Piispat esittivät yhden selkeän kannanoton samaa sukupuolta olevien avioliittokysymykseen. He paaluttivat johtavan periaatteen, joka koskee sekä (1) kirkollisia keskusteluja että (2) kirkollista päätöksentekoa tässä kysymyksessä.
Johtava periaate on, että näkemyserot eivät muodostu kirkkoa jakavaksi asiaksi. Näkemyseroja saa siis edelleen olla. Mutta ne eivät saa jakaa, hajottaa kirkkoa.
Meidän kaikkien on syytä soveltaa tätä periaatetta keskusteluihimme, myös näillä palstoilla. Keskustelua on kyettävä käymään siihen katsoen, että edelleen kyetään pysymään yhdessä. Kenellekään ei osoiteta ovea.
Kirkollisten päätöksentekijöiden on syytä soveltaa periaatetta päätöksenteossaan. On tehtävä sellaisia päätöksiä, että edelleen kyetään pysymään yhdessä. Kenellekään ei osoiteta ovea.
Koska aina on helpompi tehdä parannusta muiden kuin itsensä puolesta, teen nyt parannusta kirkon päätöksentekijöiden puolesta. Tämän piispainkokouksen linjauksen jälkeen ei tule kysymykseen, että samaa sukupuolta olevia avioliittoon vihkiville papeille osoitettaisiin ovea. Sitähän kurinpitorangaistukset ovat lähtien varoituksesta ja päätyen pysyvään erottamiseen.
Kurinpitorangaistukset eivät siis ole viatonta ohjausta. Ne ovat ankaria pakkotoimia, joilla tuomiokapitulit määrittävät eivät vain kyseisten pappien vaan heidän vihkimiensä parien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja laajemmin suuren ihmisjoukon sijaa kirkossa.
Kirkkomme lähivuosikymmenten historia osoittaa, että mikään ei ole niin takuuvarmasti jakanut kirkkoa kuin kurinpitorangaistukset ja oikeuskäsittelyt. Eronneita vihkimättömien pappien tapauksessa selvittiin vuosikymmenet lähes ilman rangaistuksia. Virkakysymyksessä ei selvitty. Rangaistukset sinetöivät jakautumisen.
En usko, että Helsingin tuomiokapituli mielellään antoi moitteen ja Oulun tuomiokapituli kurinpitorangaistuksen samaa sukupuolta olevan parin vihkineelle papille. Nyt kapituleilla on hyvä syy arvioida päätöksiään uudelleen – ettei kirkko jakautuisi.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Vesa Hirvoselle huomioksi, että olenaisempaa kuin se, mikä on kulloisenkin teon seuraumau on perusteet joilla seuraumus tulee. Tilanteessa jossa kirkon pappi tosiasiallisesti irottautuu piispansa kaitsennasta on kokonaan toinen kui sellainen tapaus, jossa pappi on aralla mielin tehnyt tilannettakoskevan harkinnan. Tämä koskee yhtätavalla kirkon virkakysymystä kuin kirkkokäsikirjan soveltamista kirkon uskonnollisiin toimituksiin.
Pitämällä kiinni kaitsennallisesta suhteestaan hiippakuntansa papistoon piispa juurinin pitävät kiinn kirkon yhtenäisyydestä. On siis kyettävä määrittelemään, missä kulkee raja ja rajan ylittämisestä seuraa senkaltainen seuraumus, ettei rajavedosta jää enää epäselvyyttä. Sikäli kun papisto käyttää tervettä harkintaansa asetettujen rajojen puitteissa, mittä seuraumuksia ei pidä tulla. Jos raja on epäselvä, pitää raja osittaa selkeämmin ja jatkossa raja ei ole enää vastaavissa tilanteissa epäselvä.
Täytyy arvostaa piispojen optimismia tässä asiassa. Näkemyserot ovat kuitenkin aina jakaneet kirkkoja. Asiasta lisää esim. teoksessa ”The Morally Divided Body”, edited Michael Root j& James. J. Buckley. Cascade Books, 2012. Tulkitsen piispojen lausumat siten, että näkemyksiä saa olla, mutta oppi on yksi. Näkemyksiä on aina ollut erilaisia. Se on ihan OK. Oppi on kuitenkin yksi ja luterilaisuudessa se on se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, sanoipa valtio mitä tahansa.
