Poispotkitut!
Jeesus
Johannes Kastaja
Pietari
Paavali
Kaikki alkoi Jeesuksen hylkäämisestä.
Joh. 6:11,12:
– Hän tuli omiensa tykö ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
– Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niile, jotkka uskovat hänen nimeensä.
Johannes Kastaja, huutavan ääni erämaassa, tien aukaisija.
– Johanneksen julistus johti hänen hylkäämiseensä, pöytäseurueelle tehdyn lupauksen vuoksi.
Pietari niinkuin muutkin Jeesuksen seuraajat karkotettiin temppelistä ja vainottiin koko silloisessa tunnetussa maailmassa. Pietarin ajallinen matka ajassa päätyi tapetavaksi.
Paavali kohtasi vain vainoa joka taholta, mutta eniten entisen ”opinahjonsa” taholta.
Sanoma Jeesuksesta, Johannes Kastajan kautta: ”… hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”
Johannes kastoi Jeesuksen vedessä, jotta kaikki vanhurskautus tulisi täytettyä. Mitä sen jälkeen seurasi ei ole sopinut muille, kuin Jeesuksen seuraajille
Jeesuksen opetus on selkeä ja tulkintavapaa. Pietari noudatti sitä helluntaipäivänä v. 30 ja alkoi Seurakunta joka oli perustettu Kristus-kallion päälle, ei Pietarin päälle, vt. ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”. (1.Kor.3:11)
Raamatun mukaan se meni kuitenkin näin: ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita” (Mt. 16:18)”. Pietari oli se kallio, josta Jeesus puhui, vai olenko käsittänyt jotakin väärin?
Paavalin kirjoittamaa tekstiä on sitten tuo 1.Kor.3:11.
Ei niin tärkeä korjaus, mutta särähti aivoissani kun Jeesuksen sanomisia on perinteisesti pidetty painavimpina kuin apostolien sanomisia.
Leo, ei se ihan noin ole. Myös apostolien kirjeet ovat Jumalan sanaa siinä missä Jeesuksen elämäön evankeliumitkin.
…elämään ja toimintaan keskittyvät evankeliumitkin. Sitten on hyvä huomata, että Jeesuksen sanat Pietarille ja Paavalin sanat korinttilaisille puhuvat vähän eri asioista. Kirkon historiassa on väännetty aika paljon siitä, mitä tuo Pietarille sanottu merkitsee. Noiden kahden kohdan yhteen sovittaminen on sitten sitä kuuluisaa ”tulkintaa” eli pyrkimystä Jumalan sanan oikeaan ymmärtämiseen ja soveltamiseen.
Marko selvensi paljon!
Tämä Leon tulkitsema Pietarin päälle perustettu seurakunta on saanut kannatusta luterilaisuudessakin. On hämmästyttävää, kuinka pienen ”kivenmurikan” päälle maailmanlaajuinen katolinen kirkko on perustettu. Toisaalta RKK ei ole minkään raamatullisuuden päällä!
Kiitoksia, Reijo 🙂 Täydennän hieman. Kristinuskon historiassa on väännetty paljon siitä, miten tuo koko kohta pitäisi laajemmassa tekstiyhteydessään ymmärtää. Kristikunnassa on kauan aikaa, aina 1500-luvulle asti vallinnut laaja yhteisymmärrys siitä, että Pietarilla – ja hänen seuraajillaan Rooman, laajan valtakunnan pääkaupungin, piispoina – on erityisasema. Siitä on kiistelty, mitä tuo erityisasema sisältää ja mitä se ei sisällä: (1) Onko Rooman piispa jotenkin muiden piispojen yläpuolella vai onko hän yksi monien joukossa? (2) Mitä Pietarille annettu valta ”sitoa” ja ”päästää” oikein merkitsee: Synninpäästöä? Uskonopista päättämistä tietyissä rajoissa? Jotakin muuta? (3) Perustuuko Pietarin saama valta Jeesuksen valintaan vaiko Pietarin tunnustamaan uskoon? (4) Onko tämä kaikki yhdessä ja samassa paketissa? (5) Miten apostolien yhteinen kokous, jota Apostolien teoissa kuvataan, suhteutuu tähän Pietarin ja hänen piispanvirkansa? Taustalla on todella pitkä prosessi.
