Pakolainen yrittää pitää arvokkuutensa vaikka hän olisi menettänyt kaiken omaisuutensa ja joutunut jättämään kotinsa: olipa hän sitten pakolaisleirissä Lähi-idässä, vaarallisella matkalla Eurooppaan tai jossakin Suomen pakolaiskeskuksista.
Tämän hyväksyminen näyttää olevan vaikea pala monelle suomalaiselle. Milloin ihmetellään kännykkää, milloin merkkifarkkuja. Muuttuisiko pakolainen paremmin hyväksyttäväksi rääsyissä ja ilman mahdollisuutta pitää yhteyttä sukulaisiin kotimaassaan?
Mieluummin kännykkä kuin valot mökissä
Omran on Damaskoksen yliopistosta valmistunut englanninopettaja. Hän karkasi Syyrian armeijasta, kun ei halunnut tappaa maanmiehiään. Matka vei salassa rajan yli Jordaniaan ja tuntemattomaan tulevaisuuteen. Omaisuus jäi taakse ja ennen kaikkea rakas kotimaa. Nyt hän taistelee arvokkuudestaan kesällä kuumassa ja talvella kylmässä peltitalossa, hiekka-aavikon keskellä parinkymmenentuhannen muun pakolaisen kanssa.
Nyt hän pitää yhteyttä ystäviinsä älypuhelimella. Se on kanava maailmaan ja elämä olisi ankeaa ilman sitä.
”Elämä olisi surkeaa ilman kännykkää pakolaisleirissä. Emme pystyisi olemaan yhteydessä sukulaisiimme ja ystäviimme Syyriassa pommitusten keskellä, ja Euroopan pakolaiskeskuksissa. Miksi eurooppalaiset eivät sallisi meillä olevan älypuhelinta, kun tulemme Eurooppaan?” Omran kertoili, kun vierailin Azraqin pakolaisleirissä maanantaina.
Omran seuraa uutisia Euroopasta päivittäin ja ihmettelee suhtautumista pakolaisiin: ”miksi emme saisi olla ”normaaleja” ihmisiä ja kommunikoida ”normaalisti?”
Peltimökki kotina ja opettaminen terapiana
Omranin asunnossa ei ole sänkyjä. Parhaillaan yhden huoneen mökkiin asutettiin viisi pakolaista. Lattialla ryömiviin ötököihin hän on jo tottunut. Omran ei valita, mutta Eurooppa houkuttelee, sillä pakolaisleiri tarjoaa vain synkän tulevaisuuden eikä Syyrian sota näytä koskaan loppuvan. Mieluisin paikka olisi asua kotona Syyriassa, mutta se on väkivallan takia mahdotonta.
Englannin opettaminen syyrialaisnuorille pitää ajatukset jollakin tapaa kasassa ja motivoi, kun pakolaisnuorille voi olla tarjoamassa tulevaisuuden selviytymistyökaluja: kielen oppiminen antaa, toivon mukaan, oppilaille tulevaisuudessa mahdollisuuden saada työtä ja jatkaa opiskeluja – oli se tulevaisuus sitten missä tahansa: Euroopassa tai parhaassa tapauksessa Syyriassa.
Omranin kanssa jutellessani en voinut välttyä kysymästä itseltäni; Luopuisinko kännykästäni ja mahdollisuudesta olla yhteydessä perheeseeni ollaksesi ”oikeanlainen” pakolainen, joka hyväksyttäisiin paremmin Suomessa?
Miten itse vastaisit tähän kysymykseen?
Paradoksaalisesti Jeesus ei juurikaan kunnioittanut kotia, jota ei itselleen edes perustanut, ei aikansa uskontoa,jonka edustajat haukkui pystyyn eikä ainakan näytävästi isänmaataankaan, jonka pikaista tuhoa ennusti.
No Jeesus olikin liberaali uudistaja.
Tuo Salmen väite että uskonto on arvo, menee jo pahasti tahattoman parodian puolelle.
Uskonto on huonosti perusteltu todellisuuskäsitys.
Sawela, ovatko koti ja isänmaa sitten jotenkin paremmin arvoja kuin uskonto?
