Ei, kyse ei ole vitsistä, vaan erään tietynlaisen kristillisen näkemyksen omaavan jenkkifotarin probleemista. Hänet oli nimittäin kutsuttu kuvaamaan samaa sukupuolta olevien häitä (laillinen hänen osavaltiossaan). Mutta kun omatunto ei antanut myöten, hän lähestyi ongelmansa kanssa Etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission puheenjohtaja Russell Moorea
Lue kirje ja vastaus
Jos edellä ollut aihe ei kiinnosta – mikä on suotavaa – tarjolla on toisenlainen juttu valokuvaajasta. Hänkin törmäsi ongelmaan ja päätti ratkaista sen. Entinen muotikuvaaja alkoi ottaa kuvia vammaisista tai muuten erilaisista ihmisistä.
Katso GodTuben video
Tämän aiheen soisi kiinnostavan. Video on oivaltava ja koskettava.
Ei kyse ole siitä konkreettisesta kuvaamisesta vaan siitä, että kukaan ei voisi enää luottaa siihen, että kun tilaa kuvauspalvelun niin onko siellä toisessa päässä ihminen, joka suostuu hänelle palvelun tarjoamaan. Kuvaus ei ole se pointti vaan luottamus. Jos luottamus yhteiskunnassa murtuu niin se on paha asia.
Muista, että sadat tuhannet suomalaiset eivät saa ominpäin edes erota kirkosta. Eikö se usko ole tärkeämpi kuin jäsenyys? Ja kirkon tutkimuskeskuksen mukaan suomalaisista vain 27% ilmoittaa itse uskovansa kristinuskon Jumalaan. Etkö sinä usko tuota? Miksi et?
Mehän puhummekin nyt siitä miten tällaiset ratkaisut sopivat yhteiskuntaan. Emme niinkään tästä yhdestä tapauksesta. Ei yhteiskunnassa voida tehdä sellaisia päätöksiä, että nyt valokuvaajat olisivat ainoita, jotka saavat syrjiä. Tottakai keskustelu tällaisissa tapauksissa on aina yleisistä linjauksista.
Teemu Kakkuri
Eipä varmasti voi. Mutta retoriikan ja visuaalisin kikoin voisi keksiä ilmaisun rajoitteille. Ei kai voi kysyäkään palvelua haluavalta, että mikäs pari te olette. Ja onko takana kenties avioeroa? Ja onkohan jompi kumpi joskus ollut osallisena aborttiin? Harrastanut avioliiton ulkopuolista seksiä jne? Tälleen mietittynä tuntuu ihan koomiselta. Ja sitt tulee mieleen naisten pappeuden kieltävät kollegat ja maallikot. Ja kaiken maailman alttarikaiteiden väistelijät. Että Chaplin saisi siitä parodiaa.
Vai on se rankkaa jos pari kuvaa jää ottamatta. Tilanne olisi erilainen jos pari lonkkaa jäisi leikkaamatta. Valokuvaus lähestyy osittain jo taidetta ja se on ennen kaikkea häistä puhuttaessa palveluammatti. Mielestäni on realismia jos sanoo suoraan, että tarjottu toimeksianto ei kiinnosta tai ei pysty sitä toteuttamaan. Kyllä joku muu kuvaa ne häät, joten ei ne kuvat jäisi ottamatta. Minulla on tullut vastaan sellaisia tilanteita häissä, joissa on joutunut miettimään kuvatako vai ei.
Tuskin kukaan voi haastaa käräjille jos kuvaussopimusta ei synny. Tosin maine kyllä voisi levitä, että tuo kuvaaja on aivan toivoton tapaus. Toisaalta hyvä häätunnelma jäisi syntymättä jos kuvaaja olisi koko ajan myrskynmerkin näköinen ja tiuskisi kysyjille koko ajan.
Siksi sopivan kuvaajan löytäminen on muutakin kuin vain lakipykäliä ja paragrafeja tai niihin tuijottamista. Monesti kuvaajan tyyli ja yhteistyökyky ratkaisevat. Kaiksita ei ole kuvaamaan sukellus- tai joitakin muita erikoishäitä. Eikä niistä kukaan haasta oikeuteen.
Mika Turunen
Mutta mistä sinä tiedät, että kyseessä on homoseksuaalinen pari? Kysytkö vai miten se tulee ilmi? Ei kai kukaan haluaisikaan semmoista kuvaajaa, joka suhtautuisi nuivasti. Miten siis toimia kuvaajaa etsiessä, pitääkö kysyä, että käykö ku me ollaan ei-heteroja?
Tämä erottelu on rankkaa. Puolin ja toisin.
Mika, sinulta nyt menee pahasti ohi se pointti, että tässä on pakko ottaa kantaa siihen onko oikein lähtökohtaisesti kieltää palvelu tietyltä ihmisryhmältä? Ei kyse ole vain siitä, että tykätäänkö tyylistä tai tullaanko toimeen.
En usko, että asiakkaille olisi rankkaa se, että kuvat jäisivät ottamatta vaan se, että joku ihminen sanoo heille, että en suostu teitä palvelemaan teidän seksuaalisuutenne takia. Mitä sinä Mika sanoisit, jos sinulle ei vaikka tarjoiltaisi, koska olet kristitty? Murehtisitkö ruokaa vai epäoikeudenmukaisuutta?
Jos haluaisin mennä Mekkaan katsomaan Kaabaa, niin se kiellettäisiin kristinuskoni vuoksi, muslimien vakaumuksen takia.
Valokuvaaja voi kysyä vihittävän parin nimet, ja kuultuaan että kaksi saman sukupuolen edustajaa on menossa naimisiin, todeta ettei ajankohta sovikaan kalenteriin.
”Olisiko vielä ulkonäkövaatimuksiakin?”
Taannoin oli esillä tapaus, jossa hääpari halusi vihkipapikseen toisen papin, koska sovittu pappi ei tavattaessa osoittautunut kyllin kauniiksi/edustavaksi parin hääkuvia ajatellen.
Tuleva aviopari halusi tyylikkäät kuvat, joita ”ruma” pappi ei saisi pilata.
Joten kaikki on mahdollista.
Kokeilepa sanoa Saudi-Arabiassa, että olet homo. Voipi jäädä näkemättä useampikin paikka. Mutta miksi tämä Mekka esimerkki? Pitäisikö siitä ottaa mallia vai onko meillä pienempi syrjintä sallittua kun muualla on huonommin?
Mutta jos kyseessä on kristitty niin ei kai hän voi antaa väärää todistusta? Kehotatko sinä kristittyjä valokuvaajia valehtelemaan? Ei kuulosta kovin kristilliseltä.
Oikeastaan erittäin hyvä vastaus babtistilta.
Itse en missään tapauksessa osallistuisi samaa sukupuolta olevien vihkiäisseremoniaan vaikka olisivat sukulaisia tai kuinka tuttuja. Sen jälkeiset juhlat sitten erikseen, niihin voi hyvin osallistua.
Jäisitkö Markku oman lapsesi vihkiäisseremoniasta pois jos toinen osapuoli olisi samaa sukupuolta? Miten selittäisit tämän hänelle? Tämä minua kiinnostaa ihan oikeasti.