Tapauskertomus
Homoparivyörytyksen suvantovaiheessa on hyvä katsahtaa viime ajan ja vähän vanhempiinkin tapahtumiin.
Ilta-Sanomat otsikoi 9.9.2016: ”Katariina Souri ja Eliya Zweygberg rekisteröivät parisuhteensa – herkkä suukko kirkon portailla.”
Tekstissä kerrotaan kuinka pari kävi ensin maistraatissa, jonka jälkeen kirkkoherra Teemu Laajasalo ”siunasi (kursiivi tämän kirjoittajan) parin noin seitsemänkymmenen lähiystävän ja perheenjäsenen edessä Vanhassa kirkossa”. Tämän jälkeen kuvataan tilaisuuden musiikkiohjelmaa ja kerrotaan Laajasalon puhuneen rakkaudesta ja kehottaneen kuulijoita iloon ja kiitollisuuteen siitä, että pari oli löytänyt toisensa.
Oma ensireaktio juttuun oli: Teemu Laajasalo on siis mennyt siunaamaan homoparin piispojen ohjeista välittämättä! Onko hän siis tullut ulos teologisesta kaapistaan tarkkaan harkitusti avioliittolakipolemiikin kuumimpaan aikaan?
Tapauksen jälkeisessä Facebook-keskustelussa Laajasalo selittää, että hän ei kommentoi ko. yksittäistapausta, mutta että katsoo vastaavissa tapauksissa toimineensa piispojen rukousohjeen mukaisesti. (Lainaus muistinvarainen)
Itse en kykene pitämään mediapersoona Laajasaloa niin taitamattomana, että hän ei olisi osannut arvioida tapauksen seurauksia julkisuudessa. Toisaalta en haluaisi uskoa, että hän tieten tahtoen olisi ollut järjestämässä provokaatiota. Positiivisena selityksenä päädyn olettamaan, että monitoimisella kirkkoherralla on vain liikaa tekemistä pitääkseen kaikki ’pelimerkit’ järjestyksessä.
Olivatpa Laajasalon motiivit mitkä tahansa, selityksissään hän siivilöi hyttysen mutta käytännössä nieli kamelin. Vetoaminen piispojen ohjeisiin on näpertelyä sen mediaefektin ja mielikuvien rinnalla, jonka tapahtuma sai aikaan.
Tapaus osoittaa, mitä voi sattua, kun toimintaperiaatteet ja -ohjeet ovat tulkinnanvaraisia. Piispojen Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta (9.2.2011) oli itsessään surkea kompromissi, jonka satoa tässä keräämme.
Joidenkin pappien mielestä ohje puolustaa Ilta-Sanomissa kuvatun kaltaista toimintaa, vaikka ohjeessa nimenomaan sanotaan, että ”tällaisessa rukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”. Vielä erikseen ohjeessa korostetaan sitä, että ”kirkon työntekijän tulee antaa rukouksesta tilanteen luonteen mukainen kuva”.
Kirkkoherra Teemu Laajasalon toiminta ei rukoustilanteessa ole tuottanut ”tilanteen luonteen mukaista kuvaa”. Jos taas Ilta-Sanomien kuvaus on oikea, parisuhderukousta ei ole toimitettu piispojen ohjeen mukaisesti. Silmien ummistaminen tosiasioilta on pahimman asteen farisealaisuutta.
Piispojen uudempi kompromissi ”Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta” (31.8.2016), on jo myös tuottamassa ansaitsemaansa satoa. Oli arvattavissa, että esimerkiksi selonteon tulkinta siitä, että samaa sukupuolta olevia pareja seurakunnassa tulisi ”kohdella perheenä”, tulee tuottamaan ristiriitoja ja jakamaan seurakuntia. Tampereella seurakuntayhtymän sinkkutyö on alkanut järjestää deittipalvelua homoseksuaaleille. Tuomiorovasti Olli Hallikainen puolustaa käytäntöä piispojen selonteon ohjeella.
Martti puhuu asiaa, Sana tuli lihaksi ja jollain tasolla tulee edelleen. Onko Jumala olemassa? On varmasti.
