En osaa oikein arvioida, kannattaako keskusteluun Seta ry:stä ja Aito avioliitto ry:stä osallistua, mutta joitakin ajatuksia nousi mieleeni ja ne perustuvat omaan arvomaailmaani. Ajatukset ovat myös täysin omiani ja yksin kannan niistä vastuun. Niinpä kuitenkin kirjoitan ja keskityn nyt vain tähän teemaan. Lopussa lisäksi ajatuksia evl-kirkosta tilanteesta seurakunnan jäsenen näkökulmasta. Kirjoitin tämän alkujaan vastauksena ja ajatuksenani hyvän kaverini Facebook-päivitykseen avioliitosta – lähes saman sisältöisenä.
Meille kaikille on tuttua, että homoseksuaaleja on aina ollut. Jumala on luonut kaikki ihmiset ja jokainen on arvokas, tasa-arvoinen ja jokaisella on täydet sekä jakamattomat ihmisoikeudet. Niin uskova kuin ateisti on silmissäni ihmisenä yhtä arvokas. Minulla on monia hyviä tuttuja, ystäviä ja läheisiäkin, jotka eivät välitä uskonasioista, mutta harrastuksissa, työssä ja kaikessa kanssakäymisessä olemme kovinkin hyviä ystäviä ja kavereita. Miksi sitten joku lähimmäisemme on homoseksuaali. Siihen en osaa vastata. Se on niitä suuria salaisuuksia. Ajattelen kuitenkin, että homoseksuaalisuus on pysyvää ja siitä ei voi ”parantua”.
Itse ajattelen, että avioliitto on tarkoitettu naisen ja miehen välille. Kaikille ei synny lapsia ja se on yleensä erittäin kipeä kokemus. Lapset ovat käsitykseni mukaisesti lahjaa ja lainaa kaikille meille, jotka olemme tähän tehtävään uskotut. Lain mukaan homoseksuaalisuus ei ole rikos. On hyvä, että maailmassa on löytynyt lainsäätäjille ymmärrystä tässä asiassa. Aivan samoin viisautta on löytynyt muun muassa kehitysvammaisten ja mielenterveysongelmaisten olojen normalisoitumiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Uskon näkökulmasta moni ajattelee, että avioerot, homoseksuaalisuus, uskottomuus ovat väärin (ennen sanottiin syntiä), vaikkei olekaan toimittu lain vastaisesti. Jos tällaiseen väärään on joutunut, niin kuin me jokainen voimme joskus joutua, voi niihinkin saada armoa ja anteeksiantoa.
Meillä on siis mielihaluja ja -tekoja, joita pidämme vääränä. Kristittynä voi silti halujensa kanssa elää, jos on halu, tahto ja Jumalan lupaama voima taisteluun. Se ei ole helppo tie, mutta itse uskon, että se on mahdollista ja palkinto on suuri. En voi kuitenkaan kuvitella henkilökohtaisen kamppailun suuruutta, jonka homoseksuaalisuus tuo lähimmäisellemme. Jos mukana ei ole uskoa ja sen tuomaa näkökulmaa, elämä on siltä osin ”helpompaa”. Tämäkin on jokaisen oma valinta ja sitä pitää kunnioittaa. Taistelu viettejä vastaan vaatii meiltä uskoa, luottamusta ja pidättäytymistä.
Virheitä voi tulla, perisynnin saastuttamia ihmisiä kun olemme, mutta niistä voi saada halutessaan paluun takaisin. Joskus synti, virheet ja rikkomukset jättävät syviä haavoja, jotka eivät parane koskaan. Usein ne arpeutuvat. Arvet ovat meitä muistuttamassa ja opettamassa, mutta eivät uskomisen esteenä. Joskus arpia voi kynsittää ja silloin niistä on taas hyvä keskustella, vaikka asiat olisivat jo annettu ja saatu anteeksi.
