Tämän viikon Kotimaassa oli hieno taustoittava esittely, joka kertoi arkkipiispan vaalin ehdokkaista henkilöinä heitä tuntevien silmin. Juttu oli hyvin kirjoitettu ja suunniteltu. Ehdokkaita tuntevia oli haastateltu perusteellisesti.
Yhdessä suhteessa juttu jäi vähän kapeaksi.
Vain yhden ehdokkaan kohdalla oltiin juttuun otettu mukaan huolellisempi ns. ”miljööanalyysi” eli esitelty, millaisia ovat ehdokkaan perhe- ja ihmissuhteet, ulkonäkö, sukupuoli ja elämänkokemus enemmistö/vähemmistö-akselilla mitattuna.
Vai olisiko se muka jotenkin hullunkurista kirjoittaa miespuolisesta ehdokkaasta vaikkapa:
”Ehdokkaassa on miehekästä charmia ja häntä kehutaan hyväksi tyypiksi. Perhe-elämän kokemukset aviomiehenä ja isänä toimimisesta auttavat ymmärtämään monipuolisesti nimenomaan miehen elämän etuja ja haasteita. Jos miesten ja enemmistöjen asia olisi vaalissa keskeistä, olisi tämä ehdokas varma valinta. Paitsi sukupuolensa, myös ikänsä puolesta ehdokas edustaa ryhmää, joka on tällä hetkellä yliedustettuna kirkon päätöksenteossa. Työkokemus enemmistön edustajana lienee vaikuttanut siihen, että ehdokkaan teologia on Eurooppa-keskeistä.”