Tunnustuskirjojemmekin mukaan mies ja nainen on luotu erilaisiksi juuri avioliittoa varten. Kirkollista elämää ei voi jakaa kahtia hajottamatta ykseyttä. Jos pysymme perinteisessä opetuksessa, mutta sallimme kaksi käytäntöä, niin tulkinta tulee olemaan että kirkko on muuttanut oppinsa. Kuka haluaisi pyytää parisuhteelleen siunausta tietoisena siitä, että se on jotakin jota Jumala ei kirkon opetuksen mukaan tahdo.
Ihminen on kokonaisuutena rikkinäinen ja elämälleen voi pyytää esirukousta siitäkin huolimatta että tietää ettei kaikki mene Raamatun opetuksen mukaisesti.
Virta: ”Kuka haluaisi pyytää parisuhteelleen siunausta tietoisena siitä, että se on jotakin jota Jumala ei kirkon opetuksen mukaan tahdo.”
Meinaatko, että kirkko on sama asia kuin Jumalan sana?
Kirkko ei ole Jumalan sana, mutta kirkon tulisi julistaa ja opettaa Jumalan sanaa.
Markku Virta on oikeassa siinä, että mikäli kirkossa päädytään kahteen erilaiseen käsitykseen avioliitosta, se tulkitaan kirkon opin muutokseksi. Se ei siitä muuksi muutu, vaikka spn-liitto sanoitettaisiin mitä kauneimmin sanakääntein. Kirkko tulee vain pettäneeksi itseään ja omaa tunnustustaan. Jumalan pyhä sana on kirkon uskolle ja tunnustukselle ainoa absoluuttinen auktoriteetti, eikä se mitä valtio tästä asiasta on päättänyt.
Virta: ”Tunnustuskirjojemmekin mukaan mies ja nainen on luotu erilaisiksi juuri avioliittoa varten. ”
Eikä ole. Tunnustuskirjanne eivät taidä nyt olla ihan ajan tasalla. Sukupuolet ovat erilaisia ihan biologisista syistä, ”lisääntymisjärjestelyjen” vuoksi. Eikä eläinten (myös ihminen on eläin) lisääntyminen ei ole millään tavalla sidoksissa avioliittoon. Lisääntyminen onnistuu varsin mainiosti ilman avioliittoakin ja ihmiset ovat lisääntyneet jo kauan ennen kuin koko avioliittoinstituutiota oli keksittykään.
Virta: ”Kuka haluaisi pyytää parisuhteelleen siunausta tietoisena siitä, että se on jotakin jota Jumala ei kirkon opetuksen mukaan tahdo.”
Kuvitteleeko kirkko tai Markku Virta tietävänsä niin monimerkityksellisen ja -tulkintaisen opuksen kuin Raamattu, perusteella mitä se Jumala tarkalleen ottaen tahtoo? Ja ainahan sitä siunausta voi pyytää vaikkei saisikaan. Ei se pyytäminen mitään maksa, eikä yrittänyttä laiteta.
Taitaa ollai niin, että Virta puhuu nyt ihan omista tahtomisistaan vetäytymällä Raamatun – tunnustuskirjojen ja mitä kaikkia niitä pyhiä pränttejä nyt onkaan – taakse piiloon.
Vesa, olen samaa mieltä, että jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme jota meidän tulee kunnioittaa ja rakastaa. Homoseksuaalit eivät tee tästä poikkeusta.
Rangaistuksesta olen erimieltä. On hyvä jos pappeja rangaistaa homoseksuaalien vihkimisestä. Kirkko ei ole päättänyt vihkiä homoseksuaaleja. Jos näin olisi miksi me keskustelisimme? Kirkko ei tarvitse yhtään anarkistia tai hurmahenkiä jotka ottavat oikeuden omiin käsiin. Kirkko ei ole mikään sooloilulaitos vaan yhteisten päätösten summa.
Homoseksuaalisuuden vastustaminen ei ole kirkkoa jakava tekijä, homoseksuaalisuuden hyväksyminen on. Homoseksuaalisuus ontilastollisesti marginaalinen ilmiö. Suurin osa ihmisistä menee naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.
”Homoseksuaalisuus on tilastollisesti marginaalinen ilmiö.” Sekö tekisi siitä syntiä? Milloin tilastotieteestä on tullut Jumalan sanaa?
”Suurin osa ihmisistä menee naimisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.” Totta puhelet. Suurin osa ihmisistä menee naimisiin oikeakätisten kanssa niin ikään.
Martti, tilastolliseti siis näin! Vai onko sinulla uutta tietoa? Syntiin en ota kantaa!
On ihan totta, että tilastotiede ei ole Jumalan sanaa. Vaikka 99% Kaikista suomalaisista ja papeista kannattaisi samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaamista/vihkimistä, se ei tarkoita sitä, että kyseessä on Jumalan tahto/sana.
