Ilta-Sanomat kertoi vuoden alkajaisiksi piispojen asumisesta ja vuokrista. Tämä on hyvä jutunaihe; kyseessähän ovat julkisyhteisön omistamat tilat ja niiden käyttö. Haastateltavana on Tampereen piispa Matti Repo. Hän asuu suuren piispantalon ylimmässä kerroksessa puolisonsa kanssa.
Revolla tuntuu olevan aivan oikea käsitys asumis- ja edustustilan suhteesta: asunnosta kuuluu maksaa vuokraa ja edustustilaa ei pidä käyttää omaan tai perheen asumiseen. Vaikka Revon mukaan asuin- ja edustustilan ”käyttöä ei voi pitää ihan puhtaasti erillään” (esim. piispan lapset olivat joskus käyneet julkistilan kappelissa leikkimässä jumalanpalvelusta), pariskunta kuitenkin ”asuu varsinaisessa yksityisasunnossa”. Tällöin on oikein, että Revot maksavat vuokraa juuri siitä tilasta, jossa he tosiasiallisesti asuvat: oleskelevat, säilyttävät tavaroitaan, kutsuvat henkilökohtaisia vieraitaan.
Hyvä, kaikki kunnossa Tampereella.
Ilta-Sanomien jutussa ei käsitellä Helsingin Teemu Laajasalon asumisjärjestelyä, jonka ongelma on se, että piispa perheineen käyttää asumiseen myös niitä tiloja, joita piispa silloin tällöin käyttää työhön tai edustamiseen. Näitä tiloja ovat eteinen, ruokailutila, olohuone ja kaksi isoa huonetta. Piispanasunto kokonaisuudessaan on yksityiskoti, eikä siitä kaiketi tästä syystä ollut kuvia Ilta-Sanomienkaan jutussa, jossa muuten oli kymmenkunta kuvaa piispojen asuntojen yhteydessä olevista edustustiloista.
Kuitenkin verohallinnon ohjeen mukaan työnantajan omistamaa tilaa, joka on sekä asuin- että edustuskäytössä, tulee verottaa asuntoedun mukaisesta arvostaan. Toinen vaihtoehto on maksaa työnantajalle asuntoedun suuruista vuokraa. Kumpaakaan ei Laajasalon tapauksessa tätä nykyä tapahdu, ja tästä Laajasalolle koituva suora rahallinen hyöty on noin 1 700 euroa kuukaudessa. Tämä on se seikka, johon olen pyytänyt verohallinnon kiinnittämään huomiota (ks. blogini Piispa ja asuntoetu – miksi epäselvyydet on syytä selvittää 13.11.2018). Mikäli Laajasalo asuu asunnossa vielä parikymmentä vuotta (ja mikäli verottaja ei puutu tilanteeseen), veronvälttelystä koituvaa etua ehtii kertyä noin 400 000 euroa.
Ilta-Sanomien jutun mukaan Laajasalon asuntoa on remontoitu hänen perheelleen sopivaksi noin 100 000 eurolla. Oikea summa on 239 536 euroa. Se on remonttilaskujen yhteenlaskettu loppusumma (lähde: Helsingin seurakuntayhtymä, taloushallinto). Jos joku blogin lukija haluaa osallistua yhteenlaskuun, voin esitellä laskukopiot.
Kirkon äänenkäyttäjät tuntuvat julkisuudessa edelleen hokevan, että Laajasalon asumisjärjestelyssä ei voi olla mitään ongelmaa, koska vuokrasopimus on tehty aivan samoin perustein kuin Irja Askolan. Aivan, ja sehän se ongelma onkin: yksin asuva Askola vähine tavaroineen asui juuri niissä kahdessa huoneessa, jotka oli vuokrannut asunnokseen. Laajasalon viisihenkinen, isosta asunnosta muuttanut perhe taas ei ymmärrettävästi mahdu niihin kahteen huoneeseen ja käytävänpätkään (+ keittiö ja pesutila), jotka Laajasalo alkuperäisessä ”Askola-tyyppisessä” vuokrasopimuksessa oli asunnosta perheelleen vuokrannut.
Laajasalon kunniaksi on todettava, että hän on avoimesti myöntänyt perheen asuttavan asuntoa kokonaisuudessaan.
