”Onnea ja menestystä vuodelle 2015!”Jos minulle toivotetaan tällä tavalla uutta vuotta, en oikein tiedä, mitä ajatella. Tarkoittaako onni kenties samaa kuin tuuri, tsäkä, mäihä, lykky, flaksi? Eli onko se onnen toivottaminen todella näin heikoissa kantimissa? Entäs sitten menestys, millaista laatua se voisi olla? Taloudellista vaurastumista, menestystä naismaailmassa, Finlandia-palkinnon saamista, presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle pääsyä?
Yliopiston almanakka alkaa vuosittain pyyntörukouksella: ”Anna, oi Jeesus, rauha ja menestys!”Olen aina mieltänyt tämän niin, että rauhaa ja menestystä pyydetään Suomelle ja kaikille niille, jotka tässä maassa asuvat. Yksimielisyyttä tärkeissä asioissa. Menestys tässä yhteydessä voisi tarkoittaa turvattua toimeentuloa kaikille. Rauha taas merkinnee sitä, että ilmatilaamme ei loukata eikä itärajan takana uhota ja möykätä kuin viimeistä päivää. Kenellekään suomalaiselle ei voine olla epäselvää, mistä suunnasta mahdollinen hyökkääjä tulisi rajan yli.
Ulkonainen rauha ei tietenkään yksin riitä. Myös sisäistä rauhaa tarvitaan. ”Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan”. Näin päättyy Herran siunaus jokaisessa käsikirjan mukaan toimitetussa messussa. Kyse ei ole vain yleisestä toivottelusta, vaan nimenomaan Herran siunauksesta. Ennen tätä messussa on tietysti ollut synnintunnustus ja synninpäästö. Sananlaskujen kirjan 28:13 sanoin: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”.
Minusta on jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että maamme asiat eivät voisi olla paljonkaan huonommalla tolalla, ne eivät ole osaavissa ja turvallisissa käsissä. Vaikka presidentiltä onkin vähennetty (liian) paljon valtaa, niin hän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa, joka kantaa käytännössä huolta itänaapurin tilanteesta. Muut vastuunkantajat hallituksessa ja eduskunnassa vain spekuloivat. Taitavat keskittyä tämänkeväisiin eduskuntavaaleihin.
Jotkut mielensäpahoittajat ovat jo ehtineet vetää herneen nenäänsä siitä, että presidentti uudenvuodenpuheessaan toivotti kansalaisille Jumalan siunausta. Heidän mielestä uskonnollisia mielipiteitä ei pidä sekoittaa valtion asioitten hoitamiseen. Tarkkaan ottaen he siis haluaisivat, että Jumala ei sekaantuisi millään tavalla heidän asioihinsa. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Mikä isä se sellainen on, joka ei olisi kiinnostunut kaikkien lastensa tekemisistä eikä millään tavalla tahtoisi auttaa? Jumalan avullahan Daavid-poikanenkin ylimielisen Goljatin tyrmäsi.
Jumalan siunaus ei ole mikään henkivakuutus. Se on pikemminkin muistutus siitä, kuka meistä todella välittää. Toki hän sallii meidän joutua monenlaisiin kenkkumaisiin tilanteisiin, vaikka ne eivät olisikaan hänen suoranainen tarkoituksensa, etukäteen suunnittelemansa reitti. Mutta salliessaan pahan kohdata meitä hän myös aina järjestää poispääsyn pahasta.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin. (Virsi 600: 5)
PS: Jos joku on kiinnostunut lukemaan myös vanhoja bloginoitani, niin tässä on:
http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Niin se näyttää olevan täällä koto-Suomen valtamedia pitäisi ilmeisesti joidenkin mielestä olla yksipuolisesti suunnattua. Vuosikymmenten aikana on ollut TV Jumalanpalveluksia ja nyt joillekin ei sovi joku sateenkaariväen Jumalanpalveluksen televisiointi. Kyllä on ahdasta tämän maan väestö. Samaa JLA:n Sanaa sateenkaari-ihmiset lukevat ja kuulevat. Heillä on tuskin omaa käännöstä. Eihän sitä tiedä miten hienon saarnan sieltä kuulee.
Mutta ehkä se ei sitten olekaan oikeasti saarna kun se saarnaajan sateenkaariväen messussa. Näin varmasti joku purkaa tunnetiloja. Olen kumminkin varma jos se saarna pistettäs anonyyminä esim lehteen eikä kerrottaisi missä se on saarnattu voisi joku rajoittunut ehkä pitääkin.
