Tänä vuonna vietämme uskonpuhdistuksen 500 vuotisjuhlia. Samaan vuoteen yhdistyy vielä Suomen 100-vuotissynttärit ja taitaapa meneillään olla vielä juutalaisen kalenterin riemuvuosikin. Paljon on siis osunut suuria juhlia päällekäin juuri tähän vuoteen!
Eräs työmme ystävä kuitenkin kirjoitti minulle erään tilaisuuden yhteydessä pienen kirjeen. Tuossa kirjeessä murehdittiin kansakuntamme hengellistä tilaa. Kirjeen mukaan papisto ja piispat ovat romahtaneet ajan maallistuneen hengen paineessa, ja presidenttimmekin on allekirjoituksellaaan vahvistanut saman sukupuolen parisuhteet avioliiton kanssa tasavertaiseksi tekevän lain. – Niinpä tämä ystävämme päättää kirjeensä sanoihin: ”Herra armahda meitä kansana.”
En ole saanut rauhaa tämän kirjeen äärellä, vaan minäkin joudun kysymään: Miten meidän käy? Onko meillä aihetta juhlaan, vai olisiko pikemminkin pukeuduttuva säkkiin ja tuhkaan?
Tänä vuonna me muistamme uskonpuhdistusta, ja yritämme jotenkin vaalia sen perintöä, – mutta auttaako pinnalliseksi jäävä uskonpuhdistus?
Tämä puheenvuoroni etsii vastauksia Raamatun esikuvista.
Eräs tunnetuimmista uskonpuhdistuksista, jotka Pyhä Raamattu meille kuvaa, on kuningas Joosian reformi noin 600 luvulla ennen Kristuksen syntymää.
Joosia syntyi Daavidin kuningassukuun, joka oli onnistuttu melkein hävittämään noin pari sataa vuotta aiemmin. Daavid-sukuun kuuluvien poikien tappamisten takana oli Baalin ja Aseroiden palvonta, joka oli levinnyt Pyhään maahan kuningatar Iisebelin, ja hänen tyttärensä naishallitsija Ataljan kautta. Kyseisissä kulteissa palvottiin hedelmällisyyden epäjumalia. Näihin kultteihin liittyi myös haureutta ja lasten uhraamista.
Raamattu kertoo kuningas Joosian kautta tapahtuneesta uskonpuhdistuksesta, joka palautti juutalaisen kansan uskon ja moraalisen tason (2.Kun. 34). – Valitettavasti tämä uskonpuhdistus jäi kuitenkin vain väliaikaiseksi ja pinnalliseksi. Seuraavien kuninkaiden aikana tilanne huononi monessa suhteessa uudestaan. Uhrit kaiketi keskitettiin vähän paremmin Jerusalemin temppeliin, mutta uudistus jäi ulkonaiseksi. Profeetta Jeremia eli tuona aikana ja näki tämän kaiken, Hän kritisoi kansaansa siitä, että he käyttivät temppeliä ikään kuin välineenä, jolla kuitattiin synnissä eläminen. Jeremian kritiikki muistuttaa Jeesuksen kritiikkiä aikansa temppelipalvelusta kohtaan. Myös Jeesus kritisoi aikansa pinnallista uskonnollisuutta sanomalla, että temppelistä oli tehty kuin suojapaikka (luola) ryöväreille, jotka palaavat sinne turvaan ryöstöretkiltään (Mark.11:17).
Jeremia torjuu tällaisen pinnallisen uskollisuuden. – Pinnallinen uskonpuhdistus ei auta!
”He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra. Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä viikunoita viikunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa.” (Jer.8:11-13)
Jeremian kirja on Jumalan meille antama saarna siitä, ettemme voi teeskennellä Jumalan edessä. Mikään pinnallinen uskonnollinen humu (ei edes uskonpuhdistukseen näennäisesti liittyvä) ei tällöin auta. – Ainoa mahdollisuus on kääntyä katumuksessa ja parannuksessa takaisin Jumalan puoleen:
| 1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: |
| 2 ”Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani”. |
| 3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. |
| 4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. |
| 5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana: |
| 6 ”Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. |
| 7 Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; |
| 8 mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. |
| 9 Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; |
| 10 mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. |
| 11 Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne. |
(Jer.18:1-11)
Raamattu kertoo, etteivät Jeremian aikalaiset kuulleet hänen ääntään. – Niinpä kansa vietiin kohta pakkosiirtolaisuuteen. Profeetta Jeremia näki jo omana elinaikanaan profetiansa toteutumisen. Hän näki, kuinka oma kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Pakkosiirtolaisuudessa Jumala mursi oman kansansa ylpeyden (Kts. Jer.13:1-11).