Lokakuussa 2018 piispan 233 neliön asuntoon liitettiin Laajasalon toivomuksesta vielä naapurina sijainnut yksiö, ja tämän tuloksena asunnon kokonaispinta-ala kasvoi 265 neliöön. 15. marraskuuta, kolme päivää sen jälkeen kun Iltalehti oli kertonut Laajasalon asuntoedusta, Laajasalo ja kirkkohallitus aktivoituivat tekemään vuokrasopimukseen liitteen tästä uudesta lisätilasta. Kirkkoneuvos Leena Rantanen kertoi Ylelle (14.11.2018) että Laajasalo oli suorastaan oma-aloitteisesti ehdottanut vuokranmaksua tästä saamastaan lisätilasta. Ylen kysymykseen, ilmenikö Laajasalon vuokranmaksuhalu ennen vai jälkeen Iltalehden jutun, Rantanen ei halunnut vastata. Remonttilaskujen mukaan lisätila valmistui ja luovutettiin lokakuussa, vuokranmaksu alkoi joulukuussa. Parempi silloin kuin vielä myöhemmin. Lisätilasta maksettava pieni lisävuokra ei poista sitä seikkaa, että kokonaan maksutonta asuintilaa on edelleen 140 neliötä.
Pieni yksityiskohta kuiteista: Lisäyksiön sisustussuunnitteluunkin on upotettu kirkollisverovaroja (44,5 tuntia à 74 e + alv), vaikka kyseessä oli Laajasalon perheen yksityiskäyttöön tuleva tila. Miksi sitäkin piti sisustussuunnitella kirkon rahoilla? Epäselvää on myös, miksi kirkkohallitus ei oma-aloitteisesti ryhtynyt perimään Laajasalolta vuokraa edes tästä lisätilasta, joka oli alun perinkin tulossa perheen täysin yksityiseen käyttöön. Miksi tähän tarvittiin Laajasalon (mahdollisesti Iltalehti-avusteista) ”oma-aloitteisuutta”?
Voi, kuulen jo korvissani porun siitä, miten ”menettelytapani” on taas kerran väärä – ei näitäkään pikku huomioita saisi kirjoittaa blogiin, vaan pitäisi kaikessa hiljaisuudessa vain ”jutella” Laajasalon kanssa tai tyytyä Rantasen ilmoitukseen, että mitään epäselvää ei ole.
Veronvälttelyyn liittyvissä tapauksissa parhaita lähteitä eivät kuitenkaan yleensä ole ne, jotka ovat itse asiassa osallisina. Siksi olen todennut, että tässäkin asiassa on paras asioida ainoastaan yhteiskuntamme lakia noudattavien viranomaisten, tässä tapauksessa verohallinnon kanssa.
Näin teen äänestäjieni, kirkon jäsenten, antamalla valtuutuksella ja oman oikeudentuntoni nojalla. Tämän blogin kirjoitin siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkon jäsenillä on oikeus tietää maksamiensa kirkollisverojen käytöstä ja viranhaltijoiden tavasta käyttää niitä. Jos asiat ovat/olisivat kunnossa, niitä ei ole mitään syytä peitellä.
Te kaikki, jotka nyt haluatte taas kerran kirjoittaa ”katkeruudestani”, ”vainoamisesta” tai vastaavista ”motiiveista”: kyse ei ole minusta, vaan kirkon varainkäytöstä ja maksamatta jäävistä veroista. Näen mielelläni tässä blogissa näitä teemoja käsittelevää keskustelua.
Vantaalla 6.1.2018
Johanna Korhonen
kirkon luottamushenkilö
Vantaa
Kysyn, onko tarpeen julkisesti näin yksityiskohtaisesti ruotia jotakin henkilöä. Miksi Johanna olet päätynyt tähän ratkaisuun, joka minusta vaikuttaa kiusalliselta. Kiusallisia asioita toki ihmiset kohtaavat. Onko syy siinä, että sisäisesti näitä asioita ei voida korjata tai saada korjattua ilman julkisuutta. Onko tämä siis ainoa keino. En siis halua arvioida motiiveita, vainoamista, jne… Välittyy kuva, että kirkon rakenteissa, hallinnossa on niin paljon korruptiota joka peittää ja salaa asioiden käsittelyn ja oikaiseminen.
Sami, se ei ole peilin vika jos naama on vino…
Paajanen: ”Välittyy kuva, että kirkon rakenteissa, hallinnossa on niin paljon korruptiota joka peittää ja salaa asioiden käsittelyn ja oikaiseminen.”