Kun puhutaan Seta ry:stä ja Aito avioliitto ry:stä, niin niillä on myös lain suoma mahdollisuus toimia. Setan toiminta on joissakin asioissa yliampuvaa ja provosoivaakin, mutta on siellä myös hyvää tiedottamista meille kaikille, jotka olemme seksuaalivähemmistöjen kanssa tekemisissä työssä ja arjessa. Ja me kaikkihan olemme. Myös muille vähemmistöille on omia yhdistyksiä. Aito avioliitto ry:lle on myös paikkansa. Se ajaa asiaa voimakkaasti Raamattuun perustuen ja joskus se voi tuntua homoseksuaalille ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa rikkovalta. Kyse ei kuitenkaan ei ole lain rikkomisesta.
Itse ajattelen pitkälti kuin Aito avioliitto ry:ssä ajatellaan, mutta toimisin kuitenkin kovin eri tavalla. Eri foorumeilla ja jotenkin rakentavammin. Minusta olisi hyvä, että tämän luontoiset yhdistykset toimisivat enemmän tietoa jakaen eri ammattilaisille, joiden työhön liittyy tasapuolisen ja kiihkottoman faktatiedon jakaminen. Kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelee opettajat, jotka kertovat näitä asioita, kun opetussuunnitelmassa on sen aika. Koulu- ja opiskelumaailma ei ole paikka, jossa opettaja tai kukaan muukaan ajaa omaa mielipidettään, vaan jakaa neutraalisti tietoa ja opettaa.
Aivan samalla tavalla ajattelen, ettei esimerkiksi Seta ole se yhdistys, joka opettaisi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kirkon rippikoululeireillä. Minun olisi vaikea kuvitella, että taas kirkko, herätysliikkeet tai Aito avioliitto ry olisivat kovinkaan tervetulleita promethus-leirille kertomaan omaa käsitystään. Yhdistykset voivat ajaa omaa asiaansa ja tiedottaa monella muullakin tapaa. Se ei rikkoisi ja lisäisi vastakkainasettelua.
Lisäksi vielä lyhyesti meille, jotka kuulumme evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Minusta olisi välttämätöntä, että avioliittokäsitykseen, avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen liittyvä problematiikka saataisiin ratkaisua kansankirkostamme pikaisesti.
Nyt kun riidat avioliittoonvihkimisen epäkohdista ovat alkaneet ja niiden määrä lisääntyy oikeuslaitoksessa, saa jakautuminen ja eroaalto uuden voiman. Koska kirkon jäsenkunta on keskimäärin yhä voimakkaammin liberalisoitumassa ja kirkon jäsenyydestä eroaa eri syistä ja ulostuloista johtuen tänään liberaaleja ja taas huomenna konservatiiveja, on vaarana, että kirkko lakkaa olemasta koti kenellekään. Ja kun koti katoaa, sitä aletaan etsiä muualta. Kuten olemme huomanneet, on arvoliberalismi saanut lujan otteen suhtautumisessa ajankohtaisiin asioihin. Tämä on näkynyt viime vuosikymmeninä eduskunnan säätämissä laeissa ja lähes kaikkien puolueiden puolueohjelmissa ja myös toiminnassa. Jos näin on käynyt maallisen vallan puolella, niin se tapahtuu myös kirkossa, joskin vähän hitaammin. Jos asioissa on ollut riitaa maallisella puolella, voivat riidat olla vielä syvempiä kirkon sisällä.
Maallisella puolella erotaan puolueista, jätetään politiikka ja äänestäminen kokonaan muiden harteille ja ollaan välinpitämättömiä. Kirkosta on taas helppo erota. Ystäväpiiristänikin on joku eronnut siksi, että kirkko on liian liberaali. Joku siksi, ettei uskonasiat enää kiinnosta. Ja joku taas siksi, ettei tunne kuuluvansa kirkkoon sen vanhoillisten käsitysten vuoksi. Luin jokin aika sitten lehtijutun, jossa kerrottiin, että iso osa seurakuntien jäsenistä ei usko Jumalaan. Tämä joukko saattaa olla hyvin sopeutuvainen ja kokea nykyaikaan kuuluvan kaiken hyväksymisen. Vaikeassa tilanteessa he valitsevat liberaalien kannan, koska nykyinen yksilöllisyyttä korostava ja muoti-ilmiöidenkin kannalla oleminen on uusi normaali.
