Piispanvaali on pitkä prosessi. Se alkaa pienistä puroista. Hiippakunnassa ja lehtien toimituksissa avataan pappismatrikkeli ja tarkistetaan virassa olevan piispan syntymävuosi. Siihen tarvitaan matrikkelin vanhempia versioita, jotka edelsivät nyt voimassa olevaa tietosuojalakia. Nykyisen lain aikana matrikkelien tekeminen on melko mahdotonta, kun uskonnollinen vakaumuskin on suojattu yksityisasia.
Sitten kun ilmoitus eläkkeelle siirtymisestä julkistetaan, ovat tukiryhmät yleensä valmiina. Minä kun olen patavanhoillinen naavaparta ja siksi kannatan kaikkea vanhaa ja epämuodikasta, kritisoin tuota piispojen eläkkeelle siirtymistäkin. Olisihan se paljon komeampaa, jos piispat jättäisivät virkansa vasta kuollessaan. Varmasti se olisi raamatullisempaakin.
Viime aikoina on käynyt epäselväksi, milloin piispanvaali päättyy. Helsingin piispanvaali näyttää vain edelleen jatkuvan. Päättyneeköhän tuo Laajasalon kuolemaankaan, jos sellainen onnettomuus joskus hiippakuntaa kohtaa? Meno on kuin vanhassa Teiniliitossa. Korhonen ja Laajasalo ovat niin nuoria ihmisiä, etteivät ole olleet mukana Teiniliitossa. Oppi on kai siirtynyt muuta kautta.
Mutta Heikki Hiilamo, Jukka Relander ja Hannu Kuosmanen ovat jo kirjoittaneet Helsingin piispanvaalin jälkipelistä ja tyydyn niihin. He ovat viisaita ihmisiä, varsinkin Kuosmanen. Oma arvioni on, että valitettavasti emme ole vielä nähneet kaikkia kierroksia. Popcornit esiin.
Helsingissä pitäisi olla kaksi piispaa. Miksi Turussa on? Sehän on syrjäinen kaupunki ja hiljainen hiippakunta. Koko kirkkoon saataisiin sopu ja rauha, jos Helsingissä olisi kaksi piispaa. Toinen edustaisi Tulkaa kaikki -liikettä ja toinen Menkööt loputkin -liikettä. Saisimme yhtyä Neville Chamberlainin kuolemattomiin sanoihin: Rauha meidän ajallemme.
Kiitos hyvästä ja lisäksi todella hauskasta blogista. Olen sinänsä arvoisan blogistin kanssa piispojen eläköitymisestä, Helsingin piispanvaalista ynnä Hiilamosta, Relanderista, Kuosmasesta jne samaa mieltä.
Vaan loppuhuipennus on mahtava! Naurattaa varmasti pitkään! Voi että… Menkööt loputkin -liike! Aaah-hah-hah-haa 😀 😀 😀 😀 !
Todella hyvin sanailtu. Varsinkin loppu saa nauramaan niin, ettei siitä meinaa loppua tulla.
Olen joskus ennenkin ennustanut, että Tulkaa Kaikki – liike pitää tulevaisuudessa muuttaa Tulkaa Edes Joku – liikkeeksi…
Siinähän on jo pitkään ollut ”Tulkaa melkein kaikki” ja ”Tulkaa te jotka ette muulloin tule” – jaoksensa.
Teemu, on se vaan niin hauskaa, että joku vielä jaksaa pitää huumoria yllä. Kiitos siitä.
Kun kerran viittasit Teiniliittoon, niin täytyy kertoa: olen niin vanha, että olin edustajana Teiniliiton liittokokouksessa Jyväskylässä 1969. Se olisikin viimeinen liittokokous, jossa vielä oli edes vähän huumoria ja kulttuuria.
Sen jälkeen Teiniliitto muuttuikin läpipoliittiseksi ja taistolaisten taistelutantereeksi. Ehkä juuri siksi olen niin herkkä kaikelle kirkkopoliittiselle kähminnälle ja ainoan oikean totuuden julistajille.
