Mielipiteen ilmaisemisesta voi pian joutua kärsimään.
Suosittua Kolmistaan-blogia pitävä Karoliina Sallinen-Pentikäinen testasi sananvapautta ja testi onnistui yli odotusten. Hän käsitteli blogissaan yliampuvaa pride hypetystä ihan pokkana. Karoliina sai karvaasti havaita, ettei sanan ja mielipiteen vapautta enää ole.
Hypetyksen toinen puoli näyttäytyy pelottavan uhkaavana. Sateenkaaren näkeminen tietää toisille kylmää vettä niskaan.
No en aio lopettaa.
Minua veti nuo uskonasiat puoleensa, ku koin elämän jotenkin merkityksettömäksi. Tuumailin ehkä jotain sellaista, että jos elämällä ei ole syvempää merkitystä, niin todellinen merkitys puuttuu. Sitten kerran katselin vähän uskovien touhuja ja oivalsin, että noilla on se mitä kaipasin. Tässähän olisi hyvä aihe seuraavaan….
Kiitos Leena Kotila.
Suoritin minäkin ne yleisen teologian opinnot. Saihan niistä paljon hyvää tietoa, mutta uskon elämää ne ei juurikaan ruokkinut.
Upeaa kun saan lukea tasapuolista tietoa asintuntijalta tästä ongelmasta. Yleensä keskustelut on vain eipäs- juupas akselilla. Kiitos Leena K.
Pekka: ”Suoritin minäkin ne yleisen teologian opinnot.”
Puhutko nyt yliopisto-opinnoista? Mitä ovat ”yleisen teologian” opinnot?
Muistan sinun kertoneen aikaisemmin, että opintosi rajoittuvat kansakoulun käymiseen? Taidan siteen vain muistaa väärin.
Kimmo Wallentin kyselee Pekan kommentista jossa Pekka valaisi meitä seuraavasti:
””Seksuaalisuus on tietysti yksi hieoimpia asioita mitä Jumala on meille luonut. Eihän kaikki siinä aiheuta syyllisyyttä. Vain väärin tomiminen sitä voi aiheuttaa. Toisille ei sekään. ” (Pekka)
Kun ajatellaan mistä otetaan tuo ”väärin toimiminen” eli kenen toimesta tai kuka määrittää sen ”oikean” johon tuota verrataan?
Ensinnäkin on tietysti ihmiset ja yhteiskunta, se mikä on yhteiskunnassa oikeaksi määritelty niin sitä vastaan rikkominen on ”väärin toimimista”. Onko tämä sitten pysyvää ja kaikille sama?
Sitten toinen on Jumalan tahdon mukainen ”oikea” ja sen rikkominen on ”väärin toimimista”. Tämä on pysyvää ja kaikille samaa eikä muutu aikojen kuluessa, siis nyt on kyse evankeliumin Sanasta.
Vain jokaisella ihmisellä itsellään on oikeus määritellä ja määrätä omalta osaltaan siitä mikä on oikeanlaista ja nautittavaa seksiä ja myös siitä, mikä on vääränlaista seksiä, josta ei nauti.
Se on tasan tarkkaan jokaisen ihmisen ihan oma yksityisasia, joka ei muille kuulu pätkän vertaa.
Leena Kotila: ”Joskin itse juuri motkotin samalle Pekalle epätarkkuudesta, niin on hän tasan oikeassa tässä asiassa että meillä on elämässämme jaksoja joista hän taisi puhua nuoruusikään liittyvästä: Tällöin me rakastumme siihen samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Sitä ei automaattisesti muista, sillä heterolla nopeasti perässä seuraava ensimmäinen ihastuminen on niin paljon intensiivisempi ja ihmeellisempi tunne.”
Mielenkiintoista. Mitään validia lähdettä tai tutkimusta tähän?
En ihmettelisi, jos tällainen omaan sukupuoleen ihastumisvaihe olisi olemassa, mutta yllättyisin, mikäli siihen liittyisi varsinaisesti mitään seksuaalista. Uskonkin, että tässä on sekoitettu lapsen – jonkin sortin – ihastuminen seksuaalisuuteen.
Pekka: ”Seksuaalisuus on tietysti yksi hieoimpia asioita mitä Jumala on meille luonut. Eihän kaikki siinä aiheuta syyllisyyttä. Vain väärin tomiminen sitä voi aiheuttaa. Toisille ei sekään.”
