Keskustelin äskettäin Oulussa asuvan ystäväni kanssa, jonka saamat monet profetiat ovat toteutuneet ja itse kutsun häntä profeetaksi, vaikka hän ei itse suostu sitä titteliä käyttämäänkään. Hän totesi, että Suomi on selviytynyt koronasta vähällä sen vuoksi, että meillä on kirkon sisällä niin laajaa herätysliikkeiden rukousrintamaa huutamassa Jumalan puoleen ja me olemme Jumalan suosiossa myös Israel-ystävyyden vuoksi.
Siksi hän väittää Ruotsin tilanteen olevan aivan toisenlainen, kun siellä ei luoteta Jumalaan ja haukutaan Israelia, Jumalan silmäterää.
Joudun pohtimaan, onko asia näin. Jeesus kyllä sano meille, että Hän voi tehdä ihmeitä ja että Hän suojelee niitä, jotka apua pyytävät. Jumala toteaa itse, että joka siunaa Israelia, sitä Jumala siunaa. On siis kyse yliluonnollisista asioista, Pyhän Hengen voiman vaikutuksista. Kyse on myös siitä, uskommeko me Jumalan yliluonnolliseen johdatukseen ja voimaan?
Me Suomen kirkossa riitelemme muutaman kymmenen homoparin vihkimisestä tai siunaamisesta Jumalan tahdon vastaisesti vedoten luovuttamattomiin ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen ja samalla unohdamme, kuka meille säännöt on antanut: Jumala.
Raamattu on tiekartta taivaaseen. Jos ihminen haluaa taivaaseen, hän noudattaa Raamatun ohjeita ja käskyjä, ei omia himojaan ja mieltymyksiään. Ihmisen elämässä ei ole kyse MINUN oikeuksistani, vaan Jumalan tahdosta. Tiedostuskampanjassa ”Espoossakin rakastan MINÄ”. Miksei Espoossa rakasta JUMALA?
Raamatussa on paljon esimerkkejä rukouksen voimasta. Kun seurakunta yhdessä rukoili, maa vavahti! Pyhän Hengen yliluonnollisesta voimasta on laaja yhteenveto kirjassani ”Tutustu Pyhään Henkeen”. Se on kertomus Raamatun ihmeistä, joita tapahtui kun kansa rukoili ja täyttyivät Pyhällä Hengellä. Ja ne Raamatun kertomukset ovat kaikki totta. Voisimme Suomen kirkossa kokeilla samaa. Jos me kaikki, koko kansa, samanaikaisesti menisimme polvillemme ja rukoilisimme Jeesukselta Koronan talttumista, tekisikö Jumala ihmeen?
Kun Kirkon nelivuotiskertomuksessa todetaan, että alle 40:set naiset ovat vieraantuneet kirkosta, on se täysin ymmärrettävää. Mitä riitely Jumalan tahdon vastaisen toiminnan hyväksymisestä kiinnostaa nuoria naisia, joiden tärkein toive on löytää aviopuoliso ja saada rauha sydämeen? Toisaalta, vaikka kaikki suomalaiset nuoret naiset liittyisivät pohjoiskorealaisten ja kuubalaisten ateistinaisten seuraan, ei se Jumalan maailmanlaajuista kirkkoa yhtään hetkauttaisi. Afrikassa ja Etelä-Amerikassa naiset sankoin joukoin liittyvät Kristuksen maailmanlaajuiseen ruumiiseen saaden sielulleen rauhan. Näille Suomen kirkosta vieraantuneille naisille tulisi opettaa Pyhän Hengen armolahjoja, jotka rikastuttavat elämää monin verroin enemmän kuin joku hindulainen jooga tai fengshui tai joku enneagrammijuttu. Kuinka ihana olisikaan seurakunta, jossa ihmiset saavat tiedon sanoja tai viisauden sanoja tai rukouksella parantuvat tai voivat vapautua pahoista hengistä Jeesuksen nimessä! Se tuntuisi jo aidolta kirkolta, johon kannattaa kuulua ja johon kannattaa kastaa lapsensa, ja jossa aito rakkaus vallitsisi.
Jeesuksen määritelmän mukaan rakkaus on sitä, että pitää Isän Jumalan käskyt!