Jeremian saarna oli omana aikaan hyvin kovaa puhetta. Siksi häntä vihattiin ja hänet lähestulkoon tapettiin. Silti hänen julistuksensa piirsi kartan, jonka avulla Jumalan oma kansa löysi takaisin isiensä maalle. Tuo kartta on synnintunnustusrukous ja kehotus parannukseen. Voimme tutustua tähän ”karttaan” esimerkiksi Danielin kirjasta. Keskellä pakkosiirtolaisuuden näköalattomuutta, Jumala herätti valitsemansa miehen, Danielin, rukoilemaan kansansa puolesta. Hänen rukouksensa kuuluu näin:
”Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: ”Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet. Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan…” (Dan.9:3-8)
Näin Daniel viettää paastonaikaa. Hän tunnustautuu saman syntisen sukukunnan edustajaksi, joka on ansainnut Jumalan vihan. Hän myöntää kansansa syyllisyyden, mutta luottaa silti Jumalan armoon; jopa kansallisen rangaistuksen alaisenakin!
Silloin tapahtuu jotakin merkillistä!
”Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: ”Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky… ” (Dan.9:20-23)
Danielin synnintunnustusrukouksen myötä lähtee liikkeelle sana! Se on Jumalan ilmoituksen sana. Tuo sana kertoo siitä, miten Jumala jälleenrakentaa kansansa pyhäkön. Tuon pyhäkön jälleenrakentaminen avaa anteeksiantamuksen, jonka kautta ”luopumus päättyy ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan…” (Dan.9:24). – Kristittyinä me ymmärrämme, että tässä on lupaus Jeesuksesta Kristuksesta.
Tämä kaikki on meille vahvaa saarnaa Jumalan armosta ja totuudesta.
Mekin voimme joutua syntiemme tähden jopa kansakuntana Jumalan tuomion alle. Emme ole Jumalan omaa kansaa parempia. Meidänkin täytyy sanoa Danielin tavoin: ”Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.” – Emme voi pitää itsestäänselvänä, että jokaviikkoiset messumme, tai tänä vuonna vietettävät uskonpuhdistusjuhlamme, tai kansalliset tapahtumamme jatkuisivat häiriytymättä. – Jos Jumala ottaa kansakuntaamme suojaavan kätensä pois, emme voi tietää, mitä meille tapahtuu.
Yhdestä asiasta voimme olla kuitenkin varmoja. Jumalan puoleen nöyrässä synnintunnustuksessa kääntyminen ei ole koskaan turhaa. Aivan kuin Danielinkin rukouksen kautta lähti liikkeelle armon ja lohdutuksen sana, samoin on nytkin. Mekin saamme huutaa avuksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä.
Pinnallinen uskonpuhdistus ei auta, mutta yksi on, joka kestää. Se on Jumalan armo. Vaikeiden aikojenkaan koittaminen ei kuitenkaan tee tyhjäksi Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa, kun siihen tositarkoituksella turvaamme:
”Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’” (Apt.2:20-21)
Raamatun sanasta askeidensa suunnan etsivä, ja Jumalan armoon turvautuva voi aina sanoa: ”Kävi miten kävi, niin hyvin kävi.”
Olen silloin tällöin kysellyt, viimeisen vuoden aikana, että kuka puhdisti kenen uskoa?
Vain siellä missä on tai on ollut uskoa, siihen voidaan puuttua. Muille julistetaan “Tehkää parannus .. “.
Luther puuttui ensin anekauppaan, Roomalaiskatolisen kirkon harhauttavaan rahankeruuseen. Se toimi ja raha puhui. Eroaminen katolisesta kirkosta avasi tien taivaaseen, ilmaiseksi!. Olisiko anekauppa pitänyt lopettaa? Kyllä varmaan, mutta näin ei käynyt, vaan anekauppa sellaisenaan oli ja on RKK:n oppi. Taksat ovat pienemmät, muttei edusta “uskon puhdistusta”.