Piispa Salmi: ”– Sanat koti, uskonto ja isänmaa ovat minulle kuva turvallisesta pesästä, paikasta, jossa ihmisen on hyvä olla ja kasvaa. Näiden arvojen varassa myös yhteiskunnan on hyvä olla, lausuu piispa seurakuntalehdelle.”
Jeesus ja Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (= uusi testamentti) eivät kylläkään puhu missään isänmaallisuudesta eivätkä korosta sitä oman maan merkitystä. Sehän korostaa aivan muita asioita. Kristinusko ei erottele ihmisiä näiden kansallisuuden, rodun, heimon tai kielen mukaan.
Tietysti kaikille ihmisille on tärkeää oma koti, ympäristö ja kulttuuri, tavat, oma kieli, enemmän samalla tavoin ajattelevat ihmiset verrattuna kaukaisien kulttuurien ihmisiin ja muut vastaavat asiat. Kristittyjenkin tulee arvostaa ja kunnioittaa niitä asioita, mutta ei kuitenkaan nostaa niitä uskon, Jumalan palvonnan ja hengellisten asioiden
edelle.
”15 Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan…… Nämä sanoivat: ”Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään.”
Matteuksen 22. luku: ”34 Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: 36 ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” 37 Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.22.html#o114
Apostolien tekojen 10. luku:
”34 Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi:
”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. 35 Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa. 36 Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut — hän, joka on kaikkien Herra.”
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.10.html#o32
Hei kaikki!
Isänmaallituus lienee oman maansa ja kansansa rakastamista. On aika turhaa piispan puhua tällaisen isänmaallisuuden omimisesta itselleen. Osoittakoon kukin yksilö ja yhteisö (esim. puolue) rakkautensa sanoissa ja teoissa sivuilleen vilkuilematta.
Piispan käsitys on täysin epärealistinen ja suorastaan vahingollinen.
Kaikkki poliittiset suuntaukset voivat osoittaa, omia, isänmaallisuutta ja se on jopa suuri rikkaus maallemme.
Suni, ymmärrän sillä, että jokin poliittinen suuntaus omii isänmaallisuuden, sellaista että tuo poliittinen suuntaus väittää olevansa ainoa isänmaallinen suuntaus. Väite esitetään todennäköisesti rivien välissä. Omasta mielestäni tällainen on vahingollista, jollei väitteelle ole erittäin painavia perusteluja.
Mikään puolue ei voi myöskään omia koti, uskonnottomuus, isänmaa -kolmiyhteyttä, joka voisi olla myös koti, humanismi, isänmaa -kolmiyhteys. Toivottavasti mahdollisimman moni puolue voi pitää omanaan myös sen yhteyden. Onhan perustuslain mukaan ihmisiä kohdeltava yhdenvertaisesti myös ukonnosta tai uskonnottomasta vakaumuksesta riippumatta.
Yhteiskunnalliset peräsimensiirrot rakenteitten muuttamiseksi eivät korjaa tai muuta institutioiden henkeä ja näin sukupolvi kerrallaan valmistautuu sotaan tai puolustussotaan. Tarvittaisiin valtioita, jotka olisivat asukkaidensa arvoisia. Tästä seuraa se, että niin yksilön kuin yhteiskuntien kehityksessä sosiaaliset tapahtumat seuraavat Ihmisen yksilöllistä kehitystä. No nyt jos halutaan päästä koti, uskonto, isänmaa akselilta eteenpäin, pitää voida kysyä, miten muutos tapahtuu ja mikä tässä olisi kirkon tehtävä. Kirkko näyttää unohtaneen Ihmisellä olevan sielun. Asiassahan tarvittaisiin kansainvälinen moraalikasvatusohjelma. Mutta mistä sitten löytyvät ensimmäiset asian vastustajat, onhan Ihmisarvon ymmärtäminen uhka sille, että Ihmistä ei myöskään voi niin helposti käyttää hyväksi. Kirkko voisi ensimmäiseksi lukea uudelleen Vanhan Testamentin omantunnon syntyä koskevan kohdan. Sitten Se halutessaan voi alkaa antamaan jäsenilleen sielun hoito-opetusta ja muistuttaa Itseään siitä, että Jeesus ennen kaikkea oli opettaja ja hengellinen tiennäyttäjä ja vasta toiseksi Paavalin Uskon ja teologian kohde. Jeesushan kertoi Taivaaseen johtavan tien olevan kovasti hankala ja että jokaisen Ihmisen pelastus riippui Hänen omasta käyttäytymisestään. Olemme kaikki Jumalan työtovereita ja tämän kutsun ymmärtämiseksi tarvitsemme tietoa, joka auttaa Meitä tämän ymmärtämään.
Edelleen kun kirkko haluaisi toimia Ihmisen kehittymisen ja henkisen kasvun puolesta, se tarkistaisi Vanhasta Testamentista, miten perisyntikäsitys voidaan nähdä toisin. Nythän kirkko ei usko Ihmisen moraaliseen kehittymiseen, vaan pitää Ihmistä kykenemättömänä mihinkään hyvään. Jos asia nyt pitää tässä sanoa, niin tämä käsitys loukkaa Ihmisarvoa ja on sen vastainen. Kirkko ei halua eikä usko Ihmishengen kehittymiseen. Ulkonaiset teot, hurskauden ajatukset, jopa säännöllinen kirkossa käynti, ei merkitse mitään, jos Ihmisen sydän teoissa ei osoita halua toimia ja pyrkiä elämään kristillisen ihanteen mukaisesti. Mikä on hyvää sellaisessa kristillisessä ihanteessa, mikä kehottaa ja opettaa Ihmistä ensin luopumaan kaikesta itsessään olevasta ja sitten rukoilemaan sitä kaikkea takaisin Jumalalta pala palalta. Jos tätä ei perusteltaisi menneitten teologien ajatuksilla, tätä pidettäisiin mielettömänä. Ihmisen mahdollisuus vääriin tekoihin ja Ihmisen luonnonosa ovat todellisuutta, mutta perisynti on Ihmiselle annettu haaste kehittymiseen, yritykseen ja ponnistukseen ja tässä on muistettava se, että vähän on paljon. Jos kirkko ymmärryksessään ei halua lähteä eteenpäin, se jää omaan poteroonsa. Pelottelu Jumalan rangaistuksella ei ole tulevaisuuden este Ihmiselle huomata, että ponnistuksella on arvoa ilman kirkkoakin. Sitten on se asia, että uskohan on Ihmisen sydämessä ja Jeesuksen opetus ja hengellinen tiennäyttö ovat hyvä tiekartta ja harjoitus päästä eteenpäin. Ja vielä kerran, yhteiskunnasssa kuten yksilön elämässä sosiaaliset tapahtumat seuraavat Ihmisten yksilöllistä kehitystä. Koti, uskonto, isänmaa eivät saa olla Ihmismielen kehittymistä estävia asioita, vaan kaikkiin näihin tulevaisuutta varten pitää sisältyä ymmärrys siitä, että äly ja intuitio voivat ja niiden pitää olla ystäviä ja että niitä on ruokittava viisaudella, mikä perustuu Ihmisluonnolle annettuihin lahjoihin.
Kännykkä on pakolaisille elinehto. Pakolaisleireille kootaan lahjoituskännyköitä, jos jollain ei satu olemaan.
Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa ovat älykännykät levinneet tavallisen väen käyttöön aiemmin kuin meillä Junttisuomessa.
Niitä on aivan turha kadehtia.
Kännykässä voi pienessä tilassa kantaa mukanaan menneisyytensä: valokuvat, ystävien numerot ja osoitteet, tärkeät muistiinpanot.jne.
Kyllä se näin on, että älypuhelin on nykyaikana tarpeellinen yhteydenpitoväiine muuhun maailmaan, ja sinne kun voi tallettaa ne hyvät muistot elämästään.
Kateus vie kalatkin vedestä…voi meitä ihmisiä.
Varmaan yksi kotouttamisen väline olisi varmistaa, että jokaisella turvapaikan saaneella on hyvä älypuhelin! Onhan meilläkin.