Usko on iloinen asia. Se usein unohtuu meidän synkissä virsissämme ja tuomiosaarnoissamme ja lakihenkisissä vaatimuksissamme. Kun kadut syntejäsi, niin Jeesus armahtaa. Jos et kadu syntejäsi, päädyt kadotukseen. Asia on niin yksinkertainen, Ja synti voi olla miten paha ja synkkä tahansa. Viimeisin henkilö, jonka Jeesus vapahti, oli talousrikollinen, ryöväri, ristillä. Suomessa on nykyisin monia rikoksia, jotka eivät ole syntiä ja monta syntiä, joka ei ole enää rikos.
Kirkon johto saisi olla luja ja vahva, niin kuin Raamattu kehottaa joitakin johtajia. Ei kirkko voi mielistellä ihmisiä, ei vaikka olisivat sukulaisia tai ystäviä. Sillä lopputulema on se, että joku pääsee taivaan iloon ja joku päätyy iankaikkiseen kadotuksen tuleen. Se on tosiasia, jota me tai kirkko ei voi muuttaa. Kristityn tasa-arvo toteutuu niin, että toinen otetaan, toinen jätetään, sanooRaamattu! Siksi kirkko ei voi petkuttaa ihmisiä, koska totuus tulee kuitenkin viimeisellä tuomiolla julki. Kyse ei ole kirkon jäsenmäärän säilymisestä, vaan Jumalan tahdon toteutumisesta, myös Suomessa.
Polvistu nyt yhdessä kanssani ja huuda: Armahda Jeesus minua syntistä!
”– Voisi rukoilla median edustajille suhteellisuudentajua, oikeudenmukaisuutta ja totuudellisuutta, arkkipiispa sanoo.”
Tämä on erittäin hyvä rukousaihe ja sisältö mediaa koskien.
En osaa sanoa, onko tuon rukouksen paikka juuri jumalanpalveluksen esirukousosiossa, mutta ainakin jokainen kristitty voisi sitä rukoilla omissa rukoushetkissään.
Rukoukseen voisi lisätä saman pyynnön koskien uutisten kommentointia.
Että media ei kehtaisi esittää kriittisiä kysymyksiä institutiolle tai arvioita isntituitosta, joka on ihan rukoillut sen puolesta?
Tästä uutisesta tuli mieleen se, että uskonnollisissa yhteisöissä on usein tapana esittää kritiikkiä ja moitteita rukoilun muodossa.
No, tuskin arkkipiispa ihan tuota tarkoittaa, vaikka kyllä median edustajia on syytäkin kritisoida juuri arkkipiispan esille ottamien asioiden suhteen eli suhteellisuudentajun, oikeudenmukaisuden ja totuudellisuuden puutteesta..
Medialla on ollut perinteisesti vallan vahtikoiran rooli. Ja itse toivon, että kirkolta tulee löytymään suhteellisuudentajua, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta. Myös itsekritiikki on paikallaan.Nyt on toimittu paljon kulisseissa eikä semmoinen seurakuntalaisen luottamusta vahvista.
Myös kansalaiset seuraavat tarkoin kirkon toimintaa ja siksi kirkon asioista tulee uutisoida. Ja minä iloitsen Sari R-L:n ja Johanna Korhosen toiminnasta paremman kirkon ja maailman puolesta.
Oikeudenmukaisuus, laupeus ja uskollisuus olivat Jeesuksen agendalla. Ja näitä minä tunnistan Sari ja Johannan toiminnassa olevan.
”Myös kansalaiset seuraavat tarkoin kirkon toimintaa ja siksi kirkon asioista tulee uutisoida.”
Näin on. Mutta uutisoinnin tulee olla totuudenmukaista, oikeamielistä ja suhteellisuudentajuista. Ei ketään syrjivää, puolueellista tai syyttävää.
Media toimii omien sääntöjensä ja toimintansa tarkoituksien mukaisesti. Se, mikä voi jollekin näyttäytyä totuutena, ei välttämättä olekaan koko totuus.
Itse luotan median ammattitaitoisiin toimittajiin ja nautin yli kaiken varsinkin tutkivasta ja kriittisestä journalismista.
Media ei myötäile vaan etsii omaa näkökulmaa, jotta kansalaisille voisi muodostua kuva, jota sitten voivat itse kriittisesti katsoa. Media palvelee parhaimmillaan kansalaisia eikä vallan käyttäjiä. Se olisi puolueellista.
Minusta viime aikoina juuri media haastanut kaikkia suhteellisuudentajuun. Esimerkkeinä tiettyjen johtajien suhteettomat palkkiot ja bonukset.