Ihminen joka elää tänään ilman tuota tietoa tai jopa kieltää Jumalan olemassa olon, voi huomenna olla väkevin todistaja Jumalasta. Näin voimakkaita muutoksia ovat todistaneet lukuisat kanssa ihmiset aikojen saatossa. Usko ei ole joka miehen, mutta kaikki kehoitetaan ottamaan vastaan Jumalan Pojan Sanat. Seurakunta on Kristuksen ruumis, joka on näkyvä osa ja elämämme on kuitenkin kätkettynä Kristukseen, joka istuu Jumalan oikealla puolella.
”Tarkoitan tätä: Jos pariskunta kirkon pääoven luona seisoo ja vilkuttaa juhlivalle väelle ja jos vielä samaan kuvaan saadaan (joskus, tässähän yksittäistapauksessa näin ei ollut, mutta varmasti sellaisiakin kuvia on) albaan ja stolaan pukeutunut pappi, niin mistä kukaan voi tietää, että ei suinkaan tässä vihitty tai siunattu, vaan rukoiltiin heidän kanssaan. Ja minusta tätä juuri bloggaaja tarkoitti.” Tämä oli minustakin Pekka Kivirannan tavoin oleellinen bloggaajan pointti. Tämän tiedostaminen on julkisuuden hallintaa, jossa lajissa olen pitänyt ja pidän Teemua hyvänä. Eli mitä voimme näin ollen päätellä Zweygberg -casesta ja Teemun osuudesta siinä?
Käsitteiden hämärtäminen tai jopa uudelleenmuokkaus on yksioikoisesti väärin. Avioliitto on se mikä se on. Jos halutaan mennä kaksi tai kolmin, samaa tai eri sukupuolta olevien kanssa yhteen, sille liitolle pitäisi keksiä uusi nimi Maailmaan mahtuu käsitteitä. Ja voi vaikka antaa heidän periä ja purkaa sopimuksensa yhteisestä elämästä saman kaltaisesti, kuin avioparienkin. Silti kirkon opin ja uskon näkökulmasta avioliitto on yhden miehen ja naisen liitto. Enemmistöpäätöksiä voidaan tehdä toisin – mutta se ei poista vastuutamme siitä, että silloin toimitaan Kirjoitusten ja klassisen kristinuskon, uskovien ikiaikaisen ymmärryksen, ilmoituksen vastaisesti. Ja siinä ymmärryksessä myös pois menneet kristityt ovat samalla viivalla meidän elossa olevien kanssa. Mutta tämäkin on uskon asia. Niin se on.
Niin, eikös Raamatussakin sanota, että lopunaikoina ”he muuttavat ajat ja lain”?
”Uskovien ikiaikaisen ymmärryksen…” Onko tuollaista ymmärrystä avioliitosta olemassakaan? Pelkästään ’ikiaikainen’ on harhaanjohtava ilmaus. Miten pitkä tuo ikiaika on? Onko edes niin vanha kuin miesmuisti? Eiköhän avioliitto ole ennen vanhaan (?) ollut kahden suvun liitto, jossa on sovittu yden pojan ja yhden tyttären kohtalosta.
Se, että avioliitto olisi solmittu sukujen toiveiden mukaisesti, ei muuta miksikään sitä, että avioliitto oli yhden miehen ja yhden naisen keskenään solmima liitto. Meneillään oleva erimielisyys avioliittoon liittyen koskeen nimenomaan sitä, että aviopuolisoiden tulee olla keskenään eri sukupuolta, niin että avioliitto täyttää sille Jumalan jo aikojen alussa määritellyt ”kriteerit”.
On merkillistä, että Jumalan jo Raamatun alussa säätämää ja Jeesuksen myöhemmin vahvistamaa avioliittomallia, yksi mies ja yksi nainen, yritetään vesittää milloin milläkin mielipiteellä.
Salme: ”On merkillistä, että Jumalan jo Raamatun alussa säätämää ja Jeesuksen myöhemmin vahvistamaa avioliittomallia, yksi mies ja yksi nainen, yritetään vesittää milloin milläkin mielipiteellä.”
Ei avioliittoa minkään sorttinen jumala ole keksinyt tai säätänyt. Avioliitto on varsin myöhään syntynyt instituutio – kahden perheen taloudellinen sopimus, jossa ei kiintymykselle tai rakkaudelle annettu kovinkaan merkittävää roolia.
Sillä, että ihminen muiden eläinten lailla kykenee lisääntymään vain uroksen ja naaraan yhdynnän seurauksena, ei ole varsinaisesti avioliiton kanssa mitään tekemistä. Ei lisääntymiseen avioliittoa tarvita, eikä avioliittoon lisääntymistä.
