Poispotkitut!

Marko S.,

”Luterilainen kirkko opettaa, että jos Pyhä Henki ei saa hoitaa lapsena kastettua, tämä etääntyy Jumalasta. Usko heikkenee ja voi loppua. Tällaiseen hengelliseen tilaan joutunut elää suruttomuudessa. Pyhä Henki kutsuu ja herättelee tällaiseen tilaan joutunutta palaamaan takaisin uskon tielle. Luterilainen kirkko EI todellakaan opeta, että pelkkä kaste riittää: sen lahjat – syntien anteeksi antamus – pelastus ja Pyhä Henki otetaan vastaan juuri uskolla: joka uskoo ja on kastettu, on pelastuva.”

Vastasyntynyt on Taivaan Valtakunnan kansalainen. Tämä oikeus jatkuu henkilökohtaisella suostumuksella, kun ao. sen ymmärtää. Sen voi hyljätä, mikä ei ole mikään silmänräpäyksessä tapahtuva, vaan halu olla vastaanottamatta tarjottua pelastusta.

Ei ole kasteen lahjoja, vaikka mm. Muroma tällä määritelmällä sai ”armon” olla evlut kirkon pappi, vaikka toisteli, ettei kaste pelasta, mutta jatkoi: ”kasteen lahjat pelastaa ja yksi niistä on uudestisyntyminen”.

Pitää keksiä kaikenlaista, ettei papin paikka ja palkka lopu.

P.S.
En ihmettele ettet ”pysty” seuraamaan ajatuksenjuoksuani!

Ev-lut kirkon Katekismus vuodelta 1948:
”Kasteen siunaus
Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudestisynnyttää meidät siinä ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi. Hän vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Kastettuina saamme uskossa turvautua Jumalan rakkauteen. Saamme vastaanottaa lahjana kaiken sen. mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Kasteemme perusteella Pyhä Henki johtaa ja kasvattaa meitä”.

”Kasteen velvoitus
Kaste velvoittaa meitä siihen, että meissä oleva ”vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”

”Lapsenkaste
Koska jokainen lapsi on perisynnin turmelema ja tarvitsee pelastusta, Kristuksen seurakunta on alkuajoista asti vienyt kasteessa pienet lapset Vapahtajan luo. Se on seurannut Jeesuksen sanoja: ’Sallikaa lasten tulla minun tyköni’. Näin se on tahtonut jättää jokaisen ihmiselämän sen hennoimmasta alusta asti Jumalan suojelukseen ja hoitoon.”
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totoisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Mark. 10:14-15”
”Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä. jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia. Kirkkoisä Ireneus”

”Kaste ja opetus.
Kastetut on Jeesuksen käskyn mukaan opetettava pitämään, mitä hän on käskenyt. Tämä opetus tapahtuu kodissa ja koulussa, mutta erityisesti rippikoulussa. Rippikoulu päättyy pyhään toimitukseen, jota sanotaan konfirmaatioksi. Siinä seurakunta rukoilee puolestamme, me tunnustamme uskomme ja lupaamme uskollisuutta Vapahtajallemme. Sen jälkeen käymme ensimmäisen kerran Herran pyhällä ehtoollisella.”

korjaus: ”kasteen velvoittamalla tavalla”

Nikolaiitoista ja heidän teoistaan

Ilm. 2:5-6 ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tule sinun tykösi ja työnnän lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittojen tekoja, joita minä myös vihaan”.

Martti Pentti kirjoittaa: ”Tuon ilmeisesti lyhytikäisen lahkon mainitseminen tässä keskustelussa on mielestäni tyhjää suunpieksäntää.”

Martti Pentille on nähtävästi tyhjää suunpieksäntää mainita asiasta, mistä Vapahtajamme varoittaa Pergamon seurakuntaa (Ilm. Ilm. 2:15-16. Sen lisäksi Hän myös kiittää Efeson seurakuntaa siitä, että se vihaa nikolaiittojen tekoja, joita Hän itsekin vihaa.

Lainaan kirjaa ”Kaukainen voittolaulu, Ilmestyskirjan selitys” Siegbert W. Becker, Concordia

