Viime aikoina minulle on monta kertaa tullut mieleen neuvostoliittolainen julistetaide. Siinähän ei esitetty vanhoja mummoja luutimassa toria, karvalakkipäitä jonottamassa kananmunia kylän ainoasta kaupasta eikä viinamäen miehiä ruostuneen Volgan rotiskon konepellillä valtavalla kaatopaikalla.
Ei piikkilankaa työleirin ympärillä, romahtavia kerrostaloja eikä kulkukoiria ja katulapsia.
Sen sijaan niissä oli nuoria ja elämää, tiedettä ja tekniikkaa.
Kirkon markkinointiviestintä on vähän samanlaista. Tarjotaan mielikuvia, joille ei ole todellisuudessa katetta.
Antaa aihetta miettimiseen! Missä on pohja elämälle, joka kestää myös kuolemassa.
Vaalien äänestysprosentti 14,3 osoittaa varsin realistisesti Potemkinin kulissien todellisuuden ja kirkosta jollain tasolla aktiivisesti kiinnostuneiden määrän.
Tätä taustaa vasten voi kysyä, tarvitaanko seurakuntien supistuvan talouden kirkossa todella nykyisen kaltainen monipolvinen ja massiivinen vaalijärjestelmä, päätöksentekorakenne ja henkilöstömäärä. Ei ole näille kulisseille kohta maksajia.
Ja mitä tulee Teemu markkinointiviestinnän tekniikkaan, niin oli todella tuskallista yrittää seurata eilistä Eteläranta Kasin vaalistudiota. Katoavia yhteyksiä, kiertävää ääntää, ankeaa lavastusta ja amatöörimäistä puhetekniikkaa ei pystynyt kovinkaan kauan seuraamaan. Mutta ei sitä näyttänyt Youtubessa seuraavan parhaimmillaankaan kuin vähän yli 1000 katsojaa.
Jotenkin tuntui, että siinä oli kyllä mielikuva sekaisin olevasta kirkosta juuri kohdallaan.
Kuinka osuva onkaan Teemun vertaus… Harmillisen osuva.
Kirkollisissa vaaleissa äänestysprosentti pyörii samoissa lukemissa kerta kerran jälkeen. Siitä voi päätellä että kirkon kannattajien määrä liikkuu samoilla lukemiulla. Ehkä pasiivisia kannattajia on joku prosentti lisää. Kirkon kativistit ovat kuitenkin prosentin puolentoista luokkaa. eli Kirkoa kannavien määrä lukuna on ehkä 600 000 plus miinus muutama tuhat luokkaa. Tämä vastaa mahdollisestiu tulevaisuuden kuvaa jonkun vuosikymmenen kuluttua. Ajatella jos silloinkin aktivisteja on 1-2 % eli 6-12 000?
Miksi tuo % on ainoa merkityksellinen asia vaalissa? Jotenkin vaikea tajuta sitä, että ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä ehdokkaista , tai edes siitä mitä päättämään ehdokkaat on pyrkimässä. Siitä vain joku numero valitaan ja äänestämään. Helpompihan se olisi tuon Ruttopuiston rovastin systeemillä. Eli onnenpyörää pyörittämällä.
Kirkon markkinointiviestinnällä en tarkoittanut vain näitä vaaleja.
Ilmeisesti perhoa heitetään useampaan suuntaan. Discovalot, savukoneet ja hyppivät pastorit vetoaa yhteen osaan. Jalkapallokatsomo kirkossa vetoaa yhteen osaan. Olut ja viini illat vetoaa yhteen osaan.