Rukous on puhetta Jumalalle ja Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. Ei pidä epäillä toisten motiiveja. Eihän se epäily vain liene oman mielen epäpuhtautta.
No mutta eihän tykkimiehistä ennenkään ole pidetty niin suurta lukua… 🙂
Sitten täytyisi jotain jättää pois, esirukous on jo nyt liian pitkä.
Käsitys mediasta vallan vahtikoirana ei ainakaan suomalaisessa poliittisessa historiassa pidä paikkaansa. Aiemmin valta suojeli mediaa, nyt toisinpäin.
”Kotimaa kirkollisen vallan vahtikoirana” olisi aika ohut opus.
Minunkin mielestäni esirukous on jo nyt liian pitkä. Ei siinä tarvitse kaikkea maan ja taivaan väliltä mainita. Ja yksi lukija riittää. Joskus on kolmekin lukijaa, jotka pistävät sinne omia mielirukouksiaan pitkiä jaksoja. Esirukousta pyytäneiden puolesta yhteinen rukous riittää. Ei tarvitsisi kaikkia alkoholista ja ihmissuhteista kärsiviä erikseen lapuista lukea.
No media tänään on aika mielenkiintoinen. Mitä uutisoidaan ja mitä ei täällä Suomessa. Kannattaa seurata muun maailman lehtiä vaikka netissä, jottas saa vähän laajemman kuvan siitä missä mennään .
Lehtitalot ovat myllerryksessä siinä missä muukin yritystoiminta. Näyttäisi olevan niin, että vanhat ammattitaitoiset konkarit, joiden juttuja oli nautinto lukea, on pistetty pihalle tai eläköityneet. Tilalla halvemmalla palkattuja nuoria, varmaan sinänsä kehityskelpoisia toimittajia, joilla ikävästi on tarve kertoa omia mielipiteitään varsin näkyvästi. Ehkä myyntitarkoituksessa on pakko repiä skandaalia ihan mistä tahansa.
Kunnon toimittaja tuo asian esille ilman omia näkemyksiään ja mieluiten hyvällä suomen kielellä, jota myös kaipaan. Siis vain puolueettomasti tietoa lukijoille oli aihe mikä tahansa.
Kirkko nyt näyttää olevan otsikoissa. Sinänsä hyvä, että kaikesta voi uutisoida vaan asiallista uutisointia silläkin sektorilla kaipaisi.
Kerrankin olen Arkkipiispana (ja Salmen) kanssa täysin samoilla linjoilla. Minäkin toivotan medialle suhteellisuudentajua, oikeudenmukaisuutta ja totuudellisuutta kun käsittelevät uskontoa, ev-lut kirkkoa, uskonnollisia yhteisöjä yleensä ja uskonnottomia vakaumuksia, vapareita, ateisteja…
Vielä kirkkoa suositaan aika lailla, mutta onneksi sen mediahegemoniaan/herruuteen on saatu edes pieniä säröjä aikaan viime vuosina.
Kirkon edustajilla ja uskovaisilla on sellainen harha, että kun mediassa saa julkisuutta uskonnottomuus, eroakirkosta.fi, kirkosta eroaminen ja sen kasvu, vapaa-ajattelijat, ateistit, UUSateistit, tuo on niin hupaisa pilkkakirves, että haluan isoilla kirjaimilla sitä korostaa, niin sen he kyllä panevat merkille, ja se jää jurnuttamaan takaraivoon tai otsalohkoon pitkäksi aikaa, kentien unensaantiakin vaikeuttaen, usko horjuu.
Mutta se jatkuva positiivinen julkisuus evlut kirkolle, sen edustajille, ja aika ja tila vapaasti ja ilmaiseksi esitellä eri medioissa omia ja uskonyhteisönsä uskonnollisia arvoja ja vakaumustaan, se tahtoo teiltä unohtua, mennä ohi ja poistua mielestä yhtä liukaasti kuin vesi hanhen selästä, kun olette siihen niin tottuneet. Se on business as usual ja näinhän sen pitää ollakin ”ajattelette” alitajuisesti.
Toimittajakunnat eri medioissa, lehdistössä, radiossa jne. on pullollaan toimittajia, jotka ihan oma aloitteisestiKIN, varmaan kirkko vinkkejäkin antaa mieluusti ”hovitoimittajilleen”, mainostavat ja hehkuttavat evlut kirkkoa, ilmeisesti omaa uskonyhteisöään, ja sen hyvyyttää.