Luterilainen käsitys Rooman piispan asemasta käy ilmi Tunnustuskirjoissa olevasta traktaatista Paavin valta ja johtoasema sekä Schmalkaldenin artikloista.
Itse olen sen verran ”piilokatolinen” kaikessa luterilaisuudessani, että liityn Philipp Melanchthonin tuossa yhteydessä lausumaan ns. eriävään mielipiteeseen: paaville voidaan myöntää asema olla ensimmäinen vertaistensa joukossa eli olla itseoikeutettu puheenjohtaja piispainkokouksessa, jos hän sallii evankeliumin puhtaan julistamisen kirkossa. Näin ei tunnetusti tapahtunut ja ev.lut.kirkon nykyinen hengellinen kaaoskin on sitä luokkaa, että emme taida edes olla yksimielisiä siitä, onko mitään oikeaa evankeliumia olemassakaan…
Eiköhän se tarkoittanut Pietarin lausumaa tunnustusta: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan poika”. Se tunnustus oli kallio, jolle seurakunta rakennetaan. Tuon tapahtuman kunniaksi Simon sai nimen Kallio.
”Jeesuksen opetus on selkeä ja tulkintavapaa.” Tämä lause on hyvä esimerkki siitä, että kaikkea voi ja tulee tulkita. Mitä näet tarkoittaa ’tulkintavapaa’? Onko se vapautta tulkinnasta vai vapautta tulkinnalle? Edellisestä kommentistani selviää, että Jeesuksen sanoista Pietarille: ”tälle kalliolle…” on kaksi yhtä hyvää tulkintaa.
Po ’kommentista’, viittaan Leo Tihiseen.
Johannaes Kastajan aikana kastettiin juutalaisuuteen, kaste on Hillelin opista peräisin.
Kristinusko syntyi vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, joten Johannes ei voinut kastaa Kristinuskoon. Johannes Kastaja ei myöskään itse voi olla Kristitty.
Myöskään Stefanus omien puheidensa perusteella, ei voi olla ensimmäinen kristitty marttyyri, vaikka niin on yleisesti väitetty. Stefanus sanoo olevansa niiden jälkeläisiä, jotka Mooses johdatti erämään halki. Tämä ei ole kristillistä oppia.
Tämä ei ole tulkintaa vaan perustuu kirjoituksiin.
Tarja,
Johannes kastoi sen jälkeen kun ihmiset tekivät parannuksen. Eli merkiksi mielen- ja suunnan muutoksesta.
Jeesus perusti Uuden Liiton, Paremman liiton. Hän sen takuumies. Johannes Kastajan tehtävä oli suurin vaimosta syntyneitten joukossa, siis tässä ajassa.
Kristinusko – määrittely on alkanut Antiokisassa, kun uskoontulleita alettiin nimitellä kristityiksi. Kyse on Jeesusken seuraajista, mikä on tarkka ja oikea määritelmä. Heitä ei ole paljon. Kristittyiksi kuitenkin lasketaan lasketaan kunhan sanoo Herra, Herra, teki tai uskoi mitä ja mihin tahansa.
Raamatussa on Uusi ja Vanha Testamentti. Ne eivät kumoa toisiaan. Sinun jaotttelusi on mielivaltainen ja saat siihen niinkuin mihin tahansa ketä tahansa mukaan. On kysymys uskoontulosta, mikä avaa Kirjoitukset. Sinulle on toistaiseksi avautuneet ”viitteet”, mitä sitten lienevätkin.
Voidaan myös todeta, että Kristuksen seurakunta tunnustaa samalla tavalla kuin Pietari; Tunnustus/todistus on tärkeä:
16:16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”
16:17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
16:18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.
Kristuksen omat tunnustavat hänet elävän Jumalan Pojaksi:
1.Johanneksen kirje:
4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.