Ja tässähän se onkin. Se, mikä kenellekin on väärin, riippuu aina siitä keneltä kysytään. Yleismaailmallisena ohjeena voisi olla, että mikäli se on aikuisten vapaaehtoinen valinta (tässä tarkoitetaan siis seksuaalista käyttäytymistä, ei esimerkiksi valintaa seksuaalisesta suuntautumisesta, koska se ei ole valintakysymys), eikä siitä seuraa muillekaan vahinkoa, se ei ole väärin.
Toisaalta voimme myös todeta, että mikäli joku ottaa asiakseen syyllistää ja tuomita aikuisten vapaaehtoisen valinnan, josta ei koidu vahinkoa aikuisille itselleen eikä muille, syyllistäminen ja tuomitseminen itsessään on väärin.
Vähän outo ajatus: ” mikäli siihen liittyisi varsinaisesti mitään seksuaalista.” Miten seksuaalisuudesta voi erottaa varsinaisen seksuaalisuuden?
Pekalle kysymys:
Kun tutkimukset osoittavat selvästi, että homoseksuaalisuudessa on kyse synnynnäisestä ominaisuudesta, identiteetistä, ihan samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuudessa, niin tuletko silti jatkossakin esittämään asian yhtä virheellisesti kuin tässä ketjussa olet esittänyt, eli että homoseksuaalisuus olisi valintakysymys, johon voi vaikuttaa esimerkiksi asenteilla?
Tulisiko sinusta homoseksuaali, jos eläisit heidän kanssaan vaikkapa vuoden?
Ja koska homoseksuaalisuus ei todistettavasti ole valintakysymys, palaan jälleen ydinkysymykseen:
Jokainen voi ajatuskokeena miettiä miltä elämä maistuisi, jos se oma (hetero)seksuaalisuus olisi kielletty suuntaus. Elämä ilman mahdollisuutta romantiikkaan, rakkauteen ja kumppanuuteen. Tuomittu elämään vastentahtoisessa selibaatissa, ilman rakkautta.
Miksi kukaan vaatisi sellaista keneltäkään?
”Kun tutkimukset osoittavat selvästi, että homoseksuaalisuudessa on kyse synnynnäisestä ominaisuudesta, identiteetistä, ”
—–
-Tämä, että ”tutkimukset osoittavat selvästi” tuntuu olevan jokin yleisluontoinen käsitys, jolle ei kuitenkaan löydy selkeää näyttöä. Toisekseen, identiteetti, ei ole synnynnäinen ominaisuus.
Ja edelleen on olemassa homoseksuaaleja, jotka itse katsovat valinneensa sen. Ja tapahtuu myös liukumista homouden ja heterouden välillä, eri elmäntilanteissa. Täysin heterona elänyt voi yllättäen ryhtyä homosuhteeseen ja päinvastoin.
Henkilökohtaisesti minulle on edelleen, kaiken tämän perusteella, uskottavin se Freudin näkemys, että ihmisellä on luonnostaan enemmän tai vähemmän taipumusta biseksuaalisuuteen, ja se voi vakiintua joko homo- tai heteroidentiteetiksi, riippuen osin ympäristötekijöistä ja ulkoisista vaikuttimista, ja elämäntapahtumista, jotka saattavat saada tekemään asian suhteen tietoisen valinnan.
https://www.amazon.com/Queer-Choice-Lesbians-Politics-Identity/dp/0415910153
http://www.queerbychoice.com/myths.html
MInä toivoisin, että ei noin huolettomasti heiteltäisi kuin itsestäänselvyytenä, että homous on synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus. Kun todellisuus kertoo toista.
Kysymys oli Pekalle, mutta vastasin. Ei tästä enempää osaltani.
Marjaana Järvinen:””Jokainen voi ajatuskokeena miettiä miltä elämä maistuisi, jos se oma (hetero)seksuaalisuus olisi kielletty suuntaus. Elämä ilman mahdollisuutta romantiikkaan, rakkauteen ja kumppanuuteen. Tuomittu elämään vastentahtoisessa selibaatissa, ilman rakkautta.
Miksi kukaan vaatisi sellaista keneltäkään?””
Otampa osaa tähän ”ajatus leikkiin” ja tuon esille gasanovan joka lemmiskelee joka päivä eri naisen kanssa vapaaehtoisuuteen pohjautuen molempien osapuolten osalta.
Kerran sitten hän kohtaa naisen johon rakastuu ylikaiken, tämä nainen sanoo että gasanova ei voi jatkaa muiden kanssa lemmiskelyä kun he ovat yhdessä, kuinka gasanova toimii, rakkauden mukaan ja alkaa elää yhdessä tämän naisen kanssa vai ei? Voiko tuota naisen toimintaa pitää vaatimuksena?
Nyt sitten tuleekin Jumalan rakkaus, onko se ”vaatimuksia” vai Rakkautta ylikaiken jossa luopuu kaikesta Jumalan tahdon mukaan?
Näin omalta kohdalta voin sanoa että kun tulin uskoon ja ymmärsin haureuden niin en ole koskenut naiseen (enkä mieheenkään) seksuaalisesti liki kahteenkymmeen vuoteen, miksikö, sydämen halusta elää Jumalan tahdon mukaan.
Ari: ”Kerran sitten hän kohtaa naisen johon rakastuu ylikaiken, tämä nainen sanoo että gasanova ei voi jatkaa muiden kanssa lemmiskelyä kun he ovat yhdessä, kuinka gasanova toimii, rakkauden mukaan ja alkaa elää yhdessä tämän naisen kanssa vai ei? Voiko tuota naisen toimintaa pitää vaatimuksena?”
Kyse ei ole vaatimuksesta, vaan tavallisimmasta parisuhteen muodosta. Valitsi Gasanova miten vain, hänen ei tarvitse luopua seksuaalisuudestaan, romantiikasta tai kumppanuudesta, tai mistään muustakaan, mistä Gasanova ei halua luopua. Vertauksesi ei mielestäni osu siksi maaliinsa.
Ari: ”Nyt sitten tuleekin Jumalan rakkaus, onko se “vaatimuksia” vai Rakkautta ylikaiken jossa luopuu kaikesta Jumalan tahdon mukaan?”
Mikäli henkilöltä evätään oikeus perustavaa laatua oleviin tarpeisiin, kyse on vaatimuksesta ja syyllistämisestä, ei takkaudesta.
Ari: ”Näin omalta kohdalta voin sanoa että kun tulin uskoon ja ymmärsin haureuden niin en ole koskenut naiseen (enkä mieheenkään) seksuaalisesti liki kahteenkymmeen vuoteen, miksikö, sydämen halusta elää Jumalan tahdon mukaan.”
Tämä onkin ihan eri asia, koska kyse on omasta vapaaehtoisesta valinnastasi.
Marjaana Järvinen :”Mikäli henkilöltä evätään oikeus perustavaa laatua oleviin tarpeisiin…”
Perustavaa laatua olevat tarpeet kuuluvat mielestäni Maslow´n tarvehierarkian alimmalle tasolle eikä niiden tyydyttämistä tietenkään pidä kieltää. Tarvehierarkian ylimmällä tasolla on kehittymisen tarpeet ja kieltämällä ne henkinen/hengellinen kehitys jää tapahtumatta.
”15-vuotiaana päätin lähteä opiskelun tielle. 30-vuotiaana minulla oli molemmat jalat tukevasti maassa. 40-vuotiaana en enää kärsinyt sekavista ajatuksista. 50-vuotiaana tiesin mikä on taivaan tahto. 60-vuotiaana kuulin taivaan tahdon. 70-vuotiaana pystyin seuraamaan sydämeni ääntä, sillä se mitä halusin ei enää ylittänyt hyvän ja kohtuuden rajoja” runoili Kungfutse tuhansia vuosia sitten. Kirkko ja Raamattu ovat tämän teleologisen kehitystien oppaita Jumalaa kaipaavalle ihmiselle.
Jospa olit ymmärtänyt kohdallasi Jumalan tahdon ns. ihan pieleen?
Ari: ” ja tuon esille gasanovan”
Ei millään pahalla Ari, mutta Casanova kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (erisnimi), joka on C.
Oikeinkirjoituksella on ainakin siinä mielessä merkitystä, että se antaa kirjoittajasta uskottavamman ja sivistyneemmän vaikutelman.
Kimmo Wallentin kiitos palautteesta, en kyllä pidä itseäni niin ”sivistyneenä” että minua sen takia tulisi kuulla, pikemmin lapsenmielisenä .
Miksi muuten kirjoitat oman nimesi pienillä alkukirjaimilla, minkä kuvan annat siinä 😉 ?
