Piispanvaalit ja kuulento

PIISPANVAALIT JA KUULENTO

Monet vanhemman polven ihmiset muistavat vielä Apollo 13
dramaattisen kuulennon (1970). Kuuhun asti ei päästy, sillä
huoltomoduulin happisäiliö räjähti ja komentomoduuli Odyssey vaurioitui
vakavasti. Miehistön maahanpaluu ja henki olivat vaarassa. Tapauksesta
on tehty elokuva (1995), jonka totuudenmukaisuutta on kiitelty.
Kuuluisaksi tuli astronautti Jim Lovellin lause: “Ah, Houston, we ́ve had a
problem”.

Itselleni elokuvasta on jäänyt vahvasti mieleen Ed Harrisin esittämä
lennonjohdon päällikön Eugene Kranzin repliikki: Epäonnistuminen ei ole
vaihtoehto. Ei minun vahtivuorollani (muistinvaraisesti suomennettu –
KM). Kranz laittoi koko lennonjohdon tiimin, insinöörit ja astronautit
tekemään kaikkensa, että miehistö palaa elävänä maahan.
Mahdottomalta näyttävästä tilanteesta oli tehtävä mahdollinen.

Mikkelin hiippakunnan piispanvaalissa on myös kyse siitä, miten
mahdottomasta tehdään mahdollinen. Konservatiivisena pidettyyn
hiippakuntaan on piispaksi ehdolla nainen. Päämäärän tiellä on suuria
vaikeuksia voitettavana, kuten Apollo 13 kuulennolla. Ensinnäkin: muut
ehdokkaat ovat arvostettuja ja pitkän kokemuksen omaavia miehiä.
Piispan valitsijoista osa haluaa piispaksi kirkon opin vahvan ja rohkean
puolustajan, toiset kirkon hallinnon suvereenin osaajan ja kolmannet
akateemisesti ja kenttäpiispana ansioituneen ehdokkaan. Meidän
vaalitiimimme, “lennonjohtomme”, on joutunut pistämään kaiken taitonsa
ja kokemuksensa peliin oman ehdokkaamme vahvuuksien
osoittamiseksi ja valitsijoiden vakuuttamiseksi, että juuri hän on paras
vaihtoehto Mikkelin hiippakunnan piispaksi.

Mari Parkkisen vahvuuksia ovat ehdottomasti hänen sosiaaliset ja
henkilöstöjohtamisen taidot sekä kyvyt verkostoitua yhteiskunnallisten
toimijoiden kanssa. Hänestä tulee piispa, joka pystyy johtamaan
työyhteisöä ja auttamaan seurakuntia sekä kirkkoherroja konkreettisesti,
jalkautumalla paikan päälle ja ratkomaan läsnäollen ongelmia.Tämä on
sitä, mitä kirkkoherrat ja papit ovat kertoneet piispalta odottavansa.

Kirkon oman tutkimus- ja koulutusyksikön tutkimukset ovat osoittaneet,
että milleniaalien sukupolven naiset ovat eniten etääntyneet kirkon
opista ja hakevat itselleen uusia henkisyyden muotoja. He ovat
avainasemassa perinteen siirtämisessä uusille sukupolville. Tähän
jäsenryhmään vaikuttamisessa lähes saman sukupolven nuorekas
nainen on paras mahdollinen roolimalli ja esikuva. Tulevaisuuden kirkko
rakentuu hyvin pitkälle tämän vaikuttamistyön varaan.

Keskustellessani kirkkoon kuulumattomien läheisteni, ystävieni ja
kavereitteini kanssa piispanvaaleista, on käynyt ilmi, ettei asia näy
millään tavoin heidän arjessaan, mutta silloin kun kirkko osallistuu
yhteiskunnalliseen keskusteluun piispan rooli saattaa näkyä
laajemmallekin kuin vain kirkon sisällä. Se vaatii kuitenkin ei-jäseneltä
erityistä kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Arvokysymykset ja
vallankäyttö ovat tärkeitä myös kirkon ulkopuolisille ihmisille. Marin pitkä
ammatillinen tausta radio- ja tv-toimittajana antaa erinomaiset valmiudet
taitavaan viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Mari Parkkinen on ennen muuta arvojohtaja. Hän puolustaa vahvasti
oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.
Opillisesti hän seisoo vakaasti kirkon keskikäytävällä. Henkilönä hän
edustaa Mikkelin hiippakunnassa muutosta, kuitenkin säilyttäen
Raamatun suuren kertomuksen armosta, rakkaudesta, pelastuksesta ja
ylösnousemuksesta. Tämän sanoman eteenpäin vieminen on myös
uuden aikakauden piispan perustehtävä. Piispan, johon suuri enemmistö
voi samastua ja tulla mukaan monipuoliseen toimintaan, jossa
kristinuskon suurta kertomusta sanoitetaan tämän päivän ihmiselle
ymmärrettävällä tavalla, lämmöllä ja rakkaudella. Olemme
historiallisessa tilanteessa: valitsijoiden on nyt nähtävä pitkälle
kokonaiskirkon tulevaisuuteen, siihen mikä on koko kirkolle nyt hyväksi.

Piispanvaalien ongelmat eivät ole luonteeltaan teknisiä, kuten Apollo 13
lennolla. Eräässä mielessä ne ovat kenties jopa vaikeampia ratkaista
kuin puhtaasti tekniset ongelmat. Sosiaaliset yhteisöt pitävät sisällään
monimutkaisia valta-, normi-, tunne- ja kommunikaatiorakenteita, jotka
tekevät yksittäisten tavoitteiden saavuttamisesta vaikeaa, joskus jopa
mahdotonta. Yhteys kaikkein ylimpään “lennonjohtoon” voi tässä tulla
avuksi. Näin tapahtui myös Apollo 13 astronauttien perhepiirissä. Silti
myös meidän itse on tehtävä kaikkemme ongelmien ratkaisemiseksi
parhaan mahdollisen tiedon pohjalta. On osattava navigoida myös
manuaalisesti, silloin kun automaattiohjaus ei enää toimi.
Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto, ei meidän vahtivuorollamme. Meidän
on nähtävä mielessämme vain lopputulos: 3.9.2023 Mikkelin
tuomiokirkossa arkkipiispa Tapio Luoma asettaa piispanhiipan Marin
päähän ja ojentaa hänelle piispansauvan.

Kauko Mäkinen
FT, piispan maallikkovalitsija
Imatra