Eniten minua hämmentää nyt se, miten kirkon ääriliberaalinen totisessa kiihkossa kuuluvat samat äänenpainot kuin fundamentalisteilla. Tai Teiniliiton taistolaisilla. Hyvin on oppi siis siirtynyt. Siitä ei vain hyvää seuraa.
Tässä iässä ei pitäisi kirjoittaa kommentteja yömyöhällä, tulee liian paljon kirjoitusvirheitä. Tarkoitukseni oli sanoa, että …….. kirkon ääriliberaalien puheissa ja totisessa kiihkossa kuuluvat samat äänenpainot kuin fundamentalisteilla…..
Käsite ääriliberaalit ei muuten ole minun keksintöni. Sitä käytti kirkkososiologi Kati Tervo-Niemelä YLE TV1:n Uudenmaan uutisten haastattelussa 18.1. Hänen analyysinsä oli, että kirkossa on syntynyt aivan uusi jakolinja: nyt vastakkain ovat ääriliberaalit ja maltilliset keskitien kirkolliset kulkijat. Tuoreimmillaan tämä näkyy liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen jakautumisessa ja siinä tavassa, jolla homoliittojen vihkimistä ajetaan kirkossa tässä ja nyt ohi kirkolliskokouksen ja piispojen näkemysten.
Katin tulkinta on niin mielenkiintoinen, että se on ihan oman bloginsa arvoinen.
Nähdäkseni termi ”ääriliberaalinen” on tässä yhteydessä harhaan johtava. Kyse ei ole niinkään vapaamielisyydestä, kuin jonkinlaisesta ”afundamentalismista”, eli kirkon perinteisen oppiperustan vastaisuudesta taikka pyrkimyksestä vaihtaa oppiperusta toiseksi. Lähinnä siis pyrkimyksellä syrjäyttää kirkon perinteinen oppiperusta ihmiskeskeisellä tasa-arvoajattelulla, jolloin lähtökohtana on ihminen, ei Jumala.
Kirkon liberaalit sen sijaan puolustavat kirkon sisäistä moniäänisyyttä taikka monioppisuutta, jos asia niin halutaan ilmaista. Tällöin opillisia näkemyseroja ei pidetä merkityksellisinä, vaan opillisen ykseyden tavoittelun sijalle keskiöön nousee sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Tällöin liberaalien keskuudesta löytyy tilaa myös perinteisesti ajatteleville.
Hannu Kuosmanen: ”Tuoreimmillaan tämä näkyy liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen jakautumisessa ja siinä tavassa, jolla homoliittojen vihkimistä ajetaan kirkossa tässä ja nyt ohi kirkolliskokouksen ja piispojen näkemysten.”
Kiinnostaisi tietää, mikä on kirkolliskokouksen näkemys, josta kerrot? Piispat taasen omalla toiminnallaan jakavat kirkkoa kahtia. Jos pappien olisi annettu toimia lain mukaisesti, niin kuka enää jaksaisi vääntää tasa-arvoiseen avioliittoon vihkimisestä? Nyt kirkko pysyy siinäkin asiassa otsikoissa, kunnes hallinto-oikeus antaa ratkaisunsa.
Kirkossa on menossa YleLeaksin jatko-osat. Teemu Tammisalo on jälleen kuvioissa mukana. Teemu Kakkuria lainatakseni: ”Oma arvioni on, että valitettavasti emme ole vielä nähneet kaikkia kierroksia. Popcornit esiin.”
Ohjelman uusi nimi on KirkkoLeaks. Ideoita on otettu Teiniliitosta. Kymmentä mustiin pukeutunutta miestä ei edusta Turun mies, vaan Teemu Tammisalo.
Tapio Tuomaala,
Ainakin minulle on ollut koko ajan päivän selvää, mikä on krikolliskokouksen ja piispojen kanta ja näkemys avioliittoasiassa. Se ei ole muuttunut miksikään eli se on edelleen yksi mies ja yksi nainen vihitään ev-lut. kirkossa avioliittoon.