”Niin on, jos siltä näyttää” (Così è se vi pare) – Luigi Pirandello
Sami Paajanen, kiistämättä on kiusallista, että piispojen joukossa on henkilö, jonka kanssa asioita ei voi selvitellä suotuisasti ilman julkisuutta. Kirkon hallinnossa on todella, kuten sanot, paljon korruptiota, joka peittää ja salaa asioiden käsittelyn ja oikaisemisen. Ainoa keino karsia korruptiota on julkisuus, vaikka se kiusalliselta tuntuukin, erikoisesti kun kyse on kirkosta, jossa ”Totuuden hengen” pitäisi johdattaa.
Kiitos kysymyksestä, Sami Paajanen. Nämä asiat ovat kiusallisia, ja julkinen käsittelytapa on valitettavasti ainoa mahdollinen. Millään muulla tavalla tämän asiakokonaisuuden selvittely ei edennyt sen jälkeen, kun toissa vuoden syyskuussa kävin Laajasalon kanssa pitkän kahdenvälisen keskustelun, jossa kävi ilmi hänen täydellinen haluttomuutensa selvittää asioitaan.
Vasta julkinen keskustelu sai Helsingin seurakuntayhtymän selvittämään Laajasalon luottokortin käyttöä. Yhtymän johto ja luottamushenkilöt eivät sittemmin halunneet tehdä tilaamastaan selvityksestä mitään johtopäätöksiä, esimerkiksi varojen takaisinperintää, vaan kaiketi Laajasalon suojelemiseksi asia haudattiin yhtymässä mahdollisimman pian.
Sinänsä verovarojen käytön julkiselle käsittelylle ei ole estettä, koska verorahat ovat aina täydellisen julkista rahaa. ”Auringonvalo on paras desinfiointiaine”, sanotaan. Julkisuus ja läpinäkyvyys suojelevat organisaatioita ja yksilöitä korruptoitumiselta.
Asia on kovasti oikea kun jäsenyydestään maksavat työllänsä kustantavat laitoksen ylläpidon kuten elinkeinon harjoittamisen. Pitäisikö asioiden antaa vain olla.
Lisäyksiö pitäisi ehdottomasti saada julkisen arvioinnin alle jotta seurakuntalaiset saisivat äänestää jaloillaan onko lopputulos hintansa väärti.
Kustannuksissa saattaa myös olla mukana hankitut kodinkoneet joista oli maininta jossakin julkaisussa. Kahvinkeitin ja pölynimuri eivät kuitenkaan olisi tarjouksesta olleet kovin arvokkaita.
Kevennyksenä voi todeta tuntihinnan sisustussuunnitteluun ammattilaiselle olevan hyvin kohtuullinen. Tuntien määrään sitten lienee vaikuttanut yhteiseen pohtimiseen käytetty aika.
Kokonaisen viikon työaika näitä on rupateltu.
Olisipa hauskaa tutustua sellaiseen kansalaiseen, joka kuultuaan vuokran määrän, olisi sanonut sitä liian pieneksi. Paitsi, jos käy niinko isännälle, jonka piti valittaa verotuksesta. Kuka nyt sitten rohkenee verokarhua kohdata ja ihan selvinpäin. Joskus puhuttiin rohkaisun ottamisesta. Isäntä rohkaisi itseään tovin, kun se rohkeus kohisten lisääntyi ja viimein pääsi asiaan hän sanoi, että mitä te niitä veroja laitatte köyhille,laittakaa minulle,minulla on millä maksaa. Anteeksi, mutta menee huvituksen puolelle vakava selvitystyö.
Kiitos hyvästä kommentistanne. Kauanko uskotte yksittäisten seurakuntien diakonia·, nuorisotyön ja hautausmaatoimen kykenevän pitämään kirkkomme pinnalla ja vielä elävänä tulevaisuutta varten.
Kuuluuko asuntoetuun myös siivousetu ?
Charlotta Lindfors, Laajasalon asunnosta se 140 neliön osuus, josta hän ei maksa mitään, myös siivotaan viikoittain kirkon kustannuksella. Siivouspalvelun lasku on 500-600 euroa kuussa, ja olen pyytänyt verohallintoa selvittämään, tulisiko tämä lukea verotettavaksi etuisuudeksi.
Piispa Laajasalo ei myöskään avannut sielunhoitoasiaan vedoten tilojensa käyttöä joten kun kysymyksessä olisi useamman Ihmisen yhtaikainen sielunhoito olisi asia kirkkomme nimissä innovaatioana avattava myös yleisempään käyttöön kun tällä hetkellä kirkkomme ei edes avaa jäsenilleen lupaamaansa sielunhoitoa jotta Ihmiset sitä osaisivat kysyä.
