Lopetan loppuvuoden ajaksi Maikkarin ohjelmien katsomisen vastalauseena Kingi-ohjelman lauantaiselle Suomen lipun häpäisylle. Näin teen, oli kyseessä lippu tai joku muu kangas.
Suomessa on sananvapaus. Jos minulta kysyttäisiin, puolustaisin Maikkarin oikeuttaa tehdä sellaista ohjelmaa kuin haluaa. Ja jos tuo lauantai-iltainen huumoripätkä todettaisiin oikeudessa Suomen lipun häpäisemiseksi, olen ehdottomasti sitä mieltä että Maikkarin tai tuotantoyhtiön tai näyttelijän kuuluu selvitä tapahtuneesta maksamalla oikeuden määräämät sakot. Sitä merkitsee sananvapaus oikeusvaltiossa.
Mutta minulla on myös vapaus valita, mitä haluan ostaa tai katsoa. En halua katsoa kun roolihahmo laahaa lipuksi kutsumaansa sinivalkoista kangasta lattialla, talloo sitä ja meinaa suojella lippua kuseksimalla sen päälle. Annan tapahtumalle merkityksen. Merkitys on se, jonka minä annan. Merkitys ei ole jotain tapahtumaan sisäänrakennettua. Merkitys ei ole sellainen, jonka muut katsojat näkisivät samalla tavalla. Merkitys on henkilökohtainen. Sanojen ja symbolien yhteys ulkoiseen todellisuuteen on katkennut jo kauan sitten, jos sellaista on koskaan ollutkaan.
Merkitys jonka minä annan, on että en halua nähdä mitä ensi lauantaina tapahtuu samalla kanavalla. Saan tehdä valintani niillä perusteilla joilla itse haluan ja kertoa päätökseni julkisesti niillä foorumeilla jotka tekstejäni julkaisevat.
Kannatan sananvapautta. Kannatan Maikkarin oikeutta olla ideologisesti vaikkei kaupallisesti riippumaton mediatalo. Mutta vaikka kannatan sananvapautta, en aio ikinä ostaa Charlie Hebdon irtonumeroa. Enkä aio katsoa Maikkarin ohjelmia pitkään aikaan.
Ja teillä on vapaus muodostaa minusta mielipide. Teillä lukijoilla on vapaus pitää minua huumorintajuttomana kukkahattuna, monet lukijat tuntematta minua henkilökohtaisesti ja tietämättä minusta yhtään enempää kuin mitä tästä luette.
Maikkaria tai Akua tästä on tietysti turha syyttää. Näyttelijä näyttelee sitä mitä käsikirjoittaja uskoo katsojien enemmistön haluavan nähdä. Tuotantoyhtiö tuottaa sitä mitä kanava ostaa ja kanava näyttää sitä minkä välissä mainostaja haluaa mainostaa. Ylilyönnit ja niiden saama julkisuus ovat todennäköisesti hyvää bisnestä. Provosointi ja paheksunta ovat keskustelun käyttövoima.
Ymmärrän ihan hyvin että tapahtuma oli komediaa, viihdettä ja huumoria. Minun on vaikea suhtautua vakavasti myös tuotantoyhtiön selityksiin. Melkoista komediaa. Melkoista huumoria ovat myös aihetta liippaavat nettikeskustelut.
Eikä tätäkään kirjoitusta kannata niin kovin vakavasti ottaa.
Ajattelen samoin kuin blogisti. Edeltävistä mainospätkistä tuli kuva, että ko. ohjelma voisi ola hyvinkin katsomisen arvoinen. Mutta eihän se sitä ollutkaan. Sinnittelin loppuun asti ja pahin moka tuli siellä lopussa. Luulin, että ohjelmassa pääpaino olisi laulamisella, mutta se tuntuukin olevan kaksimielisellä hölmöilyllä. En jaksa katsoa muita jaksoja.