On ollut monia asioita ja kysymyksiä viime vuosina, jotka ovat vaikuttaneet sen, että kirkossa on isoja ristiriitoja. En palaa niihin, mutta nyt edessä on valtava ongelma avioliittoon vihkimisen ympärillä. Kirkon kannalta olisi parempi, että kirkolliskokous pyrkisi päätökseen esittää vihkimisoikeudesta luopumista. Olen vakavasti pohtinut jo pitkään, että uuden eduskunnan aloittaessa tekisin kansalaisaloitteen siitä, että vihkimisoikeuteen liittyviä lakeja muutettaisiin siten, että kirkolta oikeus lakkaisi.
Toinen puoli minussa sanoo, että älä tähän lähde ja että kyllä kirkolliskokous osaa asiansa ja tunnistaa hädän. Toinen puoli sanoo, että Suomessa voisi löytyä suuri joukko kansalaisaloitteen taakse, koska murhe kirkon tilasta on ilmeinen ja asia ei muuten etene ja vahingot ehtivät tapahtua. Vihkimiset tapahtuisivat maistraateissa ja siunaaminen kirkossa. Tällöin siunattavat voisivat halutessaan vakuuttaa esimerkiksi vanhalla tavalla – tahtomistaan rakastaa aina kuolemaan asti. Jokaiselle papille tulisi jättää oikeus itse vakaumuksensa ja käsityksensä mukaan päättää, keitä hän haluaisi siunata avioliittoon. Kirkon työntekijöitä ei voi jättää ahdinkoon, kun vielä tiedämme, että täydellä rakkaudella ja kutsumuksesta kirkossa työskentelee suuri joukko esimerkiksi herätysliikkeisiin kuuluvia työntekijöitä ja luottamushenkilöitä.
Kirkko voi hajaantua myös sisältä päin. Jos riidat jatkuvat ja työntekijät sekä luottamushenkilöt eivät toistensa vakaumusta kunnioita, on yhteenotto tulevaisuudessa jatkuvaa ja repivää. Ennuste kirkolle on huono. Ei olisi hyvä, jos esim herätysliikkeille ei olisi enää sijaa rakkaassa kirkossa, vaan ne joutuisivat niin nurkkaan ajetuiksi, että olisivat pakotettuja perustamaan oman kirkkokunnan. Tällaista kehitystä en vähäisemmässäkään määrin kannata, vaan olen vahvasti sitä mieltä, että hyvällä tahdolla myös löytyy hyvä ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu.
Sakari Joensuu
yrittäjä, perheenisä
Alajärven seurakunnan jäsen
Pappi, eikä kukaan muukaan ihminen ei siunaa ketään, vaan pyytää Jumalalta siunausta. Sen voi tehdä kuka tahansa, joka tuntee tarvetta. Jumala siunaaa, jos siunaa, ketä haluaa. Ihmisen ”siunaus” on kiinni siitä, kenet hän hyväksyy tai on hyväsymättä. Jumalalta odotan enemmän.
Tunnetulta suomalaiselta evankelistalta oli kysytty kantaa näihin kirkon kiistoihin. Hän oli vastannut ettei ota niihin kantaa. Hän on evankeliumin asialla.
Niinpä. Kirkon opillisetkaan kysymykset ja ratkaisut ei tuota mitään ylipääsemättömiä ongelmia, kun vain jättää ne muiden ongelmiksi. Silloin voi täysillä keskittyä lukuisiin mahdollisuuksiin, joita kirkko toiminnassaan tarjoaa.
Kirkko on yhä ja edelleen ihan sama organisaatio ja kristittyjen yhteisö, mitä se on ollut ennenkin. Aivan samat toimintamahdollisuudet on yhä olemassa. Joten mitään tarvetta kirkosta lähtemiseen ei pitäisi yhdelläkään uskovalla olla. Meille kirkon tulee olla Jumalan viljelysmaa, jota hoitamaan jokainen meistä on kutsuttu.
Sakari kirjoittaa ihan niin kuin kunnon fariseus. Toisten harteille ladataan kuormia, joihin ei itse haluta pikkusormellakaan koskea.
