Mikä on ratkaisu, kun huomaa, että omassa kirkossa tai herätysliikkeessä eivät kaikki asiat ole kohdallaan ja suorastaan mädännäisyys ja kaikenlainen eksymys valtaa alaa? Eroanko kirkosta tai jostakin yhteisöstä tai paikallisseurakunnasta? Näin ei päästä Baabelista irti!
Jos eroaja ei ole sisäisesti sanoutunut irti Baabelin synneistä, ne seuraavat mukana. Kirkkoihin kuulumattomien joukko, kuten monissa piireissä tästä toitotetaan, ei vielä takaa eroa Baabelista. On vain syntynyt uusi, joko nimetön tai nimellinen Baabelin tytär entisten lisäksi. Puhutaan myös ns. hengellisestä sionismista uskovien vapautusliikkeenä ratkaisuna Baabelista irtautumiseen. Tähän on sanottava, että uskovia ei tee vapaaksi ero kirkkokunnista, vaan mielenmuutos (parannuksen teko) henkilökohtaisella tasolla sellaisista asioista, jotka ovat Baabelin syntejä. Johonkin kirkkokuntaan tai yhteisöön kuuluminen ei sitä ole, mutta näissä yhteisöissä tapahtuva Baabelin syntien usein äänetön hyväksyminen sitä sen sijaan on. Totta on, että jossain vaiheessa väistämätön seuraus todennäköisesti on ulostulo tavalla tai toisella näistä yhteisöistä, mutta ennen henkilökohtaista irtisanoutumista ja parannusta Raamatun vastaisista ja vääristä asioista on erosta enempi vahinkoa kuin hyötyä.
Todettakoon, että ulos Baabelista merkitsee yksinkertaisesti ns. uskonpuhdistusta, reformaatiota. Esimerkiksi luterilaisuuden historia osoittaa, että uskonpuhdistuksen tiellä ulkopuolelle ajaudutaan jossain vaiheessa, haluttiinpa eroa tai ei. Kun tänä päivänä luterilaiset pyrkivät takaisin, mistä ovat lähteneet, osoittaa se vain, että uskonpuhdistus, Baabelista, sekoituksesta lähtemisen prosessi on loppunut Lutherin iskulauseesta ecclesia semper reformanda est (kirkkoa on alati uudistettava) huolimatta. Täällä Suomessa helluntailaisuudessa on tapahtumassa sama asia ja esimerkiksi Vapaakirkossa ollaan jo vielä pitemmällä. Valitettavasti tämä on karvas totuus!
On siis ensisijaisen tärkeää, että jokainen kohdallaan sanoutuu sisäisesti ja tarvittaessa myös julkisesti irti kaikesta omassa elämässään tai yhteisössään olevista Raamatun vastaisista ja omaatuntoa loukkaavista opeista ja asioista. Tähän riittää jokaisen oma ymmärrys ja johdatus eikä siihen tarvita teologista tai muuta pätevyyttä. Parempi on tyhmyyttään erehtyäkin jossain asiassa, kuin jättää reagoimatta vääriin asioihin millään tavalla. Aikaa myöten kyllä tällainen ihminen joutuu ympäristönsä ja yhteisönsä hylkimäksi, hänet heitetään perusteettomasti ja syyttä muiden riitaisten, sopeutumattomien ja vääräoppisten jne. joukkoon. Tätä ei pidä pelätä, sillä Herra kyllä pitää huolen antaen aikanaan oikean todistuksen ja johdattaen meidät itse kunkin elävien vetten lähteille ja auttaa jopa tyhmänkin omista erehdyksistään ulos. Jumalan silmissä erehdykset ja arviointivirheetkin ovat kallisarvoisempia, jos ne on tehty vilpittömin mielin Sanaa totellen kuin jääräpäinen jurraaminen ja kiinnipitäminen oman mukavuutensa vuoksi asioissa, jotka kokee vääriksi. Tärkeintä on Jumalaa peläten ja rakkaudesta Häneen uskoa Hänen Poikaansa ja riippua Hänessä kiinni totellen Häntä. Jeesus on tie Isän luokse. Joka on tiellä, ei ole vielä perillä! Mutta joka pysyy tiellä, hän pääsee myös perille!