Kari, näin juuri tämä minullekin on avautunut. Jeesus tarkoitti Pietarin juuri lausumaa tunnustusta eikä Pietaria henkilönä. Henkilön eli syntisen ihmisen varaanko Jumala olisi rakentanut seurakuntansa! Pietari myös myöhemmin kolmesti kielsi Jeesuksen.
Myös Martta tunnusti Jeesuksen Joh. 11:27.
Tunnustuksia: Joh. 6:69, Matt. 14:33, Mark. 8:29, Luuk. 9:20.
Jeesus: ”Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa”. Matt. 10:32
”Joka voittaa, se näin puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä”. Ilm. 3:5
Ja niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (tunnustavat Jeesuksen Herrakseen), lohikäärme vainoaa. Sillä lohikäärme (perkele) vihaa vaimoa ja vaimon jälkeläisiä. Ilm. 12:17
On todellinen Kristuksen kirkko (tunnustava kirkko) ja on väärä, valheellinen Saatanan synagooga, antikristuksen ”kirkko”.
Ratkaiseva kysymys nyt jokaisen kohdalla on, kumpaan hän kuuluu?
Ajatus, että Stefanus ei olisi ollut kristitty siinä merkityksessä, että hän uskoo Jeesuksen sovitustyöhön olisi on perin outo. Kristinuskohan syntyi juutalaisuuden ”lahkona”.
Stefanus oli niiden jälkeläisiä, jotka Mooses (ja Jumala) johdatti erämaan halki. EIhän se ole mitenkään vastoin kristillistä oppia, vaikka kaikki kristityt eivät olekaan varsinaisia”Mooseksen jälkeläisiä”. Ensimmäiset kristitythän olivat juutalaisa, jotka uskoivat Jeesuksen sovitustyöhön. Sen jälkeen (ja osin jo samoihin aikoihinkin) alkoivat monet ei-juutalaisetkin uskoa.
Oliko Stefanus ensimmäinen kristitty marttyyri (em. merkityksessä, uskossa Jeesuksen sovitustyöhön), on kysymys, joka on historiallinen pohde. Hän kuitenkin lienee ensimmäinen, josta on kirjallista tietoa. Raamattuhan ei kerro, ettei ketään muuta olisi kivitetty (ennen Stefanusta) sen vuoksi, että hän tunnustaa uskoaan Jeesuksen sovitustyöhön. (Johannes kastaja uskoi Jeesukseen, mutta sovitustyö ei vielä Jiohanneksen elinaikana ollut toteutunut konktreettis-historiallisesti.)
Ensimmäiset kristityt olivat messiaanisia juutalaisia, ja sellaiseksi kai Stefanustakiun voitaisiin nimittää. Niinhän nykyäänkin monet Jeesuksen sovitustyöhön turvaavat juutalaiset itsensä kuvaavat, jos olen oikein ymmärtänyt. Me kristityt kutsumme heitä kristityiksi usein, he itse mieltävät itsensä edelleen juutalaisiksi (vaikkauskovat Jeesukseen omana Messiaanaan), koska juutalaisuus yleisesti ja kristillisyys yleisesti ajatellaan eri uskonnoiksi. ”Uskonto” ei oikeastaa kuvaa elävää kristillisyyttä oikein, ja monet kristityt eivät edes miellä itseään varsinaiseksi ”mudollisen kristinuskonnon” edustajiksi.
Jos puhutaan kristityistä, on sovittava, mitä määritelmää ja ymmärrystapaa tarkoitetaan.
Jukka,
Pietarin helluntaipäivän saarnasta lähtien Evankeliumin julistuksen pohjana ovat olleet Kirjoitukset. Kirjoituksista ei piirtoakaan häviä. Ne on täytetty Jeesuksessa ja ne ohjaavat parannukseen Johannes Kastajan saarnoista lähtien.
