Tapauskertomus
Homoparivyörytyksen suvantovaiheessa on hyvä katsahtaa viime ajan ja vähän vanhempiinkin tapahtumiin.
Ilta-Sanomat otsikoi 9.9.2016: ”Katariina Souri ja Eliya Zweygberg rekisteröivät parisuhteensa – herkkä suukko kirkon portailla.”
Tekstissä kerrotaan kuinka pari kävi ensin maistraatissa, jonka jälkeen kirkkoherra Teemu Laajasalo ”siunasi (kursiivi tämän kirjoittajan) parin noin seitsemänkymmenen lähiystävän ja perheenjäsenen edessä Vanhassa kirkossa”. Tämän jälkeen kuvataan tilaisuuden musiikkiohjelmaa ja kerrotaan Laajasalon puhuneen rakkaudesta ja kehottaneen kuulijoita iloon ja kiitollisuuteen siitä, että pari oli löytänyt toisensa.
Oma ensireaktio juttuun oli: Teemu Laajasalo on siis mennyt siunaamaan homoparin piispojen ohjeista välittämättä! Onko hän siis tullut ulos teologisesta kaapistaan tarkkaan harkitusti avioliittolakipolemiikin kuumimpaan aikaan?
Tapauksen jälkeisessä Facebook-keskustelussa Laajasalo selittää, että hän ei kommentoi ko. yksittäistapausta, mutta että katsoo vastaavissa tapauksissa toimineensa piispojen rukousohjeen mukaisesti. (Lainaus muistinvarainen)
Itse en kykene pitämään mediapersoona Laajasaloa niin taitamattomana, että hän ei olisi osannut arvioida tapauksen seurauksia julkisuudessa. Toisaalta en haluaisi uskoa, että hän tieten tahtoen olisi ollut järjestämässä provokaatiota. Positiivisena selityksenä päädyn olettamaan, että monitoimisella kirkkoherralla on vain liikaa tekemistä pitääkseen kaikki ’pelimerkit’ järjestyksessä.
Olivatpa Laajasalon motiivit mitkä tahansa, selityksissään hän siivilöi hyttysen mutta käytännössä nieli kamelin. Vetoaminen piispojen ohjeisiin on näpertelyä sen mediaefektin ja mielikuvien rinnalla, jonka tapahtuma sai aikaan.
Tapaus osoittaa, mitä voi sattua, kun toimintaperiaatteet ja -ohjeet ovat tulkinnanvaraisia. Piispojen Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta (9.2.2011) oli itsessään surkea kompromissi, jonka satoa tässä keräämme.
Joidenkin pappien mielestä ohje puolustaa Ilta-Sanomissa kuvatun kaltaista toimintaa, vaikka ohjeessa nimenomaan sanotaan, että ”tällaisessa rukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta”. Vielä erikseen ohjeessa korostetaan sitä, että ”kirkon työntekijän tulee antaa rukouksesta tilanteen luonteen mukainen kuva”.
Kirkkoherra Teemu Laajasalon toiminta ei rukoustilanteessa ole tuottanut ”tilanteen luonteen mukaista kuvaa”. Jos taas Ilta-Sanomien kuvaus on oikea, parisuhderukousta ei ole toimitettu piispojen ohjeen mukaisesti. Silmien ummistaminen tosiasioilta on pahimman asteen farisealaisuutta.
Piispojen uudempi kompromissi ”Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta” (31.8.2016), on jo myös tuottamassa ansaitsemaansa satoa. Oli arvattavissa, että esimerkiksi selonteon tulkinta siitä, että samaa sukupuolta olevia pareja seurakunnassa tulisi ”kohdella perheenä”, tulee tuottamaan ristiriitoja ja jakamaan seurakuntia. Tampereella seurakuntayhtymän sinkkutyö on alkanut järjestää deittipalvelua homoseksuaaleille. Tuomiorovasti Olli Hallikainen puolustaa käytäntöä piispojen selonteon ohjeella.
”, missä kirkko tuntee Jumalan ja maailma ei ”.