Monet ovat tänä aikana rakentamassa uutta seurakuntaa ja Siionia sen perustuksen varaan, että ovat eronneet kirkoista tai muista hengellisistä yhteisöistä. Tämä on pettävä perustus! Baabel on seurannut mukana, sillä meidän eroamisemme ja liittymisemme ei asiaa paranna, jos vielä olemme kiinni sen synneissä. Jos seuraat jotain ihmistä ja johtajaa, olkoon sitten kuka tahansa etkä peseydy puhtaaksi Golgatan veressä ja uskomalla Sanaan seuraten Jeesusta, olet edelleen vielä Baabelin synteihin osallinen ja hukut sen mukana. Jos sen sijaan vaikka yksin, seuraat Karitsaa, minne ikinä Hän menee, olet turvassa ja löydät Hänen laitumiltaan myös toisia, joiden kanssa on hyvä rakentaa Hengen yhteyttä.
Todettakoon siis asia vielä näinkin päin: Jokaisen on henkilökohtaisesti tehtävä parannus myös Baabelin synneistä. Sitähän ei toinen voi puolestasi tehdä. Tämän jälkeen sinut kyllä työnnetään ja pakotetaan tarvittaessa, jos et itse sitä ymmärrä tehdä “Simon Kyreneläisen seurassa” lähtemään ulos Karitsan askelissa Hänen ristinpuutaan kantaen.
Pilaantuneen rypäleen siunaus
Näin sanoo Herra: Niin kuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: “Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus”, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi (Jes:65:8).
Tämä Raamatun paikka auttaa meitä suhtautumaan oikein niihin kirkkoihin ja yhteisöihin ja yksityisiin kristittyihin, joiden parista olemme joutuneet Baabelin hengen vuoksi ottamaan etäisyyttä tai peräti irtautumaan. “Jos pilaantuvassa rypäleessä on vielä mehua, siinä on siunaus!” Tämä tarkoittaa sitä, että jos kirkkokunnassa tai yhteisössä tai yksityisissä kristityissä edes joillakin alueilla Jumalan sanaa pidetään kunniassa, niissä on siunaus ja siltä osin ne ovat ainakin toistaiseksi Jumalan suojeluksen merkin alla, kuin murhamies Kain aikoinaan.
Todettakoon tässä yhteydessä laajemminkin, että ei ainoastaan kristikunnan piirissä, vaan kaikissa kansoissa näyttää pätevän tämä jumalallinen sääntö. Otettakoon esimerkiksi miljardikansa Kiina ja eräät muutkin Kaukoidän kansat. Heidän keskuudessaan pakanuudesta huolimatta pidetään kunniassa neljäs käsky: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.”
Yhdenkin Jumalan käskyn pitäminen kunniassa näyttää pitävän suurenkin kansakunnan pystyssä. Kiina selvisi Maon ajan kauhuista ja on saanut ehkä tätä nykyä suurimman herätyksen osakseen, mitä maailmassa on. Islamia tunnustavat pitävät ensimmäisen käskyn yhdestä Jumalasta voimassa ja miehet sumeilematta yksissä joukoin tunnustautuvat punastelematta uskovaisiksi (muslim tarkoittaa uskovaista!) samalla kun suurin osa kristityn nimeä kantavista häpeävät tunnustaa Jeesusta.
Mainittakoon vielä esimerkiksi Jehovan todistajat, joita me muut kenties aiheellisesti karsastamme heidän Jeesus-tulkintansa ja jumalankuvaksi korotetun järjestönsä vuoksi. He tunnustautuvat yhteen Jumalaan ja vaativat puhdasta ja kunniallista elämää jäseniltään, ja toteuttavat sitä myös käytännössä, mikä on suuri kristillinen hyve. Kristillinen julistus ei ole pystynyt heitä kukistamaan, vaan he etenevät voimallisesti eteenpäin.
Kun voimme todeta, että kaikissa pakanauskonnoissakin on paljon hyvää ja heidän uskonnonharjoituksessaan löytyy ns. kristillisiäkin hyveitä vieläpä monta kertaa parempilaatuisina kuin kristittyjen keskuudessa, tämä ei tietenkään merkitse sitä, että he olisivat pelastuksen tiellä. Mutta Jumalan pitkämielisyyden merkin alla he vaeltavat odottaen kristittyjen parempaa todistusta Herrastaan pelastuakseen. Kristillinen todistus on kuitenkin voimatonta, koska tuhon omaksi vihitystä (= cheerem) eli Baabelin synneistä ei sanouduta irti.