Jumala puhuu ja kuulee omaa kansaansa, ainoastaan. Ennen vuotta 33 se oli Israelin kansa, joka oli silloinen Jumalan Seurakunta. Jumala tuhosi ennen vuotta 33 useaan otteeseen ne kansaansa kuuluvat, jotka vaelsivat haureudessa vieraitten vieraita jumalia palvoen ja jotka tekemällä tekivät juuri sitä mikä oli Mooseksen kautta annetussa laissa kielletty.
Uskovat, Pyhästä Hebgestä syntyneet muodostavat Jumalan Kansan täällä ajassa ja vain he voivat muodostaa apostolien opetukselle perustetun Seurakunnan. Tämä ajallinen Kristuksen Ruumis edustaa sitä, mihin Jeesus viittasi: Matt. 7:14, “mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät”.
Kansakunnat eivät pelastu kansakuntana, vaan, niinkuin Pietari Korneliuksen talossa oleville ihmisille julisti: “Apt. 10:35, “vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.”
Helvettiin mennään kansakuntina, joukolla.
Taivaaseen mennään yksi kerrallaan.
Kaste- ja lähetyskäsky:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(Matt. 28:19-20 FB38)
Juha, Raamatun copy-pastaaminen vahvennetulla tekstillä ei rakenna tätä keskustelua. Voit sanoa aivan omin sanoin, että luterilainen oppi tulkitsee lapsikasteen uskoontuloksi. En väittele sitä vastaan.
Reijo, turhaa revit pelihousut. Herramme Jeesus Kristus antoi selvän käskyn tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla.
Minä uskon Jeesuksen sanaan, mutten usko Reijo sinun sanoihisi, koska sanasi ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koska Jumalan sana on annettu meille, niin miksi emme sitä käyttäisi? Miksi uskoisin sinua Jeesuksen sijasta?
Laitan vielä uudelleen Herramme Jeesuksen Kristuksen antaman kaste- ja lähetyskäskyn.
Jumala, Herra Jeesus Kristus sanoi:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(Matt. 28:19-20 FB38)
”Jumala puhuu ja kuulee omaa kansaansa, ainoastaan. Ennen vuotta 33 se oli Israelin kansa, joka oli silloinen Jumalan Seurakunta. Jumala tuhosi ennen vuotta 33 useaan otteeseen ne kansaansa kuuluvat, jotka vaelsivat haureudessa vieraitten vieraita jumalia palvoen ja jotka tekemällä tekivät juuri sitä mikä oli Mooseksen kautta annetussa laissa kielletty.”
Tuohan on korvausteologiaa. Jos Jumala olisi hyljännyt kansansa, niin miksi lupaus paluusta omaan maahan toteutuu juuri nyt?
Juutalaiset palaa Israeliin. Seuraava etappi (lopullinen) on taivas ja sinne pääsee vain Jeesuksen kautta:
Joh. 14:6, Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”.
Hyvät ystävät, kiitos kommenteista!
Miten te kirjoittaisitte (Danielin esimerkkiä seuraten) yhteisen synnintunnustusrukouksemme?
Kenelle tämän kysymyksen osoitat?
Kirkon jäsenille vai uskoville, joita evlut kirkossakin on muutama prosentti.
Reijo,
Hyvä vastakysymys!
Voisikohan sen ulottaa kaikille, joita tuo Jeremian profetia ja Danielin esikuva tavalla tai toisella koskettavat?
Miten Reijo määrittelet sen, kuka on uskovainen?
Jokainen, joka on tullut uskoon, siis uudestisyntyt Pyhästä Hengestä tietää itse olevansa uskossa. Jeesuksen ensimmäinen kuvaus uskoontulosta oli, kun hän keskusteli Nikodeemuksen kanssa ja siinä hän käytti asiaa hyvin kuvaavaa ”syntyä uudesti Pyhästä Hengestä” ilmaisua. Sen jälkeen puhutaan uskoon tulosta ja näitä viittauksia on UT:ssa kymmenittäin, jos ei sata.
Aina on kysymys mielenmuutoksesta, ei kansakunnan kastamisesta niinkuin Konstantinus käytännön alotti, jonka tarkoitus oli tehdä uskovia muuttumattomalla sydämellä. Mielestäni sama käytäntö on menossa tänäänkin, tarkoitan tehdä ”kristittyjä” kastamalla.