Olenpa miettinyt minäkin Stefanusta eli kruunattua, siteeraan itseäni tulevasta kirjastani:
”Stefanus kertaa puheessaan kansansa mielestään tärkeimmät vaiheet Abrahamista Salomoon. Esille tulevat Egypti ja Joosef, Sinain erämaa ja Mooses, Kaanaan ja Joosua, Israel ja Daavid. Mutta miksi hän päättää kuvauksensa Salomoon? Eikö hänen annettu jatkaa vai oliko hänellä jokin muu tarkoitus? Tai onko Luukas leikannut puheesta osan pois? Historiaa olisi Salomosta Stefanukseen riittänyt vielä lähes tuhat vuotta! Mukaan olisi mahtunut vielä liki kolmekymmentä kuningasta ja yli kaksikymmentä profeettaa. Joukossa hyvinkin kuuluisia miehiä kuten Aahas, Hiskia ja Joosia. Hiskia oli Josian tavoin toimittanut uskonnollisen reformin ja halusi uudistaa liiton Herran kanssa. Profeetoista jää kaipaamaan mainintoja esim. Sakarjasta, Jesajasta, Jeremiasta ja Malakiasta, joka oli viimeinen VT:n profeetta ja johon jotkut katsoivat ilmoituksen päättyneen. Stefanus olisi voinut kertoa, miten kansa jakaantui Juudaksi ja Israeliksi (932 eKr. ), ja miten Assyrian Sargon II vei Juudan (722 eKr. ja Baylonian Nebugadnessar Israelin (597-582 eKr. ) pakkosiirtolaisuuteen. Juuda joutui Assyyriin ja Egyptiin ja Israel Baabeliin.
Juhlallista olisi ollut kuvata Serubbaabelin johdolla tapahtunut Baabelista vapautuminen (538 eKr.) ja sitä seurannut temppelin ja valtakunnan jälleenrakentaminen. Ja sitten seurannut kahdensadan vuoden mittainen hyvä aika ennen kuin taas jouduttiin vieraan vallan alle, nyt kreikkalaisten ja Aleksanteri Suuren haltuun (322 eKr. ). Stefanus jättää kuvaamatta ylipäätään koko Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin välisen ajan (432- n.5 eKr.). Tämä tuntuu hyvin omituiselta, sillä sisältyyhän noihin neljään sataan vuoteen jopa lähes sadan vuoden itsenäisyyskin, joka saavutettiin, kuten jo aiemmin on mainittu, Maccabealaisveljesten v. l65 eKr. aloittamassa vapaustaistelussa. Stefanus ei myöskään kerro, miten valta o1i jälleen vaihtunut ja Israel joutunut Pompeijuksen kautta (63 eKr. ) Rooman vallan alle. Miksi Stefanus ohittaa tämän tärkeän käänteen? Sillä huokaahan kansa vielä Sefanuksen aikana Rooman vallan alla?
Stefanus lopettaa kuitenkin terävästi Salomoon, vaikka on kuvannut aiemman historian hyvinkin seikkaperäisesti. Mikä on Stefanuksen tarkoitus, mihin hän pyrkii? Näen puheelle kaksi pääasiallista tavoitetta:
Tarkkaavainen lukija on huomannut, että Stefanus ensinnäkin poimii esille juuri ne kansan johtajat ja kuninkaat, jotka ovat joko pelastaneet kansan orjuudesta ja nälästä tai ovat hallinneet nimenomaan yhtenäistä kansaa ja luoneet sille eheyden ja loiston. Heihin, lähinnä Moosekseen, Daavidiin ja Salomoon, Stefanus tahtoo rinnastaa Jeesuksen, tuon Vanhurskaan , joka oli tuleva. Stefanus vihjaa myös, että ilman ylipappien ja muiden Roomaa mielistelevien juutalaisten typeryyttä Messias Jeesus olisi myös vapauttanut kansan ja nostanut sen Salomonin päivien loistoon. Jeesus olisi ollut vielä Moosestakin suurempi eskatologinen Messias.