Ihmisiä on kyllä varoitettava vakavasti, mutta heille ei saa mennä Baabelin hävitystuomiota langettamaan, sillä Jumalan pitkämielisyys vielä odottaa heidän kääntymistään. Jos rypäleessä on pilaantumisen merkkejä, voidaan siitä osa vielä käyttää, kunhan terävällä veitsellä leikataan pilaantunut osa pois. Jos emme itse kykene kristillisissä viitekehyksissämme tätä operaatiota tekemään, parasta on ottaa etäisyyttä, mutta samalla tarkkaan varoa, ettemme itse siirtyessämme ulkopuolelle leirin, rupea mädäntymään joltain muulta laidalta!
Tässä pätee se, mistä Raamattu varoittaa: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi samalla tuomiolla!” Niin kuin Herra on ollut sinulle armollinen ja avannut silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan, niin että olet osannut lähteä liikkeelle, aivan samoin vielä moni muukin tulee aikaa myöten tekemään. Tällä hetkellä on valitettavasti vielä suurin osa Herran omaa kansaa, aitoa rypäleen käymätöntä ja pilaantumatonta mehua, mädännäisyyden keskellä, minkä Herra aivan varmasti tulee tavalla tai toisella puristamaan erilleen. Olkaamme siis varovaisia arvioinneissamme!
Tässä onkin Jumalan kansalla suuri vaikeus. Kuinka noudattaa oikeaa suvaitsevaisuutta ja samalla erottautua ja puhdistautua Baabelin hengestä.
Väärä suvaitsevaisuus merkitsee vaikenemista ja hiljaista hyväksymistä, kuten kaunista kirkkouskollisuutta kuvaava sanonta kuuluu: “Pysytään kirkossa niin kauan kuin siellä rukoillaan Isä meidän -rukous!” Vastuu työnnetään näin yhteisön harteille.
Jumala edellyttää kuitenkin jokaiselta omaa henkilökohtaista parannuksentekoa. Kirkko tai seurakunta ei voi sitä puolestasi tehdä. Hyväksyessäsi olet osallinen muiden mukana Baabelin synteihin ja tuhoudut. Herra itse kostaa Baabelille sen rikokset (Jer 51:6, 45)!
Toisaalta on vaara, mihin monet leirien ulkopuolelle siirtyneet ovat ajautuneet. Uudesta asemastaan käsin ei tyydytäkään arvostelemaan ja varoittamaan asiallisesti oikeassa hengessä, vaan röykytetään kirkkoja ja seurakuntia lihan käsivarsin lopullisen tuomion hengessä unohtaen, että siellä on siunausta eli Herran omia, jotka voivat vielä pelastua.
Lopullinen tuomio tarkoittaa, että sanomme katolisen tai jonkun muun kirkon olevan nyt jo Baabel. Vaikka siellä mädännäisyys olisi kuinka pitkällä tahansa, näin ei silti välttämättä vielä tarvitse olla. Tämän viimekäden arvioinnin ja tuomion Jumala on pidättänyt itsellään.
Kolmas tie onkin ainoa tie. Oikeaa, armahtavaa suvaitsevaisuutta meidän tulee osoittaa lähimmäisiämme kohtaan, olivat ne millaisia ja keitä tahansa. Tämä ei merkitse heidän syntiensä hyväksymistä. Meidän Ylipäällikkömme on itse antanut tämän käskyn, sanoessaan: “Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”.
Rakkauden käsky sinänsä ei ollut uusi, mutta se esimerkillinen tapa, mitä Jeesus oli juuri edellä osoittanut pestessään myöskin Juudaksen jalat, oli uusi. Se merkitsee sitä, että meidän tehtävämme ei ole eikä saa olla, että rupeamme diskriminoimaan kaikki petturit, harhaoppiset ja väärät ympäriltämme esimerkiksi “paremman hengen tuntemuksemme” perusteella tai muuten, kuten seurakuntia, ryhmäkuntia ja veljesyhteyksiä nykyäänkin siivoillaan milloin missäkin.
Näitä mielestään “paremmilla” hengen- ja sanantuntemuksilla varustettuja “poliisikomisarjuksia ja kamariherttuoita” liikkuu nykyäänkin keskuudessamme pyydystäen ja paljastellen eksytyksiä ja vääriä henkiä, ainoina vaikuttiminaan, ei suinkaan seurakunnan puhdistaminen, vaan paremman ja arvostetumman aseman ja kunnian saavuttaminen.