Luulenpa, että en ole ainoa, joka on täysin kyllästynyt tähän keskusteluteemaan. Tämä aihe pitää saada päätökseen. Itse näen kaksi tietä ratkaisuun.
1. Piispa Laajasalo itse toteaa, että hän perheineen asuu siinä osassa, josta hän maksaa vuokran. Muu osa on edustustila -käytössä ja kalustettu sen mukaisesti. Mutta koska en usko, että kaikille tämä piispan oma ilmoitus riittäisi, niin vaikka se tuntuu tosi kummalliselta,
Kirkkohallituksen edustaja toteaa käyneensä tarkistamassa tilanteen ja vahvistaa piispan lausuman. (Onneksi kirkkohallituksesta on lyhyt kävelymatka piispan asunnolle, aikaa ja matkakuluja tähän menee mitättömän vähän).
Piispan sihteeri tai muu kapitulin henkilö tuo julkisuuteen, mitä edustustilaisuuksia tilassa on pidetty (luonnollisestikaan yksittäiset tapaamiset eivät ole edutustilaisuuksia). Tämä listaus tuo vakuuttavan tiedon siitä, että edustustila on tarpeellinen.
2. Jos kaikilta osin asia ei ole kunnossa, se välittömästi pannaan kuntoon.
Ajattelen myös niin, että piispan tai kirkkohallituksen asiasta vastaavien henkilöiden toimenkuvaan ei tämän keskustelun seuraaminen kuulu, ja siksi, koska kummankin esikunnassa varmasti on niitä, jotka ainakin ajoittain täällä käyvät ja saavat tiedon tästä keskustelusta, kertovat tästä asianomaisille.
Kiitos ehdotuksista, Pekka Kiviranta. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että tällainen asia pitäisi – olisi pitänyt – saattaa kuntoon vitkastelematta. Tarkastuskäynti on ongelmallinen siksi, että kyseessä on kokonaisuudessaan yksityiskoti. Olkoon niin, mutta silloin myös vuokra pitäisi verohallinnon ohjeen mukaisesti maksaa koko tilasta.
Toinen vaihtoehto olisi, että piispa perheineen asuu vain niissä tiloissa, jotka on itselleen vuokrannut. Muu on julkisluonteista edustustilaa, johon pääsyn, valokuvauksen yms. luulisi järjestyvän ongelmattomasti niin kuin mihin tahansa kirkon julkistilaan.
Kirkkohallitus on asiassa osapuoli, mutta uskon verohallinnon hoitavan tehtävänsä, kun on saanut asiassa kaiken merkityksellisen tiedon.
Pekka Kiviranta, sattaa tietysti kyllästyttää seurata tämän piispan toimia, kun epäselvyyksistä on niin vaikeaa saada tolkkua. Asiat venyvät ja selvitystyö on turhauttavaa, jos kaikki faktat pitää kiskoa esiin hohtimilla. Sanotaan, että jos mikään muu ei auta, kokeillaan puhua totta. Niin yksinkertaista. Piispa ei yksin ole syypää tähän selvitystyön vaikeuteen, vaan hänen toimiensa ymmärtäjät kirkon hallinnossa. Asioiden peittelyä voisi kutsua virkavirheeksi.
Tuohon esittämääsi kohtaan 1) muistelen, että Laajasalo on jossakin myöntänyt käyttävänsä koko asuntoa perheensä tarpeisiin. Onko jollakulla tarkempi muistikuva, missä näin on kerrottu Laajasalon myöntäneen?
Helsingin tuomiokapituli on ilmoittanut, että tulkinta edustustilan yhteydessä sijaitsevan erillisen asunnon vuokraamisesta on väärä (vaikka Rantasen ja Lajaasalon tekemän vuokrasopimuksen mukaan perheen asunto olisi 3h + k, 93 neliötä, joulukuusta lähtien myös uuden liiitteen mukainen 30 neliön lisätila). Kapitulin ilmoituksen mukaan ”koko asunto on nimenomaan vuokrattu (Hgin srk-yhtymältä, JK:n tarkennus) Helsingin hiippakunnan piispan virka-asumista varten”. Perhe asuttaa siis koko asuntoa, tämä asia on riidaton.