Esim. vaikkapa Radio Suomessa on vähän väliä Helsingin toimituksen ohjelma-ajalla toimittajien juttuja siitä mitä kirkon järjestämiä kissanristiäisiä ja touhukristillisiä tapahtumia tänään on missäkin pääkaupunkiseudulla.
Ei siis riitä edes se että kirkolla on satoja tunteja ilmaista ohjelma-aikaa YLEn TV- ja radiokanavilla, tähän YLE on valvoitettu eli pakotettu, ihan vapaasti ja oman mielensä mukaan mainostaa uskomattomia uskomuksiaan, ja vielä ilmaiseksi kaiken pahan lisäksi. Miljoonaluokan taloudellinen etu kirkolle vuosittain ylen ilmaisina palveluina, tilat, studiot, ammattitaitoinen YLEn henkilökunta, tekniikka lähetysautot, ja ilmainen ”mainos”/lähetysaika. YLE-verostaKIN kirkko vapautettiin, muut sitä kohta maksavat, kirkonkin puolesta!
Tänäänkin taas kerran oli Piispa Askola, ei ole kovin kauaa hänen edellisestä vierailustaan samassa studiossa, Radio Suomen vieraana. Hänen kunniakseen on sanottava että tällä kertaa hän puhui jopa uskosta, jumalasta, armosta.
Kyllä uskonnottomatkin viettävät joulua, joka ei ole kristillinen juhla, vaikka kristityt senkin omivat muitta mutkitta itselleen. Ei kirkon edustajat mitään yleisiä joulueksperttejä ole, kristillisen joulun asiantuntijoita saattavat ollakin.
Toki se on ymmärettävää, että pahaltahan se tuntuu kun oma mediahegemonia/ylivalta tippuu 100%:sta alaspäin vaikkakin vai hivenen, sanokaamme vaikkapa 95%:iin, (ihan hatusta vedetty luku).
Jos se putoaisi 75%:stä 70%:ään, niin ei se tuntuisi yhtä pahalta. Mutta kun on tottunut koko elämänsä ajan siihen että oma uskonyhteisö. e.l kirkko ja uskonnollinen vakaumus ovat kritiikin yläpuolella, jopa lakien voimalla suojeltuna, niin pahaltahan se tuntuu pienikin kritiikki, kun aikaisemmin sitä ei ole ollut juuri lainkaan. Siinä mielessä pienikin muutos on/tuntuu suurelta.
Se, että kritiikki koetaan niin raskaana kirkon ja uskovien piireissä, nimenomaan todistaa sen puolesta, että heidän mediahegemoniansa on ollut aikaisemmiin liki täydellinen.
Se että meitä ateisteja pidetään toisen luokan kansalaisina, niin ei se tunnu ihan niin pahalta, ”joskin se loukkaa”, kuin voisi luulla, koska olemme tottuneet siihen että olemme uskovien sylkykuppeina.
Kirkon hätä TALOUDESTAAN on juuri nyt sitä luokaa paha, että saamme koko ajan enenevässä määrin kuulla hyökkäyksiä meitä pahoja UUSateisteja kohtaan, mainitaan nyt nimeltä vaikkapa piispat Jolkkonen ja Luoma, to name but a few, kirkon edustajien suista. Bring it on! Kyllä me kestämme, vaikka ei ole edes jumala turvanamme ja apunamme.
Anteeksi jankutukseni, mutta pakko taas kerran kertoa omakohtainen koripallovertaus, kun se niin hyvin selventää tuota edellä mainitsemaani asiaa, harhaa, josta uskovaiset ”kärsivät”, jonka vallassa he ovat.
Pelasin juniorina koripalloa. Voitimme melkein kaikki ottelumme suurella piste-erolla, useilla kymmenillä pisteillä. Kerran tuli tiukenpi vastus. Olin pelin tuoksinassa täysin varma, että olemme jyrän alla ja häviöllä – halusin kuulla kuinka paljon. En voinut uskoa korviani, kun kerrottiin, että johdamme ottelua 5 pisteellä.
Minä puolestani ehdotan erityiskohteeksi luottamusmiesaseman puolesta rukoilemista, että ymmärrettäisiin toimia niin, että Jumalan kasvojen edessä me luterilaisena kirkkona kehtaamme sanoa olevamme kirkko.