Jumalan rakkaus odottaa ja vetoaa viimeiseen asti, että syntinen kääntyisi. Niin Jeesus teki. Hän osoitti “rakkautta viimeiseen asti” myös Juudasta kohtaan vedoten vielä antamallaan leipäpalallakin häneen. Näin meidänkin tulee tehdä. Jos tämä ei tehoa, juntturat kyllä lähtevät Juudaksen kanssa “yöhön” tai sitten tulevat kääntymykseen. Toisen ihmisen leimaaminen on ennenaikaista tuomitsemista, josta meidätkin tuomitaan aikanaan. Kunpa tämä tie ei olisi liiankin kaita monille. Toivon ainakin niin.
Käyttäisitkö kappale-erottelua. Tekstiä on pirun raskasta lukea.
Yriitin hieman muokata, muttei oikein onnsistunut!
Ville. älä kuitenkaan kerro sille ”pirulle” tästä blogista!
Se niin mielellään heittäytyy uskonnolliseksi ja ryhtyy hurskastelevaksi – ja vetoaa meidän jokaisen luontaiseen laiskuuteen. Kuinka se Sananlaskujen tekijä sanoikaan: Laiska jaksaa viedä kyllä lusikan suuhunsa, mutei jaksa enää koukata edes jälkiruokaa uudestaan!
Jo Vanhasta testamentista alkaen Jumalan omat kuuluvat Jumalan kansaan eli kreikaksi Kyriake Ekklesiaan eli siis lyhyesti ilmaisten ja ympäriinsä eri kieliin levinneen ilmaisun mukaan Kirkkoon.
Kirkon vanhat opettajat ovat selkeästi opettaneet ettei kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus.
He ovat myös sanoneet, ettei kellään voi olla Jumala Isänä taivaassa ellei hänellä ole kirkko äitinä maan päällä.
Kristillinen usko on osallisuutta kirkon yhteisestä uskosta.
”extra ecclesiam nulla salus”
Eli suomeksi: Jos (kirkon) jäsenmaksu ei kirstuun kilahda, ei sielukaan taivaaseen vilahda.
Matias. Eri kirkot eri puolilla maailmaa tavoittavat valtavat määrät ihmisiä, mutta eivät suinkaan kaikkia. Jotkut ovat jääneet – ja jäävät vielä tänäänkin . kaikenlaisten evankeliuminsaarnaajien ulottumattomiin.
Oletko ajatellut, että jos hienolta ja viisaalta kalskahtava lausuma ”extra ecclesiam nulla salus” sovelletaan siihen väestönosaan, joka ei Kristuksesta ole koskaan kuullut, se merkitsee heille kadotusta?. Onko mielestäsi raamatullista ja oikeustajumme mukaista, että joidenkin yksilöiden pelastuminen menee sen mukaan minne on sattunut syntymään ja koska? Voisiko rakkauden Jumala toimia noin?
Kovin polkaisit taas mielenkiintoisen luettavan, Reino. Tuossa Ville jo totesi, että se on jossakin määrin myös vaikeasti luettava asettelultaan. Usein syvälliset plogit vaativat myös aiheeseen perehtymistä ”pintaa syvemmältä”, kuten meidän kaivoskaupunkimme slogan kuuluu.
Monesti olen ollut kanssasi samaa mieltä, esimerkiksi silloin kun keskustelimme kolminaisuusopista, ja kyllä osittainen veljeys asuu edelleen ajatuksissamme. Olen nimittäin ihan samaa mieltä, että Babylonista pitää lähteä, jottemme ”joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään”(ilm18:4). Suuren Babylonin ymmärrän tarkoittavan kaikkia vääriä uskonnollisia liikkeitä, nimitettiin niitä sitten kristillisiksi tai ei-kristillisiksi. Taidat olla vähän samoilla linjoilla?
Otit Reino otsikkoraamatunkohtasi Israelin muinaisuudesta, omaisuuskansan kompuroinnista ”Jumalan palvelijana”. Koska lakiliitto jaksoi oikein hyvin vielä tuolloin, Jehova halusi oikaista asiat, minkä seurauksena Babylonin vankeudesta palattiin vielä sadoiksi vuosiksi. Tosin Daavidin suvun kuninkaisiin tuli pitkä tauko. Jeesus on seuraava Daavidin Poika Sidkian jälkeen, kertoo Raamattu( Hes21:27).