Jos minä kirjoittaisin Sakarille, että älä kuule vaimoasi halua etkä ainakaan haluasi toteuta, niin johan Sakari voisi hermostua. Mutta Sakari saa kirjoittaa ’kristillisyyden’ sokerihuurteiseen pakettiin kuorrutettuna minulle, että älä kuule Seija vaimoasi halua etkä ainakaan haluasi toteuta.
Jotenkin näiltä sakareilta jää huomaamatta, että ei puhuta jostakin ihan hirveän pelottavasta ja kaiken maailman kauheuksia levittävästä Seta ry:stä, vaan aivan tavallisista samassa kirkonpenkissä istuvista kristityistä ihmisistä.
Kotimaan toimittajalle kerroin, että kun kirjoitin tämän alunperin pohdintana kaverini face-päivitykseen, minulle tuli pyyntöjä, että laita kirjoituksesi myös omalle seinällesi. Kohta jo tuli kyselyjä, voisiko tekstin lähettää johonkin lehteen ja että he voisivat luvan saatuaan sen tehdä. Lupasin harkita asiaa ja itse sitten harkinnan jälkeen toimia miten parhaaksi koen. Toimittajalle myös kerroin, että ei mielellään blogiin, kun minulla ei ole oikein sellainen tilanne, että jaksaisin alkaa käymään kirjoituksesta julkista keskustelua. En ole asiakokonaisuuden asiantuntija ja kirjoitus varmasti herättäisi kysymyksiä ja ajatuksia. Toimittaja laittoi tämän kuitenkin vierasblogiin. Mietin, että pyytäisinkö poistamaan kirjoituksen blogista, mutta taas harkitsin, että avoimuus ja keskustelu on vain hyväksi ja lisäisi meidän kaikkien ymmärrystä. Pyrkisin vastaamaan kysymyksiin, vaikka vastauksiin tulisi virheitä ja sitä kautta myös väärinymmärrystä. Toki myös oikeinymmärrystä. Myös tahallista väärinymmärrystä tulisi. Siitä myös arvostettu presidenttimme on puhunut ja varoittanut.
En halua olla fariseus, vaan kirjoitin oman henkilökohtaisen arvomaailmani ja uskoni mukaisesti. Halusin näihin asioihin koskea pikkusormella – siksi kirjoitin. Sinuakin varmasti ymmärrän, siksi pohdin, että ulkoa tuleva paine on iso taakka mille vähemmistölle tahansa. Olen sitä itsekin kokenut eläessäni monelta osin vähemmistössä: usko, suurperhe, oikeistolainen poliittinen kanta keskustalaisessa maalaiskaupungissa, sairaus jne. Siksi minussa on myös vahva empaattinen puoli.
Meillä kaikilla on myös oikeus uskoa omalla tavallamme. Minullakin. Meillä jokaisella on taivastiemme, jonka uskomme johtavan perille. Toisia en voi, enkä halua tuomita, koska se ei ole minun tehtäväni. Itse koen, että minun kohdalla se tie olisi tämä. En juuri ollenkaan ole uskostani kertonut. Arkana lähinnä vain silloin, kun joku on kysellyt. Raamatun tuntemuksenikin on niin ohut, etten voi edes siihen vahvasti pohjata keskusteluja. Olen vain uskonut ja siitä siis joskus keskustellut.
Setasta kirjoitin siten, kuten edelleenkin ajattelen, vaikka muutama yö on kirjoittamisesta kulunut. En pitänyt Setaa ollenkaan kauheuksia levittävänä, vaan myös tärkeänä asiatiedon jakajana. Joiltakin osin toki sellaisena, että toiminta ja toimintatavat ovat minulle vieraita . Samoin kirjoitin Aito avioliitto ry:stä, jonka toimintatavoissa on myös minulle vieraita elementtejä. Usko ei saa olla kovan protestoinnin työkalu.
> En voi kuitenkaan kuvitella henkilökohtaisen kamppailun suuruutta, jonka homoseksuaalisuus tuo lähimmäisellemme.
Ymmärtääkseni homous ei aiheuta vahinkoa tai kärsimystä homolle. Muiden ihmisten suvaitsematon käyttäytyminen voi sitä aiheuttaa, mutta siihen hän on yhtä syytön kuin koulukiusauksen uhri on oppilastovereiden pilkkaan.
> Kirkon kannalta olisi parempi, että kirkolliskokous pyrkisi päätökseen esittää vihkimisoikeudesta luopumista.
Vihkioikeudesta luopuminen ei ratkaise yhtään mitään. Kiista siirtyy ainoastaan siihen, ketä saa vihkiä ja ketä ei saa vihkiä. Ongelman saa loppumaan vain siten, että kirkko lopettaa kokonaan kaikenlaisen parisuhteen solmimiseen liittyvän toiminnan enkä pidä sitä erityisen realistisena vaihtoehtona.
Kansalaisaloitteen tekeminen kirkon vihkioikeudesta on aivan turhaa. Asia ei ole eduskunnan päätettävissä. Se on kirkon päätös.
> En voi kuitenkaan kuvitella henkilökohtaisen kamppailun suuruutta, jonka homoseksuaalisuus tuo lähimmäisellemme.
Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa, että ”jonka homoseksuaalina eläminen”. Itse osaan hieman tunnistaa tuota hengellisen maailman kautta. Monille voi olla vaikea tunnistaa sitä, miten minä ja vielä nykyaikanakin minun lapseni kamppailevat vähemmistössä ja sen paineiden alla, uskomalla niin kuin uskomme. Varmasti paineisiin on omat syynsä, koska minunkin joukossa elävät ovat tehneet pahoja virheitä ja vääryyttä. Kuitenkin suurin osa kamppailusta on tullut luontoisetuna aivan aiheetta.
Muistan aika elävästi lapsuudesta sen kiusan- ja pilkanteon, jota koulussa sain -70- ja vielä -80-luvullakn kärsiä uskon tähden (silloin vielä vanhempieni uskon, koska ainakin itselleni se muuttui lapsenuskosta omakohtaiseksi noin 14 vuotiaana).
Lapset ovat lapsia ja monilla lapsilla se oli heijastumaa omien vanhempien ajattelutavasta. Näin he ovat kertoneet, kun muutama lapsuudenkaveri on aikuisena lähestnyt ja kertonut, ettei ymmärtänyt miten rumasti käyttäytyi nimittelemällä lessuksi jne. Hyvät keskustelut on käyty ja asiat sovittu, koska minäkin vilkkaana ja uskaliaana poikana joskus asiaan väärin reagoin ja aloitin nyrkkitappelun. Suurin osa ei toiminut näin, vaan oli hiljaa pahalla mielellä.
Tuohon loppupuoleen kommenttia olikin ajatukseni jo kirjoituksessa. En tunne lainsäädäntöä tuolta osin tarkasti, mutta kansalaisaloite ajattlu perustuu enemmänki siihen, että jotakin tulisi vihkimisoikeuden kohdalla tapahtua, jotta kirkko pysyisi yhtenäisempänä. Toisaalta on niin, että kun tämä asia tulisi ratkaistuksi, niin jotakin muuta nousisi esille. Minä ainakin kaipaisin vähintäänkin kirkollista Jumalan siunausta avioliitolleni. Olen varma siitä, että vihkiminen (siunaus) ja tahtomisen lupaus on pitänyt avioliitoani kasassa jo yli 30 vuotta. Ja aina ei ole ollut helppoa.
Kappas, osui painovirhe kommenttiini. Piti sanoa että vihkioikeudesta luopuminen ei ratkaise mitään, koska seuraavaksi tapellaan siitä, kenet saa siunata.
Sakari Joensuulla näyttää olevan Seta ry:stä sellainen käsitys, ikään kuin se olisi luonteeltaan ateistinen tai ainakin kirkon vastainen. Setan entisenä puheenjohtajana (1983-1991) voin kertoa, että Seta on niin uskonnollisesti kuin (puolue)poliittisestikin neutraali.
Setan paikallisissa jäsenjärjestöissä toimii ainakin Helsingissä, Tampereella ja Turussa hengellisiä ryhmiä, ja Helsingissä kokoontuu raamattupiiri joka toinen viikko.
Suurimmissa kaupungeissa, Helsingissä. Tampereella ja Turussa järjestetään säännöllisesti sateenkaarimessuja, pienemmillä vaihtelevasti. Useimpien kesäisten Pride-tapahtumien ohjelmassa on sateenkaarimessu. Tosin joillakin paikkakunnilla on edelleenkin vaikeuksia saada paikallisen seurakunnan tilaa käyttöön, vaan jumalanpalvelus joudutaan järjestämään muussa tilassa. Kallion kirkon sateenkaarimessu Helsingin Pride-viikolla kokoaa yhteen 250-300 messuvierasta.
Sateenkaariyhdistys Malkus, Setan jäsenjärjestö, pyrkii toiminnallaan edistämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkistä ja hengellistä hyvinvointia.
En nyt tarkasti hahmota, mistä kohdasta tekstiä tuollainen käsitys sinulle tuli. Se ei ollut tarkoitukseni. En toki tunne Seta ry:n toimintaa juurikaan, mutta en tunnista ajatelleeni, etteikö Setan toiminnassa olisi mukana myös hengellistä toimintaa. Yhdistyksen tämä toimintamuoto ei ole ollut julkisessa keskustelussa juurikaan. Olen lukenut siitä, kuinka seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kokevat esim kirkon sisällä olevansa aika yksin ja että heitä tönitään. Siitä olen kyllä huomannut, ettei seksuaalinen suuntautuminen vaikuta Jumala-kaipuuseen. Ehkä tekstin kokonaisuudesta voi tulla kirjoittamasi kaltainen tunnelma, koska minun viiskymppisen maaseudun miehen ystävä ja tuttava piiriin kuuluu vain muutama homoseksuaali ja he kaikki ovat avoimesti uskonnon vastaisia. Kiitos asiallisesta kommentista ja asiatiedon jakamisesta.
Jorma Hentilä :”Setan entisenä puheenjohtajana (1983-1991) voin kertoa, että Seta on niin uskonnollisesti kuin (puolue)poliittisestikin neutraali. ”
On varmasti muitakin kuin me ”umpikonservatiiveiksi” luokitellut, jotka ovat kiinnostuneita tietämään mitä käytännössä tarkoittaa ”uskonnollisesti ja (puolue)poliittisesti neutraali”. Tarkoittaako se samaa kuin uskontoneutraali, jossa lapset jätetään kastamatta, kun halutaan jättää heille valinnanvapaus valita itse uskontonsa ja sukupuolensakin vaikka alle kouluikäisenä, jos siltä tuntuu?
Aikoinani eräänlaista ”perheneutraaliutta” edistänyttä ja ”seksuaalisuuden vapauttamiseen” johtanutta kehitystä vastustaneena ja sen vuoksi gallup-haastattelijan ”irtolaiseksi tai muuksi loiseksi” luokittelemana olen kiitollinen siitä, että nykyisten ja tulevienkin perheiden isillä ja äideillä ja heidän lapsillaan on vielä suojanaan edes tämä YK:n yleissopimus, jota noudattamaan Suomi on sitoutunut:
”Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen. (Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, SopS 6/1976, 13 artikla, 3.)”
Sakari Joensuu, arveluni perustui tähän kirjoittamaasi; ”… ajattelen, ettei Seta ole se yhdistys, joka opettaisi seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kirkon rippikoululeireillä. Minun on vaikea kuvitella. että taas kirkko, herätysliikkeet tai Aito avioliitto ry. olisivat kovinkaan tervetulleita promethus-leirille kertomaan omaa käsitystään”. – Tässä Setasta saa kuvan eräänlaisena kirkon ja herätysliikkeiden vastapelurina. Asiaa selkiyttävän kommenttisi perusteella et ole sitä tarkoittanut. Kiitos kommentistasi.
Setan uskonnollinen ja (puolue)poliittiinen neutraalius tarkoittaa sitä, ettei se yhdistyksenä ota kantaa minkään uskonnon puolesta eikä mitään uskontoa vastaan tai aja (puolue)poliittisia tavoitteita.
Se on ihmisoikeusjärjestö, joka ajaa etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksia. Tästä näkökulmasta käsin se on esimerkiksi sekä kiittänyt että kritisoinut ev.lut. kirkon ja sen edustajien tai puolueiden ja poliitikkojen toimia. Ihmisoikeusjärjestön – niin myös Setan – yhteiskunnalliset tavoitteet ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmin poliittisia, mutta eivät puoluepoliittisia.
Tasapainoinen ja sovinnollinen kirjoitus. Voin itse yhtyä kirjoituksen sisältöön ja tyyliin muilta osin kuin vihkioikeudesta luopumisen osalta.
Siunaamisesta sanon sen verran, että ei papin tehtävä ole vain siunauksen pyytäminen. Jo Vanhassa testamentissa Herran siunauksen sanamuoto alkuperäisessä muodossa on toteava ”Herra siunaa sinua ja varjelee sinua…” Ei konditionaali, eikä varsinkaan pyyntömuoto. Pappi siis välittää Jumalan siunausta, koska sanan ja sakramenttien virkaan vihittynä hänellä on siihen valtuutus. Mutta pappi ei voi siunata sitä, mikä on Jumalan sanassa ilmaistu synniksi.
Ei Raamattu rakkautta synniksi sano.
Olet oikeassa Seija, mutta eihän blogisti tai Kimmo Jaatilakyseenalaistakkaan rakkauden siunausta, vaan epäraamatulliseksi katsomansa avioliiton siunauksen.
Nämä kivet on käännetty jo niin moneen kertaan… Raamattu ei puhu mitään samaa sukupuolta olevien avioliitoista, ei puhu monesta muustakaan asiasta, joiden keskellä nykyään elämme. En jaksa aloittaa keskustelua uudelleen A:sta.
Kimmo ja Jukka pystyvät elämään kaikkien Vanhan Testamentin säännösten mukaan. Kivat teille. Me syntisemmät turvaudumme siihen, mitä Vapahtajamme meille opetti.
”Raamattu ei puhu mitään samaa sukupuolta olevien avioliitoista”
——-
Seija, tämä on todellakin käyty läpi moneen kertaan. Nimittäin se, että Raamattu kieltää selkeästi _seksuaaliset suhteet_ samaa sukupuolta olevien välillä. Ei rakkautta, eikä yhdessä elämistäkään. Sikälimikäli jos ja kun avioliittoon kuuluu seksuaalinen yhteys, se on kielletty.
Ei tämä vaikeaa ole. Ja tosiaan, ei jaksaisi aina käydä läpi samaa. Kun aina puhtaan vain kiertäen siitä ”rakkaudesta”, että eihän se voi olla väärin…
Ja kommenttisi vanhan testamentin säädöksistä meni sekä sivuun aiheesta että täysin vikaan muutenkin. Kyllä tämä on selkeästi sanottu siellä uuden testamentin puolellakin. Lähes kaikki niistä, aikoinaan vain Israelin kansalle annetuista käskyistä, jotka koskevat yleismoraalisesti kaikkia ihmisiä, on toistettu uuden testamentin puolella.
Mutta raamatuntulkinta ei liene tämän blogin varsinainen aihe…
”Kimmo ja Jukka pystyvät elämään kaikkien Vanhan Testamentin säännösten mukaan.”
Ois ihan kiva, jos et esittäisi valheellisia väittämiä, Seija.
Sakari Joensuu: ”Olen vakavasti pohtinut jo pitkään, että uuden eduskunnan aloittaessa tekisin kansalaisaloitteen siitä, että vihkimisoikeuteen liittyviä lakeja muutettaisiin siten, että kirkolta oikeus lakkaisi.”
Erinomainen ja kannatettava ajatus. Miksi ev. lut. kirkkolla pitää olla avioliittoon vihkimisoikeus, kun se ei voi (omien opetuksiensa vuoksi) palvella vihkimisoikeudellaan kaikkia jäseniään? Pitää muistaa, että avioliittoon vihkiminen on juridinen toimitus, joka perustuu avioliittolakiin.
Mikko Nieminen: ”Kansalaisaloitteen tekeminen kirkon vihkioikeudesta on aivan turhaa. Asia ei ole eduskunnan päätettävissä. Se on kirkon päätös.”
Käsittääkseni asia on eduskunnan päätettävissä. Koska yhteiskunta on antanut vihkioikeuden kirkolle, niin kai se voi ottaa sen siltä myös pois. Peruste vihkioikeuden poisottamiselle voisi olla se, kun kirkko ei voi noudattaa uuden avioliittolain henkeä.
Avioliittoon vihkiminen on myös kirkon uskonnollinen seremonia.
Mikäli eduskunta ottaisi kirkolta pois vihkioikeuden, tulisi sen perustuslain edellyttämän yhdenvertaisuuden vuoksi ottaa se pois myös kaikilta muiltakin uskonnollisilta yhdyskunnilta, ihan riippumatta siitä onko niiden avioliittokäsitys sama kuin avioliittolain muutettu käsitys.
Jukka Kivimäki: ”Mikäli eduskunta ottaisi kirkolta pois vihkioikeuden, tulisi sen perustuslain edellyttämän yhdenvertaisuuden vuoksi ottaa se pois myös kaikilta muiltakin uskonnollisilta yhdyskunnilta, ihan riippumatta siitä onko niiden avioliittokäsitys sama kuin avioliittolain muutettu käsitys.”
Minulla on käsitys, että perustuslain edellyttämä yhdenvertaisuus ei koske yhteisöjä. Ajattelen, että kun esim. uskonnollinen yhteisö on saanut vihkimisoikeuden, mutta sen käytöstä yhteisön sisällä syntyy ”riita”, eikä kaikkia yhteisön jäseniä palvella yhdenvertaisesti, niin kai vihkimisoikeus voidaan ottaa siltä pois.
Perustuslakimme edellyttämä yhdenvertaisuus koskee siis meitä kansalaisia. ”Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.” lainaus Wikipediasta.
Perustuslakivaliokunta on ottanut asiaan kantaa, että yhdenvertaisuus periaate koskee myös ihmisten muodostamia yhteisöjä erityisesti mainiten uskontokunnat. samoin siihen, että yhdenvertaisuusperiaate koskee myös lainsäätäjää itseään.
Avioliittolain muutokseen liittyvässä oikeudellisessa selvityksessä otettiin kantaa myös nimenomaisesti tähän ehdottamaasi kysymykseen.
Asiaa pitää tarkastella uskonnon omasta näkökulmasta. Jos helluntaikirkkoon kuuluvat vanhemmat haluaisivat vauvansa kastettavaksi, niin eduskuntako menisi väliin ja määräisi että ”kaikkia jäseniä on palveltava yhdenvertaisesti”.
Jukka Kivimäki: ”Perustuslakivaliokunta on ottanut asiaan kantaa, että yhdenvertaisuus periaate koskee myös ihmisten muodostamia yhteisöjä erityisesti mainiten uskontokunnat. samoin siihen, että yhdenvertaisuusperiaate koskee myös lainsäätäjää itseään. Avioliittolain muutokseen liittyvässä oikeudellisessa selvityksessä otettiin kantaa myös nimenomaisesti tähän ehdottamaasi kysymykseen.”
Tuohon helluntaikirkon kaste-esimerkkiin sanoisin, että kaste ei ole (avioliittoon) vihkimiseen verrattava oikeustoimi.
Jos asia on yhdenvertaisuus periaatteen osalta on noin kuin selvennit, niin silloin ei Sakari Joensuun ja minun ajatus voi menestyä. Se olisi ollut yksi ratkaisu ev.lut kirkon ongelmaan. Kiitos selvennyksestä.
Olen Jukka Kivimäen kanssa samaa mieltä siitä, että kansalaisaloite evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeuden poistamisesta kaatuisi perustuslakivaliokunnassa. Olisi lainsäätäjältä täysin mielivaltaista vallankäyttöä poistaa vihkioikeus yhdelta kirkolta ja jättää se muille. Se sotii kaikkia mahdollisia oikeusvaltioperiaatteita vastaan.
En tosin usko, että aloite koskaan pääsisi perustuslakivaliokuntaan asti. Suomessa on vallalla hyvin voimakkaasti periaate, että valtiovalta ei puutu kirkon sisäisiin asioihin.
Kansalaisaloitteena tämä on kuolleena syntynyt ajatus. Kirkolliskokouselle tästä sen sijaan voi tehdä aloitteen ne, joilla kyseinen aloiteoikeus on.