Sitten on heitä, jotka ovat omavaltaisesti luoneet omia käsityksiään ja toimineet niiden mukaan.
T. Tuomaala: ”Kiinnostaisi tietää, mikä on kirkolliskokouksen näkemys, josta kerrot?”
Kirkolliskokousedustajan voinen kertoa, ettei kirkolliskokous ole muuttanut kirkon avioliitto-opetusta yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona. Se on siis edelleen kirkon virallinen ja ainoa kanta avioliittoon.
Se, että jotkut papit ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä ja lähteneet tulkitsemaan kirkon linjaa uudelleen Suomen muuttuneen avioliittolain myötä, ei muuta mitään kirkon autonomiassa eikä sen avioliitto-opetuksessa.
Tästä ovat piispatkin antaneet selvät ohjeistukset, joten niistä poikkeamisten suhteen kyse ei voine olla sisäluvun puutteesta, vaan aivan jostain muusta. Sen vuoksi ne on myös ratkottu eri tuomiokapituleissa melko yhtenevin perustein (poikkeus Helsingin tuomiokapitulin päätös antaa Sadinmaalle ”vakava moite”, joka sekin lienee tulkittavissa enemmän langettavaksi kuin pappien sooloilua tukevaksi).
Jos kirkon avioliitto-opetusta halutaan tältä osin muutettavan Suomen avioliittolain kaltaiseksi, sen ainoa paikka on kirkolliskokous, jolla on tähän perustuslain suoma toimivaltaoikeus. Muilla sitä oikeutta ei ole. Ei edes eduskunnalla tai eduskunnan oikeusasiamiehellä tai julkisoikeuden professorilla.
Teemulta jälleen oivaltava kolumni, kiitos!
Nyt uskallan olla hyvälle kurssikaverille hieman kriittinen: Tämä on hauska, mutta asiasisällön puolesta jää aikaisemmista loistavista kirjoituksista huomattavasti. Ehkä kirjoituksen idea ja tyylilajikin on eri kuin ns. asiablogiteksteissä, jossa kirjoitetaan jostakin teemasta. Tästäkin toki luen rivien välistä asiaa…
”Tämä on hauska, mutta asiasisällön puolesta jää aikaisemmista loistavista kirjoituksista huomattavasti. ”
Joo, huomasin saman. Mutkat oiottiin suoriksi. Kun tästä luusta on lihat kaluttu, niin parempi jäädä odottamaan hallinto-oikeuden ratkaisua, viimeisenä KHO:n. Kuten totesin, kirkon media julkisuus on taattu vuosiksi eteenpäin. Piispat kantavat tästä vastuun, mutta kuten poliitikkojen, niin myös piispojen vastuun kanto on yhtä tyhjän kanssa.
Sääli kirkkoa. Ei se ansaitse näin huonoa johtamista. Ja teologiakin on pahasti piispoilta hakusessa. Lutherit ja isien perinnäis- ja virkasäännöt kyllä osataan, mutta Ut:n tuntemus lepää katolisuuden kaivamassa kuopassa. Sieltä ei paljon valoa paista maailmaan.
Ai mutta. Kirkolle on avautunut loistava mahdollisuus uudistua. Heli Inkinen on ehdolla arkkipiispaksi. Pieni toivonsäde pilkottaa taivaanrannalla. Kirkkaampi se on kuin valo kuopasta.
KIITOS! Hiilamo, Relander, Kuosmanen, Turtiainen ja Kakkuri. Olette ammattilaisia, hienoja ajattelijoita ja kirjoittajia kaikki.
Kun hyvä keskustelu on hyytynyt, niin sitä olisi hyvä jatkaa.
Kakkuri kirjoitti: ”Helsingissä pitäisi olla kaksi piispaa.”
Episkopos, valvoja, josta on johdettu sana piispa, viittaa seurakunnan paimeneen ja johtajaan, joka kaitsee ja valvoo laumaansa. Piispa tarkoittaisi siten seurakunnan kirkkoherraa. Tämän johdosta pitäisi kysyä, miksi ylipäätään pitää olla piispoja?