Muistan näet erään oikein koppavan naispappien halveksijan. Luin hälle naispapin saarnan ja hän kehui sitä. Mutta kun paljastui että kirjoittaja olikin naispappi olikin se surkea saarna.
Minua surettaa tämän maan ennakkoloiset ihmiset.
Samaa mieltä Albertin kanssa. Sateenkaarimessut ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen suunnattuja luterilaisia jumalanpalveluksia.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Sateenkaarimessu
”MILLOIN KIRKKOKANSA HERÄÄ? YLE saa yli 80% rahoistaan uskovilta suomalaisilta…”
Keiltäs erilaiset hihhulisaarnaajat rahansa saavat?
Onneksi televisiossa on mahdollista joko valita joku muu kanava, tai sulkea koko toosa.
Onhan se häijyä Ylen kannalta, verovaroilla syöttää tätä sanomaansa. Millä oikeudella on hyvä kysymys.
On se hyvä, että näin tehdään, kerrankin… Erikoismessuille on tarvetta niin kauan, että kaikki kokevat voivansa osallistua tavalliseen sunnuntain jumalanpalvelukseen… Täytyy antaa isot pisteet televisioinnista…
Tiedä häntä, onko tämä nyt sitten sitä uskonnon ja politiikan sotkemista keskenään, mutta mitä kukaan voi tehdä ilman Jumalaa? Pahaa, kenties?
Politiikan pitäisi merkitä yhteisten asioitten hoitamista, mutta pahasti puoluepolitikoinnilta tuo Arkadianmäen touhu vaikuttaa.
Jos ”illasta aamuun kanssamme on Luoja”, niin miksi emme antaisi hänen käsiinsä koko elämämme?
Niin. Kyllä se on niin että sananvapaus antaa presidentille luvan sanoa mitä tahansa, myös Jumalan siunausta. Oma vastaukseni on ”haista itte”. Koska sitähän se nimenomaan kommunikatiivisesti tarkoittaa kun sen minulle sanoo. Että ihan vapaasti.
Kristitty toki näkee että ilman Jumalaa voi tehdä vain pahaa. Mutta jos ei usko Jumalan olemassaoloon on tässä viitekehyksessä aika ilmiselvää että kaikki mitä voidaan tehdä ja on tehty on tehty ilman Jumalaa.
Itse taas olen sitä mieltä että jos Jumala on kaikkivoipa, hän voi sanoa asiat minulle suoraan. Ilman välimiestä. Ja jos hän viestintuojaa käyttää niin tämä viestintuoja osaa kirjoittaa ilman ainuttakaan kirjoitusvirhettä tai virheargumenttia. Ja käyttää vain sellaisia sanamuotoja ja ilmauksia jotka tasan tarkkaan vakuuttavat ja käännyttävät. (Tämähän on kaiken perustelun taustaideana. Että asia on enemmän jotain kuin jotain muuta. Jos asia on vain uskosta ei siinä mitään argumentteja voi ollakaan.)
Tuomo, Tuomo: Vaatimusten esittäminen Jumalalle ei oikein skulaa. Mutta jos ihan oikeasti ahistuksissasi korotat äänesi Jumalan puoleen, niin silloin alkaa tapahtua.
Eihän tässä aseteta mitään vaatimuksia Jumalalle. Viestini on päinvastoin sitä mitä rukoukseen liitetään niiden parissa joista ”ihmeiden tuottaminen” on taikauskoa. (Ei tosin koskaan nämä ihmiset sano että Jalovaaralle ihmeparantumista hakevat ovat taikauskoidiootteja vaan ateistit jotka pitävät tämänlaisia ihmerukouksia yhtenä relevanttina uskonnollisten ihmisten kannattamana rukousmallina.) Että jos Jumala haluaa rakkaudessaan minut puolelleen niin sitten en pane vastaan jos toimii näin. Jos ei toimi, niin sitten ei. Enkä minäkään silloin mieltäni muuta.
Vaatimus, jos sellainen on, on sitten julistajille. Älkää ihmisinä haaskatko aikaani ainoaakaan päättelyvirheeseen. Älkää toistako kliseitä jotka olen jo tuhat kertaa kuullut vaan keksikään jotain sellaista joka on uutta ja toimii. Vanhat eivät ole koetellusti toimineet joten ei aja teidänkään asiaanne.