Edelliseen viitaten tällaiset synnintunnustusrukoukset ovat hyvinkin sekoittavia, koska se totuudesta pois luisunut Jumalan Kansa ei ole sama kuin kastetut luterilaiset. Ei etukäteen suoritettu kaste ole uskoontulon este, mutta se ei myöskään ole merkki Jumalan Seurakunnasta. Tuossa Juha yrittää lähetyskäskyllä selittää koko jutun selväksi, mitä tulee kansakunnittain uskoontulemiseen. Sellaista ei ole vielä missään tapahtunut, että kaste ennen uskoontuloa saisi aikaan pelastuksen. Nooankin tapauksessa, johon Pietari viittaa 1.Piet.3:20, 21. Tässä osoitetaan, arkki pelasti ja vesi hukutti, vt. Jeesuksen omat sanat: ”mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. (vaikka olisi kastettu)
Profeetan kuvaus kansan itsepetoksesta sopii oikein hyvin kirkkoommekin. Täälläkään ei suostuta parannuksessa kääntymään Jumalan puoleen. Kirkon asioista uutisoitaessa ja keskusteltaessa tuskin muistetaan Jumalaa. Ei tunnu olevan vähäisintä huolta kansan henkisestä ja hengellisestä tilasta, saati yksilöiden sielun autuudesta. Asioita, joiden hoitamiseksi kirkko ensisijassa on tänne maailmaan perustettu, tuskin huomioidaan.
Olen vakuuttunut siitä, että koko kansa tekisi parannusta säkissä ja tuhkassa, jos vähänkin aavistaisi kuinka raskaassa lankeemuksessa jo nyt elämme.
Mitä raskaalla lankeemuksella mahdetaan tarkoittaa? Vanhassa testamentissa puhutaan jumalattomuudesta. Ymmärrän sanalla sitä, että luovutaan uskosta omistaan huolehtivaan Jumalaan, jolta kaikki hyvä tulee lahjana, ja ryhdytään palvomaan epäjumalia, joiden kanssa voidaan käydä kauppaa.
Ainakin minun synnintunnustukseeni kuuluu myös kristittynä se, että lankean helposti kaupankäyntiin Raamatun ilmaiseminen moraalisten totuuksien äärellä ja suosin syntiä elämässäni… Jumalan huolenpitoon luottaminen ei saisi tarkoittaa armon pitämistä vääryyteni verhona… Tässä on kilvoittelun ja synnintunnustuksemme paikka
…
Herramme! Armahda Suomen kansaa ja anna anteeksi, sillä se ei tiedä mitä se on tekemässä!
Laurilta hyvä huuto Herran puoleen!
Kansa menehtyy, kun peruspilarit murretaan. Tässä on kysymyksessä tämä ajallinen elämä, joka pysyy kunnossa niin valtakunnallisesti kuin yksilönkin tasolla, jos Jumalan käskyt ovat ohjenuorana. Kuitenkin, Uuden Liiton puolella Jeesus lähestyy paikallisseurakuntaa ja nuhtelee ensin Efesoa, 2:4,5:
”4 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Efeson seurakunta oli langenneessa tilassa, joka oli vain askeleen päässä irtautua Jeesuksesta. Tällaisia on niin helluntaiherätyksessä kuin nk. vapaitten, ei luterilaisten yhteydessä. Evlut kirkon tuonti tähän nuhdeltavaksi on ongelmallinen, koska kirkon papisto vain rauhottelee jäseniään, oli status Jumalan edessä mikä tahansa tai vaikkei sitä olisi koskaan ollutkaan.
1 ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Sardeelle Jeesus sanoo: ”.. sinulla on nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Jos on kuollut, niin on täytynyt olla ensin elossa, hengellisesti. Jos ei ole uudestisyntynyt ensin, ei voi kuolla sen jälkeen.
1 ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.
2 Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.
3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Joni kirjoittaa kauniisti kun sanoo: ”Olen vakuuttunut siitä, että koko kansa tekisi parannusta säkissä ja tuhkassa, jos vähänkin aavistaisi kuinka raskaassa lankeemuksessa jo nyt elämme.”
Toivon todella, että olet oikeassa!
