Kirkolliskokouksessa käsiteltiin viime viikolla aloitetta kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta eli samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kolmena päivänä yli 70 puheenvuorossa ja runsaat repliikit päälle. Kirkolliskokous heitti haasteen piispainkokoukselle, jonka tulee selvittää vaihtoehtoja erimielisyyksien ratkaisemiseksi.
Alusta lähtien oli selvää, että perustevaliokunnan esityksestä tullaan äänestämään. Valiokunta esitti, että 1) aloite jätetään raukeamaan ja 2) piispojen tulee valmistella kunnioittavan keskustelun käymistä eri mieltä olevien kesken.
Piispa Björn Vikström teki vastaehdotuksen tuohon ensimmäiseen ponteen (1), että aloitetta ei hylätä, vaan siihen sisältyvän asian käsittelyä jatketaan piispainkokouksessa, joka voi niin päättäessään tuoda sen uudelleen kirkolliskokouksen täysistuntoon.
Keskiviikkona ja torstaina keskustelu kulki tuttuja polkuja, oltiin puolesta ja vastaan. Perjantaina aamupäivällä siirryttiin tämän kertaisen keskustelun finaaliin, kun pappisedustaja Arto Antturi teki uuden avauksen.
Antturi sanoi nyt olevan tärkeintä päästä eteenpäin. Hän kannatti ensimmäisen ponnen (1) hyväksymistä valiokunnan esittämässä muodossa ja ehdotti toiseen ponteen (2) lisäystä, jossa pyydetään piispainkokousta selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Se oli melkein sama kuin Vikströmin esitys, mutta Antturin esityksessä aloite jätettiin raukeamaan, Vikströmin esityksessä aloitteen sisältämän asian valmistelua olisi jatkettu. Melkoista semantiikkaa, mutta joillekin se tuntui olevan kynnyskysymys.
Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain valiokunnan esitys aloitteen hylkäämisestä ja Vikströmin esitys valmistelun jatkamisesta piispainkokouksessa. Valiokunnan esitys voitti ääniin 59 – 46.
Toisessa äänestyksessä otettiin kantaa valiokunnan ja Antturin esityksen kesken. Antturin esitys voitti äänin 73 – 32.
Minusta kirkolliskokouksessa nyt käyty keskustelu ja äänestystulokset, sekä muutoin tietoon tulleet papiston ja kirkon jäsenten käsitykset osoittavat, että kirkossa ollaan vähintään puoliksi kahta mieltä asiasta. Puolet kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä ja puolet vastustaa. Kannattajien määrä on kasvussa.
Se myönnettiin Turussakin, että kenenkään etu ei ole nykyisen kaksijakoisen tilan jatkuminen. Molempia kantoja perustellaan Raamatulla ja ollaan vakavalla mielellä.
Pallo on nyt piispoilla. Piispat korostavat mielellään ykseyden vaalimisen kuuluvan virkansa keskeisiin tehtäviin. Nyt sitä ykseyttä tulee oikeasti vaalia. Ykseydestä huolehtiminen ei voi tarkoittaa vain muutosten ja uudistusten vastustamista tai jarruttamista.
Ykseyttä ei ole, jos kirkosta toisen puolen ääntä ei kuulla.
Jouni, siiinä toivossa ja siihen uskoen.