Pitäisiköhän lopettaa kirjoittaminen ?

Kiitos Ismo. Olinkin jo pulassa. Sinä tuolla tekstillä palautit iloni.. Niin helposti alkaa kaivata hyväksyntää ja unohtaa sen,että olemme eri kansaa, joka on outoa ja muukalaista muille. Jumalan lapsina pysymme siinä asemassa. Eikä siitä edes tarvitse pyrkkiä pois. Onhan meillä parempi seura Vapahtajassa, joka myöskään ei kelvannut maailmalle.

Ismo Malinen ja Pekka mikä on se voima tulla Jumalan lapseksi?

Onko se teillä?

Entä onko se luterilaisilla homoilla joita te käskette luopumaan homoudesta?

Teillä ei siis ole syntiä josta tulee luopua, koska olette todistaneet niin monta kertaa voimattomuutta ja sovitusta kaikista TEIDÄN omista synneistänne.

Väärät opettajat tunnistaakin usein juuri siitä, etteivät he itse kilvoittele lainkaan. Oppi on vain heidän puheissaan, mutta ei jokapäiväisessä elämässä. Heidän on oikein helppo väittää muiden uskoa ja elämää täysin vääräksi ja mahdottomaksi. Lisäksi he ovat hyvin tyytyväisiä itseensä ja siihen miten he itse uskoaan elävät todeksi. Oikeaan uskoon kuuluu olennaisesti pyhä tyytymättömyys itseen ja samalla syvä luottamus siihen, että Herramme on puolestamme täyttänyt kaikki mitat. Joilla meitä voidaan milloinkaan mitata. Tätä sisäistä ristiriitaa ei väärillä opettajilla ole. He ovat tyytyväisiä omiin suorituksiinsa , eivätkä siksi ole täysin riippuvaisia kaikessa, Vapahtajamme avusta..

Tuo tyytyväisyys itseen, vaikuttaa sen, että koko kilvoittelu on heille tuntematon käsite. Ei heillä ole sellaiseen mitään tarvetta.

Paavali kirjoittaa Filippiläis kirje 2:19-21 : ”Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on.
Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.”

Ihminen on joko Kristuksessa tai sitten ei ole, mitään välimaastoa ei ole, missä Jumala auttaa Pyhällä Hengellä minun omia pyrkimyksiäni ja pyhittymistäni. (synergismi) Jeesus sanoo seuraavassa sen järjestyksen, joka tekee ihmisen omavoimaisuuden puolustamisesta tyhjää, vaikka vastaväitteistä ei koskaa maailmassa tulekaan loppua.

”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: ’Ei ole palvelija herraansa suurempi’. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” Joh.15:16-21

Ihmisen luonnollinen mieli ei ota vastaan sellaista tietoa, että minun omallani ei ole mitään merkitystä, vaan yksin Kristuksella on. Me olemme kuolleet, mutta Elämme Kristuksessa, joka on Jumalan Voima jokaiselle joka uskoo. Maailma vihaa tuota tietoa ja nousee sitä vastaan kaikin voimin, koska se luottaa omaansa ja elää sen tähden kuolleissa töissä.

Usko on kuin hengittämistä, jos alan kiinnittämään siihen huomiota, niin seuraan vain omaa napaani ja ystävä vierelläni menehtyy samaan aikaan, minun huomaamatta mitään. Usko on siis lujaa luottamista Jumalaan, sillä on Luvannut kaiken jumalisuuden meille Kristuksen kautta.

Kaikki oma tekeminen (paino sanalla oma) on suljettu pois Kristuksen tähden. Seuraava kannattaa lukea kuin Pietari sen olisi sinulle suoraan kirjoittanut:

”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.” 2.Piet.1:2-8

…pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja…
Eli pyrkikää kaikessa vahvistumaan uskossanne, sillä kaikki tulee sen kautta…Katse Kristukseen, pois omista tekemisistä, Hänessä meillä on Elämä, ei itsessämme.

Pekalta ja Ismo Maliselta kysyisin milloin ihminen alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen eli ymmärtää Hänen Sanansa?

Mistä Ari olet saanut tuon käsityksen?

Että kyse on ymmärtämisrstä?

Ari varmaan tarkoittaa, milloin ihminen alkaa uskomaan? Jos näin, niin siihen ei ole mitään oikeaa vastausta. Tieto ei ole vielä ymmärrystä, voimme tietää kaiken näköistä, mutta ymmärrys on eria asia kuin tietäminen.

Uskon kautta ihminen taas ymmärtää näkymättömiäkin ja oikeastaan kaiken, minkä Jumala on ilmoittanut. Henki tutkii kaiken . (1.Kor 2.) Usko pysyy kiinni Jumalan ilmoituksessa ja lupauksissa. Olemmehan Lupauksen lapsia, jotka Jumala on itse synnyttänyt.

Ari kyllä usein tuo esiin ymmärtämistä. Ei niinkään uskoa. Silloin kun Jumalalla on asiaa, ni kyllä Hän silloin puhuu juuri sillä tavalla, että kuulija ymmärtää.