”Kutsua parannukseen seuraa toinen lyhyt tunnustuksen sana. Herra Jeesus kiittää efesolaisia heidän vihastaan nikolaiittojen tekoja kohtaan. Nikolaiittojen harhaa ei kuvata Raamatussa ja varhaiset kirkkoisät sanovat hyvin vähän siitä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että nikolaiitat olivat Nikolaos Antiokialaisen seuraajia ja ottivat nimensä tältä mieheltä, joka oli yksi seitsemästä diakonista, jotka Jerusalemin seurakunta nimitti pian ensimmäisen helluntain jälkeen (Ap.t. 6:5). Tälle näkemykselle ei ole mitään varteenotettavaa näyttöä. Sen sijaan näyttää siltä, että nikolaiittojen perusopinkappale oli, että koska me pelastumme armosta eikä teoista, on kristitylle täysin luvallista viettää irstasta, siveetöntä elämää. Se, että heidän vihattavat tekonsa liittyivät väärään opetukseen, käy ilmi jakeessa 15, jossa Vapahtaja sanoo, että myös hän vihaa nikolaiittojen oppia. On tärkeää huomata, että Vapahtaja sanoo vihaavansa nikolaiittojen tekoja ja että hän kiittää Efeson kristittyjä siitä, että nämä liittyvät häneen tässä vihassa. Tällaiset huomiot auttavat meitä oikeaan asenteeseen syntiä ja harhaa vastaan. Me emme saa toivottaa tervetulleeksi emmekä olla välittämättä synnistä ja harhasta kristillisen ”rakkauden” nimissä.”

Pergamon seurakunnalle Jeesus sanoo enesimmäiseksi: ”Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on”. (Ilm. 2:13)
”Jotkut ovat esittäneet, että viittaus saatanan elämiseen ja hallitsemiseen Pergamossa osoittaa Pergamon epäjumalanpalveluksen ja keisarinpalvonnan keskukseksi. Joka tapauksessa yleinen merkitys on selvä. Pergamo oli paikka, jossa saatana oli erityisen toimelias ja jossa hänellä oli huomattava vaikutusvalta. Tuo vaikutusvalta suuntautui erityisesti kristittyjen uskon vastustamiseen ja ihmisten uskoontulon estämiseen. Vapahtaja antaa seurakunnalle erityisen tunnustuksen siitä, että he vastustavat näitä saatanan ponnistuksia pitämällä kiinni Jeesuksen nimestä.”…..
”Pergamon seurakunnassa oli ilmeisesti jäseniä, jotka eivät nähneet mitään väärää osallistumisessa pakanallisiin uhriaterioihin (vrt. 1. Kor. 8:1-!3) ja haureuteen, joka oli niin tavallista tuon ajan pakanamaailmassa. Siveettömyydet olivat jopa osa sitä jumalanpalvelustoimitusta, jolla pakanoiden jumalia palveltiin. Se, että nämä seurakunnan nimelliset jäsenet olivat jollain lailla osallisia epäjumalanpalvelukseen, on selvää muun Uuden testamentin pohjalta, joka erottaa osallistumisen epäjumalalanpalvelukseen epäjumalille uhratun lihan syömisestä, mikäli tuo liha myytiin myöhemmin julkisessa lihakaupassa (1. Kor. 10:25-30).

Seurakunta suvaitsi myös jäseniä, jotka pitivät kiinni nikolaiittojen opista. ….Joka tapauksessa Vapahtajan tahto on selvästi se, että seurakuntien tulisi harjoittaa oppikuria ja niiden tulisi sulkea seurakunnasta pois ne, jotka pitävät kiinni vääristä opetuksista. Hän on ilmiselvästi tyytymätön, kun seurakunta ei tee tätä.

Itse asiassa Herra uhkaa rangaista Pergamon seurakuntaa, koska se on jättänyt erottamatta nämä jäsenet. Hän kutsuu heitä tekemään parannuksen tästä vääryydestä. Hän oli kuvannut itsensä sellaisena, jolla on terävä, kaksiteräinen miekka, ja nyt hän sanoo, että hän tulee käyttämään tuota miekkaa vääriä opettajia vastaan. Kun me muistamme, että hänen sanansa kykenee puhdistamaan spitalisia ja tyynnyttämään myrskyt, uhkaus käyttää sitä ihmisiä vastaan on kauhistuttava”.

Ajattelen myös niin, että Jeesus ei puhu mistään seurakunnan hierarkiasta, vaan jostain sellaisesta opista, joka vaarantaa ihmisten pelastumisen. Mikä vaarantaa ihmisen pelastumisen? Synti ja synnissä eläminen. Mielestäni tässä on kyseessä antinomistinen oppi. Tuttua kirkostamme vai mitä?

Reijo,

ymmärrän sinua kyllä ja kritiikkiäsi. En voi hyväksyä roomalaiskatolisen kirkon oppeja ja lisäksihän on niin, että heillä on voimassa edelleen kiroukset luterilaista kirkkoa kohtaan. Mm. että ne, jotka sanova ihmisen pelastuvan yksin armoista, ilman tekoja, ovat kirottuja. Siksi en ymmärrä miten tuollaisen kirkon kanssa voi käydä mitään neuvotteluja. Jumalattoman vanhurskauttaminen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden on luterilaisen kirkon kruunun jalokivi. Puhdas evankeliumin oppi. Eihän kirkolliskokous ollut edes yksimielinen siitä, mikä on evankeliumi! Kuka haluaa kuulua tuollaiseen kirkkoon? En minä ainakaan.