Ari: ”Miksi muuten kirjoitat oman nimesi pienillä alkukirjaimilla”
Se on poikkeus, ihan oma, tietoinen valinta. Muiden erisnimien suhteen noudatan suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjä.
Kimmo Wallentin et vastannut kysymykseeni, mikä kuvan haluat sillä antaa itsestäsi?
Ari: ”mikä kuvan haluat sillä antaa itsestäsi?”
Sillä en pyri vaikuttamaan ulkoiseen habitukseeni millään tavalla. Syyt ovat ihan muualla, ja yksityiset. Minulla ei ole mitään velvollisuutta avata niitä muille.
Marjaana Järvinen toteat että kohdallani on kyse vapaaehtoisesta valinnasta, ok, kuitenkin mielestäni on kyse todellisesta rakkaudesta ylikaiken Jumalaan. Ennen en ”kuullut” Häntä vaan elin pimeydessä tehden pimeyden tekoja omia himoja ja haluja seuraten.
Marjaana Järvinen:”Mikäli henkilöltä evätään oikeus perustavaa laatua oleviin tarpeisiin, kyse on vaatimuksesta ja syyllistämisestä, ei takkaudesta.”
Jumala ei vaadi eikä epää keneltäkään mitään vaan juuri rakkaudesta käsin haluaa ihmisen tekevän tahtonsa mukaan. Tästä juuri erottaa ”lihalliset uskovat” joilla ei ole Jumalan Rakkautta itsessään, he vaativat toisia elämään kuinka he sanovat, toisaalta nämä ”ottavat” armon itselleen joka peittää KAIKKI heidän omat synnit, he ”näkevät” toisilla syntejä joihin ei armo riitä vaan niistä on luovuttava.
Pekka mitäpä sanot siitä kun blogistit poistavat kommentteja (siihen heillä on kyllä oikeuskin)?
Onko siinä kyse sananvapaudesta ja sen loukkaamisesta kun ei kestetä toisinajattelijoiden kommentteja?
Otetaampa esimerkiksi uudemman blogin otsikko:”Rakastakaamme toinen toistamme avarasti jopa vihollisrakkauteen asti”, siis blogisti ”julistaa” rakkautta jopa vihollisiin, no kun sitten kysyy kuinka on mahdollista hänen edustamansa kirkon väkivallan teot toisuskoisia vastaan niin kommentit poistetaan?
Miksi vaiennetaan omaa ”oikeaa uskoa” koskeva kritiikki, eikö ole millä vastata? Eihän evankeliumi jätä vastauksia vaille niitä jotka sen ymmärtävät?
Blogin pitäjä on velvollinen siivoamaan sinne kuulumattomat kommentit. Ei ole hyvä jos häirikkö alkaa ohjaamaan blogia ja vääristäen blogin.
Blogistin sananvapauteen kuuluu, että voi kertoa aiheensa. Lisäksi hän voi keskustella aiheesta, jos haluaa.
Ari, voit kirjoittaa oman blogin ja keskustella siinä sinulle tärkeistä asioista. Se kuuluu sananvapauteen.
Blogin haltijana voi poistaa minkä tahansa kommentin ja mistä syystä tahansa. Eikä edes tarvitse syytä kertoa. Jollei tätä oikeutta uskalleta , tai haluta käyttää niin aitoa keskustelua ei voi syntyä. Ensinnäkin meidän on ositettava arvostusta toisiamme kohtaan. Asioissa saa olla erimieltä, mutta henkilöä ei saa loukata. Eikä esittää hänestä epäasiallisia näkemyksiä. Asiatasolla on pysyttävä.
Keskustelua voi syntyä vain silloin, jos pysytään aiheessa, tai ainakin sen raameissa. Joku voi haluta vääntää keskustelua haluamaansa suuntaan ja kirjoittaa raamin ulkopuolelta. Jos silloin blogisti ei poista tätä kommenttia, niin aiheesta keskustelu loppuu siihen.
Tänään en ole ehtinyt koneella oikein käymään. Joten en ole voinut vastata mihinkään. Vastaavia lukijamääriä ei aikaisemmin ole ollut. Miten tämä kiinnostaa näin monia ?
Arilla tuskin on mitään tarvetta kirjoittaa omaa blogia, niin kauan kun voi käyttää muiden pohjia, omien kiinnostuksen kohteidensa ajamiseen. Jos olisin eilen ollut koneella, niin olisin poistanut jo jotain. Nyt taitaa olla jo myöhäistä.