Ihmiset jättävät kirkon, joten verotulot pienenevät. Kuitenkin kirkon ”ruhtinaat” jatkavat samaan malliin kuin ennen ”hyvinä” aikoina. Monella piispalla on varsinainen linna asuttavanaan. Linnoissa ei pidetä juurikaan tilaisuuksia, joten asumus on vain ”merkki” asemasta. Veronmaksajat kustantavat. Joskus tulee raja vastaan. Olisi hyvä, jos piispat itse tietäisivät rajansa. Juhlapuheet köyhien muistamisista jäävät ontoiksi, jos tekoja ei ole.
Sopivasti ilmaistu! Kirkon budjetti on huomattavan iso, muistelen vuoden 2014 miljardista , vai oliko hiukka yli, alle prosentin menneen diakoniaan. Yksittäisissä seurakunnissa summa on sitten isompi kun työalakohtasesti lasketaan palkat ja avustusasiat yhteen. Kirkkohallitus on myös miehitetty hyvin. Tarkoittaa kai töitten tulleen jaetuksi oikeille henkilöille. ”Kirkkoruhtinasperinteen” säilyttäminen aina ensimmäisestä Turun Piispasta alkaen näyttää näin kirkollemme olevan prioriteettikysymys. Toki vuosisataisien takaisista mahdottomuuksista on tultu oikeaan suuntaan.
Kirkon noin miljardin menoista 14 prosenttia käytetään diakoniaan ja muuhun palveluun, kuten perheneuvontaan. Soisin osuuden olevan suurempi.
Isojakulttuurihistoriallisesti arvokkaita pappiloita on rappiolla tai myynnissä koska kirkkoherrojen ei ole varaa asua niissä. Vuokra menisi kestämättömän korkeaksi koska joka seurakunnassa on ainakin yksi johannakorhonen joka kadehtisi kirkkoherran suurta lapsikatrasta ja valittaisi että kirkkoherran perhe asuu itsesiassa koko pappilassa vaikka vain osa on merkitty asuinkäyttöön jamuu osa edustuskäyttöön.
Jouko Halttunen, kyse ei ole minusta eikä myöskään talo- tai lapsikateudesta, vaan verohallinnon ohjeesta, jota kaikkien kansalaisten on noudatettava. Verohallinnon ohjeet taas perustuvat eduskunnan säätämiin verolakeihin. Jos haluat tilanteeseen muutoksia, keskustele asiasta kansanedustajaehdokkaasi kanssa. Minusta ei ole tässä lainmuutosasiassa apua. Keskityn täällä talossani oman lapsikatraani hoivailuun.
Verohallinnollakin on tulkintavaraa. Hyvä olisi jos sitä käytettäisiin reilusti kulttuurihstoriallisten piispantalojen ja pappiloiden kohdalla niin ettei piispat ja kirkkoherrat joudu muuttamaan kerrostaloyksiöhin vaan asuisivat ja pitäisivät huolta rakennuksista. Ei suuriperheisellä kirkkoherralla tai piispalla ole varaa maksaa koko edustustlasta täyttä vuokraa.
Vanhat tilat vaativat usein kalliitakin remontteja että täyttävät uudet turvamääräykset, parisataatuhatta on pieni summa. Tiedän sen kokemuksesta.
Teidän ajojahdinne vaan joudutata epätoivottava kehitystä näiden raakennustenja tilojenkäytön osalta.
Jouko Halttunen, jokainen perhe joutuu järjestämään asumisensa sen mukaan, mihin perheellä on varaa. En ole kuullut, että monilapsiset pappisperheet yleensä joutuisivat ihan yksiössä asumaan, kyllä kirkkoherran tai piispan työstä sen verran palkkaa saa.
Rikoslain mukaan vainoaminen on rikos. Vainoaminen tarkoittaa rikoslaissa sitä, että joku toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista. Lisäksi edellytetään, että edellä mainittu menettely on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.
Tämä sinun toimintasi alkaa jo täyttää rikoksen tnnuspiirteet
Jouko Halttunen
Sinun kirjoittelusi täällä on juuri tuota mitä kuvailet, kohteena Johanna Korhonen, joka ei ole tehnyt mitään väärää, vaan päinvastoin toiminut kirkollisveron maksajien eli meidän kaikkien hyväksi. Niin että maltapa Jouko nyt mielesi siellä Kiteen korvessa!
Mihin se 86% sitten menee. Pienituloinen eläkeläinen siis tukee verovaroin kirkon toimintaa ehkä vain alle 10 e. vuodessa.
Ja joutuessaan diakoniatyön avun varaan saa eteensä sen vesilasin, kun piispalle pitää riittää varoja yleelliseen elämään.