Israel koki lopullisen, korjaamattoman romahduksensa Jeesuksen päivinä ja sijaan astuneelle kristilliselle seurakunnalle sanottiin, että nyt ”te olette…Jumalan oma kansa.”(1.Piet2:9) Tosin ennustettu luopumus tuli tällekin Jumalan kansalle, kun toteutuivat Paavalin sanat ”lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä”. Mutta luopumus ei tulisi olemaan lopullista.
Jeesus ennusti, että Jumalan kansa levittäisi Raamatun opetukset koko planeetalle: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi. ”Ja mitä tapahtuisi sen jälkeen kun tuo työ on suoritettu: Jeesus paljasti, että ”sitten tulee loppu” koko ”tälle maailmalle”.(Mat24:3,14)
Mitä Reino ja te muuta ajattelette tästä valtavasta julistustyöstä? Eikö sellainen edellytä erinomaista organisoitumista? Ei kai Jeesus ennustanut projektia, joka olisi sanomaltaan jotakin tämän maailman ismien kaltaista: yksi tulkitsee yhdellä, toinen toisella tavalla. Ja sitten tapellaan. Jumalan valtakunnasta todistaminen edeltää Jeesuksen sanojen mukaan ”tämän maailman” tuhoa! Ei näin kriittisessä tilanteessa Luojamme masinoi soraääniä täynnä oleva julistusta, minkä kristillisenä itseään pitävät kirkkokunnat kokonaisuutena antavat? Vai?
Jeesuksen todelliset seuraajat tunnistetaan hänen omien sanojensa mukaisesti sinun Reino siteeraamastasi Johanneksen kohdasta ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Jatko menee näin: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”(Joh13:34,35)
Mitä mieltä te muut olette, erityisesti sinä Matias: Voiko Jeesuksen oikeita seuraajia olla sellaiset, jotka jossakin tilanteessa ovat jopa valmiita tappamaan toisiaan? Minun mielestäni Jeesuksen tuntomerkki ei sellaisiin oikein sovellu.
Matias Roto:
”Kirkon vanhat opettajat ovat selkeästi opettaneet ettei kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus. ”
Entä kuinka historia todistaa tästä, siis miten Matias Roto määrittelee ”pelastuksen kirkon” kun kerran esimerkiksi ns ”uskonpuhdistuksen” seurauksena käytiin sotia ns vanhan kirkon jakautuessa pienempiin osiin, mikä on oikea ”kirkko” vai ovatko kaikki sotia keskenään käyneet ”oikeassa”?
34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne.
35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh.13)
Entä mitä historia suomessa todistaa kun vuosisatoja tämä ”oikea usko” oli pakollista eli liki 100% kuului kirkkoon niin mikä oli se hedelmä jota se tuotti, oliko keskinäinen rakkaus vai sisällissota?
Reino Marjakangas:”Tämä Raamatun paikka auttaa meitä suhtautumaan oikein niihin kirkkoihin ja yhteisöihin ja yksityisiin kristittyihin, joiden parista olemme joutuneet Baabelin hengen vuoksi ottamaan etäisyyttä tai peräti irtautumaan. “Jos pilaantuvassa rypäleessä on vielä mehua, siinä on siunaus!” Tämä tarkoittaa sitä, että jos kirkkokunnassa tai yhteisössä tai yksityisissä kristityissä edes joillakin alueilla Jumalan sanaa pidetään kunniassa, niissä on siunaus ja siltä osin ne ovat ainakin toistaiseksi Jumalan suojeluksen merkin alla, kuin murhamies Kain aikoinaan.”
Tuon sovittaminen muihin kuin Israeliin on kyllä mielestäni Raamatun vastaista siis kun Jeesus selkeästi Sanoo että:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Siis ketkä hyökkäsivät ja tempasivat, saatanan joukot, siis kun tälle perustalle on rakennettu ”kirkko” niin ei sieltä pidä etsiä yhtään mitään, EI MITÄÄN.
Siis kun Jumala kutsuu ihmistä niin hänen tulee luopua KAIKESTA vanhasta eli uudestisyntyä Jumalan hengestä, ei silloin voi ottaa MITÄÄN vanhaa mukaan eli ei voi olla JO USKOSSA ja lähteä ulos KIRKOSTA.
