Ei, kyse ei ole vitsistä, vaan erään tietynlaisen kristillisen näkemyksen omaavan jenkkifotarin probleemista. Hänet oli nimittäin kutsuttu kuvaamaan samaa sukupuolta olevien häitä (laillinen hänen osavaltiossaan). Mutta kun omatunto ei antanut myöten, hän lähestyi ongelmansa kanssa Etelän baptistien etiikan ja uskonnonvapauden komission puheenjohtaja Russell Moorea
Lue kirje ja vastaus
Jos edellä ollut aihe ei kiinnosta – mikä on suotavaa – tarjolla on toisenlainen juttu valokuvaajasta. Hänkin törmäsi ongelmaan ja päätti ratkaista sen. Entinen muotikuvaaja alkoi ottaa kuvia vammaisista tai muuten erilaisista ihmisistä.
Katso GodTuben video
Tämän aiheen soisi kiinnostavan. Video on oivaltava ja koskettava.
Teemu kaikella rakkaudella. Mitä sinulle on tapahtunut Raamattu ja hengellisessä näkökentässä kun olet lähes yhtä liberaali kuin muut oman agendansa kanssa loppaavat?
Saatetaan ehkä sanoa mutta eihän se edes lähellä kumpaakaan kuitenkaan ole. Ei millään tasolla. Lapsi sitoutuu perheeseen selvitäkseen hengissä ja valtioon, koska kaikki se tarjoaa melkein kaikki palvelut hengissä pysymisen ja kehittymisen avuksi. Ei kirkon jäsenyyttä voi millään tavalla verrata näihin.
Suomessa vain noin neljännes uskoo kirkkojärjestyksessä säädetyllä tavalla, eli tunnustuskirjojen mukaiseen kristinuskon Jumalaan. Eihän millään sellaisella yhteisöllä voi olla sitoutuneita jäseniä jos vain pieni vähemmistö uskoo yhteisön keskeisimpään sanomaan. En keksi äkkiseltään mitään sellaista yhteisöä, jossa asiat olisivat noin huonosti. Vain byrokraattinen erityisasema suomalaisessa yhteiskunnassa suojelee tätä yhteisöä romahdukselta.
”Suomessa vain noin neljännes uskoo kirkkojärjestyksessä säädetyllä tavalla, eli tunnustuskirjojen mukaiseen kristinuskon Jumalaan.” Mahtaako kirkkojärjestyksessä olla mitään säädöksiä uskosta? Onko tunnustuskirjoissa määritelmää Jumalasta?
Eihän tämä puhu sitoutumisesta. Sitoutumiseen voi liittyä myös pyrkimys muuttaa sen yhteisön maailmankuvaa ja arvostuksia, johon on sitouduttu. Suomen kirkko on protestanttinen ja luterilainen. Tämä tarkoittaa, että sen alkuna oli Lutherin protesti, uskonpuhdistus. Hän sitoutui kirkkoon, mutta ei siihen, miten se hänen aikanaan ilmeni.
Kirkkojärjestyksen 1 momentissa määritellään aika selkeästi se usko. Ihmettelinkin näillä palstoilla aikoinaan, että kirkkolaissa 15-vuotiasta pidetään tarpeeksi kypsänä tunnustamaan itsenäisesti
”sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa”
mutta Suomen laissa ei tarpeeksi kypsänä päättämään, että haluaako kuulua kirkkoon vai ei.
Miten aktiivisesti ajattelisit nuorison olevan sitoutunut mihinkään kirkon toimintaan tai sen maailmankuvan muuttamiseen? Pientä vähemmistöä kiinnostaa oikeasti mitkään kirkkojärjestyksen keskeisimmät asiat ja muut haluaa vaan rippilahjoja ja juhlatiloja.
Martti Pentti ja Antero Kangasluoma. Sallinette pienen pilkunviilauksen.
Säädös tarkoittaa kokonaista lakia ynnä muuta vastaavaa kokonaisuutta. Esimerkiksi kauppalaki ja kirkkojärjestys ovat säädöksiä. Säännös on taas tällaisen lain tai vastaavan, kuten kauppalain ja kirkkojärjestyksen, yksittäinen pykälä, momentti tai kohta.
Kirkkojärjestyksessä ei siten ole olemassa mitään säädöksiä, vaan kirkkojärjestys on itsessään säädös. Tässä säädöksessä, kirkkojärjestyksessä, sitten on tai ei ole säännöksiä uskosta.
Vielä hieman pilkun viilausta. Kyseisessä kohdassa kyllä kerrotaan karkeasti mitä tai mihin usko perustuu. Sen sisältöä ei pureta tuossa kohdassa vielä.
Perinteisesti on ajateltu niin, että usko on luottamista (fiducia), tottelemista (assensus) ja totena pitämistä (notitia). Siihen ei tarvita suuria teoreettisia tietoja, sillä se on luonteeltaan Jumalan lahja ihmisille. Pieni lapsikin voi uskoa vaikka ei osaisi jäsentää sitä tiedollisesti.
Karkeasti ottaen, kovin harva kirkon jäsen tietää tästäkään karkeasta määrittelystä, tai edes välittää.
Niin, kovin harva kirkon jäsen luottaa, tottelee tai pitää totena kirkon keskeisiä oppeja. Ja pieni lapsi voi uskoa vaikka mihin, joten en käyttäisi sitä perusteena kirkkoon sitoutumiselle.
Äläs nyt. Juuri sitä varten kirkossa on sana ja sakramentit, että usko syntyisi. Ulkopuolelta uskon määritteleminen on toisen varpaillle astumista. Saattaa olla, että usko ei ole järin vahvaa tai kovin varmaa mutta niin kauan, kun se on lahjaksi saatua sitä ei sovi hylkiä.
Mitä lapsiin tulee niin vanhemmathan heidän kasvatuksestaan ovat vastuussa. Siinäkään ei ulkopuolisella ole sanomista niin kauan kuin kasvatus hoidetaan kunnialla. Ei siinäkään sovi ulkopuolisten mestaroida vaikka olisivat mielestään kuinka oikeassa. Jos vanhemmat ovat sitoutuneet kirkkoon ja lasten kristilliseen kasvattamiseen niin ei siinä ole ulkopuolisilla mitään sanomista. Hoitakoot omat asiansa.
Mika, en minä hylji tai itse määrittele kenenkään uskoa. Totean vain, että kirkon tutkimuskeskuksen mukaan sitä ei suomalaisissa enää juurikaan ole, mitä tulee kirkon keskeisiin oppeihin. Enkä minä halua sanoa miten lapset pitäisi kasvattaa mutta en käyttäisi niitä kirkon jäseniä, jotka eivät saa siitä omin päin erota, esimerkkinä kirkkoon sitoutumisesta. Olemme kaikki varmaankin siitä yhtä mieltä, että kirkkoon ja sen toimintaan sitoudutaan koko ajan vähemmän ja jäsenmäärä jatkaa laskuaan vielä pitkään.
Valistus on viritetty, uusi homokeskustelu herätetty
lallalalalallalllaallallalalalalallallaa.
Ja totta on, että saadakseen leipää ihminen tekee miltei mitä vaan, eli kuvaa vaikka yääk.