Entä kuinka monen kirkollisveron maksajan vuotuinen anti menee Helsingin piispan palkkaan ja lakisääteisiin maksuihin sekä luottokortin käyttömenoihin pelkästään yhden kuukauden ajalta? Mitä seurakuntalainen saa vastineeksi piispuudesta? Yksi piispa pitäisi riittää koko Suomeen, lähinnä kirkkoherrojen yhteiseksi ääneksi. Piispuus nykyisessä laajuudessaan voitaisiin päättää vaikka vuonna 2020.
Kun seurakuntalaisten ei tarvitsisi rahoittaa piispojen yläluokkaista elämää, niin rahaa voisi siirtää alaspäin, diakoniaan sanan laajassa merkityksessä, sinne, missä ihmiset elävät, arkeen. On jotenkin yhteiskunnallisesti kuvaavaa, että kun maksajat vähenevät, niin yläpäätä lihotetaan. Isoissa firmoissa on samoja kuvioita. Johtoporras kasvattaa itseään, mikä syö aina enemmän tuottavan tason tuloksesta. Olen ollut töissä kahdessa lahtelaisessa suurfirmassa, jotka ovat esimerkkejä tästä kehityksestä, Kummastakin on enää nimi jäljellä.
Voiko kirkolle käydä samoin, että siitä jäljelle vain nimi? Johtoportaan lihominen antaa viitteitä tällaisesta kehityksestä. He takertuva valtaan lisäämällä hovia ympärillään, byrokratiaa, itseään ruokkivia automaatioita kokeakseen olemassaolonsa tärkeäksi.
Piispojen jatkuvat ramppaamiset Vatikaanissa kertovat tästä kehityksestä, todellisuudesta vieraantuneesta yläluokasta, jonka tehtävä on hioa loputtomissa palavereissa yhteistä näkemystä milloin mistäkin kirkkoja jakavasta skismasta. Mitä hyötyä tästä on vähävaraiselle kirkollisveron maksajalle? Ketä muita se palvelee kuin piispojen yltäkylläistä elämäntapaa?
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/paavi-franciscus-ekumeeniselle-suomalaisdelegaatiolle-meidan-on-vahvistettava-jumala-keskeisyytta/
Kun piispoja olisi vain yksi, niin Heli Inkinen voisi silloin tällöin vierailla Vatikaanissa ja kysellä, miten se aikoo edistää naisten tasa-arvoista kohtelua katolisen kirkon pappishierarkiassa. Heli Inkinen itsessään olisi raikas tuulahdus Vatikaanin käytävillä, viestinviejä uudesta tavasta hahmottaa kirkko. Luterilaisella kirkolla olisi sanoma, jota ei voitaisi ohittaa, kun Heli Inkinen seisoisi tasavertaisena paavin vieressä.
JK. Ai niin, mitä tehdä niille piispoille, jotka eivät pääse eläkkeelle ennen vuotta 2020. He voisivat siirtyä diakoniaan. Tietysti samalla palkalla kuin muutkin diakonit. Jos eivät suostu, niin se sitten siitä kutsumusammatista.
Tapio Tuomaala :”Luterilaisella kirkolla olisi sanoma, jota ei voitaisi ohittaa, kun Heli Inkinen seisoisi tasavertaisena paavin vieressä.”
Hyvä. Hän tietäisi varmasti senkin, miten hillitä maailmanmarkkinoiden aiheuttamia kansalaisten arkeen ja elämään vaikuttavia tsunameja, jotka tunnetaan nimillä inflaatio ja deflaatio ja mitä tehdä, jos maapallon rahavaranto (=rahan määrä) on liian suuri tai liian pien verrattuna hyödykkeiden kysyntään ja hyödykkeiden tuotantoon.. Tätähän EKP käsitykseni mukaan pyrkii nyt hillitsemään arvopapereiden osto-ohjelmalla, joka tukee sekä ylivelkaantuneiden että deflaatiossa matelevien euromaiden keskuspankkeja.