Salme: ” että lopunaikoina “he muuttavat ajat ja lain”?
Jaahas, taas eletään ”lopun aikoja”. Eihän niitä ole elettykään kuin viimeiset pari tuhatta vuotta.
”Se, että avioliitto olisi solmittu sukujen toiveiden mukaisesti, ei muuta miksikään sitä, että avioliitto oli yhden miehen ja yhden naisen keskenään solmima liitto.” Ruutin kirja kertoo toista tarinaa. ”Silloin Boas sanoi vanhimmille ja koko muulle väelle: ’Te olette tänään sen todistajina, että minä lunastan Noomilta kaiken Elimelekille, Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen omaisuuden. Lisäksi otan omakseni moabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, jotta vainajan nimi säilyisi hänen perintömaallaan eikä katoaisi hänen sukukunnastaan ja kotikaupungistaan. Te olette tänään sen todistajina.’ Kaikki läsnäolijat ja vanhimmat sanoivat: ’Me todistamme! Suokoon Herra, että sinun tuleva vaimosi olisi kuin Raakel ja Lea, joista Israelin kansa sai alkunsa. Menesty Efratassa, kasvakoon maineesi Betlehemissä! Ja antakoon Herra sinulle tämän naisen kautta niin paljon jälkeläisiä kuin hän antoi Peresille, jonka Tamar synnytti Juudalle.'” Ruutin avioliittoon kuului myös sopimus uudesta miehestä ensimmäisen kuoltua.
Kyllä, nimenomaan miehestä, ei naisesta.
Aina, ennen viimeisiä vuosikymmeniä, avioliiton ovat solmineet keskenään mies ja nainen.
Niin, mutta liitto ei ollut yhden miehen ja yhden naisen keskenään solmima. Meidän ymmärryksemme avioliitosta ei siis ole niin ’ikiaikainen’ kuin luulemme. Hyvä niin. ”Jos samalla perintötilalla asuvista veljeksistä toinen kuolee eikä hänellä ole poikaa, hänen leskensä ei saa mennä vaimoksi kenellekään sukuun kuulumattomalle. Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan.”
Naisella oli vain yksi mies kerrallaan. Naisleskeä ei naitettu kuolleen miehensä sisarelle.
En nyt viittaa niinkään saman sukupuolen liittoihin vaan muihin muutoksiin avioliittokäsityksessä. Suomessa ei varmaan ketään enää naiteta, puhumattakaan siitä, että naimakauppaan liittyisi vaimon ’perimysjärjestys’ miesten kuolemantapausten varalta. Asia on aiemmin ollut kuitenkin toinen. Siksi on virhe puhua ’uskovien ikiaikaisesta käsityksestä’.
Näissä keskusteluissa on kyse nimenomaan kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoon vihkimisestä. Keskustelu voidaan viedä sivuraiteille ottamalla esiin kaikenlaisia muita asioita. Onneksi orjuus, romanit, jne. ei ole enää viime aikoina putkahtaneet kommenteissa niin usein kuin aiemmin viemään keskustelua sivuraiteille itse käsiteltävästä aiheesta.
Raamatussa tunnetaan vain miehen ja naisen avio (Yhteen liittyminen) kaikki muu on haureutta Raamatun oman ilmoituksen mukaan. Homoseksualismia on ollut aina, mutta sitä ei ole kutsuttu avioksi, vaan haureudeksi.
Kyse onkin tässä kaikessa siitä, miten me nykyisin haureuden ymmärrämme. Onko Jumalan Sanalla enää merkitystä? Tämä on se kysymys, mihin Kirkon tulisi ottaa kantaa, mutta se tuntuu olevan nyt ylitsepääsemättön kysymys. (Vaikka sen ei pitäisi olla)
”Homoseksualismia on ollut aina, mutta sitä ei ole kutsuttu avioksi, vaan haureudeksi.” Onko homoseksuaalisuus ihmisen ominaisuutena tunnistettu Raamatun kirjoittamisen aikoina? Ymmärtääkseni ei ainakaan tunnustettu sellaiseksi. Niinpä sitä ei ole kutsuttu miksikään. Raamatussa kerrotaan luonnottomuuteen pakottamisesta tai sellaiseen hairahtumisesta. Niiden nimityksesksi haureus sopii edelleen.