Räikeä esierkki on ns ”uskonpuhdistuksen” oppi-isä Luther, hän kyllä ”näki” ettei homma ollut oikein ja KUOLEMAA uhmaten alkoi sitä muuttamaan, siis ei hän kritisoinut kuolemalla uhkaamista ja ihmisten pelolla ”oikeaan” uskoon pakottamista, eikä hän luopunut kaikesta vanhasta vaan KUVITTELI itse löytäneensä ”oikean” uskon samalta perustalta mistä nämä ”harhaoppisetkin” joita hän kritisoi. Menikö kaikki oikein, ei ja se näkyy siitä hedelmästä jota tämä ns ”uskonpuhdistus” sai aikaan, sotia ja vainoja, ei Luther jättänyt kuolemalla pelottelua vaan hyväksyi ”vääräuskoisten” vainot ym.
Olen Ari tällä kertaa samaa mieltä sinun kanssasi kun toteat Reinon otsikkoon viitaten, että ”Tuon sovittaminen muihin kuin Israeliin on kyllä mielestäni Raamatun vastaista”.
Itse asiassa Jeesus kertoi vähäisenkin hapatuksen vaikuttavan kohtalokkaasti koko taikinaan. Kyllä Jeesuksen ajan fariseuksissakin vielä kai mehua piisasi, mutta myrkyllisten kyykäärmeiden joukkoon Kristus heidät kategorisoi. Ja kadotukseen joutuviksi.Kenties Reinolla on näkemys tähän?
Jaan Reinon kanssa kyllä sitten sen Raamatun totuuden, ettei meille tuomiovaltaa ole annettu yhteenkään yksilöön, paitsi tietysti Raamatussa mainitut. Aadam ja Juudas Iskariot ovat nimettyjä esimerkiksi heistä, joista tulee pysyvästi ”maata jälleen”. Minä en voi siis mitenkään mennä sanomaan, että epäraamatulliseen kolmiyhteiseen Jumalaan toivonsa kiinnittänyt ja nyt jo edesmennyt lähimmäiseni olisi kadotuksen oma.
Oletko Ari pannut merkille, miten hienosti Reino korostaa sitä, että matkamme on kesken? Minusta sellainen näkemys on mitä keskeisintä evankeliumin julistamistyössä Jeesuksen seuraajina. Tuollainen asenne kun vetää ihmisiä puoleensa, mikä heijastaa Kristuksen ajatusmallia lähimmäisistään. Ja sellaiseenhan optimismiin mekin tähtäämme, vai mitä Ari?
ihan hoopoa on kirkosta lähteä sen tähden, ettei siellä ole kaikki kohdallaan. Sellaista seurakuntaa, tai kirkkoa kun ei ole jossa niin olisi. miksi lähtisin Jumalan työmaalta pötkimään pois. kesken mitä parhaiden työmahdollisuuksien. Minulle ei ainakaan sellaista lupaa ole annettu.
Olen Pekka kanssasi samaa mieltä siitä, että sinun on ”Ihan hoopoa kirkosta lähteä sen tähden, ettei siellä ole kaikki kohdallaan.”
Minulla on sellainen tuntuma, asioita seuratessani kirkon ulkopuolelta, että kirkossa alkaa olla melkoisen vähän kohdallaan. Jos nimittäin Raamattu on se kohdallaan olon mittari. Muutenhan homma kyllä toimii veronmaksajien vähenemisestä huolimatta.
Mihin sinä Pekka panet sen rajan, jolloin kirkkolaivan olet valmis jättämään? Onko merkitystä esimerkiksi sillä, kuinka monta prosenttia paimenista uskoo Raamattuun joltisenakin Jumalan sanana? Nykyäänhän heitä vielä kuitenkin on.
Millä tavalla joidenkin paimenien usko, tai uskottomuus vaikuttaisi asiaan. Niitähän riittää kaikissa muissakin liikkeissä. Miten kirkko tässä suhteessa olisi muita huonompi? jehovan todistajissa en ole tavannut ketään raamattuun uskovaa. Kaikki siellä ovat puhuneet vain heidän opistaan ja selityksistään. kirkossa sentään on monia raamatullisia paimenia.
Kaikissa vapaissa suunnissa on omat ongelmansa. Täydellistä seurakuntaa ei vain ole.