Ei se tarkoita päinvastaistakaan.
Ei myöskään se, että 1% kaikista suomalaisista papeista vastustaisi samaa sukupuolta olevien avioliiton siunaamista/vihkimistä tarkoita, että vastustaminen olisi Jumalan sana/tahto. Mutta pelkästään kirkolliskokouksen enemmistöpäätös ilmeisesti riittää sen muuttamiseksi, että spn-parien vihkiminen/siunaus on Jumalan tahto siinä kuin heteroparienkin vihkiminen/siunaaminen.
Niin se kirkolliskokous (ihmiset)vain vain pystyy muuttamaan (määrä)enemmistöpäätöksillään oikeaa oppiaan, opetustaan ja näin ollen ilmeisesti myös jumalallista tahtoa.
Kirkon jakaantumisen pelko on ihan turha. Jakaantuminen on hengellisellä alueella jo tapahtunut.
Nyt puuttuu vain siitä seuraavat käytännön järjestelyt. Se voi joitakin oikeasti pelottaa. Kirkko on kuitenkin yhä ihan sama, kuin ennenkin. Sen sisällä on mahdollista tulla ruokituksi hyvällä taivaallisella leivällä ja virkistävällä juomalla. Elävää sanaa on yhä kirkossamme tarjolla. Toisaalla on sitten seurakuntia, joissa ei näitä etuja ole saatavissa. Silloin hengellinen ravinto on saatava jostain muualta. Nälkäinenkin voi pysyä kirkon jäsenyydessä. Kirkolla on kuitenkin paljon muuta annettavaa, josta ei kannata heti luopua. Sen toimintaan tulee jatkuvasti niitä, jotka etsivät elämäänsä hengellistä sisältöä. Jos uskovat jättävät kokonaan kirkon, niin kuka heitä sitten on hoitamassa?
Pekka: En usko ollenkaan, että uskovat jättäisivät kirkkomme. Miksi he sen tekisivät? Uskotaanko jossakin ’paremmin’? Ehkä joku, joka kaipaa voimakkaampia hengellisen herätyksen tunteita voisi hakeutua vapaisiin suuntiin. Mutta niin kai on tapahtunut kautta aikain? Uskon toisaalta myös, että monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kristityt palaavat takaisin kirkon jäseniksi, kunhan he saattavat tuntea olonsa tervetulleiksi.
Nyt ajankohtaisen avioliittokäsityksen / kirkon ja Raamatun tunnustuksen ja tulkinnan suhteen kirkolliskokouksessa olisi tärkeää analysoida ja pohtia myös seuraavia kohtia :
1) -Kerrotaanko Raamatussa ihan oikeasti ja kirjaimellisesti yhtään mitään / ensimmäistäkään lausetta nykykäsityksen mukaisesta heteroseksuaalisuudesta tai homoseksuaalisuudesta ?. Onko Raamatussa oikeasti nykytermien ”heteroseksuaalisuutta” tai ”homoseksuaalisuutta” nyt kun ihmisen seksuaalisuus on paljon paremmin tutkittu ja ymmärretty !.
-Mielestäni Raamatussa nykykäsityksen mukaista hetero/ homoseksuaalisuudesta ei kerrota kirjaimellisesti/ tulkittunakaan ainuttakaan sanaa, vaikka näin jopa jotkut piispatkin virheellisesti ja Raamatun sanan vastaisesti väittävät !. Tässä pitäisi ymmärtää että ihmisen seksuaali identiteettiin ja esim heteroseksuaalisuuden ”harjoittamiseen” kuuluu ihastumisen, seurustelun, kiintymyksen, yhteiselon, yhteisasumisen, rakkauden, päivittäisten yhteisten asioitten/ perheen hoitamisen lisäksi myös tuo itse ”seksi”, mutta missään tapauksessa eikä varmaankaan kukaan halua väittää että heteroparisuhteessa tai avioliitossa heteroseksuaalisuuden harjoittaminen (=heterosuhde) olisi vain jotain ”makaamista” !. -ja on hyvä ymmärtää että Ihmisen seksuaalisuus sijaitsee aivoissa !
-Sama pätee myös homoseksuaalisuuden ”harjoittamiseen”, ihan sama on tuo elämän kiertokulku ja samat tavat ja toiminnot !.
