Suomen suurin ja vanhin vuonna 1640 Turussa perustettu Helsingin yliopisto on yhdessä olemassa olonsa vakavimmista kriiseistä. Henkilöstöä vähennetään lähes tuhannella. 570 irtisanontaan. Lisäksi Aalto-yliopisto irtisanoo lähes parisataa työntekijää. Vaikea tilanne koskee mitä suuremmassa määrin myös Helsingin yliopiston teologista tiedekuntaa ja sen tulevia toimintamahdollisuuksia. Kirkon piirissä olisi näin ollen syytä myös nyt kääntää katsetta yliopistolle.
Luvut ovat niin suuria, että niillä on vaikutus pääkaupunkiseudun kokonaistyöllisyyteen. Näiden yliopistojen erityisosaajien ei ole helppo tässä muutenkin vaikeassa työllisyystilanteessa löytää uutta työtä pääkaupunkiseudulta. Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli eilen kyselytunnilla kysymykseni johdosta korkeakoulujen irtisanomisten vaikutuksia Helsingin ja pk-seudun työllisyyteen. Syntyi vaikutelma, että niin valtion kuin kaupungin suunnalla olisi vielä paljon tehtävissä.
Helsingin Sanomat sivusi tiistaina tätä teemaa, mutta siinä yhteydessä ei ollut tarkemmin kaupunginjohdolta vielä tietoa siitä, mihin toimiin Helsingin kaupunki aikoo tässä tilanteessa ryhtyä yhdessä muiden toimijoiden kanssa.
Pääkaupunkiseutu on näkemykseni yliopistojen osalta niin sanottu äkillisen rakennemuutoksen alue ja olettaisi, että Valtioneuvostolta ja Euroopan unionilta voidaan saada tänne työllistämiseen ja uudelleenkoulutukseen tarkoitettua erityistukea. Näin on toimittu esimerkiksi taannoisten Nokian ja eräiden metsäyhtiöiden suurten irtisanomisten jälkeen. Raumalla kävi juuri EU:n edustajat tutustumassa näiden tukitoimien vaikutukseen telakan suurten irtisanomisten jälkeen.
Ideaali tilanne olisi luonnollisesti se, että Valtioneuvosto peruisi Helsingin yliopistoon ja Aalto yliopistoon kohdistamansa kohtuuttomat määrärahojen leikkaukset. Kaupunginvaltuuston eilisen keskustelun pohjalta ilmeni, että Valtioneuvosto ei ole toistaiseksi julistanut Helsinkiä yliopistojen osalta äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Mistään muistakaan merkittävistä erityistoimista ei ollut myöskään vielä kaupungilla tietoa, vaan vaikuttaa, että näistä jätti-irtisanomisista yritetään selvitä aivan normaalien TE-toimiston palveluiden avulla. Tässä tilanteessa ne ovat kuitenkin täysin riittämättömiä ja on toivottavaa, että Valtioneuvosto ottaisi kriisialue menettelyn käyttöön pk-seudun korkeakoulujen osalta, jos ei voi turvata yliopistojen perusrahoitusta, jotta suuret irtisanomiset voitaisiin perua ja tutkimuksen ja opetuksen taso maamme korkeakouluissa turvata.
Tärkeä aloite! Tohtorien työttömyysluvut ovat korkeita ja tutkijakoulutuksen saaneiden työlistyminen kestää tilastojen mukaan jo tällä hetkellä kauemmin kuin niiden, joilla ei ole lainkaan korkeakoulututkintoa. Yliopistojen massairtisanomisten jälkeen tilanne tulee olevaan vielä kammottavampi. Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä, että ammatikseen tutkimustyötä osaavia ihmisiä seisotetaan kortistossa.
Kirkon olisi minusta myös hyvä jo nyt ennakoivasti pyrkiä varautumaan yliopiston suunnitelmiin teologisen tiedekunnan yhdistämisestä humanistiseen tiedekuntaan. Päätöksiä lykättiin kahdella vuodella, mutta voi kysyä, millaisen signaalin kirkon ja kristinuskon tutkimuksen merkityksestä antaisi maamme ainoan ja pohjoismaiden suurimman teologisen tiedekunnan lakkauttaminen reformaation 500. jaitsenäisyyden 100. juhlavuoden päätteeksi. Kaikki on myynnissä, mutta millään ei ole arvoa?