekin, miksi liberaali eliitti toivottaa avosylin Suomeen tervetulleeksi islamilaisen fundamentalismin kaikkein primitiivisimmän muodon?

      Suomalaista 1960-luvun lopun ja 1970-luvun taistolaisuutta siinä muodossa kuin se esiintyi opiskelijoiden, tútkijoiden ja taiteilijoiden keskuudessa olisi syytä tutkia lisää…

  6. Sari, olen vähän hämmentynyt. Huomaan, että pitkästä ja poukkoilevasta ketjusta on poistettu Johanna Korhosen ja minun kommentit. Omassa kommentissa puhuin Johannan viittaamista keskustelun käytöstavoista, korostin toisin ajattelevien sietämistä ja viittasin myös Teemu Kakkurin esiin nostamaan esimerkkiin Kaisa Huhtalan tavasta toimia. Myös tämä kommentti on poistunut.

    Sinulla blogistina on tietysti oikeus editoida blogia. Joudun kyllä ihmettelemään miksi juuri nämä kommentit on poistettu.

    • Hannu Kuosmanen,

      Suuri kiitos tiedosta! Minä en ole ainakaan tietoisesti poistanut mitään kommentteja. Tutkin asiaa, olisinko sitten jotenkin sählännyt joidenkin kommenttien kanssa

    • Hei Hannu vielä, ja muutkin,

      sinun ensimmäisen kommenttisi (joka oli koko keskusteluketjun ensimmäinen kommentti) vastaukset ovat tosiaan poistuneet sivulta. Minullakin on niistä vain muistikuva, koska en nyt löydä niitä mistään. Poistuneiden joukossa oli Johanna Korhosen, sinun, ja myös omakin kommenttini. Minulla ei ole hajuakaan miten ne ovat poistuneet. Olen (tietoisesti) muokannut vain yhtä omaa kommenttiani, ja sitäkin hyvin vähän kommentin sisältöä muuttamatta. En ole tietoisesti poistanut yhtään kommenttia. Mutta luultavimmin olen kuitenkin itse jotain tehnyt koska en jaksa uskoa, että toimituskaan olisi kyseisiä asiallisia kommentteja poistanut, enkä sitäkään että joku olisi hakkeroitunut blogiini.

      Tämän jälkeen en koske muokkaus-toimintoihin ollenkaaan, ennen kuin joku on opettanut miten sitä käytetään virheitä tekemättä.

      Olen myös kovasti pahoillani

    • Sari, tarkennuksena: minun ensimmäinen avauskommenttini blogiisi on edelleen näkyvissä, mutta siihen vastanneen Johannan ja siinä ketjussa sen jälkeen olleet kommentit ovat kaikki kadonneet bittiavaruuteen.

      Ehkä ylläpito voisi tutkia lokitiedoista, mitä oikein on tapahtunut. Ei tämä koko maailma ole, mutta se näissä on aina kiusallista, kun keskustelusta katoaa kommentit, joihin myöhemmässä keskustelussa viitataan.

    • Mun viimeisestä blogista katosi runsaasti kommentteja (mikä ei välttämättä laskenutta blogin tasoa), ajattelin, että ylläpito on havahtunut jonkinlaiseen moraaliseen paniikkiin…

  7. Naisten pätevyys ei aina ole ollut tae siitä että he ovat saaneet ansioidensa mukaisen aseman. Nyt tilanne on hitaasti, mutta kuitenkin, muuttumassa ei vain kirkossa vaan koko yhteiskunnassa. Yleensä miehet arvostavat henkilöjen pätevyyttä sukupuolesta riippumatta ,niin että naisten syrjiminen entiseen tapaan, on väistymässä myös miesmaailmassa.. Alkaa olla yleinen näkemys siitä että naisten pätevyyden huomioon ottamattomuus on suuri kansallisen pääoman tuhlausta. Tämä aletaan ymmärtää myöskin kirkossa.

    Karkeasti ottaen pätevyydellä työhönotossa on neljä kriteeriä : -1)Muodolliset ansiot 2) työkokemus, 3) henkilökohtainen sopivuus yhteisön kannalta ja lopulta 4) tekijä X eli karisma. Eli aina on kyseessä myös subjektiivinen elementti ja ideologinen elementti on heikoilla siihen nähden .

    Tottakai nykyinen kirkko tarvitsee myös naispiispoja siinä missä miehiäkin, mutta piispa jokaisessa hiippakunnassa on paikallinen kirkkoruhtinas ,joka johtaa rajoitettua yhteisöä. Yhteisön kannalta on tärkeintä se miten sen johto ja alaiset voivat toimia yhdessä. Silloin on vaikeata ideologisista systä lukita huippuvirkaa sukupuoleen .

