On oikein mukava, kun voin kutsua ystäviäni kuuntelemaan saarnaani kotikirkkoon. Henkilöitä, joita en kirkossa muulloin ole nähnyt. Saarnan valmistus tuottaa muutenkin suurta iloa. Ei pelkästään siksi, että tiedän heidän tulevan ja ja voin saarnassani puhua juuri heille. Saarnan mahdollisuudesta kiitän suurta Jumalaa. Hän on niin hyvä, että antaa minulle tämän mahdollisuuden.
Kuinka toivoisinkaan, että Jumalan rakkaus voisi vetää kuulijoita puoleensa ja saisin oikeat sanat julistaa Jumalan tutkimatonta salaisuutta Jeesuksessa Kristuksessa. Tuota niin ihmeellistä salaisuutta, johon enkelitkin haluaisivat katsahtaa. Mitä enemmän siihen salaisuuteen olen perehtynyt niin sitä vähemmän sen valtavaa suuruutta kykenen käsittämään.
Samalla, kun iloitsen annetusta tehtävästä, niin tajuan suuren tehtäväni merkityksen. Tiedän että minun olisi kyettävä jotenkin oma minä siirtämään syrjään, jotta Vapahtajan rakkaus sanojeni kautta voisi tulla esiin. Sellainen tavoite on kuitenkin liian paljon vaadittu. Vain omistamalla uskon kautta Kristuksen elämän voin suostua kuolemaan omalle minälleni. Itselle kuoleminen Kristuksen tähden on hirveän tuskallista. Se on sitä julistajan salaista kipuilua.
Saarnan jälkeen suren usein sitä, etten kyennyt sanomaan jotain, mitä halusin. Sen murheen sijaan voin jättää kaikki ponnisteluni Jumalan Pyhän Hengen työn varaan. Jumala voi käyttää pahimpia mokia, niin miksipä ei sitten valtavaa hengellistä ponnistusta saarnan valmistuksessa.
Valmistaessani tiedän löytäväni monia arvokkaita helmiä, joita tahtoisin kuulijoille jakaa. Siinä puhumaan mennessäni kompastun kuitenkin aina alban helmoihin ja helmet valuvat pitkin kirkon lattiaa ja käteeni jää vain yksi. Siitä se saarna on vaan sitten pidettävä.
Puhun saarnassani myös uskon ystävilleni, joita tapaa joka pyhä kirkossa. Heidän kohtaamisensa ”pöntöstä” on suuri haaste, jonka ilolla otan myös vastaan. Pönttöön en ehkä joudu menemään, jotta voin olla paremmin kohdattavissa saarnani aikana. Haluan puhua seurakunnalle, enkä omille papereilleni. Papereita ei ehkä ole silloin edes mukana. Ehkä jokin moniste, johon kopioin evk. tekstin ja teen siihen alleviivauksia ja jonkin reunahuomautuksen. Yhtäkään saarnaa en ole onnistunut aiemminkaan lukemaan suoraan paperista.
Siiten on paljon muuta väkeä, joita en tunne, ja joista jotkut ihmettelevät, mitä tuo partajääkäri saarnaamaan on laitettu. Siellä on ehkä joku nuori rippikoululainen, tai joku joka kaipaa sydämessään Jumalan rakkauden henkilökohtaista kohtaamista.
Haasteita on paljon ja ne jotenkin vain innostavat paneutumaan tehtävääni enemmän.
Pyydän kaikkia uskon ystäviäni rukoilemaan minulle oikeita sanoja ja löytämään saarnaani sellaisen yhden käytännöllisen näkökulman, jonka jokainen kuulija kykenee elämään todeksi.
Lyhyeen saarnaa ei turhia jaarituksia kannata sisällyttää. Jospa se yksi näkökulma löytyisi nytkin.
Valmistusprosessissa toivon saavani kohdata Jumalan tuon kyseisen evankeliumitekstin kautta ja sen sisällä. Jotta sitten voisin tuoda kuulijani samaan kohtaamiseen.
Teksti on pitkä ja hankala. Kirjoitan se käsin paperille, jotta Jumala avaisi siinä sen olennaisen sanoman jonka Hän tahtoo kuulijoilleni jakaa.
Hyvin se menee. Armon saaneita ovat kaikki Taivaan matkalaiset…
”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Matt.5:3
Siunausta saarnan valmisteluun, Pekka. Pyhien tekstit on hyvin valittuja. Saarnaaja valitsee näistä tekstin josta saarnaa ja mitä virallista käännöstä käyttää. Rukoillaan, että sinulla on riittävästi aikaa valmistella saarna hyvin, jotta saisit saarnattua kaiken sen mitä Hyvä Paimen on sinulle tekstin kautta puhunut.
Kiitos Juha. Aikaa tässä on vielä koko heinäkuu valmistella. Esirukouksen merkityksen on havainnut tärkeäksi.
Pekka Pesonen: Jos olet kiirehtinyt Herran edelle ja murehdit tekemisiäsi virheitä tai vääriä päätöksiäsi, niin Hän on luvannut kääntää tekemäsi virheet siunaukseksi. Lopeta siis väärien kysymysten esittämisen. Älä enää kysy: ”Miksi” ” Näinkö Herra tuomitsee minut?” ”Onko tämä paholaisen hyökkäys ?”
Pysyttele Jeesuksen kanssa kahden. Vietä laatuaikaa Hänen kanssaan. kerro Hänelle tunteistasi, palvo Häntä ja kohota kätesi ylistyksessä Hänen puoleensa. Rukoile sitten. ” Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi”
(5. Moos. 33:27)
Jumala sinua siunatkoon ja varjelkoon ja kietokoon Hän kätensä sinun ympärillensä.
”Pysyttele Jeesuksen kanssa kahden. Vietä laatuaikaa Hänen kanssaan. kerro Hänelle tunteistasi, palvo Häntä ja kohota kätesi ylistyksessä Hänen puoleensa. ”
Ainakin ennenvanhaan tuommoisia tapauksia kutsuttiin mielikuvitusystäviksi.
Mutta ei hätää. ”DSM-IV-tautiluokituksen mukaan mielikuvitusystäviä pidetään nykyään psyykkisenä häiriönä vain, jos ne haittaavat henkilön päivittäistä sosiaalista vuorovaikutusta.
Lisää aiheesta mm. täältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mielikuvitusyst%C3%A4v%C3%A4
kimmo wallentin: Huomasitko, että kirjoitin Pekka Pesoselle, enkä kirjoittanut sinulle, kimmo.
Vaikeuksien keskellä, voimme kehottaa toista ihmistä kääntymään Vapahtajamme puoleen ja rukoilemaan ja anoen viisautta ja johdatusta vaikeissa tilanteissa. Jos tarvitset uskoa tai uskonvahvistusta, niin Jeesus on luvannut kaikessa auttaa. Jossakin tilanteessa on hyvä sulkeutua omaan ”kammioon”, jossa voimme keskustella Herran kanssa kahdestaan. Kimmo. onko Jeesus sinun Herrasi ? Jos asia on vielä kesken, niin käänny Jeesuksen puoleen, niin varmistat iankaikkisen elämän Herran yhteydessä.
Järvinen: ”Jossakin tilanteessa on hyvä sulkeutua omaan “kammioon”, jossa voimme keskustella Herran kanssa kahdestaan.”
Jos omassa ”kaammiossaan” alkaa kuulla ns. sisäisiä ääniä, lienee kysymys ennemminkin skitsofreniasta kuin juttutuokiosta Jumalan kanssa ja silloin on jo korkea aika hakeutua päälääkärin tutkimuksiin ainakin varmuuden vuoksi.
Kiitos Erkko Vapahtajan käsistä, jotka sydämeeni lähetit.
Kuka meistä nyt ei rakastaisi omaa ääntänsä yli kaiken, jopa me naiset kun vihdoinkin saamme sanoa jotain, ilmaista mielipiteemme.
Mutta se, että lähtisinkö saarnaamaan evankelimia, on mahdottomuus, koska antisemitismi ei ole koskaan minuun tarttunut, eikä löytänyt minun mullastani kasvualustaa, ja näin ollen en halua sellaista myöskään levittää.
Kuolleesta voi sanoa mitä tahansa, koska hän ei ole puolustautumassa, hänet voi panna armahtamaan tai tuomitsemaan, mutta se on vain oman mielen kuvitelmaa.
Siksi minä jopa toivoisin, että tuo Jeesus tulisi takaisin, ja näkisimme mitä hän todellisuudessa on sanonut ja mitä muut ovat hänen suuhunsa laittaneet.
Kannattaisi vähän pelätä Jeesuksen takaisin tulemista, koska hän ei halunnut koko maailmaa, jonka satanus lupasi. Ja olettaisin hänen myös olevan tietoinen siitä mitä kahdentuhannen vuoden aikana on tapahtunut ja tehty hänen nimissään, kuten vaikka juutalaisvainot, pakkokäännytykset, kansanmurhat, inkvisitiot ja kuinka juutalaiset aina käänsivät toisenkin posken, antoivat partansa revittäviksi ja kasvonsa syljettäviksi. Tuskin Jeesus sellaista tarkoitti. Hän voi sanoa teille: ” Minä en ole koskaan tuntenut teitä. ”
Se oman äänen rakastaminehan tässä on juuri se pahin kanto kaskessa. Onneksi sitä rajoittaa tehokkaasti aika, jonka sisään asia on sovitettava. Jospa sittenkin Vapahtajamme hiljainen ääni saisi olla puhumassa ja itse en olisi sen esteenä. Tärkeimpänä pidän juuri sitä, että Herra puhuttelisi minua tekstin kautta, jotta voin tuoda kuulijat kuulemaan sen mitä Hän tahtoo meille kaikille sanoa.