Kirkko todella tuntee omat jumalansa. Suomessakin ehkä tällä hetkellä ihmisistä noin 20 prosenttia, joka supistunee noin 5-10 prosenttiin. Maailma, kristillinen, tuntee Jeesuksen vahvistaman Jumalan lähimmäisen rakkauksineen.
Kirkko on yhtä kuin jäsenensä (=maailma). Kirkko siis tuntee solidaarisuutta itsensä kanssa.
Kirkkolaitos uskoo mihin se uskoo pappiensa kautta Tämän uskon sisältö on se, mihin papit haluavat uskoa.. Meidänkin perinteessämme kirkon merkitys on vielä niin vahva, että kun lapset aloittavat koulun, Heidät viedään ensimmäisenä kirkkoon. Jos emme olisi niin väsyneitä hoksaamaan, niin tämmönen kauhistuttaisi. Kirkon vahva solidaarisuus maailmaa kohtaan tarkoittaa pyrkimystä konservoida Sen valta ja puitteet ajasta aikaan. Samalla ylläpidetään Jumalanpalveluskeskusajatusta vaikka menettely ei perustu tämän päivän tosiasioihin vaan on Papiston vallan ilmenemismuoto. Jeesuksen opetuksen seuraaminen ja hengellinen tiennäyttö on enempi opetuksen, sielun hoito-opetuksen, antamista kuin opettamista Ihmisiä ymmärtämään veriuhriaterian tärkeyttä. Uskontomme perustasta löytyy myös uudelleen huomattavaa. Hebrealaisen tekstin mukaan Israelin kansa tuhottiin sen omien eikä muitten kansojen vääryyksien takia. Samoten ajatus siitä, että Israelin kansa sovittaisi koko maailman synnit, oli mahdoton ennen Kristuksen aikakautta. E.Dujardin, The Source of the Christian Tradition, Lontoo 1911. Jos seurakuntalaisille avattaisiin keskustelua siitä , millaista teologista vääntöä teologit ovat keskenään käyneet pohtiessaan sitä, miten Kristuksen kärsimys ja kuolema voivat olla vanhurskauttamisen väline, voi hyvinkin olla, että jokunen seurakuntalainen päättäisi vastedes jättää moisen kerhon omaan rauhaan. Kirkon missiosta on varmasti hyvä puhua ja väitös varmastikin vahvistaa kirkon uskoa omaan uskoonsa ja sen sisältöön.
En tunne tapausta Vanhassa kirkossa lähemmin.
Blogistikollega rakentanee arvionsa pitkälti Ilta-Sanomien käyttämän verbin siunata-varaan.
Itse olen moneen kertaan kokenut, että vääntää toimittajalle miten moneen kertaan tahansa rautalankamallin oikeista termeistä, ne eivät mene perille. Perustoimittaja ei ymmärrä kirkossa niin tärkeää eroa verbien rukoilla ja siunata välillä.
Marja-Sisko Aalto :”tse olen moneen kertaan kokenut, että vääntää toimittajalle miten moneen kertaan tahansa rautalankamallin oikeista termeistä, ne eivät mene perille.”
Et kyllä ole ainoa noin kokenut. Ihmisten ostamille lööppejä, skuuppeja ja vain viihtymistä tuottavalle medialle ei ole olemassa muuta ”rautalankaa”, kuin taloudellisen voiton maksimointi.
Saiskos nyt virallisen tulkinnan kummastakin tapahtumasta niin, että ero selkiää?
Lauri Lahtinen :”Saiskos nyt virallisen tulkinnan kummastakin tapahtumasta niin, että ero selkiää?”
Mielestäni evl.kirkon virallinen tulkinta on piispojen tekemässä lausunnossa.
Minusta Marja-Sisko Aalto kirjoitti hyvin kommentissaan, mistä on kyse. Siten blogin kirjoittaja erehtyi kirjoittamaan asiasta uutisen perusteella eikä sen perusteella, miten asiassa on toimittu. Toisaalta voi aiheellisesti kysyä tuon IS:n jutun ja toimittajan tekstin ja muiden vastaavien pohjalta, mitä ihmiset kirkolta ja esim. sen toimituksilta odottovat. Eikö juuri siunausta tai siunaamista. Ja siihen päälle tämä kirkollinen kummallisuus:Tilaisuudessa/rukoushetkessä lausutaan Herran siunaus, mutta kyse ei ole ”siunauksesta” tai ”siunaamisesta” (tai ihmiset siunataan mutta ei liittoa/parisuhdetta).