Jos on todella niin, että kansamme syvissä riveissä viipyvän katumuksen syy on tiedon puutteessa, silloin auttaa se, että totuus tulee ilmi… Totuus pastorien, hallitusmiesten/naisten ja kaikenlaisten luottamushenkilöiden välinpitämättömyydestä Jumalan sanan suhteen! Silloin meidät kutsutaan kristittyinä kuuluttamaan asioita katoilta (Kts. Matt.10:26-27)…
Minä kuitenkin pelkään, että ongelmamme on myös kansamme asenteissa. – Suomen kirkollinen todellisuus on nimittäin kovasti kansamme näköistä. Meillä kansa ei juuri lähde seurakunnistaan, vaikka pastorit puhuisivat ja toimisivat julkisesti Jumalan sanaa vastaan. – Reaktiot ovat hyvin vaimeita, vaikka monet harhautumat ovat jo aivan julkisia… Meillä suurin osa kansasta kuuluu edelleen luterilaiseen kirkkoon, jossa vallitsee laaja kirkollisdemokratia. Meillä kansa käytännössä valitsee evl-pastorinsa ja kirkkoherransa. – Eikö silloin ole myös niin, että Jumalan edessä tämä kansa myös tullee vastaamaan vääristä valinnoistaa,n ja väärään suuntaan luotsaavien johtajien ylläpitämisestä viroissaan?
Suomessa kansallisuus ja kirkollisuus ovat jo kauan kulkeneet hyvin lähellä toisiaan. Suomen kirkkohistoriassa on poikkeuksellista, että myös herätykset ovat tähän asti lähes aina jääneet suurimmaksi osaksi ev.lut. kansankirkon sisälle. -Tämä on jo useaan otteeseen korjannut suunnassaan horjuvaa kansankirkollisuutta. Siitä meillä on muistutuksena herätysliikkeet. Tämä on hienoa! – Meidän poikkeuksellinen kansankirkollinen tilanteemme on kuitenkin saanut aikaan myös sen, ettei kansallamme ole koko Suomen mittakaavassa merkittäviä hengellisiä vaihtoehtoja, jotka kykenisivät palvelemaan koko kansamme tarpeita.
Siksi suomalainen kirkollinen tilanne on tietyssä mielessä varsin haavoittuva. – Ajatellaan tilanne, jossa olemme joutuneet suomalaisten enemmistönä syvään luopumuksen tilaan… Jos herätys ei tällöin läpäise ja korjaa koko kansankirkon kurssia, tämä suuri instituutio vetää kirkollisen demokratiansa kautta lähes koko kansamme Jumalan tuomion alle! – Näin siksi koska meille ei ole koskaaan syntynyt kokoluokassaan varteenotettavaa seurakunnallista vaihtoehtoa… Herätyksen tulisi alkaa ns. isosta kirkosta, jos parannuksemme olisi Jumalan edessä uskottava. – Tarkoitan tällä kansamme kohtaloon vaikuttavaa uskottavuutta.
(Yksittäisen kristityn sielunpelastuksen kannalta on tietenkin aina hyvä, että me omalla kohdallamme nöyrrymme parannukseen ja katumukseen Pyhän Jumalan edessä…)
Muistamme Aabrahamin rukouksen Sodoman ja Gomorran puolesta. Ennen tuomionsa langettamista Jumala tutkii, onko tuomion alla olevalle yhteisölle olemassa mitään varteenotettavaa seurakunnallista vaihtoehtoa (Kts. 1Moos.18:16-33).
Ihan synkeän puuduttavaa keskustelua, joka ei johda mihinkään. Kyllä teillä on väittelyn aiheet! Ketä tämä rakentaa? Aika harvoja kinnostaakaan. Olen kyllä kristitty, mutta Raamattu ei ole minulle Jumala.
Manu,
Tuo kuva rukousnauhasta ei mielestäni sovellu vähän eikä paljon minkäänasteiseen uskonpuhdistukseen.
Minulle siinä on kuva ristiinnaulitusta Kristuksesta, jonka edessä kuvan rukoilija taivuttaa päänsä.
Reijo Mänttäri :”Tuo kuva rukousnauhasta ei mielestäni sovellu vähän eikä paljon minkäänasteiseen uskonpuhdistukseen.”
Kuusi erilaista rukousnauhaa matkojen varrella olleista kirkoista ja luostareista hankkineena pidän rukousnauhakuvaa kuten Manu Ryösön blogitekstejäkin hyvinä. Omat rukousnauhat riippuvat koristamassa työhuoneeni seinää isoisäni sota-ajan puhdetyönä tekemässä puisessa säilytyslokerossa. Olen joskus jopa runoillut niistä ””Maailma on rukousnauha, jumalten käytössä kulunut, Marian kyynel, ihmisen pojan kuolemanpolku tuhansien ristien juurelle.”