-Raamatusta löytyy esim tuohon miesten väliseen ihastumiseen ja naisen rakkautta ihanampaan rakkauteen Daavidin ja Joonatanin kertomus joka mielestäni erityisen hyvin kuvaa homoseksuaalisen ihastumisen/ rakastumisen puolta, joka on samalla tavalla kuin heteroillakin hyvin suuri osa tuota ihmisen seksuaalista elämäntapaa tai homoseksuaalisuuden harjoittamista (ja ei siis liity mitenkään mihinkään itse seksiin tms) !.
2) -Onko kirkon taholta oikein ja kohtuullista että jonkun ihmisen omakohtainen ja myötäsyntyinen ominaisuus, seksuaalisuus, (hetero/bi/homo/etc), joka käsittää mm. koko oman ihmiskäsityksen, seksuaali-identiteetin, murrosiäin ihastumiset, seurustelun, rakastumisen ja mahdollisen avo tai avioliiton, yhteisen parisuhteen, perheelämän ja vanhuuden yhteiselon etc. niin tämä ei joidenkin kristittyjen taholta ole hyväksyttyä tai tuomitaan joksikin ”kuoleman synniksi” ?.
-Tai onko oikein että koko tämä parisuhde, keskinäinen rakkaus tai avioliitto typistetään joidenkin konservatiivi kristittyjen raamatuntulkinnan mukaan vain pelkäksi ”makaamiseksi ” ?. Mielestäni tämä on väärä ja todella kohtuuton johtopäätös itse parisuhteesta !
3) Raamatun mukaan kaikki tekevät syntiä mutta onko synti samanarvoista kaikille ?. Onko homosynti jotenkin pahempaa kuin heterosynti ? Kuka tietää varmasti Jumalan mielipiteen ?
-Määrällisesti katsoen esim suomessa raamatun mukaista ”hetero”syntiä (joka ilmenee mm esiaviollisissa suhteissa, aviorikoksissa ja muussa huorinteossa, avoliitoissa tai vapaissa seksisuhteissa etc.), varmastikin yli miljoona ihmistä tekee koko ajan/ jatkuvasti näitä ”hetero” syntejä.
Silti kirkon kristillisen konservatiivisen yhteisön ja kristillisen median tarkkailussa on koko ajan vain nuo muutamat sadat sateenkaari parisuhteet tai perheet jotka ainoastaan tahtovat sitoutua, avioitua ja saada kirkollisen vihkimyksen ja pyynnön Jumalan siunauksesta omalle avioliitolleen !. Eikö voida pyytää Jumalan siunausta ja jättää koko asia hänen pohdittavaksi ?.
”-Määrällisesti katsoen esim suomessa raamatun mukaista ”hetero”syntiä (joka ilmenee mm esiaviollisissa suhteissa, aviorikoksissa ja muussa huorinteossa, avoliitoissa tai vapaissa seksisuhteissa etc.), varmastikin yli miljoona ihmistä tekee koko ajan/ jatkuvasti näitä ”hetero” syntejä.” MN
Tuo on aivan totta. Se, että esim- kirkossa ei niistä enää puhuta vaan vaikuttaa, että ne hyväksytään, on huolestuttavaa. Tulee vaikutelma, että ihmiset saavat ”elää kuin pellossa” ja vaihtaa paria aina kunkin hetkisten halujensa mukaan. Kuka/ketkä siitä kärsivät eniten? Lapset, jos keillä heitä on.
Mikko Niemi on asioiden ytimessä. Nuo ovat juuri aiheellisia kysymyksiä. Niihin on myös helppo vastata kuten Mikko Niemi minusta tekeekin. Ainakin niin, että kysymys sisältää jo vastauksen. Minuakin asiassa häiritsee eniten se, että joidenkin kristittyjen mielissä ja mielikuvissa homoseksuaalisuus sinällään on ”erityinen synti” ja että he ovat itse vapaita tästä turmeluksesta. Tässä on kaksi harhaa: Homoseksuaalisuus on ihmisen identiteetti eli sitä, mitä osa ihmisistä luotuina on. Toiseksi kukaan ei ole ”vapaa tumeluksesta” vaan olemme kaikki sen alaisia, yhtälailla ja yhtä paljon!
Mikko Niemi kirjoitti: ”Eikö voida pyytää Jumalan siunausta ja jättää koko asia hänen pohdittavaksi ?”
Tällä periaatteella voidaan kaikelle pyytää siunausta. Minusta tämä kertoo periaatteesta jonka mukaan emme voi tietää Jumalan tahtoa tässä asiassa. Mutta kun tiedämme sen, 1 Moos 2:24″ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” Näin myös Jeesus sanoi. Toki voi sanoa että Jumala ja/tai Jeesus eivät tienneet homoseksuaalisuudesta sitä, mitä me tiedämme.