Jompi kumpi lehti kirjoitti otsikossa että he menivät naimisiin. Osoittaa huolestuttavaa yleissivistyksen puutetta.
http://www.iltalehti.fi/viihde/2016063021823180_vi.shtml
Tuossa uutisessa puhutaan otsikossa naimisesta, myöhemmin avioitumisesta, häistä ja kirkossa toimitettavasta rukoushetkestä. Käsitteet ihan sekaisin.
Pitää sitten vain muistaa kumpaa saa tehdä siounata vai rukoilla? Jos rukoillaan niin kai silloin ei käy Herran siunaus?
Tarkistin tuon tilanteen Laajasalolta. Toimittaja Rita Tainola käytti tahallaan siunata-verbiä, vaikka toimitus hoitui aivan piispojen ohjeitten mukaisesti rukoushetkenä (kanssa ja puolesta).
Provokaationa minäkin pidin tilannetta IS:n jutun perusteella. Juorutoimittaja teki karhunpalveluksen.
Toimittajan vanha ohje on: tarkista, tarkista ja tarkista. Se ei tietysti koske blogisteja, jotka voivat kirjoittaa mitä vain ja spekuloida sen pohjalta.
Toisaalta, moni juttu on mennyt pilalle, kun on lähdetty faktoja tarkistamaan. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että Juhani Räsäsellä olisi nyt anteeksipyynnön paikka perättömän tiedon levittämisestä.
Siitä vaan sitten juttua JSN:n suuntaan.
Minun mielestäni Rita Tainolan tulisi pyytää anteeksi sitä, että hän kirjoitti ”siunasi” ja siten antoi väärän kuvan asiasta, ja näin Laajasalon päälle lankesi asiaton varjo. Blogisti käsittelee asiaa ISn uutisen pohjalta.
Lukijan on mahdotonta tietää, miten asia oli, kun molemmat iltapäivälehdet kirjoittavat tapahtumasta sekavasti sekoittaen termit tahallaan tai tietämättömyyttään.
Konservatiivit ja liberaalit olikin aika hankala rajanveto oikeiden teologien välillä. Nyt syntyy ihan itsestään uusi ja entistä paljon varmempi erottelu. Homo myönteiset ja -kielteiset. Vastapuolen porukkaa ei missään tilanteessa enää tarvitse ottaa vakavasti. Rajalinja on selkeä ja tarkka. Sehän perustuu teologien omaan käytökseen ja kannan ilmaisuun. Samatien voidaan ratkaista sekin, ketä voidaan pitää oikeina kristittyinä.
Pekka: ”Samatien voidaan ratkaista sekin, ketä voidaan pitää oikeina kristittyinä.”
Ainahan sen ovat ihmiset keskuudessaan ratkaisseet – äänestämällä. Ei siinä minkään sorttisilla henkiolennoilla mitään sanomista ole ollut tähänkään saakka – ainakaan pariin tuhanteen vuoteen.
”Samatien voidaan ratkaista sekin, ketä voidaan pitää oikeina kristittyinä.”
Tämä lienee niitä harvoja asioita joissa ei ole epäselvyyttä: kristittyjä ovat kaikki kastetut. ”Kastetoimituksessa kristitty saa uuden elämän, ja hänet liitetään Kristukseen uskovien joukkoon. ” ( http://hos.fi/fi/toimitukset/kaste-ja-voitelu )
Khra Teemu Laajasalo on joutunut iltapäivälehtien osaamattomien ja provosoivien toimittajien uhriksi.
Teemu on järkimies. Hän ei lähde tekemään sellaista, mitä ei voisi perustella kirkon kantana.
No tuo kommenttini oli vain sarkasmia koko kirkon kentästä. Oikeasti olen koko asiasta tosi surullinen. Piti vain jotenkin purkaa suruani. Sydän itkee tätä kirkkomme tilaa.
Sydän itkee, että ihmisiä siunataan tai että heidän puolestaan rukoillaan? Aika erikoinen kommentti.