    Äskeisseä vaalissa oli ilmiselvää että voittajan karisma oli ratkaiseva tekijä, mikä ei ole sama kun hänen sukupuolensa.

    Nykytilanteessa, kun naisten kompetenssi alkaa olla yleisesti tunnustettua, niin tottakai tasaarvoisuus vaatii ssen että he kilpailevat samoilla ehdoilla kun miehetkin, muuten prosessi ei ole demokraattinen eikä oikeudenmukainen.

    Nasipappien määrä alkaa kohta ylittämään miespappien määrän, niin että on vain ajan kysymys se,että myös piispojen asemaan tulee aikaa myöten naisenemmistö.

    • Kommenttien määräksi ilmoitettu luku saattaa myös pienetä vaikka kommentit säilyisivätkin luettavina. Systeemi vuotaa.

  9. Seija Rantanen. Kirkot sattuvat ihan noin lähtökohtaisestikin olemaan totuusyhteisöjä, joilla on määritelty oppi. Leimakirveet sikseen, mutta olen ihan reilusti teokratian ja valistuneen itsevaltiuden kannalla kun puhutaan kirkon uskosta ja sen soveltamisesta käytäntöön. Demokratia on ýlittämätön systeemi, kun pitää päättää talousarvioista ja muista yhteisistä asioista 😉

  10. Kommentoin Sarin linkkiä

    https://junaturkuun.wordpress.com/2017/09/02/pyha-toiseus/

    seuraavasti:

    Viisas kirjoitus. Tuli mieleen Kaarlo Syvännön artikkeli Raamatun käännösvirheistä. Vt:sta löytyy kohta, jossa Jumala on täysin feminiinen.

    1 Moos. 17:1: ”Minä olen Jumala, kaikkivaltias.”

    Jumalasta käytetään Vanhassa testamentissa pariakymmentä heprealaista nimeä. Niitä on hyvin harvoin käännetty suomeksi. On vain pantu ”Herra” tai ”Jumala”, joskus harvoin ”Herra Sebaot” eli sotajoukkojen Jumala.

    Mainitussa kohdassa on alkutekstissä ”EL SHADDAI”. Se on ihmeellisimpiä Jumalan nimistä. Juutalaiset antavat tälle nimelle erikoisen kunnian. Jokaisen juutalaisen kodin oven pielessä oikeassa yläkulmassa on pieni kotelo, jonka nimi on MEZUZA. Kotelon pää11ä on SHIN-kirjain muistuttamassa juuri nimestä EL SHADDAI. Kotelon sisällä on juutalaisten uskontunnustus sellaisena kuin se on 5 Moos. 6:4, 9:ssa.

    Tuota heprean nimeä tutkittaessa käy ilmi merkillisiä asioita. Meillä on yleensä sellainen luulo, että Jumala on mies eli ”Isä-Jumala”. Äiti-hahmo tuntuu puuttuvan meidän protestanttien Jumala-kuvasta. EL SHADDAI on tarkasti käännettynä suomeksi Jumala, jolla on äidin rinnat. HÄN on isä-äiti Jumala, elämän luoja ja ylläpitäjä. Suomalainen käännös ”Kaikkivaltias” ei ole oikea eikä onnistunut. Oikeampi olisi ”KAIKKIRIITTÄVÄ”. Niin kuin äidin rinta on vastasyntyneelle lapselle kaikkiriittävä, samoin pitäisi Jumalan olla meille kaikkiriittävä. ”Halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset Sanan väärentämätöntä maitoa (äidin rinnoista), että siitä kasvaisitte pelastukseen. On siunattua tietää, että meidän Jumalamme on kaikkiriittävä isä-äiti Jumala, joka pitää hyvän huolen lapsistaan.

    • Hyvä h omio Tapio. Tästä on keskusteltu ennekin. Tuon tissikkään jumalakuvan mallina on ilmiselvästi ollut hedelmällisyysjumala Artemis,joka kuvattiin monirintaisena:

      http://www.livius.org/articles/religion/artemis-of-ephesus/

      Heprean kääntämisessä olemme täysin masoreetikkojen armoilla, on pakko hyväuskoisesti luottaa, että he ovat pisteyttäneet vokaalit oikein. (Mitä eivät ole välttämättä tehneet,sillä on myös käsitys tahallisesta harhauttamisesta pyhimipien salaisuuksien säilyttämiseksi). Hyvän esimerkin antaa heprean kolmikirjain SFR, joka eri tavoin pisteytettynä/vokalisoituna antaa mm. nämä merkitykset:
      Kirja סֵפֶר sefer
      Raja סְפָר sfar
      Parturi סַפָּר sappar
      Kertoi סִפֵּר sipper
      Laski סָפַר safar

« Vanhemmat kommentit Uudemmat kommentit »
Sari Roman-Lagerspetz
Sari Roman-Lagerspetz
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä