Olen joutunut poistamaan kommentteja, joissa unohtuu se, etteivät henkilökohtaiset töykeydet ole luvallisia tässä blogissa. – Pyydän välttämään sellaista, jotta ilmapiiri pysyy kunnioittavana.

Niiden osalta, joita on jo aiemmin pyydetty tästä syystä poistumaan blogeistani, – sama käytäntö on yhä voimassa.

Mitä raamatunkäännöksiin tulee, niin tietenkin kääntäminenkin tapahtuu tulkinnan kautta. Ja siksi on hyvä pitää rinnalla myös vanhempi käännös.

92-raamatunkäännöksessä olen huomannut joitakin kohtia, jotka harmillisesti tuntuvat vesittävän vanhemman käännöksen sanoman. Joidenkin kohdalla mietityttää mitä on alun perin tarkoitettu.

Eräs tällainen on Jes.58:6-7

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

Vuoden 38 käännöksessä loppu on näin: ”Eikö tämä, että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä joka on omaa lihaasi.”

Viimeisissä sanoissa on jotain veret seisauttavaa, muutakin kuin apua tarvitsevan auttamista. Siinä on viittaus verisiteisiin, yhteyden katoamiseen perheenjäsenten välillä, tilanteisiin, joissa esim. eronnut vanhempi ei pidä yllä yhteyttä lapseensa. Sillä olisi käyttöä nykypäivänä, mutta uudessa käännöksessä se menee yleisen hyväntekeväisyyden piikkiin…

Blogisti tuo esiin tärkeän huomion tulkinnoista.

Itseäni on monesti harmittanut, kun Raamatun kokonaisilmoitusta ja Lakia vesitetään tokaisulla; ”Miten tuo liittyy Jumalan Rakkauteen” ikäänkuin millään ei olisi mitään väliä, kunhan vain rakastetaan, mutta jätetään kokonaan käsittelemättä, mitä rakkaudella tarkoitetaan.

Moni tulkitsee Jumalan Rakkauden kaiken sallivaksi ja ihmisen mielenmukaisten oikkujen sietäjäksi, niin, että ihmisen luontainen vääryyskin saa kultaiset kehykset, kunhan ei vain tuomita ketään, mistään ikinä… Maallinen käsitys oikeudesta ja ymmärrys Jumalan Rakkaudesta on sekoittunut oudoksi suvaitsevaisuudeksi, jonka takana lopulta näkyy juurikin omakohtaisen vääryyden puolustaminen, jota ei haluta tunnustaa synniksi, kuten blogissa tuli hyvin esiin.

Synnin tunnustaminen on Jumalan mielenmukaisuutta, joka taas on yksi Vanhurskaus sanan merkityksistä. Kääntyminen taas on väärän suunnan havaitsemista. Ihmisen täytyy tietää Oikea, jotta voi havaita vääryyden ja Jeesus tuli etsimään eksyneitä.

Enkeli sanoi Johanneksen isälle Johanneksesta:
”Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
Ja hän käy hänen (Krituksen) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Luuk.1:15-17

Jep, samoilla linjoilla… Harmittaa myös, että lukuisista papeista on tulut heikkoja teologeja. Virikekirjat eivät auta syntistä ihmistä oikealle tielle, vaan peittelemätön ja teeskentelemätön Raamatun opetus. Onneksi myös sitä löytyy, nälkäiselle sieululle.

Nyt hetkeksi uusi näkökulma:

Mitä muuten ajattelette tulkinnasta ihmisen tehtävänä?

Löysin tämän ajatuksen Pietarin sanoista neuvoston edessä:
”Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;” (Apt.4:19)

Pietari antaa tässä neuvoston tehtäväksi tulkita tykönään, milloin on syytä totella Jumalaa enemmän kuin hänen asettamaansa esivaltaa (neuvostoa).

Itse oletan, että yleinen linja oli kaikille kuulijoille selvä jo kysyttäessä. Yleisperiaate oli kaikille selvää: Tottakai Jumalan sana ohitti jopa virallisessa mielessä oikein asetetun neuvoston sanan!

Nyt Pietari haastoi kuitenkin neuvostoa tekemään kukin yksittäisenä päättäjänä oman tulkintansa siitä oliko kyseessä tällainen tunnustustilanne (Jumalan totuus vs. virallinen valtakoneisto).

Joskus tämä työ on teoriassa helppoa. Jos maallinen hallinto ajaa vaikkapa epäjumalille uhraamisen asiaa, silloin Raamattu ja varhaisen kirkon esimerkki ohjaa toimimaan vastoin esivallan linjaa. – Tulkinta on helppoa siis teoriassa, mutta hirmuisen vaikeaa käytännössä, jos oma ja läheisten pää on pölkyllä!

Joskus tulkintakysymykset ovat myös teoriassa haastavampia. Olemme varmaan kaikki sitä mieltä, että Hitlerin Saksasta paenneet juutalaiset olisi tullut kätkeä, vaikka monien maiden esivalta kehotti heidät luovuttamaan. – Jälkeenpäin tämä esivallan vastustaminen on selvää, mutta juuri nyt omaan maahamme tulevien pakolaisten kohdalla on vaikeaa tulkita, kenet palautetuiksi määrätyistä tulisi ehkä jopa kätkeä ja kenet palauttaa. Näin siitäkin huolimatta, vaikka on periaatteessa selvää, että ristiriitatilanteissa Jumalaa tulee totella enemmän kuin esivallan ihmisviisautta.

Samaa problematiikkaa voidaan tietysti pohtia myös niissä kysymyksissä, jos virallinen ”kirkkoesivalta” edellyttää tekemään jotakin sellaista, mitä ei ole Raamatun mukaista.

Olen kiinnostunut kokemuksistanne. Oletteko törmänneet tämäntyyppisissä kysymyksissä vahingollisen yksipuolisiin käytännöntulkintoihin, joissa edellytetään noudattamaan jonkun esivallan sanaa, vaikka se olisi melko vaikeasti perusteltavissa Raamatun sanalla?