Enhän ole täydellinen itsekkään. Kirkon ovesta on helppo jokaisen tulla sisään. Niinpä täällä riittää työmaata. Aina on uusia tulijoita. Vastaaottajia voisi olla paljon enemmänkin.
Jos minä lähtisin, niin kuka hoitaisi minun tehtäväni, kun nytkin meitä on niin vähän.
”Jehovan todistajissa en ole tavannut ketään raamattuun uskovaa”
En halua nyt mitään erityiskohtelua Jehovan todistajien joukossa, mutta millaista todistusaineistoa tarvitset, jotta ymmärrät minun ihan oikeasti uskovan ja luottavan Raamattuun? En toki ole kanssasi samaa mieltä Raamatun opetuksen yksityiskohdista, mutta se on sitten jo ihan eri asia kuin Raamattuun uskominen.
Vai oliko lauseesi hiukan harkitsematon todistus lähimmäisestä?
Matias Roto,
Aluksi hieman kysyttävää.
Miten kommenttisi liittyy blogini aiheeseen ”Pilaantuneen rypäleen siunaus”?
Blogissani halusin viestittää, että jos jossakin ihmisessä, näytti hän kuinka pahalta tai harhaoppiselta tahansa, tai vaikkapa jossakin näkyvässä sosiologisessa yhteisössä, esimerkiksi kirkossa, näkyisi näitä mädätys oireita olevan, saattaa löytyä vielä sitä ”oikeata rypäleen mehuakin”, Jumalan siunausta, niin sellaista ei saa lähteä oikopäätä tuomitsemaan, antamaan lopullista arviota pilalle menosta ja lähteä sillä perusteella hävittämään.
Jumalan siunaama on aina Hänen suojeluksen alla. Murhamies Kain esimerkiksi sai suojelevan merkin Jumalalta juuri sitä varten, ettei häntä ennenaikaisesti tapettaisi, vaan hänellä itsellään olisi mahdollista myöhemmin kääntyä.
Nyt Roto, toistuvasti kommentoidessasi samoista asioista, joihin olen aikaisemmmin monta kertaa vastannut, mutta joihin sinä et ole vastannut, kyseenalaistat minut, kun en kuulu kirkkoosi, että kirkon ulkopuolisena minulla ei ole elämää, enkä ole kristitty, vaikka uskon Jeesukseen Pelastajanani ja Vapahtajani ja olen sillä Tiellä, joka varmasti johtaa pelastukseen ilman kirkon välittäjäasemaa!
Toisin sanoen et tottele Raamatun varoitusta: Sinulla ei ole lupa hävittää edes pilaantunutta rypälettä, Jeesukseen uskovaa, sinun mittojesi mukaan epätäydellistä ihmistä ja siivota maisemista, sillä Jumalan siunaus on suojeleva merkki jokaisen ihmisen kohdalla, kuuluipa kirkkoon tai ei! Varopa siis koskemasta Jumalan silmäteriin, siitä ei, Roto, sinullekaan hyvää seuraa. Jumala on tarkka omistaan!
Vastaan silti vielä kerran kommenttiisi, vaikka sinä omasta puolestasi olet aikaisemmin kieltäytynyt edes keskustelemasta, kuten olet itse kirjoitellut: ”Jotta vältämme turhaa sanailua ilmoitan jo tässä vaiheessa että tämä on ainoa puheenvuoroni tässä ketjussa”.
Vastaan seuraavassa kommentissani.
Matias Roto: ”Jo Vanhasta testamentista alkaen Jumalan omat kuuluvat Jumalan kansaan eli kreikaksi Kyriake Ekklesiaan eli siis lyhyesti ilmaisten ja ympäriinsä eri kieliin levinneen ilmaisun mukaan Kirkkoon.”
Mitäs tämä on, että ”Jumalan kansa” on kreikaksi ”Kyriake Ekklesia”? Enpä kyllä ole ennen kuullutkaan! Ja että sen suomennos on ympäriinsä eri kieliin levinneen ilmaisun mukaan Kirkko”! Kyllä minä nyt odottaisin hieman enemmän tarkuutta oppineelta mieheltä!