Maccabealaiset ja hasmonealaisen hallitsijasuvun Stefanus jättää pois mielestäni siitä selvästä syystä, että hän kuten muutkin alkukristityt oli e s s e a l a i n e n. Essealaiset eivät hyväksyneet hasmonealaisten omavaltaisuutta etenkään uskonnollisissa kysymyksissä ja syyttivät heitä mahdollisesti myös itsenäisyyden menettämisestä, sillä juuri viimeisten hasmonelalaisten hallitsijoiden Hyrkanos I:n ja Aristubolos II:n valtataisteluja kutsuttiin ratkomaan Rooman Pompeijus, joka sitten valtasi Jerusalemin Roomalle, jonka julman vallan alla kansa huokaili seuraavat 250 vuotta vain kokeakseen vuosikymmenten taistelujen ja sotien jälkeen katkeran tappion ja näin kansana tuhoutuakseen.
Stefanuksen todistus vanhinten, kansan, fariseusten ja kirjanoopineitten edessä ei miellyttänyt, lähinnä Jukkaa ja Seppoa. Täydentäisitte hänestä ja hänen kertomustaan Apt.6:8-15, 7. luku ja 8:1,2, vaikka se on asian suhteen tyhjentävästi kerrottu ja on täydellinen todistus Evankeliumista, perusteluineen.
Sefanus kuuluu Jeesuksesta alkaneeseen poispotkittujen jatkumoon. Niin Jeesus kuin Stefanus tapettiin kirkon toimesta. Se on olennaista ja ainoa olennainen asia. Seppo liittyy siihen rintamaan, mikä mainostaa laajaa tietämystään, koskien asioita, jotka eivät ole Kirjoitusten kohdistuksia.
Stefanuksen merkitys on erinomaisen selkeästi Raamatussa. Sillä ei ole merkitystä, mitä tässä kertomuksessa ei käsitellä. Stefanus oli Jeesuksen opetuslapsi, Jeesuksen seuraaja, joka joka päivä kielsi itsensä, otti ristinsä ja seurasi Jeesusta. Myöhemmin Antiokiassa alettiin Jeesuksen seuraajia nimittelemään kreikaksi, kristityiksi.
Tämä on Raamatussa ja kertomuksen merkitys, on ilmeinen. Tätä Stefanus-kysymystä on tässä blogissani käsitelleet ne, jotka eivät ole saanneet selkeästi sanotuksi, että ovatko he tulleet uskoon. Vaikka opin alkeet, uskoontulo, tulee jättää, niin ne jäävät kaiken lähtökohdaksi. Uskoontulo, vaikka sen olisi kokenut, voidaan jälkikäteen naureskella merkityksettömäksi. Ei alkeita jätetä, niissä vaan ei ole tarvis viipyä tarpeettomasti.
Marko
”Myös apostolien kirjeet ovat Jumalan sanaa siinä missä Jeesuksen elämäön evankeliumitkin.”
Ei nyt tehdä Jumalasta valehtelijaa, takinkääntäjää ja kiroilevaa siiliä, kyllä ne ovat ihmisten kirjoituksia.
Tarja,
Puhut jälleen kerran törkeästi. Jeesuksen/Jumalan pilkka annetaan anteeksi. Sinä et kuitenkaan voi toistaa, häpäistä sitä Jumalan Hengen ääntä, joka sinuakin varoittaa.
Mänttäri
Sinulla ei ole tarpeeksi tietoa, koska evankeliumi ei puhu essealaisista mitään, sellainen ryhmä kuitenkin oli ja he perustivat uuden liiton. He odottivat Messiasta, mutta Jeesus ei täytä messiaalle asetettuja vaatimuksia.
Kuka luottaisi Jumalaan joka muuttaa mieltään, Psalmissa sanotaan: Psalmit 89:35 FB38
” En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.” Tämä ei tarkoita ainakaan kristillistä lliittoa, koska siinä puhutaan Daavidista.
Mänttäri
”On kysymys uskoontulosta, mikä avaa Kirjoitukset. Sinulle on toistaiseksi avautuneet ”viitteet”, mitä sitten lienevätkin.”