Ja kuka sanoo että en hädässäni ole Jumalalta koskaan mitään pyytänyt. Haluan vain muistuttaa siitä tosiasiasta, että minä olen asunut siinä mihin sinä tutustuit lyhytaikaisesti bussissa. Minä olen meistä kahdesta se joka on sekä yrittänyt itsemurhaa että jolla on jopa naurettava taipumys suisidaalisuuteen. Unohtanet myös sen että olen Teillekin monta kertaa sanonut että mitä käy kun missä tahansa mielentilassa nykyään tartun Jumalan puoleen. Käynnistyy se vanha sammuksissa oleva mieliheuristiikka ja sen lukkiutuneet ajatusradat. Ne kristilliset ajatusradat joita minussa on entisenä kristittynä ja ahkerana uskonharjoittajana päähän iskostuneet. Ja sen tien päässä on automaationa suisidaalisuus. Että todellakin olette oikeassa. Kun hädässä kutsun Jumalaa niin todellakin alkaa tapahtumaan.
Terveisiä vain sinne Tapiolaan, Hannu Kiuru!
Olin siellä Aarnivalkean koulun opettajana vv. 1960-64. Aloitin joka päivä oppilaiden kanssa virrellä ja rukouksella ja päätin aina päivän Herran siunauksella! Jotkut jälkeenpäin haukkuivat, että pidin oppilaiden kanssa polvirukouksia. Joku tolokku minulla opettajana kuitenkin oli, etten koskaan sellaiseen syyllistynyt!
Tuosta siunauksen toivotuksesta on sen alkuperäinen merkitys kadonnut. Se on ”polvistuttaa”! Eli hävytön kehotus polvistumaan vapaaehtoisesti Jumalan edessä ajoissa, ennen kuin Hänen edessään jokainen polvi pakosta joutuu niin tekemään! Minulla ainakin tuo toinen polvi ei nykyään ilman parkumatta suostu koukistumaan. Kuvittelen, että voi hirveää sitä rutinaa, kun kepin ja ruoskan kanssa joutuu sen ennakko harjoittelematta tekemään!
Niin että SIUNAUSTA vaan joka nupille vörskottina ennakkoon!
Kiitos vain Ruttopuiston Rovastille raikkaista blogeista!
Hei, Reino. Samoihin aikoihin olemme Aarnivalkeassa olleet. Mun opettajani oli Rautiaisen Ulla. Ja aamuhartaudet olivat tuohon aikaan maan tapa.
Innokkaana pyhäkoululaisena olin jo hyvin selvillä uskonnon perusasioista. Ussatunnin päätteeksi meillä oli aina ”keskustelukerho” päivän aiheesta luokan edessä. Mä olin kestovapaaehtoinen. Istuin etupulpetissa, joten oman tuolin siirtäminen keskustelupiiriin ei ollut homma eikä mikään.
Kun siirryin -66 Tapiolan yhteiskouluun, sain ensimmäiseksi ussamaikakseni Anna-Maija Raittilan…
Kiitos tästä alkaneen vuoden saarnasta. Tämä blogihan on hengellisyydessään ytimekkäämpi kuin joidenkin kirkon johtajien uudenvuoden puheet.
Uskallan väittää, että tarvitaan tervettä itsetuntoa, että presidentti uskaltaa toivottaa puheessaan Jumalan siunausta kun kaikki kirkon johtajatkaan eivät enää uskalla sitä toivottaa. Yhteiskunta on mennyt niin maallistuneeksi, että kaikki kristillinen hengellisyys pitäisi lakaista maton alle ja myötäillä vain vallitsevien tuulien virtoja ja sillä tavalla saada olla kaiken kansan suosiossa.
Jumalan siunausta tasapuolisesti kaikille!
Hannu,
uusi kuvasi on tosi makee. Mitä tuossa hatussa lukee, kun en saa selvää?
Hatussa lukee:
PALAWAN
Philippines
Tyttäreni toi lätsän mulle Filippiineiltä kotiutuessaan uudenvuoden aattona. Tuolle alueelle odotettiin taifuunia, tehtiin jo miljoonan ihmisen evakuointikin, mutta onneksi hirmumyrsky meni pikkuisen ohi. Näin tytär pystyi Plan-järjestön nimissä viemään joululahjoja muutamaankin lastenkotiin.
Hienoa. Hattu muistuttaa tärkeästä työstä.