Tänään haluan kirjoittaa kirjeen sinulle äitini! Ehkä postin kantaja ei tätä sinulle tuo, mutta ajatukseni tulisi luoksesi, jos osaisin suunnata ne oikein. Tänään muistan niitä kertoja, kun sain istua polkupyöräsi takana ja näin pääsimme kylään ystävien luo ja taasen takaisin kotiin. Elämäsi oli kovaa ja monesti murheellista. Koetukset eivät olleet helpoimmasta päästä. Muistan monet hetket, jolloin olit tavattoman ahdistunut. Ymmärtäjiä ei ollut juurikaan. Kun kaksi rikkinäistä ihmistä rakentaa kotia, siinä joko eheydytään tai rikkoonnutaan lisää.
Minun muistoissani on se jälkimmäinen. Rikkimeno jatkui vielä keski-iän jälkeenkin. Kiitos Jumalalle, että seesteinen Jumalan lapsen rauha oli vallitseva kuitenkin viimeisinä vuosina pitemmän aikaa.Sinä kannoit nurkumatta osasi mökinmuijjana, jolla oli monesti katsomista millä pöytää katetaan. Sinä kannoit ruokaa kaupasta jalkaisin, kun ei ollut edes polkupyörää. Sinä kannoit hengellistä taakkaa, kun kukaan ei osannut sanoa niitä sanoja, jotka olisivat vapauttneet taakan kantamisesta. Tänään mieleni täyttää sääli, vaikka tiedän, ettei sillä enää ole merkitystä.Tänään kyselen mielessäni, miksi saatanalla on niin suuri valta maailmassa? Miksi pimeys peittää maan ja synkeys kansan?
Kaikkea ei voi sanoiksi pukea mitä tänään tunnen. Tänään on myös kaatuneiden päivä. Sekin muistuttaa meitä siitä, että kaikki meidän elämässämme on uhreilla lunastettu. Meidän elämämme on lahjaa siksi, että äitimme suostui yhdeksäksi kuukaudeksi meille valmistusmajaksi ja suostui kivulla synnyttämään. Suostui antamaan meille hoivan, ravinnon ja puhtauden ja monesti ne palkitsimme kiukuttelulla. Vapahtajamme suostui tulemaan ihmiseksi ja suostui äärimmäisen epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi ja viimein kuolemaan meidän tähtemme. Maamme vapauden puolesta monet nuorukaiset olivat valmiit uhraamaan elämänsä toisten puolesta. Mitä äidit ovat saaneet palkakseen? Monet saavat kokea väkivaltaa ja suoranaista riistoa. Mitä Jeesuksemme saa tänään palkakseen? Pilkkaa ja herjausta.
Mitä sanottiin veteraaneille taannoin? Miksi menitte sinne? Naapurimaassamme oli aika, jolloin rehabilitoitiin suuri joukko elämänsä menettäneitä ihmisiä. Siis heidän ihmisarvonsa palautettiin sanoen: Syyttömästi tuomittu! Voi äiti, joka kärsit, milloin sinun ihmisarvosi palautetaan? Milloin Jeesus saa asemansa kuninkaitten kuninkaana ja Herrojen Herrana.Mieleeni nousee tilaisuus, jossain vanhainkodissa, jossa kävimme joskus tervehtimässä vanhuksia. Sattui samanlainen tilanne, että äitienpäivä ja kaatuneiden muistopäivä oli samana sunnuntaina. Puhuin siinä jotakin siitä, että meidän sielumme ja meidän isänmaamme ovat molemmat verellä lunastetut. Siellä oli joitakin veteraaneja. Joku kommentoi, ettei sotaa ja äitienpäivää saa yhdistää.
Toinen on jäänyt mieleeni tärkeämpänä. Hän sanoi, että veteraanien sukupolvi kärsii vieläkin niistä sodan tapahtumista jopa omantunnon vaivoja. Minä koitin sanoa mitä kirkastui, että kuuliaisuus esivallalle on ollut oikein ja kiitettävää. Jos kuitenkin on tapahtunut asioita, joita ei olisi tarvinnut tapahtua. Elikkä harjoitettu väkivaltaa tilanteessa, joka ei olisi sitä vaatinut, niin Jeesuksen ristinveri riittää niihinkin synninvikoihin. Hän varmisti vielä: Onko näin? Minä sanoin: Näin minä uskon! Kättelimme ja erkaannuimme. Olisipa rakas Jumala armollinen kaikille vanhuksille, jotka eivät ole jostain syystä saaneet lähdettyä Jeesusta seuraamaan aiemmin!
