Namibian evankelis-luterilaisen kirkon jäseniltä ja johtajilta kesti jonkin aikaa ymmärtää koronapandemian vakavuus ja laajuus. Muistan elävästi kirkkomme kahden merkittävän edustajan, saarnaajan ja pastorin, kiihkeän kommentoinnin heidän kuultuaan Namibian hallituksen rajoituksista, jotka koskivat isoja kokoontumisia, hautajaiset ja jumalanpalvelukset mukaan lukien.
Kumpikin korotti ääntään syyttäen hallitusta pahoista aikeista: ”Kirkon ovia ei saa sulkea koronaviruksen ja siitä aiheutuvien kuolemien pelossa!” Olen varma, että monet muut kokivat samoin mutta eivät sanoneet sitä ääneen.
Nämä alkuvaiheen tunteenpurkaukset ja käsitykset eivät kestäneet kauan. Monet namibialaiset saivat sittemmin koronavirustartunnan, ja yli 2000 ihmistä on kuollut noin 2,5 miljoonan asukkaan maassamme. Elokuussa Namibia oli sulkutilassa. Sairaalat ja ruumishuoneet olivat täynnä, terveydenhuolto ylikuormitettu. Koulut eivät voineet toimia normaalisti.
Kuin suolaa haavoihin on ollut sosiaalinen media, joka on tulvillaan äärioikeistolaisten salaliittoteoreetikkojen ja rokotevastaisten ryhmien propagandaa. Kansa on ollut hämmennyksissään, tietämättä mitä uskoa. Monet ovat siksi jättäneet rokotuksen ottamatta.
Maan talous on kuihtumassa ja kasvavan köyhyyden jäljet ovat näkyvissä. Mikään ei ole enää entisellään. Kestää aikansa, ennen kuin uusi normaali tulee osaksi elämäämme. Monet, varsinkin iäkkäät ihmiset, ovat joutuneet koronan uhreiksi, myös muutama pappimme. Levätkööt he rauhassa!
Jotkut ovat syyttäneet kirkkoa pitkästä hiljaisuudesta, mutta emme ole olleet vaiti. Esimerkiksi johtava piispa Shekutaamba Nambala ja minä läntisen hiippakunnan piispana rohkaisimme kirkkomme jäseniä Omukwetu-lehdessä ja ohjasimme heitä parhaaseen mahdolliseen toimintaan pandemian aikana.
Kaikille seurakunnille osoittamassaan kirjeessä piispa Nambala kutsui rukoukseen pandemian voittamisen ja hallituksen suojautumisohjeiden noudattamisen puolesta. Hän julisti myös rukousviikon, jonka aikana kaikki kirkon toimistot olivat kiinni hätätapauksia lukuun ottamatta. Omukwetu-lehdessä hän myös rohkaisi kaikkia ottamaan rokotuksen. Vedin samaa linjaa vielä käytännöllisemmällä tasolla. Annoin Munyikan 10 käskyä pandemia-ajalle.
Piispa Nambala ja minä kehotimme kirkkomme jäseniä ja koko yhteiskuntaa olemaan kuuntelematta ja seuraamatta rokotuksen vastustajia. Rokotuspäätös on jokaisen oma asia, mutta teimme selväksi mitä ajattelemme asiasta. Itse otin heinäkuun alussa ensimmäisen rokotteen.
Viesteillämme on ollut vaikutusta. Rokotevastaisuus on vähentynyt, ja mediassa olemme nähneet kuvia pitkistä rokotusjonoista. Koronaan kuolevista lähes 99 prosenttia on nyt rokottamattomia.
Kirkkojen johtajien ohella myös poliitikot ja hallitseva puolue Swapo ovat korottaneet ääntään rokotusten puolesta. Myös pohjoisessa, suomalaisten Ambomaana tuntemalla alueella, Ondongan kuningas Fillemon Shuumbwa Nangolo on kehottanut kansaansa ottamaan rokotuksen ja noudattamaan suojautumisohjeita. Hän on kehottanut myös yhteisöjen johtajia ja poliitikkoja samalle asialle. Kuningas on huomauttanut, ettei kohta ole enää äänestäjiä, jos ihmiset kuolevat koronavirustautiin.
Ondongan alueella on ollut maan alhaisin rokotusaste. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Ondonga on vankinta oppositiopuolue IPC:n kannatusaluetta. Puolue on ollut vankasti rokotevastaisella linjalla ja kannattanut viruksentorjuntakeinona esimerkiksi eläimille tarkoitettuja loisten poistolääkkeitä ja tiettyjä antibiootteja. Äskettäin puolueen johtaja Panduleni Mbango Itula on kuitenkin alkanut puhua rokotusten puolesta.
Tunnemme syvää osanottoa niitä namibialaisia kohtaan, jotka ovat menettäneet rakkaansa koronan takia ja toivotamme paranemista sairastuneille. Pandemiat tulevat ja menevät. Ottakaamme vastaan poliittisten, uskonnollisten ja perinteisten johtajiemme sanat: ”Kun Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?”
Piispa Veikko Munyika, Namibian evankelis-luterilaisen kirkon läntinen hiippakunta