Outoja juttuja……………………..

On kohtalokasta juuttua ja hirttäytyä kasteeseen tavalla, jonka perusteella alkaa jaoitella uskovia oikeisiin ja vääriin uskoviin. Usko on se, joka tässä on pääasia. Ilman uskoa kaste on hyödytön, vaikka kastattaisit itsesi joka päivä.

Eli tänään epäilet, ettei uskosi olekaan ollut oikea kasteesi hetkellä, niin päätät huomenna kastattaa itsesi uudelleen, koska sinusta tuntuu että tänään uskot oikein ja tarpeeksi kastetta varten. Jumalan Sana on kasteessa läsnä ja on se, joka vaikuttaa. Ihminen on passiivinen vastaan ottava osapuoli kuten avuton vastasyntynyt on.

Kun kaste otetaan uskolle, voi helposti alkaa epäröimään uskon oikeanlaisuutta ja voimakkuutta kastehetkellä, vaikka juuri tästähän ei ollenkaan ole kysymys kun olemme kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tämä kaikki johtaakin ihmisen roolin korostumiseen pelastuksestansa tavalla joka helposti johtaa epätoivoon.

Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste. Ef.4:5

Ongelmana ei ole Kristillinen kaste itsessään, vaan se, että joskus n.500 vuotta sitten joku taho keksi, että yksi kaste ei riitä, vaan vaaditaan toinen uusikaste, jotta voi olla kunnon Kristitty. Oli tahoja, jotka hylkäsivät Kirkon ja kaiken sen opin, mitä pidettiin Apostolisena ja perustivat oman oppinsa. Myöhemmin aloittivat myös ne, jotka erottivat vesi ja henki kasteen toisistaan, ymmärtämättä alkutekstin merkitystä, jossa Henki ja Vesi ovat aina yhdessä, niitä ei voi erottaa, jos pysytään Raamatun omassa ilmoituksessa. Ne ovat yhtä. ”Vedestä ja Hengestä.” Tuo ”ja” sana on se tekijä, jota ei voi ottaa pois Jeesuksen sanoista, muuten eksytään.

Uskonpuhdistuksen myllerryksessä vapautuivat myös kaikenmoiset hurmahenget ja kuvainraastajat ja varsinkin uudelleenkastajat muodostivat pian vahvat oppirakenelmat karismaattisten henkilöidensä varaan. He myös lähtivät pian sankoin joukoin uudelle vasta löydetylle mantereelle (Amerikka). Historiaa kannattaa myös lukea laajasti.

Ei mitään uutta auringon alla… Hurmahenkiä on ollut alusta asti, jo Paavali taisteli niitä vastaan.

Katsokaan, ettei kukaan eksytä teitä, sanoi Jeesus.

Martti,

”Miksi nyt väistät omaa aihettasi?”

Aihe ei ole minun, vaan Johannes Kastajan ja Jeesuksen. Johannes julisti ”tehkää parannus, (metanoia – kääntykää). Sen suunnanmuutoksen merkki oli ja on antaa kastaa itsensä vedessä, julkisesti. Se ei vaikuta mitään, mutta kertoo, että Jumalan ja ihmisen yhteistyönä ollaan päädytty yhteistyöhön, tultu uskoon, vapaaehtoisesti haluttu tulla uskoon. Alkoi Helluntaipäivän Kastajaliike v. 30. Vuosituhantiset ennustukset toteutui Pyhän Hengen kasteena, mikä oli Voimavaikutus Jumalalta ja mikä vaikutus teki Jeesuksen opetuslapsistä, uskovista Jeesuksen todistajia heidän elämänsä, heidän puheensa ja puhumattomuutensa välityksellä.

Kuitenkin oli kysymys AINOASTAAN VOIMASTA, millä Jumala puki uskoontulleet, ne, joiden sisimmässä oli Pyhän Hengen sinetti, vt. Joh. 20:22.

Nämä ihmiset, ensimmäiset paikallisseurakunnan jäsenet olivat voimakas todistus, eikä heihin kukaan uskonnollisuuteen kallellaan oleva halunut/uskaltanut liittyä, koska Herra lisäsi ek-klesiaan, poispotkittuihin, niitä, jotka saivat pelastuksen, Apt. 2:47.

Eli taivaallinen voimavaikutus on luonnonlakien vastainen. Seurakunta kasvoi siitä lähtien, kun sitä alettiin vainoamaan. Seurakunta kuolee, kun lähdetään teologisoimaan, että mitä maailman pellolla ja siinä elävällä Seurakunnalla on yhteistä. Seurakunta elää maailmassa mutta sen ulkopuolella samanaikaisesti. Augustinus väitti muuta ja hän, yksi nikolaiittojen voimavaikuttaja kirjoitti maailmalliseen kallioon opin ”corpus mixtum”, sekalainen seurakunta.