Toisekseen on ihna totta että homous tai heterous ei kerro mitään ihmisen syntisyydestä, tai kertoo ihan yhtä paljon. Ne ovat teologisesti tyhjiä termejä. Se, mistä Raamattu puhuu, on se että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen suhde on jotakin mitä Jumala ei tahdo. Kyse ei ole kirkon)instituutiona) tai yksittäisen ihmisen esittämästä tuomiosta tai määrittelystä. Kyse on annetusta asiasta joka on jollakin tapaa moraalin ulkopuolella.
Markku Virta: ” Minusta tämä kertoo periaatteesta jonka mukaan emme voi tietää Jumalan tahtoa tässä asiassa”.
-Olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta uskon että Jumala on oikeudenmukainen tässäkin asiassa !
-Minunkin isä on jättänyt oman isänsä ja äitinsä ja liittynyt vaimoonsa ja ovat tulleet yhdeksi lihaksi ja äitini on synnyttänyt minut, en nää tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa siihen nähden että miksei myös samaa sukupuolta olevia pareja voisi vihkiä !. Sehän olisi vain positiivinen extra lisäys tuohon perinteiseen miehen ja naisen avioliittoon !.
-Toki voit sanoa Jumalasta ja/tai Jeesuksesta sitä tai tätä jos olet tietävinäsi, mutta tietääkö oikeasti kukaan , raamatussa ei ainakaan puhuta sanallakaan nykytiedon mukaisista homo tai heteroseksuaalisista suhteista ?
”Se, mistä Raamattu puhuu, on se että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen suhde on jotakin mitä Jumala ei tahdo.” Sanooko Raamattu tällaisesta suhteesta mitään? Vanha testamentti kuvaa homoseksuaalisuutta väkivaltaisena häpäisemisemisenä ja Uusi testamentti aistillisena huvitteluna. Mistään parisuhteista ei ole kysymys. Daavidin ja Joonatanin lämpimästä ja elämänikäisestä suhteesta ei kerrota, miten seksuaalinen se oli. Naisen rakkautta paremmaksi se kuitenkin mainitaan.
Virta: ”Tällä periaatteella voidaan kaikelle pyytää siunausta.”
Niinpä, miksei voitaisi. Ainahan pyytää voi vaikkei saisikaan. Eihän se pyytäminen mitään maksa. Eiköhän se ole se teidän Jumalanne joka asiasta päättää, eikä Markku Virta.
Mistä sitä tietää, jospa Jumala olisi vaikka muuttanut kantaansa homoparien vihkimisestä/siunaamisesta uusimman seksuaalitutkimuksen tuotua lisää tiedon valoa homoseksuaalisuudesta ja sen synnynnäisyydestä. Onhan se Jumalan kanta muuttunut tässä asiassa jo useiden muiden länsimaisten kristillisten kirkkojen kohdalla – miksipä ei sitten täällä meidän suloisessa Suomessammekin.
Mikko Niemi:
”-Minunkin isä on jättänyt oman isänsä ja äitinsä ja liittynyt vaimoonsa ja ovat tulleet yhdeksi lihaksi ja äitini on synnyttänyt minut, en nää tässä mitään ristiriitaa tai ongelmaa siihen nähden että miksei myös samaa sukupuolta olevia pareja voisi vihkiä !. Sehän olisi vain positiivinen extra lisäys tuohon perinteiseen miehen ja naisen avioliittoon !.”
Tuosta lähtökohdasta on hyvä pohtia myös samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Siis säilyttäen optimi-ihanne. että lapset syntyisivät rakkaudellisessa ja sitoutuneessa heteroparisuhteessa, tunnustaen samalla ettei elämä saikissa suhteissa suju ptimin mukaan. Lähtökohtaisesti lapsi ei siis ole tuote, joka ostetaan alkiona taikka sukusoluina kaupan hyllyltä. Tämä ei siis poissulje sitä, etteivätkö myös samaa sukupuolta olevat sosiaaliset vanhemmat voisi olla rakastavia ja vastuullisia vanhempia.
Kiitos, Markku, että avaat ajattelusi perusteita. Olisin kiinnostunut erityisesti tästä ajatuksesta: ”Kyse on annetusta asiasta, joka on jollakin tapaa moraalin ulkopuolella.” Voisitko valottaa sitä?
Vesa Hirvonen
”1 Moos 2:24″ Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
Miksi paavi ja katoliset papit rikkovat jatkuvasti käskyä?
Samaa pohditaan luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kannattaa tutustua 🙂