Växjön tuomiorovasti, teologian tohtori Gustav Adolf Danell käsittelee kirkko sanaa teoksessaan Vår allra heligaste tro, Växjö 1966. (Lainaus Petri Paavolan sivuilta):
”Tuskin missään muussa kysymyksessä on vallalla niin suuri epävarmuus ja epäselvyys kuin tässä. Se koskee jo sanan alkuperää. Tavallinen käsitys on nykyään, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Tätä etymologista selitystä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä mahdollisena. On todennäköisempää, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.”
Väitetään siis, että sana “kirkko” olisi peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma).
Sana Kyriakos/Kyriake on adjektiivi sanasta Kyrios. Kyrios tarkoittaa Herraa. Adjektiivi Kyriakos tarkoittaa Herran, eli jokin asia on Herran. Sana Kyriakos esiintyy kahdesti UT:ssa, jossa toisessa kohtaa se on liitetty Herran ateriaan ja toisessa kohtaa Herran päivään. Kun UT opettaa seurakunnasta käyttää se sanaa ekklesia, ei Kyriakos.
1 Kor 11:20: ”Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran (Kyriakon) aterian nauttimista,”
Tässä siis kyriakon sana esiintyy sanana Herran, joka tarkoittaa Jeesusta Kristusta, ei seurakuntaa.
Ilm 1:10: ”Minä olin hengessä Herran (Kyriake) päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,”
Kun UT opettaa seurakunnasta käyttää se sanaa ekklesia, ei Kyriakos. Kirkko-sana käsite, jolla tarkoitetaan seurakuntaa on siis täysin tuulesta temmattu eikä se tarkoita seurakuntaa, mutta sana Kyriakos tarkoittaa kyllä Herraa (Herran päivä ja Herran ateria) kahdessa kohdin Uutta Testamenttia. Sana Kyriakos/Kyriake ei siis tarkoita seurakuntaa eikä kirkkoa, vaan Herraa.
Varsinainen ekklesia sana, seurakunta (joka on uudessa kirkko käännöksessä mielivaltaisesti käännetty sanalla ”kirkko”, jota sanaa taas ei löydy koko Raamatusta, sen alkutekstistä!) löytyy esimerkiksi vain kahdessa kohtaa Matteuksen evankeliumissa, Mt 16:18 ja Mt 18:17.
Ekklesia tarkoittaa sanatarkasti: ”uloskutsutut”. Jeesus opetti, että Hänen lampaansa käyvät sisälle ja käyvät ulos ja löytävät laitumen. Näyttää siltä, että kirkko Kyllä päästään sisälle kasteen sakramentilla, muttei päästä ketään ulos ilman pelottelua “extra ecclesiam nulla salus”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Tuosta “extra ecclesiam nulla salus” sanoisin vielä, että kirkkoisä Cyprianushan sen sanoi, että nimenomaan näkyvän kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Siitähän ajatuksesta lähti sitten hänen toinen, täysin kerettiläinen käsityksensä ”Jolla ei ole Jumala isänä, sillä ei ole kirkko äitinä”!
Jatkan seuraavassa kommentissa jottei tule niin pitkä ja sekava, ettei tuolta Savon puolen pappisveljeltä tule taas parahdus: ”Tekstiäsi on ”pirun” huono lukea”! Taitaapa mennä huomiseen, ennen kuin jatkan. Tämä tiedoksi miuillekin, jotka odottavat vastausta. Vanhan luita jo kolottaa!
Raamattuun uskominen merkitsee minulle sitä että voi uskoa sen niin kuin se on kirjoitettu.
Jeesus opetti, että ”helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”.
Uskotko Pekka, että tämän kirjaimellisen tulkinnan mukaan yksikään rikas voisi pelastua?
Ja Raamatussa on kuitenkin myös äveriäitä ja vanhirskaita ihmisiä. Vanhalla puolella Raamattua Job ja Aabraham esimerkiksi. Eikä
Hups heijaa, kun lähti vastaus ennen aikojaan. Hiukan vielä jatkoa:
Eikä Sakkeuskaan tainnut olla ihan köyhimmästä päästä. Toki Raamattu varoittaa voimakkaasti rikkauden vaaroista, mutta ei suinkaan opeta, että sellainen välttämättä olisi pelastumisen este.(ks esim 1.Tim6:17)
Huomaatko Pekka, mihin Raamatun kirjaimellinen tulkinta ahtaasti sovellettuna johtaa? Kyllä kai meidän Raamattuun luottavien täytyy asiayhteys aina ottaa huomioon. Vai mitä Pekka sinä ajattelet?