Eikö sinun evankeliumissa ole viitteitä? Evankeliumin jakeen kohdalla on viite, joka kertoo VT:n luvun ja jakeen, josta se on otettu. Kuten vaikka viitataan Jesajan lukuun 7, jossa on hyvin tunnettu lausen; ” Katso neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. ” Tämä on siirretty evankeliumiin kertoen sen tarkoittavan Jeesusta. Olevan ennustus. Mutta tämä lapsi syntyy jo Jesajan Luvussa 8. eli 700-vuotta ennen Jeesusta, joten siinä on yksi evankeliumin valhe, jota sitä sanot jumalan sanaksi.
Oliko liian vaikeaa viiteoppia?
Valheet paljastuvat, VT-tutkiminen paljastaa, että evankeliumin väittämät eivät pidä paikkaansa, vaan VT:n jakeet omassa yhteydessään kertovat ihan toista tarinaa. Eikö se ole valehtelua jos ei sitten tule uskoon ja usko valheita.
Tarja,
Minulla on täysi tieto Jumalan ilmoituksesta. Täydellinen tieto tarkoittaa Jeesus minussa, eli olen Jumalan Pojan vaikuttamassa uskossa. Tämä, nimenomaan tieto, on uskon lahja. Siksi Sana sulautuu tai ei sulaudu.
Jatkuvasti vahvistat, ettei sinulla ole osuutta Uskon alkeisiin. Koska ne puuttuvat puuttuu loputkin. Mikään ei avaudu, saatikka sulaudu.
Tämä ei ole parjausta sinusta, vaan vahvistusta siihen mitä itsestäsi lähes joka viestissä vahvistat.
Taivaan tielle, Jeesus-tielle synnytään, eli meidän jalkamme asetetaan Pelastuksen Kalliolle. Vain tällä perustuksella voidaan keskustella lisää.
”Taivaan tielle, Jeesus-tielle synnytään.” Aivan, tien alkupäähän. Tietä vaeltamalla kertyy kokemusta ja tietoa, joillekin enemmän, joillekin vähemmän. Täyttä tietoa ei ole kenelläkään ennen perille pääsyä. Vasta iäisyydessä on luvassa vastaukset kaikkiin kysymyksiin.
Useimmat tarinat, oli sitten kyseessä syntisen naisen armahtaminen, ruokaihme, kuolleista herättäminen, sairaan parantaminen, mursky merellä, löytyvät jo VT:n puolelta toisena aikana, eli aikaisemmin tapahtuneina.
Evankeliumi on vain apinoinut ja kopioinut tarinat, muuttanut henkilöitä ja sanamuotoja, ja väittää niitä omikseen, vaikka ne on viekkaudella ja vääryydellä kavallettu VT:n puolelta.
Jukka Mikkola
Stefanus on kreikkalaisperäinen nimi, joten hän ei voi olla niitä israelilaisia/juutalaisia jotka Mooses johdatti erämaan halki. Sitäpaitsi Stefanus oli rasisti ja valehtelija hän väittää, että juutalaiset kantoivat Romfa jumalan tähteä ja Moolokin arkkua, ja heillä itsellään oli oikea ilmestysmaja.
Tällainen pahanpuhuja oli Stefanos, mutta tietysti voidaan sanoa, että hänet olisi vuonut tuomita vain puheiden perusteella, ei koko ihmistä, mutta Paavali siellä piteli kivittäjien vaatteita ja hyväksyi tapahtuman. Jos siis uskomme tarinan.
Stefanos olisi pitänyt viedä oikeuteen, oikeusistuimet toimivat jo monissa maissa, tapahtuuhan siinä väärä todistus ja kunnianloukkaus.
Tarja,
juttu sieltä toinen täältä. Tämä jutustelusi ei kuulu Raamattuun, Jeesukseen, Jumalaan.
Korjaus
Lisäyksenä täytynee mainita, että Stefanus oli tarinassa viety Sanhedrinin, eli oikeusistuimen eteen, ja hän oli kuulusteluissa kertonut koko kansan tarinan, se löytyy Apostolien teoista, mutta kivitys ei tunnu uskottavalta, koska jo jeesuksen yhteydessä sanotaan: ”Meillä ei ole oikeus tuomita ketään kuolemaan. ”
Roomalaisilla tietysti oli oikeus kuolemantuomioita julistella ja Paavali oli Rooman kansalainen.